Kitinä

Minkälaisia uniongelmia teillä on ja mitä apukeinoja olette niihin löytäneet?

Käykö tolkuton unentarve ongelmasta? Nukun missä vain, milloin vain. Sujuvasti päivällä, yöllä, aamulla ja illalla. Myös bussissa, junassa ja parhaimmillaan seisoen. Vieläpä pitkiä unia, kymmenen tuntia on luontainen aika ellei kello herätä.

Ongelman muodostaa kolmivuorotyö ja sen vinouttama päivärytmi. Tai oikeastaan päivärytmin puute. Jollei kymmenen tuntia täyty, kuukahtelen narkoleptisesti mihin sattuu ja olen vaaraksi ympäristölleni. Ja ratkaisu...öh, no tuota, nukkua. Aina kun mahdollista, pitkään ja hartaasti. Verrattavissa seksiin ihanuudeltaan.

Turbohaltija kirjoitti:Minkälaisia uniongelmia teillä on ja mitä apukeinoja olette niihin löytäneet?

Mulla on silloin tällöin vaikeuksia saada unen päästä kiinni.

Televisioviihde, Sauli Niinistön muistelmat tai reipas liikunta muutamaa tuntia ennen nukkumaanmenoa ovat toimineet toistaiseksi hyvin. Nappeja en suostu käyttämään niin kauan, kuin uniongelmat eivät haittaa normaalielämää muutoin kuin etten pääse aamukuudelta kuntosalille.

Joskus söin nukahtamislääkkeitä.

Nykyään laitan jonkun leffan pyörimään makkarissa, ja se toimii. Jossain vaiheessa tulee uni silmään. Se onkin sitten eri asia onko kello silloin 23 vai 3 yöllä

Niin, ja aamuheräämiset on lähes aina yhtä helvettiä.

Mun uniongelmat alkoi joitakin vuosia sitten. Kesällä oli hirveen valoisaa enkä saanut unta pariin viikkoon. Lisäksi taustalla oli kamala stressi: 2 työpaikkaa, läheisten ihmisten poismeno ja ero poikaystävästä. Jäin lopuksi saikulle, koska päivisin en kyennyt oikeestaan muuhun kuin itkemään. Sain nukahtamislääkkeet, jotka on edelleen kaapissa jos unimörkö iskee. En kyllä mielelläni noita nappeja popsi, ja olenkin ottanut ihan semmoisen linjan et jos uni ei tule, niin teen vaan kaikkea kivaa koko yön kuten luen ja katson leffoja, enkä stressaa. Sen yhden unettoman yön kestää kuitenkin aika hyvin.

Näen painajaisia. Muutenkin näen paljon unia, usein siis myös pahoja ja ahdistavia unia. Isäni kuoleman jälkeen näin monen viikon ajan unia hautajaisista. Painajaiset pahenevat, jos on erityisen stressaava elämäntilanne. Unet ovat joskus niin todellisia, että itken tai nauran ihan ääneen.

Uniongelmat olivat nukahtamisvaikeuksia, mutta nyt jo taaksejääneitä. Lääkkeenä oli nukahtamislääkkeet, joita napsin silloin tällöin useamman huonon yön jälkeen.

Nyt ongelma on ainoastaan illanvirkkuudessani, valvoisin mielelläni myöhään ja nukkuisin pitkään, mikä taas ei työssäkäyvälle ihmiselle oikein sovi. Aamulla väsyttää ja illalla olen pirteä.

Vaikka unentarpeen väitetäänkin olevan yksilöllistä, olen vähän huolestunut siitä että tunnun harvoin nukkuvan yhtäjaksoisesti yli 6h, monesti jää tuntia vähemmäksikin. En tunne oloani päivisin erityisen väsyneeksi eikä minulle yleensä tuota ongelmia herätä, mutta kun väittävät että enemmän olisi tarpeen. Minulla ei ole yleensä ongelmia nukahtaa (tosin ei kai pitäisikään kun yleensä menen nukkumaan vasta puoliltaöin), mutta herään mielestäni liian aikaisin.

Jostain luin että aikuisen pitäisi pyrkiä 9h yhtäjaksoiseen yöuneen. Ei sikäli että olisin aina valmis pomppaamaan sängystä ylös aina 6h jälkeen, mutta ne pari lisätuntia ovat sitten enää horrosmaista torkahtelua, eivät kunnon yöunta. En tunne oloani niiden parin horrostunnin jälkeen sen levänneemmäksi kuin jos nousisin ylös niitä ennen.

Olin joskus huomaavinani että jos lopetan kahvinjuonnin kokonaan, nukun pidempiä ja syvempiä yöunia. Yleensä juon vain 1-2 kuppia kahvia päivässä, yleensä vain aamulla. Voisi taas vaihteeksi koittaa siitä luopumista. Kummalliselta tuntuu että aamulla saatu kofeiini vaikuttaisi vielä seuraavana yönäkin, mutta mistä sitä tietää.

Aikoinaan kärsin univaikeuksista. Uni ei millään tullut, ja kun vihdoin tuli, niin nukuin pari tuntia ja heräsin. Katkonaista unta n.5h/yö. Stressasin kaikenmaailman asioista.. Lääkäri määräs nukahtamislääkkeitä, mutta mulle ne ei sopinut. Heräilin silti ja aamulla oli tokkurainen olo.
Join lämmintä maitoa, kävin kävelyllä, luin tylsää kirjaa.. Mikään ei auttanut, paitsi kun stressi meni ohi tai ainakin lieveni. Lähes puol vuotta meni ihan zombiena.
Onneks nykyään menee paremmin, vaikka on välillä vaikeuksia nukahtaa vieläkin..

hebuli kirjoitti:Vaikka unentarpeen väitetäänkin olevan yksilöllistä, olen vähän huolestunut siitä että tunnun harvoin nukkuvan yhtäjaksoisesti yli 6h, monesti jää tuntia vähemmäksikin. En tunne oloani päivisin erityisen väsyneeksi eikä minulle yleensä tuota ongelmia herätä, mutta kun väittävät että enemmän olisi tarpeen. Minulla ei ole yleensä ongelmia nukahtaa (tosin ei kai pitäisikään kun yleensä menen nukkumaan vasta puoliltaöin), mutta herään mielestäni liian aikaisin.

Taisi olla Da Vinci, jolla oli omalaatuinen käsitys siitä, miten uni toimii. Hän oli pitkään testaillut sitä ja päätynyt siihen lopputulokseen, että tavanomaista tarvetta voi vähentää erittäin paljon. Jutun juoni oli se, että nukkua piti vartti kerrallaan neljän tunnin välein. Tällä tavalla hän oli toiminut pitkään, ilman että siitä olisi ollut mitään psyykkisiä ongelmia (joita kyllä tulee koehenkilöille valvottamistesteissä). Joku psykologi (en millään ilveellä muista nimeä) oli 1900-luvun alkupuolella päättänyt testata, ja systeemi oli toiminut hänelläkin erinomaisesti. Jonkin ajan kuluttua hän oli kuitenkin siirtynyt takaisin tavanomaiseen nukkumisjärjestelyyn, syynä vapaa-ajan liiallinen lisääntyminen ja sen aiheuttama tekemisen puute, lähinnä koska kaikki muut nukkuivat niin paljon enemmän...

kid kirjoitti:Aikoinaan kärsin univaikeuksista. Uni ei millään tullut, ja kun vihdoin tuli, niin nukuin pari tuntia ja heräsin. Katkonaista unta n.5h/yö. Stressasin kaikenmaailman asioista..

Onneks nykyään menee paremmin, vaikka on välillä vaikeuksia nukahtaa vieläkin..

Samat. Paitsi edelleen (ainakin heti kun jotain vähänkin rutiineista poikkeavaa tapahtuu) saatan herätä toisinaan aamuyöllä mietiskelemään ja tuskailemaan. Ja nyt reilu viikon verran olen kyllä nukahtanut illalla suht hyvin, mutta tunnin parin päästä hätkähdän hereille (näen paljon unia, harvinaista!) ja sitten valvotaan taas. Olen todennut, että ei siinä auta paljon mikään. Toki voi nousta ylös tai lukea kirjaa, ettei tarvi sängyssä pyöriä tuskissaan, mutta monestipa silti silloin aikoinaan masennuksissakin tuli valvottua lähes koko yö. Rankkaa, mutta se on aika joka sen parantaa vaan. Lääkkeistä apua hetkellisesti. Ainakin mulla näin.

Joskus ei vaan iltasella nukuta, mihin auttaa unilääke yleensä n. puolen tunnin sisällä.
Lisäksi minulla on kiusallinen taipumus herätä keskellä yötä pienimpäänkin häiriöön, varsinkin mihin tahansa piippaukseen. (kännykän akku loppumassa, kissa tietokoneen näppiksellä tms.)
Painajaisia, nykyään lähinnä työ- tai parisuhdeongelmia sivuavista aiheista, näen aina silloin tällöin.

Jos herätyskello on soimassa aiempaan kuin mitä todennäköisesti luonnollisesti heräisin (esim. kahdeksalta, mikä sekään ei ole järjettömän aikaisin), ei välttämättä uni tule silmään kunnolla koko yönä. Mitä tärkeämpi meno, sitä varmemmin valvottaa. Sillon kun on pakko käydä töissä (luennot alkaa yleensä vasta inhimilliseen aikaan puoleltapäivin) oonkin ihan sekopäinen väsymyksestä ja sairastelen koko ajan.

Mä kärsin univaikeuksista kun en ollut vielä löytänyt toimivia lääkkeitä masennukseen. Uni ei tullut tai jos tuli niin heräsin parin tunnin välein ja olin pitkään hereillä ennen kuin sain uudelleen unta. Kun masennuslääkitys aloitettiin sain myös unilääkkeitä. Ne auttoivat ja uni oli parempaa. Oli ihanaa kun sai pitkästä aikaa nukuttua kunnolla. Kun oikea mielialalääkitys löytyi, väheni myös unilääkkeiden tarve. Nykyään pystyn jo nukkumaan ilman niitä. Painajaiset tosin häiritsevät aika ajoin. Vain pahan ahdistuksen iskiessä joudun turvautumaan unilääkkeisiin. Mulla siis univaikeudet johtuu masennuksesta.

Toinen unensaantia vaikeuttava tekijä on mussun kuorsaus. Siihen onneksi tehoaa joko töniminen tai korvatulpat.

Angita kirjoitti: Toinen unensaantia vaikeuttava tekijä on mussun kuorsaus. Siihen onneksi tehoaa joko töniminen tai korvatulpat.

Komppaan täysillä
Toi on kyllä yks vittumaisimmista tavoista olla saamatta unta...mut minkäs toinen sille voi...

Melnais kirjoitti:Käykö tolkuton unentarve ongelmasta?

Mulla olis tää kans. Vähänkö noloa nukahdella elokuvateatterissa, pyöräillessä jne.

Keikkatyö (pakko olla koko ajan työmarkkinoiden tavoitettavissa) ja opiskelijaelämään liittyvät rahahuolet ovat mun uniongelmien suurin syypää. Jos ei ole töitä, valvon miettien rahatilannetta tai sitten herään keskellä yötä enkä enää nukahda uudestaan. Kun on töitä, heräilen liian aikaisin kun pelkään myöhästyväni tai jotain muuta skeidaa.

Liikunnan lisääminen ja alkoholin käytön vähentäminen toisaalta ovat auttaneet usein näihinkin ongelmiin. Juoda ei pitäisi varsinkaan illalla. Jo muutama olut pilaa terveen yöunen ja aamulla on tokkurainen ja stressaantunut olo.

Nukun hirveän katkonaisesti, sen takia tarttis saada nukkua vähintään joku miljuuna tuntia, muutoin pilkin koko päivän. Nyt tuli tarpeeseen pieni vitamiini-rautakuuri kun kroppa on ihan losona.

Mut onhan nää mustat silmänalussäkit toisaalta ihan kivat..

nojoojust kirjoitti:Taisi olla Da Vinci, jolla oli omalaatuinen käsitys siitä, miten uni toimii. Hän oli pitkään testaillut sitä ja päätynyt siihen lopputulokseen, että tavanomaista tarvetta voi vähentää erittäin paljon. Jutun juoni oli se, että nukkua piti vartti kerrallaan neljän tunnin välein. Tällä tavalla hän oli toiminut pitkään, ilman että siitä olisi ollut mitään psyykkisiä ongelmia (joita kyllä tulee koehenkilöille valvottamistesteissä). Joku psykologi (en millään ilveellä muista nimeä) oli 1900-luvun alkupuolella päättänyt testata, ja systeemi oli toiminut hänelläkin erinomaisesti.

Olen joskus lukenut tuosta samasta... ja itse asiassa yksi Seinfeld:n jaksokin kertoo tuosta kun Kramer päättää kokeilla samaa, eikä enää keksi mitä tekisi öisin lisääntyneellä vapaa-ajallaan, ja käy jatkuvasti herättelemässä nukkuvaa Seinfeldiä koska on niin tylsää öisin.

No joo, mutta aiheeseen liittyen olen myös lukenut että tarpeeksi pitkä yhtäjaksoinen syvän unen jakso on tärkeää fysiologisesti, esim. hormonituotannon kannalta (esim. kasvuhormoni, joka muiden vaikutustensa ohella ehkäisee kehon, ihon jne. ikääntymistä. Vähän ja huonosti syvää unta saava ikääntyy fysiologisesti nopeammin kasvuhormonin vähäisemmän tuotannon takia.). Jos heräilee keskellä yötä, menee taas aikaa ennenkuin saavuttaa syvän unen. Uskon että tämän takia se aamutuntien horrosmainen torkahtelu ei tunnu lisäävän omaa piristyneisyyttäni juuri ollenkaan, vaan tuntuu ihan samalta kuin jos olisi samantien pompannut sängystä ylös ekan kerran herättyään.

No, on se kai jollain tavalla siunaus etten ole kovin aamu-uninen ja pärjään suht vähillä yöunilla. Luotan siihen etten yksinkertaisesti tarvitse enempää unta.

kid kirjoitti:Toi on kyllä yks vittumaisimmista tavoista olla saamatta unta...mut minkäs toinen sille voi...

(kuorsaus)
1. Laihduttaa.
2. Ei nuku selällään.
3. Vähentää alkoholin käyttöä.
4. Vähentää tupakointia.

Nuo käsittääkseni vähentävät taipumusta kuorsaukseen.

Exsat kirjoitti:

Melnais kirjoitti:Käykö tolkuton unentarve ongelmasta?

Mulla olis tää kans. Vähänkö noloa nukahdella elokuvateatterissa, pyöräillessä jne.

Kuulostaisi vähän narkolepsialta? Voi olla aika vaarallista jos tapahtuu esim. pyöräillessä tai ajaessa autoa. Jostain luin että puhkeaa monilla opiskeluaikoina, kun unirytmi on mitä on öisten tenttiinlukemisten jne. takia.

hebuli kirjoitti:No joo, mutta aiheeseen liittyen olen myös lukenut että tarpeeksi pitkä yhtäjaksoinen syvän unen jakso on tärkeää fysiologisesti, esim. hormonituotannon kannalta (esim. kasvuhormoni, joka muiden vaikutustensa ohella ehkäisee kehon, ihon jne. ikääntymistä. Vähän ja huonosti syvää unta saava ikääntyy fysiologisesti nopeammin kasvuhormonin vähäisemmän tuotannon takia.).

Itse olen miettinyt sellaista mahdollisuutta, että pelkkä huono nukkuminen voi aiheuttaa masennusta eikä toisinpäin. Yleensä arvellaan että huonounisuus on yksi masennuksen oireista, mutta kun muistelen omaa historiaani, niin koko ikäni olen ollut huonouninen ja vasta kun löysin sopivan masennuslääkkeen, aloin huomata etten koskaan ole ollut "normaali". Jo pienenä lapsena olin "laiska", aktiivisia kausia minulla taisi olla vain silloin tällöin muutaman viikon putkina. Ja aina olen nukkunut huonosti.

Masennuksen yhteydessä huonounisuudestani tuli iso ongelma, saattoi mennä useita öitä etten nukkunut ollenkaan. Siinä yhteydessä sitten tutustuin unilääkkeisiin ja olen huomannut että pelkät masennuslääkkeet toimivat vain tiettyyn rajaan asti, kun taas unilääkkeiden avulla nukutut yöt aiheuttavat seuraavaksi päiväksi pirteyttä ja hyvää ajatuskulkua.

Talven aikana Suomessa hankalat vuorokausirytmin sotkeutumiset saattaisivat jopa olla yksi niistä syistä, miksi täällä on niin runsaasti masentuneita.

Joo, mä kärsin kauheesta unettomuuskierteestä tuossa loka-marraskuun vaihteessa, jolloin en oikeasti nukkunut kolmeen yöhön ja sitten vain itkin seuraavan päivän.

Lääkäriinhän sitä sitten joutuu ja kyllä nukahtamislääkettä...nyt en enää onneksi tarvitse kuin silloin tällöin...


Kamala vaiva!

hebuli kirjoitti: Kuulostaisi vähän narkolepsialta? Voi olla aika vaarallista jos tapahtuu esim. pyöräillessä tai ajaessa autoa. Jostain luin että puhkeaa monilla opiskeluaikoina, kun unirytmi on mitä on öisten tenttiinlukemisten jne. takia.

Omasta puolestani voin vastata, että mulla tämä on ajoittaista ja liittyy ihan puhtaasti univelkoihin ja väsymykseen, eli toisin sanoen riittävän väsyneenä nukahdan minne tahansa, vaikka sitten pyörän päälle ajaessa. Mun unentarve on lähemmäs 10 tuntia, ja pienetkin vajaukset näkyvät sohvalle nukahteluna jne.

Minullahan oli aika hyviä univaikeuksia aikavälillä helmikuu-joulukuu. Ne johtuivat stressistä, joka johtui useista syistä. En tainnut kuin muutamana yönä nukkua yli kuusi tuntia, ja nekin vähät katkonaisesti ja huonosti, heräämisiä ja painajaisia. Ajattelin jo mennä lääkäriin, olin aivan piipussa ja überväsynyt, mutta päätin odottaa elämäni järjestymistä.

Univaikeudet loppuivat, kun sain käytännön asiat järjestykseen, eli pahimman stressin pois ja muuton valmiiksi, ja pääsin takaisin omaan sänkyyn nukkumaan.

Satunnaisesti olen kokeillut nukahtamislääkkeitä. Yritän kuitenkin vältellä niitä.
Sanotaan, että kuolema kuittaa univelat, ja olin viime vuonna univaikeuksissani varma siitä. Silloin vain unitilanteeni oli sellainen, että se kuolema tulisi todennäköisesti ennen aikojaan...