urpiainen kirjoitti:Varoitus: menee ylipitkäksi ja puuduttavaksi sössötykseksi, ei ehkä kannata vaivautua...
Ja höpsis! Kiitän sinua asiallisesta vastineestasi. Kommetoin tässä osia siitä.
yrityskontekstissa päämäärä on annettu, ja ongelmana on valita optimaaliset keinot. Poliittinen päätöksenteko taas on oleellisesti erilaista: ideana on nimenomaan, että päämääriä kyseenalaistetaan koko ajan, keinoista huolehtiminen voidaankin sitten jättää virkamiehistölle.
Äpäp! Mielenkiintoinen väittämä sinulla tässä. Mitä tarkkaan ottaen tarkoitat tuolla "annetulla päämäärällä", joka yrityksillä on mutta poliittisessa päätöksenteossa ei?
Minusta voidaan aivan hyvin ajatella, että poliittisen päätöksenteon päämääränä Suomessa on suomalaisten yhteisen edun optimointi ja sen toteuttamisessa tarvittavien keinojen määrittely. Nämä
keinothan ovat se, mitä jatkuvasti kyseenalaistetaan, ei päämäärä sinänsä.
Samoin on yrityksissä. Yritysten tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa eli ajaa heidän taloudellista etuaan. Keinot tämän edun maksimoimiseksi vaihtelevat, ja niitä kyseenalaistetaan jatkuvasti. En tiedä ajatteletko yritystoiminnan olevan
tehtävämme on tehdä kumisaappaita -tyyppistä, mutta ainakaan suuryritykset eivät voi ajatella noin fiksoituneesti. Nokiasta ei koskaan olisi tullut nykyisenkaltaista Suomen talouden ylläpitäjää, jos sen johto olisi suhtautunut asiaan noin yksioikoisesti ja kyseenalaistamatta.
Lisäksi, politiikassa päätöksenteko tapahtuu kontekstissa, jossa päätöksentekoon osallistuvat henkilöt ovat eri puolueista tulevina lähtökohtaisesti eri mieltä aivan perustavista arvokysymyksistä. Minusta on paitsi naiivia myös potentiaalisesti vahingollista - joskin ajallemme hyvin tyypillistä - nähdä poliittinen toiminta samankaltaisena yritysjohtamisen kanssa.
Ystäväni on töissä yllä mainitussa yrityksessä, strategiasuunnitteluun liittyvissä tehtävissä eli ikään kuin johdon (ei kuitenkaan suoraan yllimmän johdon) konsulttina. Hän kuvailee työtään varsin samantapaisesti kuin sinä tuossa luonnehdit poliittista päätöksentekoa (ja mitä korkeammalle johtoportaaseen edetään, sitä voimakkaammaksi tämä efekti tietysti kasvaa). Mitä suurempi yritys on, sitä vaikeampi sen kokonaisuutta on hahmottaa ja sitä tiukemmin sen työntekijät ryhtyvät ajamaan vain oman yksikkönsä ja lähipiirinsä näkökulmia asioihin. Ja sitä parempia johtajia yrityksessä tarvitaan siihen tärkeimpään päämäärään pääsemiseksi.
Varmasti poliittisen päätöksenteon johtamisen
painotukset ovat erilaisia, koska hallitus ja eduskunta eivät toimi yhtä suoraviivaisesti kuin yritykset, "työntekijöitään" ei voi itse valita ja tuloksien arviointi on monimutkaisempaa (tosin se on yrityksissäkin monimutkaisempaa kuin usein ymmärretään, koska kaikkea ei sittenkään voi mitata rahalla). Ihmettelen silti noita esittämiäsi eroja poliittisen päätöksenteon ja yritysmaailman välillä.
Uskoakseni osasyy siihen, miksi Halonen kieltäytyi tutkimuksesta oli juuri se, että jo lähtöasetelma edustaa aika päinvastaista politiikkanäkemystä kuin Halosen näkemys.
Jos näin voitaisiin osoittaa olevan, sanoisin että Halosella on aika vanhentuneet käsitykset yritystoiminnasta.
Aika edesvastuutonta, että tältä pohjalta väitetään Halosen olevan *tutkitusti* huonompi johtaja kuin kilpailijoiden.
Tästä olen samaa mieltä, minkä vuoksi käytin tekeleestä sanaa "selvitys" (vaikka en tiedä oliko se sen parempi sanavalinta). Ymmärrän silti selvityksen tekijöidenkin näkökulmaa. Varmaan kiusaus saada kaikki tärkeimmät ehdokkaat mukaan edes jollakin tavalla oli ylitsepääsemättömän suuri. Silti selvityksen epätieteellistä luonnetta olisi voinut korostaa varmaan enemmänkin (enpä kyllä tiedä miten asia on alunperin uutisoitu).
Mitä itse olen kuullut ministeriössä työskennelleiltä tutuiltani, Halosen maine kimpaantuvana ja huutavana hahmona liittyy juuri tähän. Verraten kokemattomana ulkoministerinä hän joutui virkamiehistön vähättelevän tytöttelyn kohteeksi: älä tule tyttö meille kertomaan, miten asiat pitää tehdä, kyllä me tiedämme. Ymmärtääkseni aika monta "pevkelettä" saatiin kuulla, ennen kuin Halonen sai sen roolin ministeriössä, joka hänelle poliittisen vastuun kantajana kuului.
Tuo selittänee osan pahoista puheista, ja varmaan lähes kenelle tahansa olisi voinut tuollaisessa tilanteessa käydä samoin. Mutta miksi sama äkkipikaisuus, inttipäisyys ja määräilevyys kuultaa läpi tv-tenteissäkin? Ja miksi muutama kansanedustajahyvänpäiväntuttavani (joista yksi erittäin rehellinen ja oikeudenmukainen) on Halosesta aivan samaa mieltä? Kuten sanoin: vaikka mitään ei voitaisikaan
tieteellisesti osoittaa, niin ei savua ilman tulta.
Aidosti vaikeita ja monimutkaisia asioita esitettiin hyvin tarkoitushakuisesti ja mustavalkoisesti, jotta saataisiin muka asiallisia pointteja Halosta vastaan.
Tällainen kyllä ärsyttää kenen tahansa ehdokkaan arvostelun kohdalla. Ja yleensäkin olisi rakentavampaa keskittyä suosikin kehumiseen kuin inhokkien mollaamiseen. Toisaalta, jos kukaan ei ole silmiinpistävän hyvä, mollaamisen houkutus kasvaa.
EveryWoman kirjoitti:Jotain Tarha Halosen aatteista kertoo se, ettei hän kunnioittanut Suomen viimeistä sodanaikaista sankaria, Kenraali Adolf Ehrnroothia.
- Jotain varmasti. Tuskin mitään negatiivista.
Saisiko perusteluja? ---
--- juuri tämän sinunkin pointtisi Ehrnroothin valitettavan yleinen sokea henkilöpalvonta on ymmärtänyt väärin: Ehrnroothin nimiin vannovat rasistit, nationalistit ja muu roskaväki nimenomaan ihannoi Ehrnroothin keinoja ja asenteita *omassa ajassamme* tajuamatta, että se, mikä Ehrnroothin toiminnassa oli arvokasta, saattaa nykypäivänä realisoitua pikemminkin vaikka EU-yhteistyössä tai Halosen globalisaatiotyöryhmässä. Tällaisista asioista voisi keskustella, mutta Pertin listan kokoajille oli selvästi tärkeämpää löytää jotain, jonka voisi epä-älyllisen moralismin kautta muokata Halos-kritiikiksi.
Tuomitsit siis automaattisesti listan kirjoittaneen henkilön mainitsemasi roskaväen edustajaksi, ja siksi sanoit ettei Ehrnroothin kunnioittamattomuus kerro hänestä mitään negatiivista?
EveryWoman kirjoitti:Chilessä pidetty toverijuhla
Vaikeita asioita. Presidentin olisi olennaista hoitaa suhteensa hyvin niin oman maan kansalaisiin kuin ulkomaillekin. Tässäkin tilanteessa olisi ollut tärkeää, että vaikean valinnan tekevä presidentti olisi kyennyt nöyrästi, rakentavasti ja ymmärrettävästi selittämään ihmisille valintaan johtaneet syyt. Halonen ei sellaiseen kykene
Jaa. Minusta joka kerta, kun Haloselta asiasta kysyttiin, hän vastasi erittäin hyvin selittäen valintansa taustat juuri haluamallasi tavalla.
Uskon kun sanot. Se on varmaan mennyt minulta ohi. Mutta tuo on vain yksi esimerkki. Olen ollut huomaavinani muutamiakin kertoja Haloselta sellaista nokkavaa
tämähän ei teille kuulu -asennetta ja haluttomuutta ymmärtää erilaisia näkökulmia sellaisiin asioihin, joiden suhteen häntä on ärsytetty. Päätöksenteon avoimuuden vastustaminen kielii samasta ominaisuudesta.
EveryWoman kirjoitti:Paavi Johannes Paavali II Pikkukakaramainen protestointi jonkun hautajaisista pois jäämällä tuskin on paras tapa hoitaa asiaa, vai?
En kyllä kykene näkemään, millä ihmeen ilveellä Halosen ratkaisun saa nähtyä pikkukakaramaisena protestointina.
Tuossa sotkin asioita toisiinsa. Olin lukevinani
sinun tekstisi rivien välistä sellaista
Hyvä Tarja, näytetään niille että meitä ei teidän paavit paljon nappaa -henkeä, ja sitä kutsuin pikkukakaramaiseksi protestoinniksi. En ole tietoinen siitä, onko Halonen tässä asiassa hoitanut poisjääntinsä protestoivaan sävyyn, mutta sama juttu kuin aiemmin: hän vaikuttaa persoonallisuudeltaan sellaiselta, joka saattaisi provosoituneena tällaisiakin virheitä aina silloin tällöin tulla tehneeksi. Sinua se ei tunnu haittaavan (korjaa jos olen väärässä - tämä on vain perstuntuma), minua se raivostuttaa (mutta minä nyt olenkin ilmeisen friikki pyrkimyksessäni rakentavuuteen ja uskossani, että muiden ihmisten/maiden todellisen kunnioituksen voi saavuttaa vain sitä tietä).
Ei ole minusta mitenkään itsestäänselvää, pitääkö nimenomaan presidentin osallistua tällaisiin tilaisuuksiin. Eritoten, kun Suomi ei ole katolinen maa ja uskonnon tulee Suomen protestanttisen enemmistön mielestä olla politiikasta kokolailla irrallaan.
Maailmassa on muitakin maita kuin Suomi. Minusta on järkevää pyrkiä osoittamaan kunnioitusta muita kohtaan niin kauan kuin emme joudu tekemään jotakin oikeasti vakavaa vastoin omaa vakaumustamme, koska silloin tällaisissa todellisissa konfliktitilanteissa neuvotteluasemamme on hurjan paljon parempi.
Me ei tulla teijän iskän hautajaisiin, ku meijän mielestä se oli paskiainen eikä me oltu sen kanssa jutuista samaa mieltä ei edusta hyvää diplomatiaa eikä muutenkaan kannatettavaa suhtautumista muihin. Pikemminkin se välittää viestiä, jonka mukaan olisimme jotenkin riippuvaisia katolilaisuudesta tai katolilaisista, ja sitä vastustaaksemme emme kunnioittaisi heidän tärkeää tilaisuuttaan läsnäolollamme. Itsenäisellä on varaa olla myötätuntoinen.
Jos Halonen olisi hautajaisiin osallistunut, Pertin listan laatijat olisivat varmasti nähneet sen Karpela-episodin tapaan myös todisteena Halosta vastaan. Niin selvästi tyhjä tarkoitushakuisuus paistaa listasta läpi.
Minua ei kyllä ensisijaisesti kiinnosta keskustella siitä,
miten tarkoitushakuinen se teksti nyt oli tai ei ollut (se on leimaamista ja sellaisena minusta tarpeetonta), vaan näistä presidenttiehdokkaisiimme liittyvistä jutuista.