Kitinä

Vähän huonosti muotoiltu lauseke, mutta yritän siis tiedustella, että onko iällä todellakaan mitään väliä?

Itse en helposti lähtisi suhteeseen itseäni nuoremman miehen kanssa, mutta exäni oli minua 24 vuotta vanhempi, ja suhde toimi hyvin.

Tiedän..olisi voinut olla isäni...mutta komea oli kuin mikä...nyt sillä on mua vielä vuoden nuorempi uusi vaimo...

Sannu kirjoitti:...ja suhde toimi hyvin....nyt sillä on mua vielä vuoden nuorempi uusi vaimo...

Perin tökerö kysymys, mutta: Harmittaako?

5-7 vuotta suuntaan tai toiseen... ei tunnu missään...

Iällä noin niin kuin numerona ei ole mitään väliä. Henkisellä iällä on paljonkin väliä.

Sanotaan nyt, että täysi-ikäinen pitää olla, tai nyt ainakin laillinen. Sen jälkeen ikä muuttuu vain numeroksi.

HoundDog kirjoitti:

Sannu kirjoitti:...ja suhde toimi hyvin....nyt sillä on mua vielä vuoden nuorempi uusi vaimo...

Perin tökerö kysymys, mutta: Harmittaako?

Periaatteessa ei, mutta kun erottiin niin meidän yhteinen "ystävä" pokasi miehen saman tien, vaikka kovasti kertoi tukevansa mua erossa ja erotuskassa.

That´s life...

Sannu kirjoitti:That´s life...

Sitähän se kaikki on. Laiffii (ei rakkautta, ei kait sentäs). Se antaa ja se ottaa.

Mä oon seukannut toistaiseksi vain itseäni nuorempien kanssa. Exä oli/on mua viisi vuotta nuorempi ja nyt naimisissa itseään 9 vuotta vanhemman kanssa.
Mitäpä sillä iällä väliä kunhan muuten natsaa.

Lähipiirissäni suhteet, joissa mies on ollut muutamaa vuotta nuorempi, ovat toimineet kaikkein parhaiten. En usko että tämä on universaali sääntö, mutta hieman nuoremmat miehet ovat kiehtoneet viime aikoina - kenties tästä syystä - enemmän kuin vanhemmat. Nuorilla miehillä en tosin viittaa 18-vuotiaisiin poikiin tai lapsiin.

Tyypillisempi ikäero lienee edelleenkin sellainen, jossa mies on naista vanhempi. Muistaakseni Suomessa avioituvien ikäeron keskiarvo (miehen korkeampi ikä suhteessa naiseen) on noin kaksi vuotta. Olisikin mielenkiintoista arvioida ilmiön syitä ja myös sitä, poikkeaako naimisiinmenevien parien ikäkeskiarvo avoliitossa asuvista, ts. onko naisten ja miesten välinen ikäero kaikki yhteisasumiseen perustuvissa suhteissa todellisuudessa pienempi. Tai kaupungeissa, suhteessa maaseutuun. En näe montaakaan kulttuurista tai toimeentuloon liittyvää syytä sille, miksi suomalaiset naiset suosisivat vanhempia miehiä ja toisinpäin.

Vittumaista on tietenkin se, ettei rakastuminen aina ole tilastoon perustuva valinta. Siitä en ole varma, onko se valinta.

Miesystäväni ovat aina olleet minua reilusti nuorempia. Tämä on johtunut siitä, että en ole ollut pariutumis- tai munimismoodissa eli suhteeni ovat perustuneet hauskanpitoon ja seksiin kaikessa ystävyydessä. En ole halunnut mitään vakavaa ja nuorten miesten kanssa se harvoin on sitä, varsinkin jos ikäero on suuri.

Yleensä oman ikäiseni ja vanhemmat miehet ovat etsineet naista, jonka kanssa perustaa perhe. Onhan noita eronneita ja karanneitakin ollut baareissa, mutta useimmilla on ollut villi rillutteluvaihe päällä eron jälkeen ja minä kun en noista viinamäenmiehistä ole ikinä piitannut.

Se, että on ikäeroa tai että suhde ei perustu heti perheen perustamiseen, ei tarkoita sitä, että se olisi merkityksetön tai vain toista seksuaalisesti riistävää.

Omassa ystäväpiirissäni lähes kaikilla läheisilläni on itseään nuorempi mies, esimerkkejä:

- J, nainen, 41 vee ja hänen avomiehensä T on 28. Ovat olleet reilu pari vuotta yhdessä ja ovat edelleen kuin vastarakastuneita.

- R, nainen, 34 vee. Hänen avomiehensä L on 27. Heillä on yksivuotias lapsi ja onni kukoistaa.

- O, nainen, 38vee, on asunut pari vuotta yhdessä miesystävänsä R:n kanssa, 29 vee.

Pari poikkeusta löytyy. Ystäväni M, 36vee, seurustelee ikäisensä miehen kanssa. Oma nussuni on minua (36) vuoden vanhempi. Entinen miesystäväni oli minua 7 vuotta nuorempi.

Yhdyn tässä niihin mielipiteisiin, että ikä on vain numeroita ja olen tavannut tavattoman kypsiä ja aikuisen oloisia 20+ miehiä sekä tavattoman kypsymättömiä 30+ miehiä. Tärkeintä suhteessa on mielestäni samat arvot ja elämäntavat sekä tietysti toisiaan täydentävät temperamentit.

Mies on minua vuoden vanhempi, joten aikalailla samalla tasolla ollaan. Samanikäisyys tuo mielestäni tasa-arvoa meidän parisuhteeseen, uskallan pitää pintani enkä nöyristele mieheni edessä vain sen takia, että hän on vanhempi. Tuttavapiirissä on eräs keski-ikäinen pariskunta, jossa mies on 10 vuotta vaimoaan vanhempi. Tässä suhteessä vaimolla ei tunnu olevan mitään sanomista yhtään mihinkään, mies päättää kaiken vanhemman oikeudella. En sitten tiedä johtuuko asia ikäerosta vai siitä, että nainen on nysverö, joka sitten jupisee kurjuuttaan miehensä selän takana uskaltamatta sanoa mitään vastaan.

Itseäni nuorempien kanssa on viime vuodet tullut hengattua. Vaikea kuvitella kovin paljon vanhemman kanssa seurustelutoimintaa harjoittavani. Olen aika epäkypsä ja lapsenmielinen. Kolme vuotta vanhemman miehen kanssa olen joskus nuoruudessani seukannut kyllä.

Sitäpaitsi ei ne nyt niiiin paljon nuorempia ees oo ollu.. 1-3v pääasiassa

Faghag kirjoitti: J, nainen, 41 vee ja hänen avomiehensä T on 28. Ovat olleet reilu pari vuotta yhdessä ja ovat edelleen kuin vastarakastuneita.

- R, nainen, 34 vee. Hänen avomiehensä L on 27. Heillä on yksivuotias lapsi ja onni kukoistaa.

- O, nainen, 38vee, on asunut pari vuotta yhdessä miesystävänsä R:n kanssa, 29 vee

Todella hyvä, jos toimii. saa nähdä sitten parikymmennen vuoden päästä.
Nainen 61, mies 48. Ikähän ei saa merkata mitään, jos suhde toimii.
Toivottavasti ei ainakaan miehelle tule 50 kympin kriisiä? Haluaisi nuorempaa

Itselläni on aina ollut minua nuorempia. EX:ni oli 3 vuotta nuorempi ja nykyinen on 5 vuotta nuorempi. Joten vaihdoin hiukan nuorempaan malliin, mutta ikäero ei ole kuitenkaan liian suuri.

Onpas oikeastaan hieman yllätys, että näin monella on ikäero päinvastainen siitä "tavallisesta totutusta".

Itse tykkään, että nainen on sen verran nuori, ettei tajua minun olevan tyhmä. Tuon nykyisen älykkyyttä en vain osannut etukäteen arvata, my bad.

Sannu kirjoitti:Vähän huonosti muotoiltu lauseke, mutta yritän siis tiedustella, että onko iällä todellakaan mitään väliä?

Itse en helposti lähtisi suhteeseen itseäni nuoremman miehen kanssa, mutta exäni oli minua 24 vuotta vanhempi, ja suhde toimi hyvin.

Tiedän..olisi voinut olla isäni...mutta komea oli kuin mikä...nyt sillä on mua vielä vuoden nuorempi uusi vaimo...

Täysi repeäminen

No niin kun nyt on naureskeltu. Anna mä arvaa olit sen kanssa kun se oli niin aikuinen ja fiksu eikä sen takia et se oli komea ja varakas

Ei mitään väliä, kunhan en riko mitään lakia ja miehellä vielä ajatus kulkee ja muna seisoo, lääkkeillä tai ilman.

Edellisessä suhteessa ikäeroa oli 12 vuotta. Mies kuvaili minua älykkääksi, ihanaksi, ainutlaatuiseksi ja poikkeuksellisen selväjärkiseksi, joten epäilen, että niitä yhdistäviä tekijöitä saattoi olla isojen tissieni ja ikiemme suhdeluvun lisäksi muitakin.

(EDIT: Se taisi sittenkin vain toteutella fantasioitaan mulla.)

Hyvän parisuhteen tuntomerkkejä:

- Yhteinen arvomaailma
- Yhteiset tavoitteet
- Halu kasvaa yhdessä
- Taloudellinen tasapaino (molemmat ansaitsevat suurin piirtein saman verran)
- Kohtuullisen yhtenäinen maku
- Jokseenkin sama henkinen kypsyys

Edellä listatut tekijät voivat tietenkin olla riippumattomia ikäerosta, mutta yleensä ne eivät ole. Näin ollen ainakin itse suosittelen pientä ikäeroa. Poikkeuksia on tietenkin enemmän kuin mitä kukaan jaksaisi luetella.

e.

bedlam kirjoitti:Itse tykkään, että nainen on sen verran nuori, ettei tajua minun olevan tyhmä. Tuon nykyisen älykkyyttä en vain osannut etukäteen arvata, my bad.

Noin hyvin osaa mies vältellä kotiriitaa ja kehtaa vielä väittää olevansa tyhmä

LillyMunster kirjoitti:Iällä noin niin kuin numerona ei ole mitään väliä. Henkisellä iällä on paljonkin väliä.

Sanotaan nyt, että täysi-ikäinen pitää olla, tai nyt ainakin laillinen. Sen jälkeen ikä muuttuu vain numeroksi.

Näin kai sen pitäisi olla juu.. Tunnustan kuitenkin itse olevani hiukan ikärajoitteisempi. Hauskaa on aina kiva pitää ja siinä ikä todellakin on vain numeroita mutta jos vakavampaa suhdetta mietin omalle kohdalleni (itse olen siis 29) niin luulenpa, että jos mies on alle 25 tai yli 35 niin hän saa tehdä huomattavasti enemmän töitä vakuuttaakseen minut suhteen onnistumisesta kuin mainittuun ikähaarukkaan kuuluvat.

Erityisesti kuitenkin kiinnittäisin huomiota tuohon henkisen iän kohtaan. Joskus joku 23-vuotias saattaa olla paljonkin jotakuta toista 42-vuotiasta henkisesti kypsempi.

eps kirjoitti:Hyvän parisuhteen tuntomerkkejä:
- Yhteinen arvomaailma
- Yhteiset tavoitteet
- Halu kasvaa yhdessä
- Kohtuullisen yhtenäinen maku

Näihinkin yhdyn.

[edit] Aikaisemmat vakavammat suhteet on olleet kaikki muutaman vuoden, max 6 vuotta itseäni vanhemman kanssa. Kerran tosin harkitsin suhdetta roimasti itseäni uoremman sällin kaa mutta harkinnalle jäi, ei saanut nuorimies tätiä vakuuttumaan [/edit]

Olen aina seurustellut hyvinkin samanikäisten kanssa, kahta vuotta nuoremman ja vuotta vanhemman kanssa maksimissaan. En vaan jotenkin osaa katsoa vanhempia miehiä "sillä silmällä".

eps kirjoitti: - Taloudellinen tasapaino (molemmat ansaitsevat suurin piirtein saman verran)

Luulen, että naisen paremmat tulot ovat kova paikka miehelle, varsinkin jos hän määrittää oman arvonsa ja itsetuntonsa työstä saamansa korvauksen mukaan.

Tiedän erään kariutuneen parisuhteen, jossa nainen oli paremmassa asemassa työelämässä ja ansaitsi miestään enemmän. Tulos: mies etsi avioliiton ulkopuolelta suhteen ja he erosivat. Nykyisin mies on naimisissa ei-niin-työelämässä-menestyvän naisen kanssa.

Toki on olemassa miehiä, jotka tekevät kutsumusammattiaan ja heille menestys on jotakin muuta kuin numeroilla mitattavaa arvoa.

Ymmärrän myös niiden miesten turhautumisen, jotka huomaavat puolisonsa elävän heidän "siivellään". Niitäkin naisia on olemassa, jotka hankkiessaan vakiintuneen suhteen jäävät pois töistä ja jäävät kotiin miehen elätiksi. Ei tässä ole mitään väärää, jos perheellä on lapsia, joita hoitaa, mutta jos kyseessä on muuten vain laiska nainen, joka ei ole hankkinut juurikaan koulutusta ja näkee paremmin ansaitsevan miehen (vaikka ei olisikaan akateeminen) pelastuksena pienipalkkaisista hanttihommista.

Miehen täytyy olla jonkun vuoden vanhempi (3-6v). Näin on aina ollut ja tulee aina olemaan.

Viistoistavuottakin ois kauhee ikäero, jos aattelis ite olevansa 40 ja toinen huitelee jo 55ta. Ei sellanen papi pysyis enää mun mukana. LOL. Sitäpaitti, siinä sais kantaa jo hautaanki toisen, miehet kun yleensä täältä lähtevät ekana. Anteeks

Sopiva on sellainen, että yhteys pelaa. Nähdäkseni tämä on enemmän kiinni henkisestä puolesta kuin fyysisestä kypsyydestä. Tiedän 17-vuotiaita, jotka ovat enemmän aikuisia kuin jotkut tuntemani 30-40-vuotiaat tulevat ikinä olemaan.

Lucky Luciano kirjoitti:Edellisessä suhteessa ikäeroa oli 12 vuotta. Mies kuvaili minua älykkääksi ja poikkeuksellisen selväjärkiseksi

Ja minä kuvailen miestä valehtelevaksi hyväksikäyttäjäksi!

Herra Manala kirjoitti:

Lucky Luciano kirjoitti:Edellisessä suhteessa ikäeroa oli 12 vuotta. Mies kuvaili minua älykkääksi ja poikkeuksellisen selväjärkiseksi

Ja minä kuvailen miestä valehtelevaksi hyväksikäyttäjäksi!

No joo, lähinnä se oli vain ymmärtäväinen. ;-p

Sannu kirjoitti: onko iällä todellakaan mitään väliä?

Ei.
Iästä valittaminen toimii kyllä kohdallani hyvänä turn offina. Siitä kun huomaa jo suoraan, ettei samat aaltopituudet ole käytössä.

Fyysinen ikä ei merkkaa minulle (tiettyyn hämärään rajaan asti) yhtään mitään, mutta olen kuitenkin huomannut, että tulen itseäni muutamaa vuotta vanhempien kanssa paremmin toimeen. Ja itse asiassa en ole koskaan tapaillut / seurustellut itsestäni nuorempien kanssa. Noissa menneissä suhdehässäköissä iät pyörivät +2sta +10een. Tosin kokemusta on sen verran vähän, ettei tuosta nyt mitään päätelmiä voi tehdä. Onpas muuten hemmetin ärsyttävää käsitellä ja niputella ihmissuhteita tällä tavalla.

Nyt kun aloin asiaa miettimään, niin yleisestikin kaveripiirini on koko elämäni ajan koostunut keskimäärin ehkä neljä vuotta vanhemmista tyypeistä. Tuollakin saattaa olla vaikutusta tai sitten ei.