Muistikuvasi kommunismista? 60-luvun jenkkigallup tänään
Lähetetty: 22.01.2006 13:23
Yhdysvalloissa tehtiin Kuuban kriisin tiivistyessä 1961 gallup oikein kunnon aiheesta. Kysymys kuului:
“Fight all-out nuclear war rather than live under Communist rule?”
Tuolloin miehistä vastasi puoltavasti 87 %, naisista 75 %.
Kylmä sota tuli sittemmin voitettua rauhanomaisesti ja oikeaa kommunismia ei taida olla enää kuin Pohjois-Koreassa. Pistetään uusintakysely, eri aika, eri manner; onko 20 vuoden aikana näkemämme kehitys (GeorgeW: “vapauden edistyminen”) ollut sen arvoista, että sen puolesta kannatti venyttää rauhanvieteri tiukalle ja viimeisenä keinona vaikka antaa vetää kaikki sileäksi siinä toivossa että muutama ihminen jäisi jäljelle aloittelemaan uutta elämää säteilyerämaassa, vapaina after all?
Vai kestäisikö nuppi elellä orwellilaisessa maailmassa, missä pitäisi koko ajan olla tutka päällä, ettei erehdy ajattelemaan itsenäisesti, ja että joka kerran ihmisten kanssa puhuessa muistaa tarpeeksi ponnekkaasti hokea hurmioitunut Prozac-hymy naamassa mantraa “Toveri Isoveli on hyvä, me rakastamme toveri Isoveljeä”? Huomion herpaantuminen kun johtaisi ilmiantoon systeemin aivopesemien lastesi (edes puolisostasi et tietäisi kummalle se on lojaalimpi, sinulle vai toveri Isoveljelle) tai v-mäisen naapurin toimesta, minkä jälkeen kotiovelle ilmestyisi tyyppejä punanauhat käsivarressa ottamaan luokkavihollis-omaisuutesi “kansalle” ja viemään sinut mielisairaalaan (“sähkötettäväksi“), orjatyöleirille tai kuopan reunalle.
Ps. Tuo viimeinen kappale on tiivistelmää Erkki Tuomiojan ja Tarja Halosen uudesta kirjasta “Me kadotettu sukupolvi ja kommunismin joukkohypnoosi”.
Pps. No ei ole
“Fight all-out nuclear war rather than live under Communist rule?”
Tuolloin miehistä vastasi puoltavasti 87 %, naisista 75 %.
Kylmä sota tuli sittemmin voitettua rauhanomaisesti ja oikeaa kommunismia ei taida olla enää kuin Pohjois-Koreassa. Pistetään uusintakysely, eri aika, eri manner; onko 20 vuoden aikana näkemämme kehitys (GeorgeW: “vapauden edistyminen”) ollut sen arvoista, että sen puolesta kannatti venyttää rauhanvieteri tiukalle ja viimeisenä keinona vaikka antaa vetää kaikki sileäksi siinä toivossa että muutama ihminen jäisi jäljelle aloittelemaan uutta elämää säteilyerämaassa, vapaina after all?
Vai kestäisikö nuppi elellä orwellilaisessa maailmassa, missä pitäisi koko ajan olla tutka päällä, ettei erehdy ajattelemaan itsenäisesti, ja että joka kerran ihmisten kanssa puhuessa muistaa tarpeeksi ponnekkaasti hokea hurmioitunut Prozac-hymy naamassa mantraa “Toveri Isoveli on hyvä, me rakastamme toveri Isoveljeä”? Huomion herpaantuminen kun johtaisi ilmiantoon systeemin aivopesemien lastesi (edes puolisostasi et tietäisi kummalle se on lojaalimpi, sinulle vai toveri Isoveljelle) tai v-mäisen naapurin toimesta, minkä jälkeen kotiovelle ilmestyisi tyyppejä punanauhat käsivarressa ottamaan luokkavihollis-omaisuutesi “kansalle” ja viemään sinut mielisairaalaan (“sähkötettäväksi“), orjatyöleirille tai kuopan reunalle.
Ps. Tuo viimeinen kappale on tiivistelmää Erkki Tuomiojan ja Tarja Halosen uudesta kirjasta “Me kadotettu sukupolvi ja kommunismin joukkohypnoosi”.
Pps. No ei ole