Uusi luokkaristiriita
Lähetetty: 31.01.2006 11:29
Työn ja pääoman välinen ristiriita on muuttunut työväen ja elättien ristiriidaksi. Tuotanto ja uudistuminen vastaan tulonjako ja taantumus. Toiveikkuus vastaan tarrautuminen saavutettuihin etuihin. Elätti on työikäinen henkilö, jonka elintasoon ja elämäntapaan nyt ja tulevaisuudessa vaikuttavat omia ponnisteluja enemmän ansiottomat tulonsiirrot ja subventoidut palvelut. Elätti on riippuvainen politiikan oikuista. Vaalien alla hänelle voi luvata lisää tukiaisia ja pelotella vastapuolen säästökuureilla.
Suomi on rikas ja jaksaa kantaa suuren määrän elättejä. On solidaarista auttaa niitä, jotka oikeasti eivät kykene. Raha ei ole ongelma vaane elättien ideologia. Jos se saa tukea, vakiintuu ja leviää, jaksammeko elättää kaksin- tai kolminkertaisen määrän samalla kuin väki vanhenee? Heikkous ei ole ongelma, vaan heikkouden esittäminen normina. Nykyään on mahdotonta kehottaa jotakuta suoriutumaan vaikeuksistaan suomalaisella sisulla. Sen sijaan on ruvettu valittamaan arjessa jaksamisesta, että tavallinen elämä on niin raskasta, ettei ihminen siitä omin avuin selviä. Kun heikkoa esittämällä saa lisää etuisuuksia, todella tarvitsevat jäävät jalkoihin.
Elättien ideologian keskipiste on jakopolitiikka. Jostakin anonyymista runsaudensarvesta kuvitellaan syntyvän resursseja ikäänkuin itsestään. Tuotantoa ei tarvitse tunnistaa eikä henkilöidä. Nettosaajat eivät kiitä nettomaksajia. Elättien maailmaan ei sovi yrittäjäyksilö riskeineen ja rasituksineen. Jos hänet tunnistaisi henkilönä, hänelle pitäisi olla kiitollinen. Elättien ideologia keskittyy menneisyydessä tuotetun varallisuuden jakamiseen nykyhetkessä. Ellei se riitä, lainataan lapsilta ja lapsenlapsilta. Heiltä ei ole kiitosta odotettavissa. Elättien ideologian mukaan ei voi mennä sotilasliittoon, jossa voisi joutua tekemään uhrauksia kaukaisten maiden kansalaisten takia. Sen sijaan on täysin paikallaan olla turvallisuuspoliittinen elätti. Jos Suomi joutuu vaikeuksiin, liitymme heti. Tilattaisiin sitten muitten maitten nuorukaisia tänne vaarantamaan henkensä puolestamme.
Köyhien maiden auttaminen on muuttunut kannustavasta kehitysavusta pysyväksi globaaliksi toimeentulotueksi. Muutos on reaktio yli puoli vuosisataa kestäneeseen toivottomaan yritykseen saada aikaan kehitystä lahjarahalla, suunnitelmataloudella ja hyväntahtoisella hölmöilyllä. Ei ole esimerkkiä köyhästä maasta, joka kehitysavun elättinä olisi vaurastunut omatoimisesti. Sen sijaan talouden vapauttaminen ja kytkeminen vapaakauppaan on tehnyt omalla työllä selviämisen mahdolliseksi. Työ on nostanut ihmiset köyhyydestä Aasiassa; kuten aikoinaan myös Suomessa ja Ruotsissa. Köyhyys poistuu ansiottomalla kulutuksella yhtä vähän kuin kaivo täyttyy kannetulla vedellä. Köyhyyttä ei poisteta jakamalla vaan tuottamalla.
Maapalloistuminen on uhka, koska rajojen kaatuessa ja mahdollisuuksien laajetessa elättäjä saattavat karata muiden matkaan. Samalla tavalla sata vuotta sitten kaupunkilaistuminen aiheutti moraalipaniikin, kun torpan poika en enää tahtonut kartanon joutilasta herrasväkeä työllään elättää vaan lähti tehtaaseen tienaamaan. Elätti ei halua vapaakaupan kasvavan omaehtoisesti. Köyhät älkööt rikastuko halpatyöllään. Pysykööt tullimuuriensa takana, siitä hyvästä saakoot toimeentulotukea.
Uusi tekniikka ja globaalitalous tuottavat rannattomasti mahdollisuuksia uusiin innovaatioihin. Työ ei maailmasta lopu.
-Paul Lillrank, SK 4/2006
Suomi on rikas ja jaksaa kantaa suuren määrän elättejä. On solidaarista auttaa niitä, jotka oikeasti eivät kykene. Raha ei ole ongelma vaane elättien ideologia. Jos se saa tukea, vakiintuu ja leviää, jaksammeko elättää kaksin- tai kolminkertaisen määrän samalla kuin väki vanhenee? Heikkous ei ole ongelma, vaan heikkouden esittäminen normina. Nykyään on mahdotonta kehottaa jotakuta suoriutumaan vaikeuksistaan suomalaisella sisulla. Sen sijaan on ruvettu valittamaan arjessa jaksamisesta, että tavallinen elämä on niin raskasta, ettei ihminen siitä omin avuin selviä. Kun heikkoa esittämällä saa lisää etuisuuksia, todella tarvitsevat jäävät jalkoihin.
Elättien ideologian keskipiste on jakopolitiikka. Jostakin anonyymista runsaudensarvesta kuvitellaan syntyvän resursseja ikäänkuin itsestään. Tuotantoa ei tarvitse tunnistaa eikä henkilöidä. Nettosaajat eivät kiitä nettomaksajia. Elättien maailmaan ei sovi yrittäjäyksilö riskeineen ja rasituksineen. Jos hänet tunnistaisi henkilönä, hänelle pitäisi olla kiitollinen. Elättien ideologia keskittyy menneisyydessä tuotetun varallisuuden jakamiseen nykyhetkessä. Ellei se riitä, lainataan lapsilta ja lapsenlapsilta. Heiltä ei ole kiitosta odotettavissa. Elättien ideologian mukaan ei voi mennä sotilasliittoon, jossa voisi joutua tekemään uhrauksia kaukaisten maiden kansalaisten takia. Sen sijaan on täysin paikallaan olla turvallisuuspoliittinen elätti. Jos Suomi joutuu vaikeuksiin, liitymme heti. Tilattaisiin sitten muitten maitten nuorukaisia tänne vaarantamaan henkensä puolestamme.
Köyhien maiden auttaminen on muuttunut kannustavasta kehitysavusta pysyväksi globaaliksi toimeentulotueksi. Muutos on reaktio yli puoli vuosisataa kestäneeseen toivottomaan yritykseen saada aikaan kehitystä lahjarahalla, suunnitelmataloudella ja hyväntahtoisella hölmöilyllä. Ei ole esimerkkiä köyhästä maasta, joka kehitysavun elättinä olisi vaurastunut omatoimisesti. Sen sijaan talouden vapauttaminen ja kytkeminen vapaakauppaan on tehnyt omalla työllä selviämisen mahdolliseksi. Työ on nostanut ihmiset köyhyydestä Aasiassa; kuten aikoinaan myös Suomessa ja Ruotsissa. Köyhyys poistuu ansiottomalla kulutuksella yhtä vähän kuin kaivo täyttyy kannetulla vedellä. Köyhyyttä ei poisteta jakamalla vaan tuottamalla.
Maapalloistuminen on uhka, koska rajojen kaatuessa ja mahdollisuuksien laajetessa elättäjä saattavat karata muiden matkaan. Samalla tavalla sata vuotta sitten kaupunkilaistuminen aiheutti moraalipaniikin, kun torpan poika en enää tahtonut kartanon joutilasta herrasväkeä työllään elättää vaan lähti tehtaaseen tienaamaan. Elätti ei halua vapaakaupan kasvavan omaehtoisesti. Köyhät älkööt rikastuko halpatyöllään. Pysykööt tullimuuriensa takana, siitä hyvästä saakoot toimeentulotukea.
Uusi tekniikka ja globaalitalous tuottavat rannattomasti mahdollisuuksia uusiin innovaatioihin. Työ ei maailmasta lopu.
-Paul Lillrank, SK 4/2006