Kitinä

mölli kirjoitti: kaukaan

Kaukaa näytät? ja läheltä et?

vai kauan treenatulta?

Oikeinkirjoitusta kannattaa myös yrittää harrastaa!

Mä luulen etten ole ainoa nainen joka on samaa mieltä. Mä pidän siitä, että mies ei ole mikään tiukaksi bodattu broileri. Musta on ihanaa jos miehellä on hiukan massua...just sellainen johon voi painaa päänsä ja olla vaan. Pieni massu kertoo myös siitä, että mies osaa nauttia elämästä eikä pingota liikaa..vedä jotain ihme proteiinipirtelöitä ja kanaa joka välissä. YÖK.

Mutta ei mikään lihavakaan saa olla..kukas ois semmonen hyvä esimerkki...noh..ei tuu nyt mieleen.

Sannu kirjoitti:vedä jotain ihme proteiinipirtelöitä ja kanaa joka välissä. YÖK.

Hä?!?!
Onks muutaki safkaa ku kana+prodet?

Valehtelija.

KnightRider kirjoitti:

Aito_Johanna kirjoitti:Sellainen, joka syntyy ja säilyy, kun ruokailu- ja juomailutottumukset ovat terveelliset ja monipuolinen liikunta elämäntapa.

Mittoja kehiin. Rinnan/haban vähimmäisympärys?

Kuljen tietenkin kaupungilla mittanauha mukanani ja pysähdyn kysymään jokaiselta yhtään kiinnostavan näköiseltä mieheltä, että hei, saanko mitata habasi. Siitä huolimatta en osaa tähän mitään senttimittoja heittää. Mutta siis sellainen luonnollisen näköisesti lihaksikas, kuten tässä keskustelussa melkein kaikki ovat toistelleet.

Moni on maininnut tykkäävänsä pienestä pömppömahasta. Tää taas ei tykkää, sorppa vaan pömpöt. Pienestä pömpöstä alle kolmekymppisellä tulee mieleen, että keski-ikäisenä se on joka suuntaan hallitsemattomasti hyllyvä vuori.

Feiz kirjoitti:

Sannu kirjoitti:vedä jotain ihme proteiinipirtelöitä ja kanaa joka välissä. YÖK.

Hä?!?!
Onks muutaki safkaa ku kana+prodet?

Valehtelija.

Rahka ja raejuusto?

Aika hauskasti suurin osa mielipiteistä toteuttaa vanhaa klisettä siitä, minkälainen on oikea mies. Puheet on kuin suoraan hegeliläis-marxilaisesta perinteestä: mies tulee todelliseksi maailmassa työnsä kautta. Miehen olemus on olla maailman aktiivinen muokkaaja, vahva ja turvallinen tekijä. Vastaavasti, kuvailut ideaalista miehenmallista soveltuisivat oikeastaan sellaisenaan kuvauksiksi melkein mistä tahansa sosiaalista realismia edustavasta kuvataiteesta. Tosimies on jäntevä muokkaaja, jonka ruumis uhkuu työn voimaa.

Ehkä tämä on alue, jossa naisella on enemmän kulttuurista liikkumavaraa. Ihailemme edelleen klassisen taiteen pehmeää ja pyöreää hoivaaja-naista, mutta toisaalta myös maskuliinista työ-estetiikkaa toteuttavaa atleettia tyyliin Linda Hamilton T2:ssa.

Tätä kautta nyt paljon esillä olleen (esimerkiksi tämän aamun Pressossa oli lyhyt juttu) Kari Soinion tapa koettaa estetisoida miesvartalo pehmeänä ja pyöreänä luontoon sopeutujana pikemminkin kuin luonnon kesyttäjänä ja muokkaajana on aika radikaali. Tällaiselle mieskuvalle ei tainnut Elanorin lisäksi juuri kukaan suoda ymmärrystä.

En ole koskaan välittänyt supertreenatuista miehistä. Heissä on jotakin ahdistavaa. Sellainen tavallinen hoikahko ylävaralo on mielestäni paljon hotimpi. Enkä kyllä voi väittää pitäväni myöskään ylikarvaisista miehistä. Kohtuus tässäkin....

urpiainen kirjoitti: Ehkä tämä on alue, jossa naisella on enemmän kulttuurista liikkumavaraa. Ihailemme edelleen klassisen taiteen pehmeää ja pyöreää hoivaaja-naista, mutta toisaalta myös maskuliinista työ-estetiikkaa toteuttavaa atleettia tyyliin Linda Hamilton T2:ssa.

Ihailemmeko? Ikään kuin muistan sata ja yksi puheenvuoroa reippaan urheilullisen ja hoikan varren puolesta. En pitäisi synonyymina pehmeälle ja pyöreälle.

Miehellä saisi ylävartalossaan olla hartiat, muusta voi tinkiä.

Mieluiten paljon lihaksia, kohtuudella.

mitäs sitä etupuolesta kunhan selkä on hjuva!

Sopiva on kiva.