Kitinä

Turbohaltija kirjoitti: Toki. Kyllästyttää vain tuollaiset pommi-ihmiset. Kuka järjissään oleva ihminen haluaa joutua ´pommin` uhriksi? .

Rakastunut tyyppi ei ole järjissään, siinä se idis. Ja ei siinä haluamisia kysellä, kun pommi iskee vai ootko koskaan kuullu kenenkään avunpyyntöjen auttaneen mitenkään pommien iskeytyessä niihin?
Sun tarvii tajuta tää: kun pommi/rakkaus iskee, se iskee. Sitä on paha lähteä analysoimaan tai mitään pyyntöjä sille esittään. Sattumus, Iso Paha/Hyvä Moka, Call It Whatever... Se ei tottele sua.

Same old thing.

Miksi jotkut ihmiset rakastuvat usein ja toiset äärimmäisen harvoin tai vaivalloisesti, jos ollenkaan? Jos teetän lobotomian itselleni, fundeeraan väkisinkin vähemmän. Edesauttaisiko tämä rakastumista? Entä mitä jos sanoisin olevani jo rakastunut, selkeä kohde vain puuttuu? Hmm.

Toi on sama kun kysys, miks elämässä on niin paljon epäreiluutta.
Sitä vaan on. Kohtalot koettelee heeboja eri lailla nääs. Elämän merkitys on jokaselle eri eikä kaikille tapahdu rakkauspommeja, niillä on muita jutskia jotka iskee niihin. Mikään ei ole kaikille samaa.

Brand new thing.

Odotan positiivista pommia tulevaisuudelta. Toivottavasti saadaan oikein kestoräjähdys eikä mitään muutaman tovin papaattia.

Väsää omaa pommia sil välin. Juu nou, muista jutuista. Kai sul on muitaki haaveita kuin noita lempisysteemejä?

Aito_Johanna kirjoitti:(huom. sanamuodosta AJ ja ylipito voisi saada sellaisen kuvan, että on erikseen AJ ja erikseen ylipito. Näinhän asia ei ole, sillä AJ ON MODE, mikäli kaikille ei vielä ole selvinnyt.)

Lainaan Ludvix XIV:ta:

"Ylipito olen minä!"

urpiainen kirjoitti:Sitäpaitsi, eikö tavallaan holhoavaa ole pikemminkin se, että pyytämättä poistaa nokkelia viestejä suojellakseen hauraana pidettyä kiusaantujaa, kuin että alunperin kokee tämän niin vahvaksi, että kustannuksellaan voidaan vitsailla? Tämähän on ikäänkuin toisen kertaluvun vahvennettua holhoilua?

Holhoamisesta vetäytymiseni ei liittynyt persoonallisuuteesi tai sen vahvuudesta saamaani käsitykseen mitenkään. Pyrin kohtelemaan ihmisiä lähtökohtaisesti samalla tavalla heidän vahvuudestaan/heikkoudestaan riippumatta (heikoimman mukaan, siis - pl. epänormaalin heikot tapaukset, jotka ovat oma lukunsa). Vitsailut säästän yleensä ainoastaan omalla kustannuksellani tapahtuviksi.

Tytöt, pikkuiset. Olette molemmat väärässä. Älkää vaivatko sieviä päitänne tällaisella. Setä selittää: ---

Ah, sain osakseni vastaholhousta enemmän kuin kotitarpeiksi. Tunnen syyllisyystaakkani raukeavan. Kiitos ja näkemiin!

aasi kirjoitti: Lainaan Ludvix XIV:ta:

"Ylipito olen minä!"

HotPants kirjoitti:
Juu nou, muista jutuista. Kai sul on muitaki haaveita kuin noita lempisysteemejä?

No ei todellakaan ole mitään muita haaveita. Voi kun kertoisit lisää noita viisaita juttujasi. Tuolla shrink-puolella on myös paljon ihmisiä, jotka voisivat hyötyä suuresta elämänkokemuksestasi.

Oletteko lukeneet Petrarcan rakkausrunoja? Elina Vaaran suomennoksena nimellä Sonetteja Lauralle. Petrarca kuvaa hyvin rakastumiseen liittyviä tuntemuksia. Runoilijan rakastettu on saavuttamattoman rakkauden perikuva, rakkaus on kaipuuta joka ei saavuta kohdettaan. Siitä tulee erittäin kaunista runoutta ja kärsimystä...

nokkaelain kirjoitti:[
Useimpia ei kai se omistamisen halu haittaa, koska viimeistään molempien osapuolten rakastuessa tavallisesti toivotaankin toisenkin osapuolen sitoutuvan suhteeseen, jolloin kumpikin haluaa toisen "omistavan" ja omistautuvan. Varsinaisesta omistamisesta ei kais sentään ole kyse (mutta entä sen halusta?), koska kumpikin on vapaa lähtemään (mutta ei sentään menemään miten vaan eestaas).

Niin, mutta mä en ainakaan helpolla lähtis mukaan siihen, mikä just monien mielestä on niin hienoa, se arki, se, että ollaan yhdessä vielä sittenkin, kun on ihan normaalia ja täysin oletettua ja luullakseni välttämätöntäkin, että ollaan vaan yhdessä vielä sittenkin, kun sitä huumaa ei enää ole (tai nythän on tässä ketjussa jo oltu sitäkin mieltä, kestävimmät suhteet syntyvät jopa ilman sitä huumaa) ja pysytään yhdessä vain siksi, että on niin hieno päätös pysyä yhdessä. Ja sitten kun on kuullut sitäkin, että tokihan sitä ihminen suhteessa ollessaankin ihastuu hetkittäin muihin ja arkipäivän tiedon perusteellakin on varmaa, ettei nyt kumminkaan ihminen voi sokeaksi ja kuuroksikaan muuttua. Siis kun mä tiedän, että olen nyt epärealisti, mutta mä en haluaisi suhteeseen, jossa koskaan haikailisin muita ja jossa tietäisin ilman muuta toisenkin ainakin jonkin ohi kiitävän hetken ajan joskus haikailevan muita.

Hetkeä myöhemmin tajuttu: Nuo lauseet on kyllä hieman ymmärrystä helpottavien kielenhuollollisten konventioiden vastaisia, mutta niiden korjaamisen sijasta keksin muita askareita.

Turbohaltija kirjoitti:

HotPants kirjoitti: Juu nou, muista jutuista. Kai sul on muitaki haaveita kuin noita lempisysteemejä?

No ei todellakaan ole mitään muita haaveita. Voi kun kertoisit lisää noita viisaita juttujasi. Tuolla shrink-puolella on myös paljon ihmisiä, jotka voisivat hyötyä suuresta elämänkokemuksestasi.

Joo mä tiiän, mut mun aika on rajallista! Ei tässä mikskää SPRäksi aleta.

Oletteko lukeneet Petrarcan rakkausrunoja? Elina Vaaran suomennoksena nimellä Sonetteja Lauralle. Petrarca kuvaa hyvin rakastumiseen liittyviä tuntemuksia. Runoilijan rakastettu on saavuttamattoman rakkauden perikuva, rakkaus on kaipuuta joka ei saavuta kohdettaan. Siitä tulee erittäin kaunista runoutta ja kärsimystä...

Oot taas kässäny tonki väärin. Rakkaus ja rakkauden kaipuu on eri jutskia, monet sekottaa ne keskenään, mut ne on tosiaan hei eri juttuja.
Jos "runoilijan rakastettu on saavuttamattoman rakkauden perikuva --", niin rakkautta ei ole vielä näpeissä, siinähän se seisoo. On pelkkä kaipaus ja luulo siitä rakkaudesta. Haaveksijan huvia. Tuttu juttu joka jäpikälle.

HotPants kirjoitti:
Rakkaus ja rakkauden kaipuu on eri jutskia .

No shit Sherlock. No joo, mutta hienoa että luet Petrarcaa. Ehkä seuraavaksi voimme keskustella kanssasi muistakin maailmankirjallisuuden klassikoista. Tuskin maltan odottaa näkemyksiäsi Shakeaspearen sonaateista.

aasi kirjoitti:
Lainaan Ludvix XIV:ta:

"Ylipito olen minä!"

Tässä kosketellaankin sitten jo merkittävää demokratian teorian ja kansansuvereenisuusopin aspektia. Aurinkokuninkaan alkuperäinen lausumahan oli: "Valtio olen minä." Tähän oli myöhemmin tuntematon kansalainen lisännyt seinäkirjoituksessaan: "Minä myös!"

Edith kirjoitti:Niin, mutta mä en ainakaan helpolla lähtis mukaan siihen, mikä just monien mielestä on niin hienoa, se arki, se, että ollaan yhdessä vielä sittenkin, kun on ihan normaalia ja täysin oletettua ja luullakseni välttämätöntäkin, että ollaan vaan yhdessä vielä sittenkin, kun sitä huumaa ei enää ole (tai nythän on tässä ketjussa jo oltu sitäkin mieltä, kestävimmät suhteet syntyvät jopa ilman sitä huumaa) ja pysytään yhdessä vain siksi, että on niin hieno päätös pysyä yhdessä.

Ei kyse ole pelkästä hienosta päätöksestä, vaan osapuolet kaiketi myös kiintyvät toisiinsa ja yhdessäolo tuntuu arjesta huolimatta paremmalta vaihtoehdolta kuin yksinolemisen vapaus. (Joku jolla on kokemusta, voikin sitten kertoa, mitä se rakastaminen on )

Edith kirjoitti:Siis kun mä tiedän, että olen nyt epärealisti, mutta mä en haluaisi suhteeseen, jossa koskaan haikailisin muita ja jossa tietäisin ilman muuta toisenkin ainakin jonkin ohi kiitävän hetken ajan joskus haikailevan muita.

Kai tuossakin joutuu tekemään valintoja (kun kompromisseja on vähän vaikeampi tehdä). Toisia asia haittaa enenemmän, toisia vähemmän. Seuraahan siitä kaikenlaista mustasukkaisuutta ja riitaa. Itse en koe asiaa elämän suurimpiin ongelmiin kuuluvaksi, koska aika harvojen perään sitä oikeastaan haikailee. Tosin aika vähän koko asiaa tulee ajatelleeksi, koska se on niin vähän omaa elämää koskettanut, että se tuntuu melkoisen etäiseltä.

Turbohaltija kirjoitti: No shit Sherlock. No joo, mutta hienoa että luet Petrarcaa. Ehkä seuraavaksi voimme keskustella kanssasi muistakin maailmankirjallisuuden klassikoista. Tuskin maltan odottaa näkemyksiäsi Shakeaspearen sonaateista.

Hö! Mä mitää Petrokkeja lue, kyttäsin vaan ton sun viestis!

Shakespearella oli korvis, tajus olla cool.

Jotain syötävää?

HotPants kirjoitti: Mä mitää Petrokkeja lue, kyttäsin vaan ton sun viestis!

Hyvä hyvä! Sulla on hyvä maku! Mihin kohtaan haluat mun nimmarin?

En edelleenkään tiedä, mitä rakkaus on, mutta pidän sitä joka tapauksessa ilmiönä epäilyttävänä. Miten muka voisin rakastua keneenkään, kun seuraavan kulman takana voi olla ihminen, jota rakastaisin enemmän ja joka sitä paitsi sopisi minulle paremmin? Rakkauteen uskominen edellyttää kai taipumusta romanttiseen ajatteluun. En millään jaksa uskoa näihin pikaisiin ihastumisrakastumisepisodeihin. Ne kestävät kuukaudesta maksimissaan muutamaan vuoteen, minkä jälkeen intohimo on käytetty loppuun ja tuskallinen ero on edessä. Tiedän useamman vuosisadan rakkaustarinan, jossa on käynyt juuri näin. Se suuri rakkaus, jonka kanssa kaikki oli niiiin ihanaa, paljastuukin vuoden, parin päästä "idiootiksi", mustasukkaiseksi vainohulluksi, pettäjäksi jne. Kaikista uskomattominta on, että jotkut ihmiset silti kaipaavat sitä samaa ihanaa tunnetta uudestaan. Kaipa he ajattelevat, että sen voisi saada toimimaan paremmin jonkun toisen kanssa.

Muistelen vieläkin lämmöllä erästä naista muutaman vuoden takaa, jonka kanssa emme koskaan höpisseet rakkaudesta. Ei lepertelyä, ei lässytystä, ei pilvilinnoja. Sellaiseen naiseen voisin ehkä kiintyä oikeastikin.

Rakkaus on se paska tunne joka tekee sinut niin sokeaksi että nielet mitä vaan ja menetät ihmisarvosi. Vältä sitä.

Turbohaltija kirjoitti:En edelleenkään tiedä, mitä rakkaus on, mutta pidän sitä joka tapauksessa ilmiönä epäilyttävänä. Miten muka voisin rakastua keneenkään, kun seuraavan kulman takana voi olla ihminen, jota rakastaisin enemmän ja joka sitä paitsi sopisi minulle paremmin? Rakkauteen uskominen edellyttää kai taipumusta romanttiseen ajatteluun. En millään jaksa uskoa näihin pikaisiin ihastumisrakastumisepisodeihin. Ne kestävät kuukaudesta maksimissaan muutamaan vuoteen, minkä jälkeen intohimo on käytetty loppuun ja tuskallinen ero on edessä. Tiedän useamman vuosisadan rakkaustarinan, jossa on käynyt juuri näin. Se suuri rakkaus, jonka kanssa kaikki oli niiiin ihanaa, paljastuukin vuoden, parin päästä "idiootiksi", mustasukkaiseksi vainohulluksi, pettäjäksi jne. Kaikista uskomattominta on, että jotkut ihmiset silti kaipaavat sitä samaa ihanaa tunnetta uudestaan. Kaipa he ajattelevat, että sen voisi saada toimimaan paremmin jonkun toisen kanssa.

Muistelen vieläkin lämmöllä erästä naista muutaman vuoden takaa, jonka kanssa emme koskaan höpisseet rakkaudesta. Ei lepertelyä, ei lässytystä, ei pilvilinnoja. Sellaiseen naiseen voisin ehkä kiintyä oikeastikin.

Hei, heebonen, haluut selkeesti vakaan ja tasasen ja hiilloksella käyvän suhteen. Mulla on yksis tuttavis kristittyjä tyyppejä, jotka käy jossain niitten kristityissä illan vietoissa, ne on ns. seurakuntaporukkaa. Mä veiggaan aika vahvasti, että sulle sopis semmonen tytskä kouraan kuin hedelmäkarkki meikkiksen suuhun.

Sitten vielä tosta palavasta ja kiihkeästä happeninkista. Meinaa samaa kuin Rakkaus on pommi-keissistä.
Siihen liittyy aina helvetisti riskejä, koska se on niin kokonaisvaltaista poksahdusta. Mut se jälki minkä pommi jättää.. No, Hiroshiman atomipommin (or whatever) jälkeinen pilvipläjäyskin oli harvinaisen kaunis jälki. Tuhoisaa ja kaunista. Että vaiks se juttu loppuiskin kuukauden päästä esimerks, niin se ei oo se pointti. Se on se, että sitä on kuunnellu <3:tä. Meni syteen tai saveen, rohkea on kuiteski rohkea.

Mut joo... Pitää kelata mikä on ittelle parhaaks, eikä kaikille sovi samat jutut. Yks jengi tykkää enempi hiillostouhusta ja toinen posse pommeista et xetera. Eikä noitakaa aina voi valkata. Ei tod.

HotPants kirjoitti:

Hei, heebonen, haluut selkeesti vakaan ja tasasen ja hiilloksella käyvän suhteen. Mulla on yksis tuttavis kristittyjä tyyppejä, jotka käy jossain niitten kristityissä illan vietoissa, ne on ns. seurakuntaporukkaa. Mä veiggaan aika vahvasti, että sulle sopis semmonen tytskä kouraan kuin hedelmäkarkki meikkiksen suuhun.

Tuttavasi kuulostavat miellyttäviltä ihmisiltä. Ehkä voisit mainostaa minua heille??? Mä näytän sitä paitsi aika paljon Jeesukselta, kun kasvatan pidemmän tukan.

Mulla on hyvin vaatimaton unelma siitä, että voisin luottaa ja arvostaa naista ja perustaa hänen kanssaan perheen, rakastaa ja kasvattaa lapsia.

Turbohaltija kirjoitti: Tuttavasi kuulostavat miellyttäviltä ihmisiltä. Ehkä voisit mainostaa minua heille??? Mä näytän sitä paitsi aika paljon Jeesukselta, kun kasvatan pidemmän tukan.

Mulla on hyvin vaatimaton unelma siitä, että voisin luottaa ja arvostaa naista ja perustaa hänen kanssaan perheen, rakastaa ja kasvattaa lapsia.

Siinä on just se, että ne on vain tuttavia mulle, meinaan että tiiän ne tyypit mutten koskaan esimerks nää niitä. Mulle tuli vaan mieleen että sun kandeis mennä tollasiin illanviettoihin mukaan, jos niitä jossain on. Tarkempaa en oikeen tiiä. Niissä tutuissa oli pari ihqua gimulia, yksi etenki oli kuin joku kevään sädetytskä, mut se on nyt naimisissa ja kaikkee nysvää. Jos meikkis olis ollu jäbä, olisin jutskaillu sen kaa ja kohellu kuins kukkaa kämmenellä. Mulle olis ollu kuiteski liian ujonen tapaus ja oisin ollu ihan turmioks. En oo kuiteskaa mikää hortomomi!

The boys from Brazil! At the samba season!

Kax ihmistä diggaa toisistaan. Tarteex asiasta vääntää farssi?