Itse olen ollut aina (tai no joo, jostain murrosiästä lähtien) enemmän tai vähemmän ylipainoinen. Koen itselleni tärkeäksi, että minut hyväksytään sellaisena kuin olen, pätee niin ulkoiseen kuin sisäiseen minääni. Toisinaan olen ollut itse tyytymätön itseeni ja silloin on ollut tapanani tehdä asialle jotain. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että mitään missimittaista minusta ei tule eikä tosiaan tarvitsekaan tulla. Sellaista olisi hankala (ja on ollut hankalaa) sulattaa, että toinen vaatii muuttumaan, tavalla tai toisella. Liekö kukaan meistä niin täydellinen , että siihen on varaa (?)
Itselläni on kokemusta sitä, että toinen vaati muuttumaan ja kuitenkin lopulta se mihin muutosta kaivattiin olikin vaatija itse. Mainittakoon nyt vielä se, että vaikka olen siis ollut suhteissani jo alkutilanteessa ylipainoinen niin en minä missään suhteessa ole sietämättömästi lihonut vaan omalla kohdallani viimeksi mainittua huomauttelua alkoi tulla ihan ilman lihomista, alun perin kelpasin siis yhdenlaisena ja sitten kohta enää en. Ei ollut mun juttu ja sai mies jatkaa matkaansa.
Toki ymmärtäisin kriisitilanteen syntymisen itsekin, jos tosiaan lyhyen ajan sisällä jotain ihan kohtuutonta lihomista tapahtuisi ja toinen osoittaisi välinpitämättömyyttä itseään ja näin myös suhteen hyvinvointia kohtaan. Sehän olisi viesti siitä, että suhteessa ei siellä syvemmälläkään tasolla nyt mene kaikki ihan hyvin tai edes ole ihan ok. Pitkässä suhteessa ihmiset kuitenkin kasvavat ja muuttuvat monella tapaa ja sitä pidän luonnollisena osana elämää. Äitini on joskus sanonut, että sitä rakastuu yhteen ja ajan myötä oppii rakastamaan myös sitä uutta muuttunutta kumppaniaan, kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Niinhän sen kai kuuluukin olla, oppia koko elämä ja yhdessä kasvamista.
nojoojust kirjoitti:Lähinnä minua tässä keskustelussa vaivaa se, että jotkut ovat valmiita katkaisemaan muuten toimivan suhteen ylipainon takia. Ei sen pitäisi olla noin merkityksellistä.
Ylipainon aiheuttamat terveysriskit ovat vielä asia erikseen, nykyisellä painollani ja lääketarpeellani elinikää lyhennetään paljon. Masennuslääkettä en kuitenkaan voi jättää pois lähiaikoina, mutta ylipaino ja sen mukanaan tuoma vaihteleva verensokeritasapaino on taas vaaraksi silmille, munuaisille ja jaloille. Elämä tämän paskan kanssa on sen verran vaikeaa, että voi vain kuvitella mitä läskin aiheuttama parisuhteen päättyminen aiheuttaisi. Onneksi en osaa loukkaantua tähän aiheeseen liittyen, sillä se tekisi elämästäni sietämätöntä.
Ihan samaan seikkaan, minkä jätin lainaukseeni ylimmäksi, olen minäkin silmäni kiinnittänyt.
No, vakka kantensa valitsee ja hyvä niin. Jokaisella säilyköön oikeus vaatia itseltään ihan mitä ikinä haluaa ja sitä mukaa puolisoltaan.. Onneksi on ottajansa toisenkinlaisille. Onneksi on sellaisia joille näillä asioilla ei pitkässä juoksussa ole merkitys se suurin. Esimerkkinä omat vanhempani, heistä toinen on 30-vuotisen avioliiton aikana lihonut huomattavasti ja silti ovat edelleen silmin nähden onnellisia ja rakastuneita toisiinsa, ilmeisesti sitten ovat alunperinkin oikeasti rakastuneet siihen mitä toinen on siellä sisällä eivätkä pelkkään ulkokuoreen.
Ja sinulle nojoojust ihan mielettömästi voimaa..
Ottaa se aikansa mutta eiköhän se siitä, asioilla on ollut tapana järjestyä.
Ja sitten meneekin osittain OT:ksi eli ajatuksia mitä muiden sanomiset herättivät..
ninnithequeen kirjoitti:Aineenvaihduntaa syyttäisin ainakin osittain. Se vaihtelee ihmisillä paljonkin. Itselläni ilmeisesti sitten hidas aineenvaihdunta, ja ukolla nopea, kun tosiaan voi syödä mitä vaan...Korjatkaa toki jos olen väärässä.
Juh, totta ainakin se toinen puoli. Jännä ilmiö kuitenkin myös se, että toiset meistä ovat ns. läpipaskoja siihen katsoen, että kuinka nopeasti ja usein täystyhjennys tapahtuu mutta kuitenkin paino joko pysyy vakiona tai nousee. Tähän kun löytäis vielä pätevän teorian, että mikäs luonnonoikku se tällainen sitten on!? Oma tahallisen kiero teoriani väittää, että kun normaali ihmisellä elimistö ottaa ruoasta irti kaiken hyödyllisen ja työntää kuona-aineet ulos niin itsellä elimistö toimii nurinkurisesti työntäen välittömästi kaiken oikeasti hyödyllisen ulos ja "säilöön" jää vain ne kuona-aineet. Voihan sitä olla
läpipaskA näinkin
hebuli kirjoitti:Kyllä sellaista on nähty että kilpaurheilija lopettaa urheilun ja jopa kuntoilun aktiiviuran jälkeen.
Joo, Arskastakin on tullut papparainen
Soturi on tainnut itse..
..menettää vallan taistelunsa.Pikku Myy veti henkeä nenän kautta ja puhalsi sen ulos hampaiden välistä hyvin keljulla tavalla, joka merkitsi:En-ole-eläissäni-kuullut-mitään-näin-hullua.
(T. Janson: Muumipappa ja meri)
)
Tossa ennen joulua intohimoni oli juustonaksut, syytän niitä uudesta makkaratulokkaasta. 
