Kitinä

Feiz kirjoitti: Joo rollaile vaa silmiäs iha rauhassa ja näytä mulle samalla yksikin luonnonfriikki joka poistaa kropastaan läskit yhtä nopeasti kuin joku ottaa rillit pois päästä.

Etkö sie ole nähnyt pähkähullua professoria? Onnistuhan se siinäkin.

On topic: Itselleni on aika sama siihen asti kun lihavuudesta tulee terveysriski. Mutta toki miekin olen siinä mielessä saman länsimaisen kauneuskäsityksen kasvatti että pidän sopusuhtaista vartaloa yli- tai alipainoista kauniimpana. Teflonvastaus - tiedän, mutta vaikea ennustaa omia reaktioitaan tietyssä vaiheessa kun ei ole kokemusta. Luulisin suhtautuvani ymmärtäväisesti.
Mie olen aina ollut tällainen riukupetteri poislukien lapsuusvuodet jolloin olin lihava ja sain kuulla siitä niin paljon että henkinen lihavuus jäi päälle.
Jokaiselle jotain, eiköhän Feiz löydä sellaisen ihmisen joka arvostaa samoja asioita kuten sellainenkin joka on pyöreä/valkoihoinen/intiaani/whatnot.

Feiz kirjoitti: Joo rollaile vaa silmiäs iha rauhassa ja näytä mulle samalla yksikin luonnonfriikki joka poistaa kropastaan läskit yhtä nopeasti kuin joku ottaa rillit pois päästä.

Lueppas tuo mun viesti uudestaan, ja tunteella.

Jos sinusta rillit ei vaikuta ulkonäköön, niin on se kumma. Samoin kuin punaiset, vaaleat, tai tummat hiukset. Tai pituus. Tai kilot. ARGH! Meneekö jakeluun?

Pointti oli siinä, kuinka pinnallisia ihmiset voi olla. Joo, minäkin olen pinnallinen, kun en neekeriä nussisi.

Hassua muuten, miten aina joutuu sylkykupiksi, jos sanoo että "läski ei kiihota!" Sohvan pohjalta aletaan haukkumaan pinnalliseksi paskaksi yms.

Ei kai nyt herranjumala KUKAAN HALUA ehdoin tahdoin viettää elämäänsä reippaasti ylipainoisen ihmisen kanssa, etenkin jos on mahdollisuus VALITA? Vaikka ulkonäköseikat jätettäisiin sivuun, ylipaino aiheuttaa sairauksia ja haittaa ihan jokapäiväistä elämääkin.

Ihme jeesustelua. Jokainen valitsee kumppaninsa omien kriteeriensä mukaan ja siihen ei sivullisilla pitäisi olla nokan koputtamista.

killkill kirjoitti:Hassua muuten, miten aina joutuu sylkykupiksi, jos sanoo että "läski ei kiihota!" Sohvan pohjalta aletaan haukkumaan pinnalliseksi paskaksi yms.

Ei kai nyt herranjumala KUKAAN HALUA ehdoin tahdoin viettää elämäänsä reippaasti ylipainoisen ihmisen kanssa, etenkin jos on mahdollisuus VALITA? Vaikka ulkonäköseikat jätettäisiin sivuun, ylipaino aiheuttaa sairauksia ja haittaa ihan jokapäiväistä elämääkin.

Ihme jeesustelua. Jokainen valitsee kumppaninsa omien kriteeriensä mukaan ja siihen ei sivullisilla pitäisi olla nokan koputtamista.

Hei täähän kylläkin alkoi siitä, että mitä jos puolisosi lihoo...
Ja täällä ollaan sitä mieltä, että kiertoon vaan, vaikka olisi muuten täydellinen luonteeltaan jne. Käsittämätöntä pinnallista paskaa siis.

Miten oma kroppa ja reenaaminen vaikuttaa suhtautumiseen toisen lihoamiseen tai läskiin yleensä? Varmasti vaikuttaa, mutta kuinka ja paljon? Nouseeko vaatimustaso oman kropan timmiyden kasvaessa ja reenaamisen merkityksen ja määrän lisääntyessä? Mietin näin ääneen, itsekin kropastani aika tarkkaa huolta pitävänä, koska puolison lihoamista kärkevimmin ketjussa vastustavat ovat ymmärtääkseni tarkkoja kropastaan.

ninnithequeen kirjoitti: Ja täällä ollaan sitä mieltä, että kiertoon vaan, vaikka olisi muuten täydellinen luonteeltaan jne.

varoitus: Seuraava teksti sisältää ironiaa.

No mutta paskankos väliä sillä luonteella muutenkaan on, kunhan on timmi kroppa.

ninnithequeen kirjoitti:Hei täähän kylläkin alkoi siitä, että mitä jos puolisosi lihoo...
Ja täällä ollaan sitä mieltä, että kiertoon vaan, vaikka olisi muuten täydellinen luonteeltaan jne. Käsittämätöntä pinnallista paskaa siis.

No eihän ole. Minusta taas päin vastoin. Jos minä alkaisin lihomaan ja makaamaan sohvalla, olisi minusta erittäin hyvä että naiseni pakottaisi minut liikkumaan. Ihan sama miten se tapahtusi, mutta mielummin otan kunnon vittuilun ja uhkailun läskeistä vastaan, kuin aikuisiän diabeetteksen ja 20 kiloa läskiä.

nypari kirjoitti:Mietin näin ääneen, itsekin kropastani aika tarkkaa huolta pitävänä, koska puolison lihoamista kärkevimmin ketjussa vastustavat ovat ymmärtääkseni tarkkoja kropastaan.

Jotakuinkiin näin juuri.
Siinä ei luonteenpiirteet paina mitään jos ei roppa ole reenattu. Ihan totta hei. Ja jos se reenattu roppa sitten repsahtaa, niin hyi kamala, mä otan uuden.

Pinnallisuutta vai ei?

Hitto kun otatte vakavasti. Ottakaa välillä vanukasta. Ei kai kenenkään ole pakko sellaisten vanukkaiden hyllymistä katsella jotka eivät itselle maistu - kyllä joku sen kuitenkin syö.

Kun oma maku (ja ulkomuotokin) on tuonne muhkumman suuntaan, ei pienellä pulleudella ole merkitystä. Eriasia on sitten jos pituus on suunnilleen sama kuin vyötärön ympärys.

ninnithequeen kirjoitti:Ja täällä ollaan sitä mieltä, että kiertoon vaan, vaikka olisi muuten täydellinen luonteeltaan jne. Käsittämätöntä pinnallista paskaa siis.

Jos tarpeeksi pitkälle tätä ajatuskulkua viedään, olen samaa mieltä.
Ajatellaanpa hetki, mitä elämänkumppanisi viestittää sinulle lihoessaan 50 kiloa:
- en ole kiinnostunut siitä, miltä näytän silmissäsi
- en ole kiinnostunut siitä, mitä tunnet minua kohtaan
- vietän aikani mieluiten neljän seinän sisällä
- aivan sama minulle, vaikka talouden ruokakustannukset nousevat
- seksi ei enää ole minulle niin tärkeää

Ihmisellä on oikeus olettaa, että elämänkumppani pitää itsestään huolta, jo yhteisen elämän LAADUN ylläpitämiseksi. Se, että toinen päästää itsensä turpoamaan mahdottomaksi laardipalloksi, ei millään tavalla paranna suhteen laatua.

Koska ihmisellä on vain yksi elämä, se on liian lyhyt tuhlattavaksi suhteessa ihmisen kanssa joka ei arvosta a) itseään b) sinua.

Olen puhunut.

Ensimmäisellä Rakkaudellani on selkärankareuma, diagnosoitu 15-vuotiaana. Viisi vuotta kestäneen suhteemme aikana painoa tuli noin 30 kiloa. Ei vaikuttanut suhteeseemme eikä seksiimme. Suhde päättyi muista syistä. Tämän verran kokemusta itselläni ja voin vetää sen johtopäätöksen, että minua ei haittaa. Mielestäni se suurin erottinen elin on edelleen aivot...

Ja muuten, tämä on ensimmäinen kerta kun edes ajattelen asiaa. Tuo asia taitaa olla jopa itsestäänselvyys minulle.

Mietinpä tässä juuri, että ainoa syy, miksi haluan sen muutaman kilon pudottaa, on se, että haluan miellyttää miestäni...Enkä halua muuttua muodottomaksi palloksi. Ja että vatsamakkarani kuvottaa minua itseäni. Normaalipainon rajoissa olen kuitenkin.

Ukkokulta taas ei huomaa kuin kitinäni, ja tuhahtelee että lopeta nyt jo, sä et ole lihava etkä ruma ja että hän rakastaa minua vaikka painaisin 100 kiloa. Tosin, jos painaisin, hän voisi olla hiukan toista mieltä

Tuollainen ehdottomuus, mikä tässä ketjussa on ollut esillä, saa veren kiehahtamaan. Yksikin vatsamakkara on liikaa. Siihen loppuu rakkaus. Hih.

Elukka kirjoitti:No jos parisuhde tosissaan on pelkästään siitä kropan timmingistä kiinni niin kyllä se minusta on ihan aavistuksen verran pinnallista.

Olen samaa mieltä että se on pinnallista, mutta toisaalta onhan noita muitakin ulkonäkövaatimuksia moneen lähtöön, esim. monet naiset ovat sitä mieltä etteivät yksinkertaisesti voisi seurustella itseään lyhyemmän miehen kanssa, tai ehkä jollekin miehelle isot rinnat ovat Se Juttu ainakin tutustumisvaiheessa. Vaikkakin mielestäni varsin ymmärrettäviä mieltymyksiä, ovat nuokin samalla tavoin "aavistuksen verran pinnallista". Toki myönnän etteivät nämä ole siltä osin täysin vertailukelpoisia, että tuskin kukaan lyhenee parikymmentä senttiä tuosta vaan vakavamman parisuhteen jo alettua. Toisaalta lihavuus on kuitenkin asia jolle ihminen yleensä voi jotain.

Nojoojustiinalta hyvä pointti sikäli ettei suhtautumistaan uuteen tilanteeseen voi välttämättä tietää ennenkuin sen on omakohtaisesti kokenut. Eräs tuttu nainen kävi rintasyöpäleikkauksessa, ja kummasti hänen miehensä kuitenkin pysyi hänen rinnallaan eikä lempannut mäkeen. Enkä usko että hän jäi yhteen pelkästä säälintunteesta tai koska ero olisi ollut väärin(?) toista kohtaan.

Jos läski on pään sisällä niin sitten se kyllä vaikuttaa poissulkevasti.

Mylwin kirjoitti:Jos läski on pään sisällä niin sitten se kyllä vaikuttaa poissulkevasti.

Ai?

Kyllä vakka kantensa löytää

hebuli kirjoitti:

Elukka kirjoitti:aavistuksen verran pinnallista.

Olen samaa mieltä että se on pinnallista, mutta toisaalta onhan noita muitakin ulkonäkövaatimuksia moneen lähtöön, esim. monet naiset ovat sitä mieltä etteivät yksinkertaisesti voisi seurustella itseään lyhyemmän miehen kanssa, tai ehkä jollekin miehelle isot rinnat ovat Se Juttu ainakin tutustumisvaiheessa.

Onhan nitä. Ihan edellä nähdyn kaltaisia reaktioita nuokin allekirjoittaneessa aiheuttavat.
Heti tulee mieleen RolloTomasin 1000 taalan kysymys "Nussiva maailma" -ketjussa:

RolloTomasi kirjoitti: Minne unohtui itse ihminen?

Mylwin kirjoitti:Jos läski on pään sisällä niin sitten se kyllä vaikuttaa poissulkevasti.

Paha!

ninnithequeen kirjoitti:

Mylwin kirjoitti:Jos läski on pään sisällä niin sitten se kyllä vaikuttaa poissulkevasti.

Kyllä kakka kantensa löytää

Tyhjiö sillä päässä on. Mie olen se fathead.

ninnithequeen kirjoitti:Jos sinusta rillit ei vaikuta ulkonäköön, niin on se kumma.

Menee ihan offtopikiksi, mutta nykysangat tuntuvat olevan usein kovin huomaamattomia niihin 70-luvun laseihin verrattuna. Muistan pariinkiin kertaan keskustelleeni jonkun tutun (naisen) kanssa puolikin tuntia, jolloin vasta olen yhtäkkiä älynnyt: "Hetkinen? Mä en tiennytkään että sä käytät laseja, en edes huomannut niitä.". Siihen vielä lisäys "Ne muuten sopii sulle tosi hyvin..." ettei käsitetä väärin ja tule käsilaukusta.

Vaola kirjoitti: Painoin synnytyksen jälkeen 85 kiloa, joten tiedän kyllä miltä tuntuu olla iso. Ei ollut nasta fiilis, vaikka kilot karisivatkin pois aika vauhdilla.

Jösses

Itse painoin viimeisilläni 68, ja heti synnytyksen jälkeen 53 kiloa...Paras laihdutuskuuri siis oli lapsen teko, nyt painan viisi kiloa enemmän
Kai se sitten vaikutti, että muksu imi kaiken energian ja äippä itse laihtui...tai jotain?

ninnithequeen kirjoitti:Hei täähän kylläkin alkoi siitä, että mitä jos puolisosi lihoo... Ja täällä ollaan sitä mieltä, että kiertoon vaan, vaikka olisi muuten täydellinen luonteeltaan jne. Käsittämätöntä pinnallista paskaa siis.

Ehkäpä kärjistät tuossa hieman liikaa toisten sanomisia. Jos henkilö tuntee vastenmielisyyttä läskiä kohtaan samalla tavoin kuin sinä taisit tuntea tummaa ihonväriä kohtaan, ei hänen liene mahdoton ajatella että saattaisi reagoida toisen lihomiseenkin negatiivisesti jos niin kävisi. Varsinkin jos lihominen liittyy toisen elämäntapamuutoksiin.

Jos oikein alan vänkäämään, voisin väittää että vastenmielisyys lihavuutta kohtaan on "eettisesti" vähemmän väärin kuin ihonväriä tai pituutta kohtaan, koska lihavuudelleen ihminen sentään voi jotain, ja se on monesti kytköksissä elämäntapoihin ja ihmisen suhtautumiseen eri asioihin.

Leilah kirjoitti:
Haittaisiko sinua, jos kumppanisi pyöristyisi? Entäpä jos oma painosi nousisi? Voiko lihavuudella olla vaikutuksia parisuhteeseen?

Siis meillähän on kyypon kanssa muutaman vuoden päästä mieletön fat camp himassa. Tavoite ois sellaset 10 kg vuodessa, eli viiden vuoden päästä on jo sellanen hyllyvä pylly että aijai. Kyypolla tulee läski vaan mahaan, mutta sopii sitäkin tutisutella. Seksiä me ei harrasteta silloin enää jouluisinkaan, joten se ei ole ongelma.
Ja me ollaan niin rikkaita kans, että ei tarvii koskaan nousta sängystä ja meijän oma kotinehru vääntää keittiössä uutta kebabbii ja siivous hoidetaan lapsityövoimalla.

Että hyvin kuulkaa vaikuttaa parisuhteeseen. Lihavat on lepposi. Nyt kun ollaan harmiksemme vielä normaalipainoisia, niin emme ole kumpikaan oikein tyytyväisiä itseemme eikä toisiimme.

Että on elämä ihanaa! Joka päivä vaan maataa sängyssä ja kattellaan 52" tauluteeveetä ja rasva vaan tirisee!!!

ninnithequeen kirjoitti:Yksikin vatsamakkara on liikaa. Siihen loppuu rakkaus. Hih.

Tuo on jo drama-queeneilyä.

killkill kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti:Yksikin vatsamakkara on liikaa. Siihen loppuu rakkaus. Hih.

Tuo on jo drama-queeneilyä.

Tai sitten ironiaa tai huumoria?