Mikä neuvoksi?

[Think]

t: huumorintajuton juristi

Onko niitä muunlaisiakin?

[ninnithequeen]

Siinäpä sitä tuli mustaa valkoisella. Kiitos

[nexie]

t: huumorintajuton juristi

Onko niitä muunlaisiakin?

Joskus muistan kuulleeni huhupuheita näistä toisista (the Others), mutta eläviä todisteita ilmiön todenperäisyydestä en ole nähnyt. Hävytöntähän moinen olisi, joku roti tässäkin ammattikunnassa pitää olla

[Think]

Joskus muistan kuulleeni huhupuheita näistä toisista (the Others),

Anteeksi ehkä hieman epäsopiva musta huumorini, mutta tarkoitatko kenties niitä kuolleita (The Others)?

[nexie]

Anteeksi ehkä hieman epäsopiva musta huumorini, mutta tarkoitatko kenties niitä kuolleita (The Others)?

Juurikin heitä, Sherlock

[Think]

Juurikin heitä, Sherlock

Oli pakko varmistaa, sillä tuosta lauseestasi sai vahvasti sellaisen käsityksen että te pirulaiset ette siirry rajan taakse lainkaan

[Gattaca]

Miksi ei vittuilla? Miksi sopeutua jos siinä menettää itsensä? Miksi ei sopisi Slamille sellaisena kuin Slam ON?

Vittuilu on persoonallisuutta hämärtävä naamio - ei persoonallisuuden osa. Vittuileva henkilö ei koskaan ole niin oma itsensä kuin voisi olla.

Mistäs sinä sen tiedät?
Tuo pätee vain sellaiseen, että vittuileva henkilö on osa vittuilemaansa kulttuuria ja vain vittumaisuuttaan vittuilee.

Jos ei ole osa sitä kulttuuria, niin kiltteydestä tai taktisista syistä voi jättää vittuilematta. Mutta jos ei ole OMANA ITSENÄÄN kiltti, eikä mitään taktista syytä ole, miksi ei vittuilla?

Joskus vittuilu on tarpeen ihan oman hengissäsäilymisen takia, jotta ei anna pingviinimassan tukahduttaa. Jotta OLISI OMA ITSENSÄ. Vain oman itsen takia, pingviinit ei kuitenkaan mitään siitä ymmärrä. Tietysti voi myös eristäytyä pingviineistä, mutta joskus tekee gutaa antaa niille takaisin sitä painoa jonka kookaburralle kasaavat.

Huvittavaa, että ensin pingviinit kehoittavat kookaburraa olemaan"oma itsensä" mutta kun kookaburra on sitä, ja luonteensa mukaan nauraa tai nokkii, niin sitten pingviinit sanovatkin, että tuo ei ole omana itsenä oloa, omana itsenä olo on vain jos on kuin pingviini

"Epävarmuudeksi" ja "kateudeksi" sen selittävät vain pingviinit, joiden vähäiseen järkeen ei mahdu, että joku voisi haluta muutakin kuin olla pingviini.

Ja ne pingviinit joutaisi ampua.

Yhtä pätevä väite voisi olla, että toisia jatkuvalla syötöllä epävarmoiksi väittävä haluaakin vain pönkittää omaa egoaan alentamalla muita ---> eli on itse epävarma, kun noin pitää pönkitellä.

Plussat tuosta eikä sun tissitkään nyt niiin rumat ole eikä perse paksu
---
Onko SLAM nyt bannattu määräajaksi niinkuin ylipidossa näytti? HITLERKORTTI ESIIN!!

[Gattaca]

olen maailman purkanut ja koonnut mielessäni monta ketaa

Ja epäilemättä ilman yhtäkään sellaista alkeellista logiikkavirhettä, joita sinulle sattuu palstalla tämän tästä.
.

Ei niin yhtään, jos et laske typojani, tahallista provoleikkiäni, "mahdoton kenenkään tietää" -ennusteita, niitä joista et tajua, että eri näkökulmasta voi esittää eri hypoteeseja kuin sinun ainoaksi luulemastasi näkökulmasta ja niitä kohtia, jotka pingviinimäisyttäsi väärin ymmärrät. Ja niitä, joita et vaan tajuu, koska sinulla ei ole syvyyttä tajuta. Luuletko, ettet itse ole epälooginen vaikka rajoittuneen PetriFB:n mielestä? Koska et ole raamatullinen? Luottaisitko hänen arvioonsa epäloogisuudestasi? Et voisi, enkä minäkään sinun.

Just tuollaista paskavihjailua. Et pärjää loogisesti minulle, niin esität tuollaisia vihjailuja, tarkoituksena saada minut epävarmaksi ilman perusteluja ... niinkuin se olisi jotenkin "itsestäänselvää".. jos niin varma olet, vakuuta mut privaviestillä... nerokkaana varmaan saat minutkin ymmärtämään..

[hermine]

Henkilökohtaisuuksiin menemistä en kuitenkaan katso hyvällä, eikä varmaan kukaan muukaan.

Voiko muka muunlaista vittuilua ollakaan kuin henkilökohtaisuuksiin menevää? Sehän leikkimielisestä kavereiden välisestä vittuilustakin tekee hauskaa, että se perustuu siihen että tuntee toisen ja tämän huonot puolet ja voi niistä vähän kuittailla.

Lilo on kyllä ollut vähän ylimielinen sosiaalisesti rajoittuneita kohtaan useammassa ketjussa, että en ihmettele jos on saanut paskaa niskaansa. Kaikki (sosiaalisesti rajoittuneemmat/humalaisemmat) eivät osaa vaan ilmaista vittuiluaan yhtä kylmässä tai piilotetussa muodossa kuin hän osaa. Sitäpaitsi onhan niillä kaiken maailman huorausläppää ollut, kai slam voi luulla että hänenkin on ihan ok jatkaa sitä. Ei kaikki voi tietää missä raja menee (varsinkin kun yleensä se riippuu ihan sanojasta, ei siitä mitä sanotaan). Tosin en kyllä sitä poistettua ketjua ole lukenut, niin en tiedä miten pitkälle.

[HellBell]

Hyvää päivää taas.

Esille on näemmä tullut varsin kiintoisia seikkoja. Selkeyden vuoksi kirjaan niitä tähän ylös ransk.viivoituksin.

- On olemassa pingviinejä ja ei-pingviinejä. Tällä halutaan todellisuudessa sanoa seuraavaa: on olemassa yksilöitä ja on olemassa epäyksilöitä. Rajanveto jompaan kumpaan ryhmään tapahtuu jokaisen oman pään sisällä, josta päädytään siihen, että jaotus on aina jonkun sanelemaa ja se joku ei ole AllahBallah.
- Toisin sanoen .. aivan turhaa jänkytystä siiitä, kuka on pingu ja kuka ei ja miten siitä sitten voidaan vittuilla vaikka lämpimiksi. Aivan sama. Itse kun tietää (tai ei tiedä) miten yksiselitteisesti voi itsensä määritellä, niin muulla jaotuksella ei ole väliä.
-Ja sitten tämä että joku voi ja toisaalta taas ei voi olla vittumainen persoonaltaan. Aivan sama. Kyllä siihen vaikuttaa itse ja nimenomaan ITSE millainen on ja haluaa olla. Vittumaisuus osana persoonaa.. aivan normaalia, aivan kuten suloisuuskin tai ties mikä muu piirre. Aivan taas se ja sama.
- Se millä on väliä, on vain se miten vittumaisuus ei ole oikeutus millekään. "Katos vaan, sanoin joo tosiaan että voisit olla huora ja blaa blaa, mut katos kunmä vaan on tälleen vittumainen ja mä en niikusta voi tälle mitään että tätä läppää vaan tulee ja tulee täältä ja mulla ei ole suodatinta, kun se sotis mun persoonaa vastaan. Mites siitä suu pannaan, huora?"

Slam.. Ystävyydellä ihan sanon, että mieti vähän ennen kuin kirjoitat jotain toiselle osoitettua juttua johon liittyy loukkaavia huoruuspointteja tms.

Kirjoitit jotain, että sinua ei tajuttaisi täällä ja että haet tavallaan lohtua täältä.
Jos haluat (ei tässä nyt paljoa haluamisia kyselty, olin röyhkeä, tämä selvää) voin laittaa sinulle suoraan asioita, joita olen tajunnut (ei tarkoita että olisin tajunnut niitä todellisuudessa, sinun mielestäsi, vaan sitä että omasta mielestäni olen tajunnut näin.. intuitiota unohtamatta). En laittaisi normaalisti näin suoran suoraa tekstiä, mutta katson asian nyt tarpeelliseksi, koska sinusta tuntuu ettei sinua ole tajuttu ja että olet jotenkin ulkopuolisena elämäsi jutuissa.
Lue seuraavat jutut läpi ja ala funtsia, mitä tehdä. Kirjoitin intuitiolla ja suoran suoraan, minun puolestani voit vaikka nakata tekstini ö-mappiin tai vaikka mitä, mutta kirjoitin jutut koska siltä tuntui.

Asianlaidat

1. Rekka-autohomma ei tunnu sopivan persoonallesi, tekee sinut onnettomaksi ja vie sinut kalja-hörönhörön-tissi-piilevä naisinho-tyhjyyden tuntemuksien pariin, kiitos liian raskaan ja itselle merkityksettömän (toisille tämä työ voi olla merkityksellistä, aivan kuten muidenkin duunien kohdalla..) työn.
2. Haluaisit tehdä jotain muuta.
3. Mutta madallat rimaa joka jutun suhteen. Muuhun työhön tai opiskeluihin hakeutuminen on uutta ja liian vieraalta tuntuvaa, jolloin on helpompi vain painaa pitkää päivää rekassa, vaikka tuntuisi miten paskalta. No, sitten suhdejuttujen kanssa sama homma. Normaalia suhdetta ja tyttöystävää on vaikea itselleen mieltää, jos lähtee siitä että pitää itseään törkymöykkynä joka saa tehdä mitä vain ja olla miten päin vain, kun siihen on kuitenkin "omana persoonana oikeus".
4. Ja sinulla on kaikki ovet avoinna, edelleen. Miksi madaltaa rimaa ja haluta paskan sekaan möyryämään (viittaan tällä elämäntyyliin), kun itsekin on siitä onneton ja itsensä paskaksi tunteva tapaus, kun kuitenkaan niin ei ole.
5. "Kun minä nyt olen tällainen..". Joopa joo ja paskat. Mitään kehitystä ei olisi tapahtunut kellekään vähänkään ei-pingviinimäiselle tapaukselle (termejänne tässä lainatakseni), jos he olisvat ajatelleet pingviinimäisen pysähtyneesti. "Kun minä nyt olen öy nöy tällainen". All work no play makes Jack a dull boy - jos pistää oman minänsä yhden neliösentin karsinaan, ei voi odottaa että persoona saisi puhua sieltä aitauksien laitamilta kovinkaan vahvasti. ihminen jää heikoksi.
6. Tsekkaa tämä. Ota tämä. Syö tämä.. ota vaan.
MINÄ + HALUTA = Minä on sitä miksi minä haluaa ja mitä minä on. Haluta olla. Ei tyytyä. Tehdä ratkaisuja ja kuunnella intuitiota. Näin ollen tämän yhtälön kaava menee näin: minä + haluta = persoona. Erittäin yksinkertiaistetusti, eikä tyhjentyen pelkkään haluamiseen, mutta siitä pointista jatkaminen on taas toinen stoorinsa kerrassaan ja minä en ole oikea shrink.. unohtamati sitä, etten lähetä laskuja perästä. Olen vain Hyväntekeväisyysjärjestö, kyllä, koko laitos.
7. Joten Släm, jelppaan sua lohtua vailla olevaa, jelppaan. Jos et jaksa lukea koko juttua, niin lue sitten vain nämä ohjeet (nautittava sisäisesti, jeps):

Pikaohjeet

a) Varaa aika työvoimatoimiston ammatinvalintaohjaajalle (tai mikä se nimike nyt onkaan). Soita siis työvoimatoimistoon ja sano että tarttisit apua työ-ja opiskelujuttujen valinnoissa.
b) Ala kehittää suunnitelmaa siitä, mitä sinä haluaisit ja mistä luulisit tulevasi onnelliseksi näihin samoihin aikoihin kun soittelet sinne ammatinvalinnan ohjauksiin. Mieti mitä sinä haluat.
c) Mieti käärmeitä. Ihastuttavia otuksia, luovat nahkansa ja uusiutuvat. Sitten rentoutuvat auringon paisteessa. Joksikin aikaa. Mitä on eläminen, jos ei halua muuta kuin "olla sitä mitä on vaan ja sit vaan silleen vaikka tuntuis milleen". Aivan sama oletko persoonaltasi ns. vittumainen vai et (pointti joka tuotu täälllä esiin) tai vietkö kirkkoon kolehtirahoja, aivan sama. Ainoa millä on merkitystä, on se, onko sinulla halua ja mitä persoonasi haluaa.
Joskus kirjoitit tänne, että haluaisit kuolla. Släm, miten olisi jos ennen sitä, kokeilisit elämistä siten kuin haluaisit.
d) " Mutkun mutkun.. Pitais hakee ja tehä sitten niin ja näin, en mä jaksa.." Paskat. Haudassa jaksaa levätä. Ei sulla asiat niin paskasti ole, etteikö niistä pystyisi "lähtemään". Ei sulla ole itse asiassa asiat lainkaan paskasti, niitä tarttis vaan muuttaa jotta kuolemanhalut saataisiin käännettyä vähän positiviisemmiksi asianlaidoiksi.
e) Toimi ohjeiden mukaan. Älä vastaa minulle mitään lömpönlömppöä siitä, kuinka "En mä nyt soittele sinne ja en nyt jaksa ja tällainen oon jne."
Näen sinut. Böö.

[MarthaFocker]

Plussat tuosta eikä sun tissitkään nyt niiin rumat ole eikä perse paksu

Ei ketjua ilman martan tissejä, eiks ni? Jaksaa puhuttaa ne.
Viime näkemän niille kuului ihan hyvää ja terkkuja vain kityläisille.
Perse on edelleen paksu.

Mitens sun alakäyrällä menee? Ei ihan yhtä HOT topic kuin mun tissit, mutta mainittu tarpeeksi usein sekin.
älä nyt suotta kirjoita oodia kuudesti laukeavalle. ei ketään kiinnosta.

[nexie]

Lilo on kyllä ollut vähän ylimielinen sosiaalisesti rajoittuneita kohtaan useammassa ketjussa, että en ihmettele jos on saanut paskaa niskaansa. Kaikki (sosiaalisesti rajoittuneemmat/humalaisemmat) eivät osaa vaan ilmaista vittuiluaan yhtä kylmässä tai piilotetussa muodossa kuin hän osaa.

Teräväkielisen ystäväni puolustukseksi toteaisin, että piikkien kärki nousi pintaan vasta siinä vaiheessa, kun vastapuoli ei useista suorasanaisista pyynnöistä huolimatta suostunut jättämään häntä rauhaan. Voinet ehkä ymmärtää, että siinä vaiheessa ymmärrys ja ystävällisyys alkaa loppua?

[So Easy]

Jos ei ole osa sitä kulttuuria, niin kiltteydestä tai taktisista syistä voi jättää vittuilematta. Mutta jos ei ole OMANA ITSENÄÄN kiltti, eikä mitään taktista syytä ole, miksi ei vittuilla?

Kyllä jokainen perimmillään haluaa olla kiltti. Maailman meno ja ihmisten tavat kasvaa siihen sisään vain varsin harvoin tuntuvat mahdollistavan heidän toteuttaa tätä osaa itsestään. Se tuntuu kurjalta.

Ihmiselle, jolla ei koskaan ole ollut edes mahdollisuutta kokea täyttymyksellisesti rakastavaa ympäristöä ja kokeilla/havainnoida omia vaikuttamisenmahdollisuuksiaan siinä, tämä on tietysti kaikki jotain täyttä utopiamussutusta. Totta kai; miten voisi tietää mitään jostain, mistä ei tiedä mitään?

Syvemmällä, alitajuntaisella tasolla jokaisen on kuitenkin mahdollista tuntemalla saada informaatiota siitä, miten todellisuudessa menee. Se vittuilu ei tunnu kenestäkään hyvältä. OK, riippuu tietysti siitä, miten määritellään tässä yhteydessä "hyvä", mutta minä tarkoitan tässä sillä sitä, että ei tunnu yhtä hyvältä kuin kilttinä oleminen. Rakastaminen. Ei ikinä. Jos ihminen ei osaa erottaa vittuilun mahdollisesti tuomaa jotain hetkellistä tyydytystä (jonka psykologinen pohja on sekin ruodittavissa, jos niin halutaan) ja rakastamisentunnetta, niin on kyllä todella itsetuntemus koko lailla lapsenkengissä. Mikä, kuten yllä sanoin, ei tosiaan nykymaailmassa(kaan) valtaosan ihmisistä tapauksessa ole mikään ihme.

Joskus vittuilu on tarpeen ihan oman hengissäsäilymisen takia, jotta ei anna pingviinimassan tukahduttaa. Jotta OLISI OMA ITSENSÄ. Vain oman itsen takia, pingviinit ei kuitenkaan mitään siitä ymmärrä. Tietysti voi myös eristäytyä pingviineistä, mutta joskus tekee gutaa antaa niille takaisin sitä painoa jonka kookaburralle kasaavat.

Teet tässä saman ajatusvirheen, josta ainakin itse olen aiemminkin huomauttanut. Yritän siis muotoilla selkeämmin.

Esität siis että itsetuntemuksen kaksi ääripäätä ovat se että on juuri niin kuin on sillä hetkellä eikä muutu mihinkään ja sitten toisessa ääripäässä massaan sopeutuminen mitään kyseenalaistamatta? Kamoon, etkö nyt jo itsekin tajua miten TYPERÄLTÄ tuollaisen väittäminen näyttää?

Millä perusteella itsetuntemus muka ensinkään olisi jotenkin yksiulotteisesti tarkasteltavissa ja, mikä vielä olennaisempaa, mihin ihmeeseen perustat sen että sen suhteen mikään ulottuvuus liittyisi massanormistoon sopeutumiseen?! Kuka niin on väittänyt? En ainkaan minä, missään vaiheessa (päinvastoin!), eikä minun näkemäni/muistamani mukaan kukaan muukaan itsetuntemuksen tärkeyden puolesta puhunut.

Miksi siis esität tuollaista?

Minun hypoteesini, kuten aiemminkin olen esittänyt, on se että sinä et kertakaikkiaan kykene ottamaan vastuuta omasta elämästäsi -- et edes itsetuntemuksen tai oikeastaan etenkään sen osalta. Yrität täten vääntää vaikka väkisin, kaikkea logiikkaa uhmaten, että sinun syysi olla kehittämättä itsetuntemustasi on se että et halua vain sopeutua massaan. Joo, älä sopeudu massaan, se on ihan OK, en minäkään ole koko elämäni aikana missään vaiheessa sopeutunut, mutta siitä huolimatta itsetuntemukseni ja sitä kautta itseni toteuttamisen mahdollisuudet ovat parantuneet huomattavasti. "Argumentaatiosi" ongelma onkin se, että se ei liity itse aiheeseen mitenkään.

Huvittavaa, että ensin pingviinit kehoittavat kookaburraa olemaan"oma itsensä" mutta kun kookaburra on sitä, ja luonteensa mukaan nauraa tai nokkii, niin sitten pingviinit sanovatkin, että tuo ei ole omana itsenä oloa, omana itsenä olo on vain jos on kuin pingviini

Huvittavaa? En tiedä, ehkä tuo kuvittelemasi esimerkki voi olla huvittava tai sitten ei, mutta edelleenkään se ei liity siihen, mistä ainakin itse olen sinulle jo useaan otteeseen kirjoittanut.

Ihmisen onnellisuuden monimuotoisuus ja kokonaisvaltaisuus riippuu siitä, miten kattavasti eri elämän osa-alueilla hän toteuttaa itseään. Oletko sinä kokonaisvaltaisesti onnellinen? Et. Niinpä niin. Voidakseen toteuttaa itseään on ensin tunnettava itsensä.

Sen verran olen esimerkiksi Snapan ajatuksenjouksusta saanut kiinni, että tässä kohtaa ainakin hänellä on tukka pystyssä raivosta että voisiko vielä jotain itsestäänselvempää sanoa. Noh. Katsokaa ympärillenne: ettekö muka näe kaikkialla ihmisiä, jotka toiminnallaan eivät todellakaan edistä omaa onnellisuuttaan, vaan pikemminkin päinvastoin? Ei itsetuntemuksessa olekaan kyse itsestäänselvyyksien heittelystä -- mitä järkeä siinä yksin olisi -- vaan siitä, että todellakin toimii niin kuin itselleen on parasta. Walk the talk. Tässä ikään kuin sivuutetaan se fakta että kysymys siitä, miten saisi toimittua niin kuin syvällisellä tunteen tasolla parhaaksi kokee, on itse asiassa kaikkea muuta kuin triviaali.

Takaisin sinuun, Gattaca. Sanot ilman muuta, että sinähän juuri toteutatkin itseäsi täydellisesti nykyiselläsi; vittuilut, riehumiset, jankkaamiset, kaikki tämä on juuri sinua itseäsi, eikö niin? Mitäpä jos laajennetaan kysymystä niin, että onko kaikki tuo juuri sellaista kuin miten kaikkein syvimmilläsi toivoisit voivasi elää? Että elämäsi olisi juuri tuollaista, kaikkine nykyisine tuntemuksinesi, tästä hetkestä kuolemaasi asti? En usko.

Se, että et ole kokonaisvaltaisesti onnellinen, todistaa siitä että et toteuta itseäsi niin täydesti kuin voisit. Piste. Tähän vastaat, että ennemminhän sinä olet vaikka vähän onneton kuin sopeudut mass... niin, paitsi että MINÄ EN EDELLEENKÄÄN OLE MISSÄÄN VAIHEESSA MILLÄÄN TAVOIN VIITANNUT ETTÄ SINUN PITÄISIKÄÄN. Etkö huomaa mitä teet? Siirrät syyn ja vastuun "massaan", vaikka SE EI LIITY TÄHÄN MITENKÄÄN!

Sinun itsetuntemuksesi kehittyminen ja sitä kautta onnellisemman elämän eläminen ovat sinun OMA prosessisi, eikä sillä ole MITÄÄN tekemistä jonkun muun näkemykseen sopeutumisen kanssa. Ei mitään. Ratkaisu on löytää itsensä, ei sopeutua muihin. Itse asiassa olet nykyiselläsi paljon riippuvaisempi tuosta massasta kuin olisit jos tuntisit itseäsi paremmin. Kuten on todettu niissä lukuisissa geelihipsimis- yms. ketjuissa, ei itseään kokonaisvaltaisesti toteuttavaa ihmistä hevonhelvettiä hetkauta, mitä joku muu nyt on sitten hänen linjastaan mieltä, jos hän itse sydämessään tuntee sen olevan oikein. Vielä vähemmän tämä kokisi tarvetta riehua ja jauhaa paskaa asiasta muille.

Vaan sinäpä riehut. Mikä siis ratkaisuksi? Se, että alkaisit tutkiskella ja myös kyseenalaistaa omaa käyttäytymistäsi, vai se, että et itse ota tilanteestasi minkäänlaista vastuuta ja yrität, vaikka sitten kuinka naurettavin keinoin tahansa, sysätä vastuun "massan", yhteiskunnan, koulutuksen, kitylutkien, metroseksuaalien, geelihipsijöiden, oikeastaan ihan kenen tahansa muun kuin itsesi harteille?


--------


Vielä tästä:

Ja sellaisesta en ole nähnyt mitään todisteita, vaikka olen maailman purkanut ja koonnut mielessäni monta ketaa, toisin kuin te sopeutuvat ja ohjelmoidut pingviinirobotit.

Ensinnäkin, väittämällä "purkaneesi ja koonneessi maailman mielessäsi monta kertaa" teet kenelle tahansa yhtään ihmisen psykologiaa ymmärtävälle täysin selväksi että sinulla on vakavasti harhainen kaikkivoipaisuuden käsitys itsestäsi. Se, miten kokonaisvaltaisesti ja syvällisesti kukaan pystyy mitään ymmärtämään, riippuu yhtäältä tämän subjektin informaatiopohjan kattavuudesta tästä objektista ja toisaalta subjektin analyyttisen käsittelykyvyn rajallisuudesta. Sikäli siis kun ei ole olemassa sen enempää rajatonta tiedontallennuskapasiteettia kuin ääretöntä tiedonkäsittelytehoakaan, on väitteesi täysin absurdi. Käytännössä se mitä sanot on että OLET JUMALA.

Voidaan tietysti ajatella, että tuo oli vain vitsi. Sitäkö se oli? Entä kuinka paljon se, että onko joku asia sinun nähdäksesi "vitsi" vai ei, riipuu siitä kuinka perustellusti sinun kyseinen väitteesi kyseenalaistetaan? Minusta tuntuu, että esität jumalallisena totuutenasi kaikkea, kunnes toisin todistetaan. Ja sen sijaan että myöntäisit, IKINÄ, olevasi missään väärässä, niin sitten jälkikäteen esität että koko juttu oli alunperinkin vain "vitsi".

Ihan toimiva algoritmi -- jos ei halua kehittyä ihmisenä lainkaan.

Ja tämä jatkuva esityksesi tästä, että on olemassa vain sinä (= totuus) ja sitten toisaalta tämä loputon homogeeninen pingviinien/sopulien meri (= ne "kaikki muut"), jotka ovat sitten kaikessa väärässä, koska ovat eri mieltä kuin sinä. Tällainen sinun tapasi ajatella on todellakin aivan mahdollinen -- siis että tuollaista olennaisesti kehäpäätelmiin perustuvaa maailmankuvaa voi teoriassa ja näköjään myös käytännössäkin ylläpitää -- sitä ei kukaan kiellä, mutta juuri muuta funktiota sillä ei ole kuin ylläpitää illuusiota ylivertaisuudestasi ja näin välttyä ottamasta itse vastuuta elämästäsi missään mielessä.

Ja keitä ovat nämä "pingviinit"?! Minä en totta puhuen edes tiedä mistä sinä puhut. "Pingviini" on yksinkertaistus. Kuinka yksinkertainen haluat olla? Kuinka monta "pingviiniä" sinä tunnet? Siis läheisesti? Ettei vain olisi niin, että "pingviini" on jotakuinkin sama asia kuin itselle tuntematon, josta seuraavan epävarmuuden peittämiseksi on kehitetty yksinkertaistus, ettei asiaa tarvisi sen enempää ajatella?


-------


Ja HellBell...

[segma]

Silkasta komppaamisen riemusta komppaisin kyllä täydellisesti sekä HellBelliä että So Easya. Samansuuntaisia (tosin en yhtä syvällisyyksiin meneviä) tulkintoja minullakin on päässä liikkunut. Tekstimuotoon en noin selkeään tapaan olisi niitä ajatuksia saanut ikinä. Onneksi Te saitte.

[EveryWoman]

Muistuttaisin kuitenkin, että vittuiluakin on monenlaista. Kun kyseessä on tasaväkisten osapuolten verbaalimiekkailu, jossa ei potkita munille eikä puristella perseitä (kts Manala vs Gullible osat I-MCMXC), homma on mielestäni ok.

Entäs sinä vs. slam, osat 1-10, aiheesta slamin vaikeaselkoinen kirjoitustyyli? Siinäkö tasaväkiset osapuolet verbaalimiekkailivat? Minua ainakin pisti silmään ja olin jo huomauttaa asiasta kunnes tuli tämä sotku väliin.

Jos slamia kannustamisen sijaan haukutaan täällä vajavaisuuksista joiden suhteen hän epäilemättä haluaisi kehittyä (ja jotka jo muutenkin pitävät häntä sosiaalisesti irrallaan tästäkin laumasta), en olisi noin huuli pyöreänä ihmettelemässä ja syyllistämässä sinä päivänä kun hän pimahtaa.

Tässä Lilo vs slam -insidentissä oli kyse sensijaan - vertauskuvaa käyttääkseni - kadulla tapahtuvasta pahoinpitelystä, jossa hyökätään varoittamatta, ilman syytä, viattoman osapuolen kimppuun. Tätä EI pidä mielestäni suvaita.

En minäkään tuollaista suvaitse - kuten en loputonta vittuilua heikommassa asemassa olevan kirjoitustavastakaan, ainakaan henkilölle joka tosissaan yrittää sitä parantaa (ja on vähän jo onnistunutkin). Sekin kannattaa muistaa, että voin aivan hyvin sympata slamia vaikka en hänen tämänkertaista käytöstään suvaitsisikaan.

[EveryWoman]

Höpöllöpö. Tottakai on jos vain sattuu olemaan vittumainen persoona.

Kuten HB jo sanoikin, tämä alkaa olla aika OT, mutta eipä se ennenkään ole keskustelua estänyt.

Toki tuo on määrittelykysymys siinä missä muutkin. Onko vaikkapa psykopaatti täysin oma itsensä, vai määritelläänkö asia niin, että hänen persoonallisuudessaan on häiriö, jonka poistumisen jälkeen hän olisi enemmän oma itsensä? Molemmat määritelmät ovat mahdollisia. Voidaan sanoa, että ihminen on aina oma itsensä, koska juuri sellainen hän sillä hetkellä on, mutta sellainen määritelmä ei toisaalta ole kovin käyttökelpoinen (koska se ei enää kerro ihmisestä mitään). Siksi oman määritelmäni mukaan ihminen on sitä enemmän oma itsensä, mitä johdonmukaisemmin hän toteuttaa henkilökohtaista onnellisuuttaan käytännössä.

Vittuiluakin on toki useita lajeja. On ystävällismielistä vittuilua, jolla voi kierolla tavalla osoittaa pitävänsä toisesta tai arvostavansa häntä. Ja on toisen herättämiseen pyrkivää kärkevää mutta asiapainotteista kielenkäyttöä, joka tietyn kärkevyysrajan ylittäessään on kai luokiteltavissa myös vittuiluksi. Ja sitten on sitä toisen loukkaamiseen tai mustamaalaamiseen tähtäävää, jollaista Slam ilmeisesti on kohdistanut Liloon, ja jota kommenttini koski. Sellainen vaikuttaa vittuilijaan itseensäkin tämän elämää kurjistavasti, joten sellaiseen turvautuvan en voi omalla määritelmälläni sanoa olevan täysin oma itsensä.

Yhtä pätevä väite voisi olla, että toisia jatkuvalla syötöllä epävarmoiksi väittävä haluaakin vain pönkittää omaa egoaan alentamalla muita ---> eli on itse epävarma, kun noin pitää pönkitellä.

Toki noin voi sanoa, etenkin jos esitetyt väittämät eivät yleensä perustu kunnolliseen argumentaatioon ja niitä esitetään itsepuolustustarkoituksessa. Raottaisitko kuitenkin vielä tätä tietämättömyyden verhoa, jonka taakse olen joutunut: Miten tämä liittyy ketjun aiheeseen (tai edes tähän OT-aiheeseen)?

Mut tiäksä EW, toi vittu-sana ei sovi sulle. Se ei sovi kellekään. Se on ruma sana.

Saatat olla aivan oikeassa, mutta minun itsetuntemukseni ei ole vielä niin herkistynyttä, että olisin havainnut vittu-sanan käytön negatiiviset vaikutukset omassa elämässäni. Sinä päivänä kun alan oikeasti tajuta miten se vaikuttaa, sanan käyttö loppuu.

[EveryWoman]

Luuletko, ettet itse ole epälooginen vaikka rajoittuneen PetriFB:n mielestä? Koska et ole raamatullinen? Luottaisitko hänen arvioonsa epäloogisuudestasi?

Jos PetriFB esittäisi, että minulle on tullut logiikkavirhe ajatusrakennelmani kohdassa x, ymmärrettävien perustelujen kera, niin itsestäänselvästi luottaisin. Sekin on logiikkavirhe, jos (/kun??!?) kuvittelet, että argumentin esittäjän persoonallisuudella olisi vaikutusta argumentin paikkansapitävyyteen.

Et voisi, enkä minäkään sinun.

Ensinnäkin olet väärässä tuossa veikkauksessasi minun suhteeni. Toiseksi olet tyypillisen ennakkoluulouskoinen (= epälooginen), jos itse toimit tuolla tavalla. Siis päätät ensin, onko argumentin esittänyt henkilö luotettava/fiksu/looginen/jne., ja sen mukaan sitten uskot tai olet uskomatta mitä hän sanoo - sen sijaan että arvioisit väittämän mukana seuranneiden perustelujen avulla, onko siinä järkeä vai ei. Sokea kana voi löytää jyvän, ja pysähtynyt kellokin on oikeassa kahdesti vuorokaudessa.

Just tuollaista paskavihjailua. Et pärjää loogisesti minulle, niin esität tuollaisia vihjailuja, tarkoituksena saada minut epävarmaksi ilman perusteluja.

Olen johdonmukaisesti ja jatkuvasti perustellut jokaisella kerralla, kun olen sanonut että ajattelusi on epäloogista (tämän ketjun yleisluontoista kommenttia lukuunottamatta). Sinä jätät yleensä vastaamatta niihin kommentteihin mitään, tai sitten vastaat hyvin ympäripyöreästi tyyliin: Et ymmärtänyt (jättäen yksilöimättä mitä en ymmärtänyt ja miten se olisi pitänyt ymmärtää). Tai: En vastaa, ei kannata.

Katso peiliin tai lue aiempia keskusteluja läpi, Gattaca. Sinä olet se, joka jatkuvasti jättää väittämänsä perustelematta. Löydät vaivatta useita esimerkkejä kun palaat mihin tahansa sellaiseen ketjuun, johon kirjoittamisen olet päättänyt lopettaa, ja luet ajatuksella siitä viimeiset viestisi muiden kirjoittamine vastineineen. Vähän kyllä ihmettelen, miten ne perustelut nyt jälkikäteen sinua alkoivat kiinnostaa kun ko. ketjuissa vain väistelit tai lopetit kirjoittamisen/lukemisen kesken. Edit: Siellä ne odottavat edelleen, ja voit halutessasi koska tahansa palata tutustumaan niihin. Et kai sentään odota, että alkaisin vielä erilliseen ketjuun referoida ja lainailla pätkiä niistä samoista teksteistä, jotka itse olet aiemmin suureen ääneen tuominnut turhaksi luettavaksi? Mene itseesi.

Minä en yritä saada sinua epävarmaksi, Gattaca. Usko tai älä, minä en halua kenellekään täällä mitään pahaa. Päin vastoin.

nerokkaana varmaan saat minutkin ymmärtämään..

Minulla on kokemusta itseäni fiksumpien kanssa keskustelemisesta. Heidät saan yleensä ymmärtämään tavattoman helposti mitä tahansa (Edit2: sillä edellytyksellä että olen itse tajunnut edes auttavasti asian, josta puhun). Tästä en kuitenkaan ota kredittiä itselleni - se, mitä ihminen ymmärtää ja mitä ei, on ensisijaisesti kiinni hänen omasta asenteestaan (ja kapasiteetistakin toki). Ainoa, mitä minä voin tehdä, on selittää asioita sinulle niin selvästi kuin kykenen. Sitä olen tehnyt tähänkin asti, samoin kuin muutama muukin kityläinen. On sinun vastuullasi lukea ne tekstit ennakkoluulottomasti ja vastaanottavaisesti, ja esittää asiallisia kysymyksiä (vittuilun ja jo tyhjiksi osoitettujen kierrätysvirsien sijaan) niistä kohdista joita et ymmärtänyt. Vaikka vastuunpakoilussasi ehkä kovasti toivoisitkin, kukaan muu ei voi tätä sinun puolestasi tehdä.

[EveryWoman]

Höh, tuplaviesti poistoon.

[EveryWoman]

Ja sitten suurella mielihyvällä suoritetut komppaukset: Hellbell, So Easy ja hermine (vikan viestin ekassa kpleessa) sanoivat hyvin ja hienosti. Suositeltavaa luettavaa!

[Deleted-432]

Liikaa vaivaa.
Tässä NEXIELLE, SOEASYLLE ja EVERYWOMANILLE.

Lilo on kyllä ollut vähän ylimielinen sosiaalisesti rajoittuneita kohtaan useammassa ketjussa, että en ihmettele jos on saanut paskaa niskaansa. Kaikki (sosiaalisesti rajoittuneemmat/humalaisemmat) eivät osaa vaan ilmaista vittuiluaan yhtä kylmässä tai piilotetussa muodossa kuin hän osaa.

Teräväkielisen ystäväni puolustukseksi toteaisin, että piikkien kärki nousi pintaan vasta siinä vaiheessa, kun vastapuoli ei useista suorasanaisista pyynnöistä huolimatta suostunut jättämään häntä rauhaan. Voinet ehkä ymmärtää, että siinä vaiheessa ymmärrys ja ystävällisyys alkaa loppua?

En seurannut tuota skabaa kuin pikkuvilkaisuin.
Mutta tuleeko Nexie mieleen, että käännät tilanteen päälaelleen ja olet liian röyhkeän itsetietoinen sitä huomataksesi? Yleensä maailmassa nämä asiat menevät usein niin, että henkilö A sokean itsevarmasti paasaa omaa YLEISPÄTEVÄNÄ pitämäänsä maailmankuvaansa ja "hyvää tarkoittavia neuvoja" ihan toisen maailman henkilölle B, joka joutuu sitä kuuntelemaan. Kunnes ei jaksa kuunnella vaan vetäisee Aata turpiin. Josta A ei käsitä mitään, hänhän on ITSESTÄÄNSELVÄSTI oikeassa, maailma ON sellainen kuin hän näkee ja turpiin vetäjä B se ainoa pahantekijä.

Just noin ylimielisiä tyyppejä pitääkin kyykyttää välillä.
En tiedä mitä Lilon ja Slamin kanssa lopulta tapahtui. Mutta JOS Lilo olisi halunnut olla kiltti, hän olisi lopettanut Slamin ensimmäisistä protesteista. Mutta eihän Lilo mitenkään voinut ymmärtää pahaa tekevänsä, Lilon maailmahan on itsestäänselvästi koko maailma, juujuu

Herminelläkin tuossa ilmaisu "sosiaalisesti rajoittuneet", niinkuin se olisi joku sairaus. Tympeimpiä asioita nykymaailmassa on ulospäinsuutautuneisuuden pito kaikilta vaadittavana hyveenä ja sisäänpäinkääntyneisyyden pito suorastaan sairautena. Nehän ovat erilaisia luonnetyyppejä! Vasta yleisen mielipiteen kallistuttua ulospäinsuuntautuneisuuden vaatimiseen olen alkanut tympääntyä siihen luonnetyyppiin. Itsevarmoja, verbaalisesti lahjakkaita moottoriturpia, jotka käyttävät kykyään hiljaisempien alistamiseen.

Tämä ei ehkä ole yleispätevää... mutta mielestäni eksrovertit ovat useimmiten tyyppejä, joilla ei ole mitään omaa henkistä pohjaa. Ja juuri sen vuoksi he sopeutuvat mihin vaan ihmisryhmään ja pitävät kaikkia ihmisiä ihQuina. Introverteillä taas usein ON jotain omaa, ja se oma erikoislaatu by default tekee heille vaikeaksi sopeutua mihin vaan joukkoon ja olla ihQudaa- kiinostunut kaikista ihmisistä.

Hankala sanoa kuulostamatta ylimieliseltä... mutta en minä vaan käsitä mitä helvetin kiinnostavaa lisäarvoa elämääni saisin kun joudun baarissa kuuntelemaan jonkun kännisen putkiasentajan kertomusta työurastaan tai nörtin muistelua jo tuntemistani Star Trek -jaksoista. Sama pätee baarien naisiinkin täällä. Vaikea löytää ihmisenä kinnostavaa, joten heissä kiinnostaa vain pillu. Esineellistäminen on siis minun puoleltani, mutta minkäs teen. Sitten pillua saadakseen pitäsi osata jututtaa vaikka konepajan naista, jolle pitää varoa sanomasta sanaa "humanismi", koska hän ei sitä tunne En osaa yhtäaikaa rajoittaa itseäni ja samalla simuloida toisen ajatusmaailmaa juttelua varten. Jäi pillu saamatta, tuli naiselle tuttu duunari ja vei Iljettävää teeskentelyä minulta, en enää alennu.

SLAM nyt varsinkin on herkkä ja sulkeutunut ihminen, taiteilijatyyppiä. Ja täällä sitten kaikki tavikset solvaavat, koska slam ei ole ulospäinsuuntautunut. Hyi helvetti.

Jaha, sitten SoEasyn PUPPUGENERAATTORItekstiin.
(Tahallaan valitsemani ylimielinen sana. )

Jos ei ole osa sitä kulttuuria, niin kiltteydestä tai taktisista syistä voi jättää vittuilematta. Mutta jos ei ole OMANA ITSENÄÄN kiltti, eikä mitään taktista syytä ole, miksi ei vittuilla?

Kyllä jokainen perimmillään haluaa olla kiltti.

Ja siitähän sinä et tiedä.
Jospa ei vain pidä joistakin asioista?
Niiden kanssa sitten voi toimia taktisesti viisaasti, eli olla jämäkkä mutta vittuilematon. Sekään ei ole varsinaista kiltteyttä. En minä ollut eilenkään kiltti, kun painostin puhelimessa (kolmella soitolla) terveyskeskusta kiirehtimään äitini reseptiä, ettei mennyt viikonlopun yli. Niin että hoitsu jopa itse käveli viereiseen huoneeseen lääkärille puhumaan, ennen kuin lääkäri karkasi viikonlopun viettoon. Ihan varmasti tuotin niille ihmisille harmia ja "epäkohteliaasti" rikoin protokollaa, mutta so what? Äiteeni rakkotulehdus on nyt toipumassa

Sinä vaan tuon "kiltteyden" korostamisella koetat esittää olevasi moraalisesti parempi kuin muut.

Ja siinä olet full of shit.
Totta kai sinä haluat pahaa ihmisille.
Sinä olet UUSLIBERALISMIN kannattaja, ja se tekee pahaa ihmisille, tajusit sitä tai et.
Siitä huolimatta, miten asian itsellesi uskovaisten tapaan sievistelet.

Ja Narniaketjussa (katsoin sen vasta nyt, jumalauta pitäiskö siihenkin vastata, optiokysymykseen ja EW:n haahuiluihin? Tulkitsin veroasenteesi väärin, sori, mutta optiojuttusi ovat skeidaa ilman loogista pohjaa ) muistaakseni kysyin (siellä) kantaasi turkistarhaukseen esimerkkinä "myötätunnostasi". Etkä tainnut vastata. Toistaiseksi oletan, että kannatat turkistarhausta, siis haluat pahaa eläimille.

Se, ettet koe niiden olevan pahaa, johtuu vain siitä että lapsellisen typeränä kuvittelet oman, valtavirran maailmankatsomuksesi olevan koko maailma.

Ja juuri tässä ketjussahan yrität saada minut epävarmaksi!
"Valitettavasti" tarpeesi siihen paljastaa sinut epävarmaksi.

Ihmiselle, jolla ei koskaan ole ollut edes mahdollisuutta kokea täyttymyksellisesti rakastavaa ympäristöä ja kokeilla/havainnoida omia vaikuttamisenmahdollisuuksiaan siinä, tämä on tietysti kaikki jotain täyttä utopiamussutusta. Totta kai; miten voisi tietää mitään jostain, mistä ei tiedä mitään?

HAHA!!!
Ja millähän tavoin SINÄ olet sen "täyttymyksellisesti rakastavan ympäristön" ja vaikuttamismahdollisuudet siinä saanut? Ettei sattumoisin niin, että olet mennyt mukaan johonkin valtavirran valmiiksi hyväksymään juttuun ja sitten "vaikuttanut" sen hyväksi? Helppoa, liian helppoa. "So Easy".. johan on tympeä nikki.

Syvemmällä, alitajuntaisella tasolla jokaisen on kuitenkin mahdollista tuntemalla saada informaatiota siitä, miten todellisuudessa menee. Se vittuilu ei tunnu kenestäkään hyvältä. OK, riippuu tietysti siitä, miten määritellään tässä yhteydessä "hyvä", mutta minä tarkoitan tässä sillä sitä, että ei tunnu yhtä hyvältä kuin kilttinä oleminen. Rakastaminen. Ei ikinä. Jos ihminen ei osaa erottaa vittuilun mahdollisesti tuomaa jotain hetkellistä tyydytystä (jonka psykologinen pohja on sekin ruodittavissa, jos niin halutaan) ja rakastamisentunnetta, niin on kyllä todella itsetuntemus koko lailla lapsenkengissä. Mikä, kuten yllä sanoin, ei tosiaan nykymaailmassa(kaan) valtaosan ihmisistä tapauksessa ole mikään ihme.

Taas puhut vaikket ymmärrä.
Itsetuntemus johtaa nimenomaan vittuiluun, varsinkin yksilön emansiopaatiovaiheessa. Silloin lakkaa kantamasta niitä taakkoja, joita on koko ikänsä kantanut. Kantanut pelosta ja opetettuna. Tietenkään vittuilu ei saavuta tuloksia, mutta silloin kun tuloksia ei ole saavutettavissa eikä mitään menetettävääkään, vittuilu vapauttaa.

Viimeaikainen avoimesta Kityvittuilusta johtuva tilanteeni on tehnyt minulle vain hyvää. Olen jopa paljon ystävällisempi OIKEALLE perheelleni. Paljon tasapainoisempi kuin Kityssä kiltteilessäni.

Tilanteita joissa vittuilla??
No aikaisempina vuosina vaikka koiranvihaajat, jotka huutelevat ylimielisiä solvauksia turvallisen matkan päästä: "Pistä se koira kiinni!" Kun tietää, etteivät he muutu ja etteivät mitään tajua.. silti teki gutaa huudella takaisin: "Oletko sinä hullu? Rauhoitu hullu mies!" Tai kieltäytyä tottelemasta perustellen, vaikkakin tavalla jota eivät ikinä kykene ymmärtämään. Ja nähdä ylimielisen naamansa muutuvan epäuskoiseksi, että herrajumala, eikö joku pidäkään hänen arvojaan itsestäänselvyyksinä ja anteeksi pyydellen tottele niitä Seuraavaan päivään mennessä unohtavat, mutta se hetki on kullanarvoinen

Joskus vittuilu on tarpeen ihan oman hengissäsäilymisen takia, jotta ei anna pingviinimassan tukahduttaa. Jotta OLISI OMA ITSENSÄ. Vain oman itsen takia, pingviinit ei kuitenkaan mitään siitä ymmärrä. Tietysti voi myös eristäytyä pingviineistä, mutta joskus tekee gutaa antaa niille takaisin sitä painoa jonka kookaburralle kasaavat.

Teet tässä saman ajatusvirheen, josta ainakin itse olen aiemminkin huomauttanut. Yritän siis muotoilla selkeämmin.

Esität siis että itsetuntemuksen kaksi ääripäätä ovat se että on juuri niin kuin on sillä hetkellä eikä muutu mihinkään ja sitten toisessa ääripäässä massaan sopeutuminen mitään kyseenalaistamatta? Kamoon, etkö nyt jo itsekin tajua miten TYPERÄLTÄ tuollaisen väittäminen näyttää?

Millä perusteella itsetuntemus muka ensinkään olisi jotenkin yksiulotteisesti tarkasteltavissa ja, mikä vielä olennaisempaa, mihin ihmeeseen perustat sen että sen suhteen mikään ulottuvuus liittyisi massanormistoon sopeutumiseen?! Kuka niin on väittänyt? En ainkaan minä, missään vaiheessa (päinvastoin!), eikä minun näkemäni/muistamani mukaan kukaan muukaan itsetuntemuksen tärkeyden puolesta puhunut.

Miksi siis esität tuollaista?

Jo edellä vittuilun gutaatekevyydestä.
Ja koko kirjoituksesi ja EW:n kirjoitukset ovat yhtä ja samaa, että minun tulisi olla "loogisempi" ja "rehellisempi".. ja vaikka sitä olen se ei kelpaa edes logiikaksi, koska EN SOPEUDU MASSANORMISTOONNE.

Ihan samaa paskaa kuin että Petrin foorumilla kehoitetaan asiallisuuteen ja jopa moniarvoisuuteen.. mutta asiallisuutta ja moniarvoisuutta ei ole jos poikkeaa heidän lahkonsa normeista. Aina sama sokeus nähdä, että oma maailma ei ole koko maailma. Minä sen näen, tuskallisen hyvin. Mutta tässä seison enkä muuta voi.

Minun hypoteesini, kuten aiemminkin olen esittänyt, on se että sinä et kertakaikkiaan kykene ottamaan vastuuta omasta elämästäsi -- et edes itsetuntemuksen tai oikeastaan etenkään sen osalta. Yrität täten vääntää vaikka väkisin, kaikkea logiikkaa uhmaten, että sinun syysi olla kehittämättä itsetuntemustasi on se että et halua vain sopeutua massaan. Joo, älä sopeudu massaan, se on ihan OK, en minäkään ole koko elämäni aikana missään vaiheessa sopeutunut, mutta siitä huolimatta itsetuntemukseni ja sitä kautta itseni toteuttamisen mahdollisuudet ovat parantuneet huomattavasti.

Vastuun otto elämästäni?
Siinä olen todella ollut heikoilla.
Psykolooshiin sopinee psykohistoriani: Lapsena/varhaisnuorena invalidisoivia pakkoneurooseja. Aikuistuttuani invalidisoivaa masennusta. Pakkoneuroosesita minulla on oma teoria, että ne ovat kuin VAUHTIPYÖRÄ, jossa uuvuttaa ympäristön normeista poikkevat ajatuksensa, ympäristön pakosta. Masennus taas voi ihan oikeasti johtua siitä, että ulkomaailma se masentava on. Pitkään tuntunut: miksi yhtään mitään? Ulkona on vain zombieita, joista pari ihan oikeasti seisoo tielläni talousasioissani, ilman omaa syytäni. Tavoilla jota en tässä selosta, mutta sen jutun kuulleet ovat ymmärtäneet ja nauraneet sille ainutlaatuiselle järjettömyydelle. Ja vaikka zombiet eivät seisoisikaan tielläni.. niin maisema on niin ruma, että mietin miksi tehdä yhtään mitään ja minkä yleisön hyväksi.

Tyoelämästä reaalisuomessa ja siitä, miten siinä muka voisi olla "munaa" ottaa vastuu elämästään laitoin jo tuohon yannaran Kotisivut- ketjuun Yleisviesteissä. Lue se.

Mutta millä lailla SINÄ "otat vastuun elämästäsi"??
Ettei se tosiaan sattumoisin tarkoittaisi vain, että otat vastuun OMASTA HYVINVOINNISTASI, ja toimit organisaatioissa, jotka ovat YLEISESTI HYVÄKSYTTYJÄ, teet jotain HUIPPUsovelluksia käyttöihin, jotka ei sinulle sittenkään paljoa merkitse?

Poikarassu, et sinä ota vastuuta siitä, että olet saanut syntyä tähän ihmeelliseen maailmaan ja sinulla on tässä ainutkertainen elämä. Ei sinulla ole todellista, omakohtaista velvollisuudentuntoa.

MINÄ taas olen pienestä pitäen ihmetellyt, missä olen, mikä tämä maailma on, mitkä ovat sen ääret ja syvyydet ja tarttisko mun tehdä jotain, jota kukaan muu ei tajua tehdä.

Ja SIINÄ olen epäonnistunut.
"Tarttisko tehdä mitä muut ei tajua" olen hiffanut, toteutus on vaikeampaa.

Olen epäonnistunut:
Eläinten pelastamisessa.
Filosofian myyttien murskaamisessa. (Murskattu on, kukahan kuuntelis?)
Yhteiskunnan estämisessä joutua ahneiden valtaan.

Ja miksi?
Koska olen liian arka ja ihmiset ovat zombieita, joille on turha puhua. Ongelmien juuret liian syvällä filosofiassa, että nämä robotit eivät koskaan tajuaisivat.

Koetan siis sanoa, että on valtava ero siinä, mitä VAATII, jos SINÄ "otat vastuun elämästäsi" tässä sinulle itsestäänselvässä maailmassa, ja sillä,jos MINÄ todella "otan vastuun elämästäni". SINULLA ei sitä vahvuutta ole, joka minulta vaadittaisiin. Tuskin kellään. Yleensä minunlaiset poltetaan roviolla tai naulataan puuhun. Sinä hankit ehkä vielä miljoonaoptiot.

"Argumentaatiosi" ongelma onkin se, että se ei liity itse aiheeseen mitenkään.

HAHAHAA!!
Niinhän sinä ahdas olio luulet!
Sinulla on tuossa sama vika kuin useimmilla mollaajillani Kityssä:
Laskette "aiheeseen liittyväksi argumentaatioksi" vain argumentaation, joka toimii puolustamanne käsityksen SISÄLLÄ. Kehäpäätelmä. Luulette, että asianne on perusteltu, kun selitätte että asiat ovat niinkuin ovat niistä ja niistä syistä, ja niiden syiden tajuaminen sitten "loogisesti" johtaisi asian hyväksyntään. Teiltä puuttuu pingviineinä kyky tajuta, että joku voi tarkastella asiaa myös kokemuspiirinne ULKOpuolelta, eikä piirinne sisäisten perustelujen täydellinen ymmärtäminenkään hetkauta mihinkään.

Turha sinulle on selittää, et kykene ymmärtämään.
ANALOGIOITA asenteestasi (ei tarkkoja sanojaan vaan tyyliään):
--------

PetriFB: Tämä on totta koska Raamatussa sanotaan niin ja Raamattu on Jumalan sana. Todista Raamatulla missä kohtaa olen epäraamatullinen.

Saddam Hussein: Tämä tuomioistuin on laiton, koska olen Irakin laillinen presidentti.

Adolf Eichmann: En käsitä, miksi syytätte minua epämoraalisuudesta. En ole koskaan ollut Vaterlandia pettävä Schweinhund. Ja tässä selostus miten juutalaisten kuljetus täytyi hoitaa suunnittelemallani tavalla.

sivustahuutaja: karjan rehua ei voi syöttää suoraan ihmisille, koska karjankasvatus on näistä ja näistä syistä taloudellisesti kannattavaa

uusliberaalit ja kai EWkin:
Suomalaisten yritysten on siirettävä tuotanto ulkomaille, jotta suomalaiset yritykset kasvaisivat

Weasel ja Ann:
Turkistarhaus on laillinen elinkeino, joten sitä ei voi lopettaa.
Ja tässä tutkimustodiste, että tarhaolosuhteissa eläimet voivat niin hyvin kuin taloudellisesti kannatavissa tarhaolosuhteissa on mahdollista.
--------

Jotkut noista SoEasy tajuat, joitakin et. DO THE GIANT LEAP loppujen ja asenteesi suhteen. Mutta ethän sinä pysty.

KAIKKI päteviä argumentteja, siitä ainoasta näkökulmasta jotka argumenttien esittäjät ymmärtävät. Mitä he eivät ymmärrä, on että TAVOITTEET voivat olla jotain muutakin kuin heidän yleispäteviksi luulemat tavoitteensa. Ja siten tietysti kaikki heidän argumenttiensa ulkopuolelta tuleva "ei liity asiaan". No ei liitykään HEIDÄN asiaansa

Ihmisen onnellisuuden monimuotoisuus ja kokonaisvaltaisuus riippuu siitä, miten kattavasti eri elämän osa-alueilla hän toteuttaa itseään. Oletko sinä kokonaisvaltaisesti onnellinen? Et. Niinpä niin. Voidakseen toteuttaa itseään on ensin tunnettava itsensä.

Rassupieni.
Minähän tunnen itseni. Ja tunnen maailman. Sen vuoksi olen sovussa itseni kanssa, mutta en voi olla sovussa maailman kanssa. Siksi en ole "kokonaisvaltaisesti onnellinen". Ja se, että minä "totuttaisin itseäni" vaatisi paljon enemmän voimaa ja rohkeutta kuin sinulla on ikinä.

Katsokaa ympärillenne: ettekö muka näe kaikkialla ihmisiä, jotka toiminnallaan eivät todellakaan edistä omaa onnellisuuttaan, vaan pikemminkin päinvastoin? Ei itsetuntemuksessa olekaan kyse itsestäänselvyyksien heittelystä -- mitä järkeä siinä yksin olisi -- vaan siitä, että todellakin toimii niin kuin itselleen on parasta. Walk the talk. Tässä ikään kuin sivuutetaan se fakta että kysymys siitä, miten saisi toimittua niin kuin syvällisellä tunteen tasolla parhaaksi kokee, on itse asiassa kaikkea muuta kuin triviaali.

Nyt paljastit säälittävyytesi.
Siis sinustako elämän tarkoitus on, että edistää toiminnallaan omaa onnellisuuttaan ja toimii niinkuin itselle on parasta? OMAA? ITSELLEEN? Ja muutenko ei "tunne itseään"?

Meneekö rajoittuneeseen mieleesi, että voi tuntea itsensä, toimia niinkuin parhaaksi kokee, ja se johtaa vaikka marttyyrikuolemaan ennemmin kuin henkilökohtaiseen onnellisuuteen? Tai jos katsotaan sittenkin henkilökohtaisen onnellisuuden näkökulmasta: Siihen "omaan itseen" ja sen "onnellisuuteen" voi kuulua paljon laajempia asioita kuin oma menestyminen valmiissa maailmassa?

Merkitseekö sinulle mitään Jaakko Ilkan: "Parempi orjan elämää on kuolo hirsipuussa"? Huomioonottaen että tuo on metafora, Jaakko Ilkka eikä kukaan silloisessa Suomessa ei ollut teknisesti orja.

Takaisin sinuun, Gattaca. Sanot ilman muuta, että sinähän juuri toteutatkin itseäsi täydellisesti nykyiselläsi; vittuilut, riehumiset, jankkaamiset, kaikki tämä on juuri sinua itseäsi, eikö niin? Mitäpä jos laajennetaan kysymystä niin, että onko kaikki tuo juuri sellaista kuin miten kaikkein syvimmilläsi toivoisit voivasi elää? Että elämäsi olisi juuri tuollaista, kaikkine nykyisine tuntemuksinesi, tästä hetkestä kuolemaasi asti? En usko.

Nykyiset tuntemukseni ovat vapautuneen riemukkaita. Vittuilu ei vienyt paljoa aikaa eikä vaivaa. Hyvä keino katkoa siteitä ja pudottaa taakkoja harteiltani vain. Mikä vie liikaa aikaa, on tämä kirjoittaminen kaltaisillesi. En tiedä miksi vaivaudun, ethän mitään ymmärrä. No, ehkä liian inhimillinen tarve osoittaa, että vastaan sittenkin enkä "tappioni" takia vaikene. Hmmm... merkityksetöntä, jos vastapelureideni vikinästä ei kumminkaan kannata välittää sen enemmän kuin kivistä ja kannoista.

Se, että et ole kokonaisvaltaisesti onnellinen, todistaa siitä että et toteuta itseäsi niin täydesti kuin voisit. Piste. Tähän vastaat, että ennemminhän sinä olet vaikka vähän onneton kuin sopeudut mass... niin, paitsi että MINÄ EN EDELLEENKÄÄN OLE MISSÄÄN VAIHEESSA MILLÄÄN TAVOIN VIITANNUT ETTÄ SINUN PITÄISIKÄÄN. Etkö huomaa mitä teet? Siirrät syyn ja vastuun "massaan", vaikka SE EI LIITY TÄHÄN MITENKÄÄN!

Se, etten ole kokonaisvaltaisesti onnellinen, johtuu siitä että tunnen itseni ja tunnen maailman. Ja maailma ei ole arvoiseni. Ja se, että se ei ole arvoiseni, ei ole minun vikani. Ei ehkä teidänkään, minkäs mahdatte vajavuudellenne. Mitä ihmettelen, on tuo kopeus tuon vajavuutenne kanssa.

Sinun itsetuntemuksesi kehittyminen ja sitä kautta onnellisemman elämän eläminen ovat sinun OMA prosessisi, eikä sillä ole MITÄÄN tekemistä jonkun muun näkemykseen sopeutumisen kanssa. Ei mitään.

Minä tunnen itseni. Ja siinä on paljon enemmän tunnettua kuin sinun koko olemassolossasi. Ja koko tämä viestisi ja muut väittelymme ON ollut sinun vaatimustasi minun sopeutua sinun näkemyksiisi.

Ratkaisu on löytää itsensä, ei sopeutua muihin. Itse asiassa olet nykyiselläsi paljon riippuvaisempi tuosta massasta kuin olisit jos tuntisit itseäsi paremmin. Kuten on todettu niissä lukuisissa geelihipsimis- yms. ketjuissa, ei itseään kokonaisvaltaisesti toteuttavaa ihmistä hevonhelvettiä hetkauta, mitä joku muu nyt on sitten hänen linjastaan mieltä, jos hän itse sydämessään tuntee sen olevan oikein. Vielä vähemmän tämä kokisi tarvetta riehua ja jauhaa paskaa asiasta muille.

Jos olet itseäsi toteuttava ihminen, miksi SINUA hevonhelvettiä hetkauttaa mitä MINÄ ajattelen? Hetkauttaa sinua tällaisiin pitkiin postauksiin asti. Jonkun aiheellisen epävarmuuden olen sinuunkin tehnyt. Sydämeesi.

Geelihipsimisketjuni alku oli kuin pakina. Kuin Veikko Huovisen vastaava novelli Jarkosta kampaajalla, 70- luvulla, jolloin miesten laittautuminen kunnolla alkoi. Mutta Huovisen ei tarvinnut väitellä asiasta jollain nettipalstalla. Hän sanoi asiansa ja se siitä. Ne jotka ymmärsivät, ymmärsivät ja muista viis.

Minua HETKAUTTAA aiheessa se, etten nykyistä ulkonäkökeskeisyyttä ja nykymiesten laittautumiskulttuuria todellakaan hyväksi koe, miten vaan hyviksi ne sen kulttuurin sisällä selitetään. Ja kun jatko oli pukeutumisesta, niin kyllä minua hetkauttaa, etten voi ihmisten ilmoille mennäkään edes tarkkaan harkitsemissani vaatteissa, ei kitymiittiin eikä Martan luo pussikaljalle, ilman että oijoi aina menee väärin ja että pukeutumistani pyytämättä arvostellaan ja annetaan "hyväätarkoittavia neuvoja." Aivan vastenmielinen arvosteluperiaaate ja pikkutarkat ihmenormit. Ja minä en HALUA sellaista maailmaa. Lisää UUSIA esteitä tielleni, se ilmiö käytännössä haittaa elämääni omalta pikku osaltaan. Siinä se.

Tuo geelihipsimisketju tai kenkienriisumisketju ainakin ovat asioita, joissa on turha loputtomiin väitellä. Toin vain julki oman ennen ymmärretyn mutta nyt "vanhahtavan" kulttuurini, joka on erilainen kuin nykykulttuuri. En minä oleta, että joillain "argumenteilla" perustelisin omani "yleispäteväksi". Väsyneenä noihin ilmiöihin vain toin julki OMAN kulttuurini, ihan nähdäkseni sen melkein yksimielisen torjunnan. Mikä vahvistaa miten näen Kityläiset pinviineinä.

Ja vaikka kuinka hyvin perustellaan geelihipsimistä tai kenkien riisumispakkoa, se vain kuvaa sitä kulttuuria lisää, eikä millään lailla pakota minua pitämään siitä.

Vaan sinäpä riehut. Mikä siis ratkaisuksi? Se, että alkaisit tutkiskella ja myös kyseenalaistaa omaa käyttäytymistäsi, vai se, että et itse ota tilanteestasi minkäänlaista vastuuta ja yrität, vaikka sitten kuinka naurettavin keinoin tahansa, sysätä vastuun "massan", yhteiskunnan, koulutuksen, kitylutkien, metroseksuaalien, geelihipsijöiden, oikeastaan ihan kenen tahansa muun kuin itsesi harteille?

Se millaista "massa" tai sen muodostavat yksilöt ovat, on ihan heidän omalla vastuullaan. Ja se että olen mikä olen, on minun omalla vastuullani. Ja minun kantani on, että niiden muiden tulee kyseenalaistaa omaa käyttäytymistään. Jotta maailma ei menisi ihan vessasta alas, ja minullakin olisi muuta hengitettävää kuin paskahuurujanne.

"Riehuminen" on ollut vähävaivaista. Vaivalloisempaa on tämä turha sinulle vastaaminen.
"Riehuminen" on alkuun ollut minulta epätoivoa, että eikö siellä ulkona ketään ole, ei kai maailma tuollaiseksi ole muuttunut, eihän?

Nyt kun olen tajunnut, että maailma (JOS Kity mitään kuvaa) ON muuttunut sellaiseksi, viimeaikainen riehuminen on ollut riemukasta siteideni katkomista. Katsopa joskus heppoinen komedia, "Me kaksi ja Irene", "Me myself and Irene", ja mieti, olisiko sillä päähenkilöllä (Jim Carey ) siinä muutosvaiheessaan ollut muuta mahdollisuutta toimia kuin vittumaisuus, TULLAKSEEN OMAKSI ITSEKSEEN.


--------

Ja sellaisesta en ole nähnyt mitään todisteita, vaikka olen maailman purkanut ja koonnut mielessäni monta ketaa, toisin kuin te sopeutuvat ja ohjelmoidut pingviinirobotit.

Ensinnäkin, väittämällä "purkaneesi ja koonneessi maailman mielessäsi monta kertaa" teet kenelle tahansa yhtään ihmisen psykologiaa ymmärtävälle täysin selväksi että sinulla on vakavasti harhainen kaikkivoipaisuuden käsitys itsestäsi. Se, miten kokonaisvaltaisesti ja syvällisesti kukaan pystyy mitään ymmärtämään, riippuu yhtäältä tämän subjektin informaatiopohjan kattavuudesta tästä objektista ja toisaalta subjektin analyyttisen käsittelykyvyn rajallisuudesta. Sikäli siis kun ei ole olemassa sen enempää rajatonta tiedontallennuskapasiteettia kuin ääretöntä tiedonkäsittelytehoakaan, on väitteesi täysin absurdi. Käytännössä se mitä sanot on että OLET JUMALA.

Voidaan tietysti ajatella, että tuo oli vain vitsi. Sitäkö se oli?

Subjekti-objekti- teologia tuossa sinulla jo paljastaa rajoittuneisuutesi

Ei ollut vitsi.
Mutta uskotkos, että arvasin tuon vastaväitteen, en vaan lyhyessä ilmaisussa viitsinyt selittää pohjamutia myöten.

Tietenkään kyse ei ole "kaikkitietävyydestä". Enhän minä tiedä edes maitolitran hintaa. Tai osaa konfata lähiverkkoa.

Kyse on perusfilosofiasta. Ja sillä tasolla olen todellakin purkanut ja koonnut maailman. Pystyn purkamaan kaikki länsimaisen filosofian ongelmat, koska ne ovat näennäisongelmia. Ja niistä "ongelmista" juontuu paljon muitakin ihmisten asenteita ja itsestäänselvyytenä pitämiään "totuuksia".
Huono vaan, että kukaan ei kuuntele. Olen joskus verrannut siihen, että kaksiulotteisessa maailmassa elävälle kaksiulotteiselle olennolle on turha yrittää näyttää, että kolmaskin ulottuvuus on olemassa. siinähän heiluttelisi kynää pystysuuntaan, ja kaksiulotteinen olio näksi sen vain merkityksettöminä ja "epäloogisina" hajanaisina pisteinä omassa tasossaan. "Sokeiden maassa silmäpuoli on kuningas?" Paskat, sokeat yrittävät kilvan vakuuttaa silmäpuolelle, että hän EI VOI nähdä. Eivätkä ainakaan anna kolmiulotteiselle tai näkevälle kultaa tai kunniaa, vaikka miten suhteessa "nero" tuo olisi.

Sama suppeammin näiden Kitykeskustelujen kanssa.

Ja tämä jatkuva esityksesi tästä, että on olemassa vain sinä (= totuus) ja sitten toisaalta tämä loputon homogeeninen pingviinien/sopulien meri (= ne "kaikki muut"), jotka ovat sitten kaikessa väärässä, koska ovat eri mieltä kuin sinä. Tällainen sinun tapasi ajatella on todellakin aivan mahdollinen -- siis että tuollaista olennaisesti kehäpäätelmiin perustuvaa maailmankuvaa voi teoriassa ja näköjään myös käytännössäkin ylläpitää -- sitä ei kukaan kiellä, mutta juuri muuta funktiota sillä ei ole kuin ylläpitää illuusiota ylivertaisuudestasi ja näin välttyä ottamasta itse vastuuta elämästäsi missään mielessä.

Ja keitä ovat nämä "pingviinit"?! Minä en totta puhuen edes tiedä mistä sinä puhut. "Pingviini" on yksinkertaistus. Kuinka yksinkertainen haluat olla? Kuinka monta "pingviiniä" sinä tunnet? Siis läheisesti? Ettei vain olisi niin, että "pingviini" on jotakuinkin sama asia kuin itselle tuntematon, josta seuraavan epävarmuuden peittämiseksi on kehitetty yksinkertaistus, ettei asiaa tarvisi sen enempää ajatella?

Ei ole kyse siitä, että minä = totuus. Fiksumpi tai no, en laskentatehoisempi vaan syvempi koen olevani kuin useimmat, ja sillehän en mitään mahda.

Ja kuten olen sanonut, olisi vaikea tai mahdoton tehdä määritelmä Kityläisten enemmistön pingviinimäisyyden tunnusmerkeistä. Mutta suhteelisen yksimielinen torjunta melkein kaikkiin asenteisiini osoittaa, että joku yhtenäinen pingviinimäisyys siinä takana on.

Ja "pingviinimäisyys" ON yleistys, mutta yleistykset ovat tarpeellisia maailman hahmotuksessa. Kustakin näkökulmasta saatu tarkka mittaustulos on fakta. Jos mittaus koskee joukon ominaisuuksia ja saadaan yhteinen lukema tietylle joukolle, se on "yleistys" mutta myös fakta. Kookaburra ON kookaburra, ei välttämättä parempi tai huonompi, mutta ERILAINEN. Ja vaikka pingviineillä ON valtavia yksilöeroja, kookaburran näkökulmasta ne OVAT kaikki eri lajia, pingviinejä ja oikeasti kovin samanlaisia kookaburran erilaisuuteen verrattuna. Ja se on ihan totta se.

Olen ontologinen relativisti mutta en tietoteoreettinen relativisti, ja se erottaa minut hallusinoivasta hullusta


-------

Luuletko, ettet itse ole epälooginen vaikka rajoittuneen PetriFB:n mielestä? Koska et ole raamatullinen? Luottaisitko hänen arvioonsa epäloogisuudestasi?

Jos PetriFB esittäisi, että minulle on tullut logiikkavirhe ajatusrakennelmani kohdassa x, ymmärrettävien perustelujen kera, niin itsestäänselvästi luottaisin. Sekin on logiikkavirhe, jos (/kun??!?) kuvittelet, että argumentin esittäjän persoonallisuudella olisi vaikutusta argumentin paikkansapitävyyteen.

Tässä ei ole mitään tekoa Petrin tai muiden persoonallisuudella. Petrihän on persoonana mitä mukavin hemmo. Sinunkin persoonallisuudestasi olen pitänyt, ja ihmetellyt mistä SNAPA meuhkaa, kunnes olen osunut kanssasi vastakkain muissa kuin eläinkeskusteluissa ja nähnyt AJATTELUSI.

Petrin ajattelu ei ole epäloogista. Raja-arvojensa puitteissa hän on täysin looginen. Ja on täysin LOOGISESTI MAHDOLLISTA, että maailma on sellainen kuin Petri sanoo ja kaikki tieteet väärässä. Sen takia, ihan tieteellisestä rehellisyydestä, minä en ole noin vain norata Petrin juttuja niitä analysoimatta. Mitä useimmat ei tee.

Ja sama LOOGINEN mutta vain raja-arvojensa sisällä toimiva ajattelu on sinun ja monien muidenkin Kityläisten heikkous. Samaa teemaa yllä SoEasylle.

Et voisi, enkä minäkään sinun.

Ensinnäkin olet väärässä tuossa veikkauksessasi minun suhteeni. Toiseksi olet tyypillisen ennakkoluulouskoinen (= epälooginen), jos itse toimit tuolla tavalla. Siis päätät ensin, onko argumentin esittänyt henkilö luotettava/fiksu/looginen/jne., ja sen mukaan sitten uskot tai olet uskomatta mitä hän sanoo - sen sijaan että arvioisit väittämän mukana seuranneiden perustelujen avulla, onko siinä järkeä vai ei. Sokea kana voi löytää jyvän, ja pysähtynyt kellokin on oikeassa kahdesti vuorokaudessa.

Toistan, että persoonallisuudesta ei ole kyse, vaan ilmaistuista ajatuksista.
Ja pointtini oli siinä, että jos kerran et voi ottaa Petrin tähän asti ilmaisemia uskonkäsityksiä vakavasti, niin sitten et voi.

Just tuollaista paskavihjailua. Et pärjää loogisesti minulle, niin esität tuollaisia vihjailuja, tarkoituksena saada minut epävarmaksi ilman perusteluja.

Olen johdonmukaisesti ja jatkuvasti perustellut jokaisella kerralla, kun olen sanonut että ajattelusi on epäloogista (tämän ketjun yleisluontoista kommenttia lukuunottamatta). Sinä jätät yleensä vastaamatta niihin kommentteihin mitään, tai sitten vastaat hyvin ympäripyöreästi tyyliin: Et ymmärtänyt (jättäen yksilöimättä mitä en ymmärtänyt ja miten se olisi pitänyt ymmärtää). Tai: En vastaa, ei kannata.

Olen perustellut, perustellut ja perustellut. Enemmän kuin kukaan muu täällä. Jos en sitä tee, minut haukutaan. Jos teen, minut haukutaan "jankkaamisesta".

Jos nyt katsoisin joitain politiikkakeskusteluja, niin mahtaisiko siellä olla vastaväittäjiltäni aina saman jankkausta HEIDÄN puoleltaan? Varmasti. Ja jos en niihin vastaa, oikaisten loputtomia väärintulkintojaan, niin sittenkö olen häviöllä? tai jos vastaan, sitten jankkaan?

Mitähän siellä voisi olla nyt? Katsomatta: Olisko Homoboyn diplomatiapointtien toistoa? Sitä miten työttömälle on hyvä päästä pakkotöihin? Miten uusoikeistolainen politiikka on "kaikkien yhteiseksi hyväksi"? Ja taas huomion siirto yhteiskunnan rakenteista yksilön syyllistämiseen kääntämällä niin että minä ruikutan omaa osaani ja kehoituksia: Mee töihin?

Kaikkiin olen jo vastannut monta kertaa. Pitäiskö muka ottaa uusi kierros?

Kuten olen sanonut, jos en näe mitään omaa maailmankäsitystäni uhkaavaa, josta tykönäni huolestun, EN JAKSA vastata. Voi olla, että olen perustavanlaatuisesti väärässä. Mutta jos en näe mitään kohdalleen osuvaa vastineissasi, niin miksi vastaisin? Ei minulle tärkeää ole sinun nujertamisesi, vaan millainen maailma on.

Ja sinun kommenttisi ovat (ehkä vajavaisen mutta ainoan ymmärrykseni mukaan) usein menneet niin ohi, ettei ole mitään järkeä täsmentää ja täsmentää ja jankata loputtomiin. Kun eivät kommenttisi minua itse asian kannalta huolestuta pätkääkään.

Harkitsin mieliksesi sittenkin nyt kommentoida sen uusliberalisti-ilmestysketjuni viimeiset lisäykset, mutta kas, sehän oli (epäraamatullisena? ) jo poistettu. Harkitsen vastaanko Narniaketjuun. Mutta ei se mitään hyödytä.

Katso peiliin tai lue aiempia keskusteluja läpi, Gattaca. Sinä olet se, joka jatkuvasti jättää väittämänsä perustelematta. Löydät vaivatta useita esimerkkejä kun palaat mihin tahansa sellaiseen ketjuun, johon kirjoittamisen olet päättänyt lopettaa, ja luet ajatuksella siitä viimeiset viestisi muiden kirjoittamine vastineineen. Vähän kyllä ihmettelen, miten ne perustelut nyt jälkikäteen sinua alkoivat kiinnostaa kun ko. ketjuissa vain väistelit tai lopetit kirjoittamisen/lukemisen kesken. Edit: Siellä ne odottavat edelleen, ja voit halutessasi koska tahansa palata tutustumaan niihin. Et kai sentään odota, että alkaisin vielä erilliseen ketjuun referoida ja lainailla pätkiä niistä samoista teksteistä, jotka itse olet aiemmin suureen ääneen tuominnut turhaksi luettavaksi? Mene itseesi.

Mee ite vittuus
Joka helvetin asiaa ei ole tarve perustella alkuviestiä pidemmälle. Varsinkaan jos on kyse "vain" omasta makuasiasta kuten geelihipsinnässä tai kenkäketjussa. Joka ei yhdy, niin ei yhdy.

Ja "objektiivisemmissa" ketjuissa uudet vastaväitteet ovat aina samaa vanhan toistoa, "jankkausta" teiltäkin. Loputon työsarka olisi jatkaa. Ja aina sama rajoite teillä, kuten SoEasylle jo yllä suunnileen sanoin: Argumenteiksi hyväksytään vain ne, jotka pysyvät vastaväittäjän rajojen sisällä.

Etkö muka itse kokenut samaa turkiskeskustelussa weaselin, annin ja Mylwinin taholta? Hehän selvästi pitivät sinua epäloogisena idioottina, kun et pysytellyt heidän "itsestäänselvien" raja-arvojensa sisällä?

Sittenkö nyt turkisasiassa olet samaa mieltä heidän kanssaan tai jos et ole, haluaisitko väitellä heidän kanssaan loputtomasti, tuloksetta? Vai lopettaisitko, koska näet että puhe on turhaa, vaikka he siitä päättelisivät sinun "väistelevän" ja "alakynteen" jäätyäsi "pakenevan"? Vai luuletko vakuuttaneesi heidät, koska se ketju on hiljennyt?

Jos sulla on tallessa tai viitsit kirjoittaa uudestaan sen pyytämäni viestin "epäloogisuuksistani", voisit lähettää sen [email protected]. Kityn alkuperäiseen osoitteeseeni kun en sattuneesta syystä pääse.

Minä en yritä saada sinua epävarmaksi, Gattaca.

Yritäthän. Ongelmasi on, että olen saanut SINUT epävarmaksi, ja siltä yrität sulkea silmäsi aina ketjujeni poistoja myöten

nerokkaana varmaan saat minutkin ymmärtämään..

Minulla on kokemusta itseäni fiksumpien kanssa keskustelemisesta. Heidät saan yleensä ymmärtämään tavattoman helposti mitä tahansa (Edit2: sillä edellytyksellä että olen itse tajunnut edes auttavasti asian, josta puhun). Tästä en kuitenkaan ota kredittiä itselleni - se, mitä ihminen ymmärtää ja mitä ei, on ensisijaisesti kiinni hänen omasta asenteestaan (ja kapasiteetistakin toki). Ainoa, mitä minä voin tehdä, on selittää asioita sinulle niin selvästi kuin kykenen. Sitä olen tehnyt tähänkin asti, samoin kuin muutama muukin kityläinen. On sinun vastuullasi lukea ne tekstit ennakkoluulottomasti ja vastaanottavaisesti, ja esittää asiallisia kysymyksiä (vittuilun ja jo tyhjiksi osoitettujen kierrätysvirsien sijaan) niistä kohdista joita et ymmärtänyt. Vaikka vastuunpakoilussasi ehkä kovasti toivoisitkin, kukaan muu ei voi tätä sinun puolestasi tehdä.

Minä olen ymmärtänyt kaiken sanotun ja enimmäkseen tyhjäksi ja vastausta ansaitsemattomaksi havainnut. Enkä muuta voi.

Onko sulla tuossa yllä harha, että jos saat ihmiset "ymmärtämään" mitä vaan, he myös ottavat sen omaksi kannakseen? Asiat voivat olla täysin ymmärrettäviä ja raja-arvojensa puitteissa loogisia, mutta ei niiden ymmärtäminen ole sama kuin niiden hyväksyminen. Jos oma perusasenne ja omat prioriteetit ovat erilaisia.

Aamuöitä.
P.s. kiinnostaisiko sinua saada videoni "College co-ed fucks a dog in her dorm room"?

[Vieras]

henkilö A sokean itsevarmasti paasaa omaa YLEISPÄTEVÄNÄ pitämäänsä maailmankuvaansa ja "hyvää tarkoittavia neuvoja" ihan toisen maailman henkilölle B, joka joutuu sitä kuuntelemaan. Kunnes ei jaksa kuunnella vaan vetäisee Aata turpiin. Josta A ei käsitä mitään, hänhän on ITSESTÄÄNSELVÄSTI oikeassa, maailma ON sellainen kuin hän näkee ja turpiin vetäjä B se ainoa pahantekijä.

Itsevalaistumisen paikka?

[Deleted-432]

henkilö A sokean itsevarmasti paasaa omaa YLEISPÄTEVÄNÄ pitämäänsä maailmankuvaansa ja "hyvää tarkoittavia neuvoja" ihan toisen maailman henkilölle B, joka joutuu sitä kuuntelemaan. Kunnes ei jaksa kuunnella vaan vetäisee Aata turpiin. Josta A ei käsitä mitään, hänhän on ITSESTÄÄNSELVÄSTI oikeassa, maailma ON sellainen kuin hän näkee ja turpiin vetäjä B se ainoa pahantekijä.

Itsevalaistumisen paikka?

Jos tarkoitat LILOA johon tuo liittyi, niin totta kai.
Jos, kuten arvaan, tarkoitat minua, niin ero on tämä:
Minä en pidä arvojani tai mieltymyksiäni itsestäänselvyyksinä.
Olen VÄHEMMISTÖNÄ täällä monien ENEMMISTÖN itsestäänselvinä pitämien arvojen vastaisia puhuessani.

Mitä karkein ilmiöiden pilkka täällä SALLITAAN (hihhuli, viherpiipertäjä, luuseri, loinen, hippi, kommunisti, kettutyttö -solvauksin) , jos se solvaaminen on samanmielistä enemmistönne kanssa. Mutta kun MINÄ sanon mitä vaan pingviinilauman ulkopuolelta, saati sen L-sanan, niin minunhan TÄYTYY olla mielisairas kuin toisinajattelija Neuvostoliitossa tai sitten pingviinien käsikirjasta etsitään kohta, että minähän olenkin vaan kade ja haluaisin olla pigviini

Turpiin saan, se on selvää, mutta ylimielisyys ja omien käsitysten itsestäänselviksi luuleminen ja siitä noudeva kopeus on enimmäkseen muiden puolella. Joten turpiin vaan teille.

[EveryWoman]

Gattaca:

Koska ilmoitit poistetussa ketjussa (miksi syytit sen poistamisesta minua?), että et edes halua keskustella asiallisesti, vaan vain solvata ihmisiä tehdäksesi heihin psykologisen pesäeron, en ole kiinnostunut vastaamaan sinulle (koska itseäni kiinnostaa asiakeskustelu eikä yksipuolisen keuhkoamisen kohteena oleminen). Tähän asti olen vastaillut, koska uskon että sinulle olisi apua niiden asioiden ymmärtämisestä joita olen yrittänyt sinulle selittää. Tämä ei tarkoita että asettaisin itseni sinun yläpuolellesi - yhtä hyvin sinulla voisi olla minulle jotakin sellaista annettavaa joka auttaisi minua omissa ongelmissani (tosin en usko sinulla olevan käsitystä minun ongelmistani, koska en ole niitä Kityyn tuonut).

Jos joskus tulevaisuudessa osoitat alkaneesi keskustella asiallisesti, alan taas vastailla sinulle. Asiallisuudella tarkoitan
a) vastavuoroisuutta: vastataan toisen kysymyksiin kunnolla, vaikka ne olisivatkin itselle turhan oloisia, eikä käytetä uudelleen niitä argumentteja jotka opponentti on kumonnut (= ei jankuteta),
b) asiapitoisuutta: väittämät muotoillaan selkeästi ja ymmärrettävästi siten, että tahalliset kärjistykset ja vitsit erottuvat selvästi asiaväittämistä (joista teksti pääasiassa koostuu), ja väittämät myös perustellaan huolellisesti ja objektiivisuuteen pyrkivästi, ja
c) rakentavuutta: pyrkimyksenä on sen ymmärtäminen mitä opponentti sanoo, omien kantojen selittäminen opponentille mahdollisimman ymmärrettävästi, ja muodostuneen ymmärryksen varassa eteneminen - ei opponentin solvaaminen ja mollaaminen.

Voi kuitenkin olla että minua ei ole enää edes mahdollista saada uskomaan asiallisuuteesi. Kokemus on osoittanut, että yksi tai kaksi auttavasti asiallista viestiä sinulta ei takaa ettetkö myöhemmin samassa keskustelussa siirtyisi taas vittuilulinjalle. Tähän mennessä olet poikkeuksetta siirtynyt. Jos sinulla itselläsi on jokin ehdotus siitä, miten voisin tietää kannattaako minun jatkossa kirjoitella vastineita teksteihisi, mainitse toki.

Jos sulla on tallessa tai viitsit kirjoittaa uudestaan sen pyytämäni viestin "epäloogisuuksistani", voisit lähettää sen [email protected]. Kityn alkuperäiseen osoitteeseeni kun en sattuneesta syystä pääse.

Saat sen sitten joskus, kun bannisi päättyy. Kanssani käytävään yksityisviestikeskusteluun pätee sama kuin palstakeskusteluunkin: jos vastaat vähänkään asiattomasti, jätän oman vastaukseni kirjoittamatta - tekstisi virheellisyyksistä ja provosoinneista riippumatta.

P.s. kiinnostaisiko sinua saada videoni "College co-ed fucks a dog in her dorm room"?

Ei. En enää katso pornoa.

Edit: Selvyyden vuoksi tiivistän vielä olennaisimman. En vastusta eriävien mielipiteiden esittämistä, esitänhän niitä itsekin. En vastusta asiaväittämiäsi, vaan olen useimmista samaa mieltä (tosin eri painotuksin ja usein aivan erilaisin perusteluin). Mutta en halua osallistua keskusteluun, jossa toinen osapuoli ilmaisee itseään asiattomasti (kts. yo määritelmä).

[So Easy]

Gattaca, jos kenelle tahansa psykologian ammattilaiselle näytettäisiin minun edellinen viestisi sinulle ja sitten sinun vastauksesi siihen, olisi diagnoosi aina sama: elät harhassa. Kokeillaanko?

Minulle ei kuitenkaan makseta tästä mitään, ja kun, kuten EW:kin tuossa totesi, sinun tarkoituksesi ei tunnu olevankaan asiallinen keskustelu vaan lähinnä kai teini-iässä riehumatta jääneiden angstien purkaminen, niin saat minun(kin) puolestani tehdä sen jossain muualla.

--------

Ihmisen onnellisuus ON itsensä toteuttamista. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, päättyykö ihmisen elämä nyt sitten vaikkapa marttyyrikuolemaan vai autuaana omassa sängyssä nukkuen. Taas näitä aivan tyrmistyttäviä loogisia virheitäsi, joita et todellakaan tekisi, JOS olisit niin älykäs kuin millaisena tunnut itseäsi pitävän. Totta puhuen annat itsestäsi älyllisesti varsin keskinkertaisen kuvan.

Se, että sanot että joojoo toteutat itseäsi mutta et voi olla onnellinen kun olet ristiriidassa maailman kanssa, kertoo nimenomaan siitä, että ET kokonaisvaltaisesti toteuta itseäsi. Se, että muu maailma näin rajoittaa onnellisuuttasi, kertoo siitä että olet siitä riippuvainen. Ei sinun tarvisi olla. Mutta tuolla nykyisellä toiminnallasi et kyllä tule kasvamaan ihmisenä, toteuttamaan kokonaisvaltaisemmin itseäsi, etkä siten vapautumaan riippuvaisuudestasi muusta maailmasta. Eikö tähänastinen elämäsi ole tätä muka vielä riittävän vahvasti todentanut?

Ja oikeesti, jos "filosofian myyttien murskaaminen" todella on ollut yksi keskeisimpiä tavoitteitasi elämässäsi, niin en voi kuin ihmetellä, että et ole saanut otettua edes ensiaskeleita sen toteuttamisessa. Siis mennyt yliopistolle filosofian osastolle, valmistunut maisteriksi, väitellyt, pitänyt luentoja, kirjoittanut kirjoja. Ei voi olla niin vaikeaa. Ja sinä sanot, että tämä on ollut keskeisimmistä tavoitteistasi? Totuus taitaakin olla se, että sinulla ei älysi puolesta oikeasti olisikaan rahkeita tähän, ja koska pelkäät tämän asian ilmituloa julmetusti, et uskalla edes yrittää. Tietenkään et ikipäivänä voi myöntää, että kyse on vain pelkuruudestasi (vaikka se on lähes ilmiselvää), vaan keksit mitä naurettavimpia sepityksiä siitä, miten SINUN saamattomuutesi onkin mukamas JONKUN TOISEN syy.

Tunnen myös ihmisiä jotka ovat enemmän tai vähemmän omistautuneet "eläinten pelastamiselle". Ero heidän ja sinun välillä on se, että sinä et ole konkreettisesti saanut tehtyä eläinten eteen juuri paskan vertaa -- ellei karhupullojen hyväilyä sitten lasketa. Voit selitellä itseksesi tästäkin ties mitä, mutta fakta on että tuolla menolla siinä vaiheessa, kun sinut lasketaan hautaan, ei kukaan voi todeta muuta kuin että siinäpä oli kaveri joka ei tosiaan eläinten eteen mitään saanut tehtyä, kun ei saanut otettua itseään niskasta kiinni ja ryhdyttyä hommiin, vaan keksi ties mitä tekosyitä ja syytteli saamattomuudestaan muita. Surullinen tapaus.

--------

Täten siis niin kauan kuin tuo teinimäinen vastuuton riehumisesi jatkuu eikä asiallisesta keskustelusta ole tietoakaan, taidan tehdä samoin kuin jo muutamat ennen minua ja ignorata nuo samaa toistavat vasta-argumentteja huomioon ottamattomat jorinasi. Ei se nyt ole sinulle itsellesikään hyväksi, että voit täällä rellestää miten sattuu. Johonkin ne rajat on vedettävä -- vaikka vanhempasi eivät niitä sinun lapsuudessasi olisi osanneetkaan asettaa.

Toivon, että ymmärtäisit hakeutua terapiaan. Tilasi vaikuttaa siinä määrin patologiselta, että ilman apua tuskin merkittävää parannusta elämänlaatuusi on odotettavissa. Mitään hyötyä siitä ei kuitenkaan ole, ellet itse ymmärrä tarvivasi apua. Sen tajuaminen ei selvästikään ole vielä tapahtunut, mutta toivottavasti joskus. Itsesi vuoksi.

--------

P.S. Nyt viimeisimmäksi jonkin matkaa lukemani psykiatri Scott Peckin kirja The Road Less Traveled vaikuttaa ansiokkaalta -- ja varsin relevantilta tämän keskustelun kannalta. Jos tuota ei lähikirjastosta löydy, niin jos laitat jonkin toimitusosoitteen yksityisviestissä, niin voin tilata sinulle kopion. Vaikka oletettavaa toki on, että sinua "ei kiinnosta", koska jo "tiedät" mitä kirjassa kuitenkin sanottaisiin, vai? Ettet vain olisi jo päättänyt mikä tulkintasi kirjasta tulisi olemaan -- riippumatta siitä, mitä siinä todellisuudessa sanottaisiin?

[nojoojust]

Mutta kun MINÄ sanon mitä vaan pingviinilauman ulkopuolelta, saati sen L-sanan, niin minunhan TÄYTYY olla mielisairas kuin toisinajattelija Neuvostoliitossa tai sitten pingviinien käsikirjasta etsitään kohta, että minähän olenkin vaan kade ja haluaisin olla pigviini

Turpiin saan, se on selvää, mutta ylimielisyys ja omien käsitysten itsestäänselviksi luuleminen ja siitä noudeva kopeus on enimmäkseen muiden puolella. Joten turpiin vaan teille.

Minä muutin mieleni, jatkan kuitenkin keskustelua kanssasi. Olen alkanut ymmärtää, että todella olet umpikujassa, josta et voi päästä pois. Osittain ongelma liittyy yhteiskunnan rakenteisiin, sinunkaltaisillesi ihmisille ei ole olemassakaan ihmisarvoista asemaa. Se on väärin, mutta kun kyseessä on persoonallisuuden ongelmallinen rakenne, joka ei varsinaisesti ole sairaus, ei sitä tietenkään ole mahdollista "parantaa" ja toisaalta taas yhteiskunnan muuttaminen on aivan yhtä mahdotonta. Sinä olet sinä, elämäsi loppuun asti, eikä tämä yhteiskunta sovi sinulle. Työttömyyskorvauksien avulla sinut lakaistaan maton alle, kukaan ei todellisuudessa välitä. Etkä sinä edes ole ainoa, jopa minä, pingviini, olen välillä ollut samassa tilanteessa, mutta onneksi kyseessä on ollut lääkkeillä hoidettava sairaus.

Oli kuitenkin sen verran hauska yö perehtyessäni pingviinikäsikirjaani nimeltä Mielitaudit, kirjoittajana psykiatrian erikoislääkäri Hannu Naukkarinen, että on ihan pakko jakaa kokemukseni:

Narsistinen persoonallisuushäiriö

Henkilö kokee olevansa erityinen ja erikoisarvostuksen arvoinen, eikä hän pysty kokemaan myötätuntoa toisia kohtaan. Henkilö kokee itsensä paremmaksi kuin muut ihmiset ovat.

Psyykkisinä puolustusmekanismeina narsistisessa persoonallisuushäiriössä henkilöt käyttävät kieltomekanismia, hän kieltää tietoisuudesta häntä epämiellyttävät asiat ja kohdentaa itseltään kielletyt ja torjutut asiat muiden piirteiksi. Narsistiseen persoonallisuushäiriöön liittyy usein heikentynyt minän (egon) toiminta.

Epäsosiaalinen, asosiaalinen persoonallisuushäiriö

He eivät halua sopeutua sosiaalisiin säähtöihin ja normeihin. He eivät myöskään halua tai kykene oppimaan kokemuksistaan. Henkilö saattaa olla pitkäänkin työttömänä. Psykodynaamisesti taustalla katsotaan olevan huono superegon minää kontrolloiva toiminta. Narsistisessa persoonallisuushäiriössä ihminen hakee huomiota toisilta asosiaalisluonteisilla teoillaan.