Kitinä

Selkä&ojentajat

Kulmasoutu meni nätisti, kuten myös alatalja. Ylätäljassa tekniikka hiukan rakoili, mutta kohtuu nätisti.

Sitten illan pääohjelma, mave.

Lämmittelyt tangolla sekä kasi 60kg, jota seurasi toinen kasi satkulla. Näitä seurasi kaksi kutosta 140kg, tai olisi seurannut mutta ekan sarjan toisella toistolla tanko lipesi ja vei nahkaa tumpusta. No sitten aloitettiin alusta vetoremmien kera ja helpostihan nuo meni. Tässä vaiheessa puettiin vyö päälle ja tankoon 160kg, joka nousikin sitten niin vinhasti, jotta löin vielä vitoset lisää. Tässä alkoi kone nikkottelemaan, mutta nousi. Ei paha ensimmäisessä ykkösiä sisältäneessä puolen vuoden jälkeen. Ja viime viikonlopun hulttioitumisen.

Ojentajiin oli sitten veto lopussa, mutta kolme sarjaa kapeaa penkkiä ja toiset kolme ylätaljalla.

Firman urheilupäivät aiemmin tässä kuussa. Polarin mittarissa 3525 kcal, aikaa meni 5h15min, keskisyke 115.

Lasten kanssa "hiekkalaatikolla". 855 kcal polarin mittarissa, 3h 20min. On se rankkaa. Onneks tänään ei oo ollu aikaa urheilla.

Kävin säbässä, ja salilla nolaamassa itteni penkkipunnerruksissa. Enpä kerro kuin paljo nousi!

Salitreeni 60 min. Ei ollut havaittavissa enää häivähdystäkään flunssasta.

90 minuutin sauvakävely.

Upeaa, kun aurinko paistaa pitkästä aikaa kirkkaalta taivaalta.

Jep, nätti ilma. Kävin perinteisellä 3men kierroksen qntolenkillä telineliikkeineen. Ja minulla oli oikein tyylikäs Adidaksen hikinauhakin. Vaan oli kyllä jotensakin hyytynyt olo tällä kertaa, puhti oli vähän lopussa. Syitä voi spekuloida, mutta en viitsi. Nyt kävi näin.

Reilun viikon urheilutauon jälkeen päälle kymmenen kilsan arkeentotuttautumispyörälenkki. Jo helpottaa...

Juoksin tunnin lenkin.

Uin 1500 metriä. Aika yllätyksetöntä menoa tältä erää. Oli miellyttävän tyhjää hallissa, ei tarvinnut väistellä / ohitella mummuja ja vaareja.

50 min. juoksulenkki. Hieman yskittää näemmä edelleen.

2½ viikon makailu päättyi tänään magailuun. Treenit olivat onneksi fyysisesti helpot kun keskityttiin päivän teeman mukaisesti ampuma-aseuhkiin. Olkapää ei oireillut.

Lauantaina menen luultavasti uimaan. Uskaltaisko sitä ensi viikolla jo punttisalille?

Jalkatreeni.

Im love with squat.

Frederik Krueger kirjoitti:Treenit olivat onneksi fyysisesti helpot kun keskityttiin päivän teeman mukaisesti ampuma-aseuhkiin.

Suoriutuisit Saaren lyijysuihkusta kaappaamalla puolet hampaiden väliin ja loput väistäisit?

Touhusin pommisuojassa. Vinopenkkiä, maastavetoa, kyykkyjä, vatsoja leiviskällä, haukkareita, kulmasoutuja. Kyykyt ja maastavedot sujuivat jo helpommin kuin alussa. Näemmä kroppa alkaa tottua. Ja ilimeesesti olin todellakin laiminlyönyt selkää ja takareisiä aika pahasti.

Ihan hyvä fiilis tästä jäi. Aika loppui vähän kesken, mutta enköhän saanut kaiken tarvittavan tehtyä. Illemmalla ennen töistä lähtöä voi vielä jatkaa jos siltä tuntuu.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:

Frederik Krueger kirjoitti:Treenit olivat onneksi fyysisesti helpot kun keskityttiin päivän teeman mukaisesti ampuma-aseuhkiin.

Suoriutuisit Saaren lyijysuihkusta kaappaamalla puolet hampaiden väliin ja loput väistäisit?

Enkä. Ehkä käyttämäni yleistermi "uhka" sotki.

- Harjoittelu oli mitä tehdä ampuma-aseuhka(ilua), ei ampuma-asehyökkäyksiä, vastaan. Jälkimmäisiä vastaan ei voi tehdä juuri mitään(*), ensimmäisiinkin kannattaa reagoida vain harvoin ja tietenkin vain jos on kosketusetäisyydellä toiseen. Ampuma-aseuhka tarkoittaa tilannetta jossa sinun halutaan tekevän jotain ja vaatimusta tehostetaan aseella, -hyökkäyksessä sinut pyritään ampumaan.

(*) Tosin koska aina pitää yrittää selviytyä, voihan ampuma-asehyökkäyksessäkin yrittää mennä kyyryyn ja liikkua nopealla siksak-liikkeellä tilanteesta riippuen joko ampujaa kohti tai pois, mutta onnistumistodennäköisyys tälle lienee joitakin promilleja. Ehkä sitä kuitenkin mieluummin kuolee edes yritettyään jotain kuin ottamalla luodin vastaan passiivisena, irtoaa taivaspaikkakin helpommin.

- Valmentaja sattui mainitsemaan tuon saman "luoti kiinni hampailla"-läpän kuin sinäkin. Emme kuitenkaan harjoitelleet sitä vaan se ohitettiin maininnalla Mythbusters-jaksosta jonka mukaan hammaskalusto ei kestä luodin liike-energiaa. Huh, onneksi tuli mainittua etten turhaan kokeile.

Ihan hyviä pointteja kyseisessä harjoittelussa kuitenkin tuli esiin, kuten esim. se riski että tarttuessasi toisen aseeseen pyrkii hän vaistomaisesti vetämään asetta itseään kohti, johon tietenkin pitää reagoida edelleen liikkumalla. Tositilanteessa kuitenkin luopuisin lompakostani kuin yrittäisin riistää asetta toiselta, mahdollisesti myös kuolisin tästä huolimatta.


Ai niin, valmentaja tuli kysynneeksi treeneissä kuinka moni paikallaolijoista on ampunut oikealla käsiaseella. Hän itsekin yllättyi kun lähes kaikki nostivat kätensä. Minulla primääriselityksenä sentään oli armeija (upseerien henkilökohtainen ase on (9mm?) pistooli), mutta tuskin kaikki muut paikallaolijat kuitenkaan olivat res.vänrikkejä? Aijjai, alkoi pelottaa heidän seurassaan...

Frederik Krueger kirjoitti: Ai niin, valmentaja tuli kysynneeksi treeneissä kuinka moni paikallaolijoista on ampunut oikealla käsiaseella. Hän itsekin yllättyi kun lähes kaikki nostivat kätensä. Minulla primääriselityksenä sentään oli armeija (upseerien henkilökohtainen ase on (9mm?) pistooli), mutta tuskin kaikki muut paikallaolijat kuitenkaan olivat res.vänrikkejä? Aijjai, alkoi pelottaa heidän seurassaan...

Itse olen vain tavallinen spolli/tykkimies. Ammuimme intissä mm. kiväärillä, haulikolla, käsiaseella, singolla, heitimme kranuja ja mitä kaikkea. Aika moni on tätä kautta ampunut käsiaseella, luulisin.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Itse olen vain tavallinen spolli/tykkimies. Ammuimme intissä mm. kiväärillä, haulikolla, käsiaseella, singolla, heitimme kranuja ja mitä kaikkea. Aika moni on tätä kautta ampunut käsiaseella, luulisin.

Se että olit sotilaspoliisi selittänee asevalikoimasi, siis lähinnä haulikon ja käsiaseen. Silloin kun meille alokkaille mainostettiin spollikoulutusta, yhtenä myyntivalttina oli just se että siellä pääsisi kokeilemaan vaikka mitä käsiaseita, muistaakseni mainittiin jopa katkaistu(!) haulikko. Oliko sulla?

Silloin muinoin kun minä kävin armeijan, muistikuvani mukaan perusvarustykkimies harjoitteli vain rynnäkkökiväärillä joka oli hänen henkilökohtainen aseensa, sen lisäksi tietenkin itse tykit, singot, kranaatinheittimet, käsikranaatit, kevyet ja raskaat konekiväärit jne. Pari tarkkanäköisintä kaveria taisivat myös saada kiikaritähtäimellä varustetun tarkkuuskiväärin, snaippereita junous.

Upseerikokelaat saivat lisäksi harjoitusta pistoolilla, tai ainakin mulle se oli eka kerta kuin sellaisella kapineella muistelen ampuneeni. Ei edes AuK:ssa ei.


Niin vielä eilisistä treeneistä, siellä myös kumottiin jossain lukemani myytti kuinka pistooliin tarrautuminen on erityisen huono idea koska jos se laukeaa, vaurioittavat liikkuvat kättä pahasti. Tyyppi väitti itse joutuneensa testaamaan tuota Israelissa ampumaradalla ja käsi on edelleen tallella, ja päinvastoin sanoi että tiukka ote aseen päältä laukauksen aikana aiheuttaa sen että pistoolille joutuu tekemään manuaalisen latausliikkeen jos sillä haluaa ampua uudestaan. Päättelin tämän johtuvan siitä etteivät liikkuvat pääse käden takia tekemään latausliikettä automaattisesti.

Onko Ylermi asia näin?

Frederik Krueger kirjoitti:Tyyppi väitti itse joutuneensa testaamaan tuota Israelissa ampumaradalla ja käsi on edelleen tallella, ja päinvastoin sanoi että tiukka ote aseen päältä laukauksen aikana aiheuttaa sen että pistoolille joutuu tekemään manuaalisen latausliikkeen jos sillä haluaa ampua uudestaan. Päättelin tämän johtuvan siitä etteivät liikkuvat pääse käden takia tekemään latausliikettä automaattisesti.

Onko Ylermi asia näin?

Pistoolin ollessa kyseessä vaarallisin paikka piipun etuosan jälkeen lienee tarttua luistin taakse. Maallikollehan teroitetaan heti alussa, kuinka ampumaotteen tulee olla tukevasti kahvassa, ei yhtää milliä luistin takana, koska luisti on siis se taakse liikkuva osa ammuttaessa.

Uskon, että tyyppi puhui asiaa, sen mitä kerroit.

Salilla taas.

Saatanan pyrymäthaias. Vittu, kummittelet edelleen sisäänkirjautumisvaiheessa ensimmäisenä. Ehkä mä vielä opin kuka oikeasti olen. Ashiaaan...Kuusi päivää liikuntaa putkeen plus muuttohommat päälle. Tein säbäkauden avausmaalini ja syötin toisen, jalat alkavat olemaan tutun nopeat. On huomattavasti kivempi pelata, kun suurin osa on hitaampia, ei tule kiire ja voi katsella rauhassa syöttölinjoja. Huomenna vois veljen kanssa käydä Kaupissa potkimassa ei mummoja vaan jalkapallia, niih.

Uimasillaan Itiksen hallissa 30 minuuttia, tuloksena 1000m rintaa+vapaata nestehukka peri 400grammaa kehon massasta, riittää kuntokauden tässä vaiheessa, noh päälle 48 minuutin aerobinen kävely omronin askelmittarin perusteella, 4630 askelta ja 3,5 kilometriä()kokonaisaskelmäärä 10350. Täytyy hankkia se sykemittari kans joskus, eikä kehta halpaakaan ostaa, Polarin pitää vähintään olla! (luonnontieteilijä, mittaamisen pakko) Elämä on suuri mittari. Elämässä on paljon muutakin mitattavaa kuin luodin paino. Lepopulssi nyt 56, joskus muinoin käväisi alle 40nen.

Ei terve mikä salitreeni. Yksi kaapin kokoinen ukkeli seurasi koko ajan perässä ja yritti väen väkisin jutella. Meinasi mennä totaalisesti hermot kun yksi seuraa perässä kuin joku koiranpentu. Ihan hyvännäköinen ei siinä mitään, mutta halua keskittyä salilla lihasten kurittamiseen, enkä mihinkään small talkiin, varsinkaan jos on kiire. Harkitsen vakavasti takaisin vain naisille suunnatulle salille siirtymistä.

Sählyä jee. Tein jopa kaksi maalia. Ottelu päättyi ikävä kyllä siihen että kaveri kompastui jalkaani ja nyrjäytti nilkkansa. Kello oli sen verran että peli päätettiin lopettaa siihen. Kaveri sanoi että johtui kengästä, ei minusta, joten syyllisyystaakkani keveni hieman.

Lucy kirjoitti:Yksi kaapin kokoinen ukkeli seurasi koko ajan perässä ja yritti väen väkisin jutella.

- What do you call a blonde surrounded by drooling idiots?
- Flattered.

Kaikki on asenteesta kiinni.