Kitinä

Sannu kirjoitti:

irmelianneli kirjoitti:Sukunimeni on vaihtunut jo kolme kertaa. Nyt on taas tuiki tavallinen oma, alkuperäinen isäni nimi käytössä. Enää en kyllä vaihda ikinä. Luulisin.

Ymmärsinkö, että sulla on ollut kolme eri sukunimeä?

Kyllä Isäni nimi --> ero, äiti naimisiin, uuden miehen nimi --> minä naimisiin, miehen nimi --> ero, isän nimi takaisin

Kovasti tuntuu nimeni tuottavan urposuomalaisille tavausongelmia joten tässä pysytään ihan vittuilakseni vaan.

Kerran harkitsin tosissani sukunimeni vaihtoa äidin tyttönimeen, kun olin pitkään tositosi riidoissa faijani kanssa. Sekin pöljä on adoptoitu, joten nimeni ei millään tavalla viittaa verisiteisiin, joten vaihtaminen ei sinänsä olisi ongelma, paitsi että pidän nimestäni ja se jopa sopii minulle. Kaksoisnimet on hankalia ja sitä paitsi lapsellani on sama sukunimi, joten taidamme -ehkä kuitenkin- pidättäytyä tässä.

Minulla on maailman tylsin sukunimi ja olenkin harkinnut sen vaihtoa siihen viralliseen venäläiseen sukunimeemme. Kyseessä siis tyypillinen karjalaishässäkkä eli isoisälläni (isän puolelta) venäläinen sukunimi, joka sotavuosina vaihdettiin suomalaiseksi. Valitettavasti isoisäkin jäi sinne rajan väärälle puolelle vuonna 1939, ja ihan vaan hänen muistoaan kunnioittaen olen harkinnut nimen vaihtoa. Etunimenihän on yleismaailmallinen nimi joka sopii lähes kaikkiin sukunimiin... Toisena vaihtoehtona isoäitini (äidin puolelta) puolalainen sukunimi, joka onkin sitten hippasen mahtailevampi tuohon venäläiseen verrattuna. Aika näyttää.

Jos joskus hääkellot kumajaa, otan mielelläni mieheni nimen, omaani kun ei ole mitään tunnesidettä. Hassua sinänsä se, että sisareni meni naimisiin saman sukunimen omistavan miehen kanssa ja virallisesti sisareni onkin pitänyt tyttönimensä. Olisi kyllä ollut ihan hauskaa ottaa nimi väliviivalla tyyliin Nieminen-Nieminen

Minunkin sukunimeni on kotoisin rajan takaa Karjalasta.

Eikä mikään tavallinen sukunimi.

Suomesta ei löydy minun lisäkseni kuin yksi ihminen jolla on sama sukunimi ja etunimi.

Tissinikki kirjoitti:Valitettavasti isoisäkin jäi sinne rajan väärälle puolelle vuonna 1939

Täh, jäi vapaaehtoisesti Stalinilaan? Vai ei ehtinyt hengissä evakkoon?

Sannu kirjoitti:Oletko koskaan miettinyt sukunimesi vaihtoa esimerkiksi sukurasitteista tai muusta syystä, esim. sen takia, että se vain on ruma ja kamala.

Nimi on perisuomalainen, ei harvinainen. Ei ole koskaan käynyt mielessäkään vaihtaa. Vain palikkapää tarvitsee erikoisen nimen erottuakseen, todelliset LuonneTyypit erottautuvat teoillaan. Toisin sanoen jos saan elämässä aikaiseksi jotain mainitsemisen arvoista, kaikista sukunimikaimoista joka tapauksessa muistetaan juuri minut.

Sannu kirjoitti:Miehet: voisitteko ottaa naisen sukunimen naimisiin mennessä?

Ei pystyisi. Miten sitten kävisi dynastiamme, joka siirtyy verinimellä isältä pojalle?

Koska olen joissain asioissa myös hivenen konservatiivinen, oletusarvo on, että minun (nyt puhutaan tulevassa aikamuodossa) perheessäni kaikilla on sama sukunimi. Morsianehdokkaan mahdollisesti diggailemaan kaksoisnimeen minulla ei ole nokankoputtamista.

Sannu kirjoitti:Mikä olisi ihana sukunimi?

Jos mulla on joskus poika, voisin pistää sille täsmälleen oman nimeni ja perään amerikkalaistyylisesti järjestynumeron II. Eix olisi raflaavaa? Ja vaatimatonta?

KnightRider kirjoitti:Täh, jäi vapaaehtoisesti Stalinilaan? Vai ei ehtinyt hengissä evakkoon?

Taisteli suomalaisten puolesta itsensä hengiltä.

KnightRider kirjoitti:Täh, jäi vapaaehtoisesti Stalinilaan? Vai ei ehtinyt hengissä evakkoon?

Anteeksi tungettelu, mielikuvitus ehti jo tehdä tepposet.

Tissinikki kirjoitti:Taisteli suomalaisten puolesta itsensä hengiltä.

Tissinikki kirjoitti:Minulla on maailman tylsin sukunimi ja olenkin harkinnut sen vaihtoa siihen viralliseen venäläiseen sukunimeemme. Kyseessä siis tyypillinen karjalaishässäkkä eli isoisälläni (isän puolelta) venäläinen sukunimi, joka sotavuosina vaihdettiin suomalaiseksi.

Meillä on sama. Tosin se alkuperäinen Maksimoff (ei mitään hajua kirjoitusasusta, löytyiskö Yannaralta apuja?) olisi varmaan aika hankala käytännössä, kun jo nykyistä hieman harvinaisempaa nimeä saa tavata joka paikassa useaan otteeseen.

Kaikesta hankaluudesta huolimatta pidän nimestäni, enkä ihan hevillä sitä ole pois vaihtamassa. Yhdistelmänimet on ihan nou nou, mitään viivahirvitystä en jo valmiiksi pitkän sukunimeni perään kyllä huoli. Toisaalta olisi mukava että koko perheellä olisi sama nimi, mutta ymmärrän senkin, jos mahdollinen tuleva aviomies ei ole mitenkään innokkaasti nimeäni itselleen ottamassa.

Oletko koskaan miettinyt sukunimesi vaihtoa esimerkiksi sukurasitteista tai muusta syystä, esim. sen takia, että se vain on ruma ja kamala.

En ole vakavissani harkinnut koskaan sukunimen vaihtamista. Ihan voisin sanoa pitäväni tästä omasta nimestäni, joka ei ole ihan tavallinen jos ei nyt mikään kovin erikoinenkaan.

Ajatusleikkinä olen joskus pyörittänyt kyllä sukunimen vaihtoa isäni äidin tyttönimeen jota pidän kovasti kauniina: Havana.

Naiset: Pidätkö sumunimestäsi vai aiotko vaihtaa sen sitten naimisiin mennessä tai päinvastoin onko sukunimesi sinulle äärimmäisen rakas?

Olen miettinyt mutta päätöksiin asti en ole päässyt, riippuu varmaan ihan sitten sen miehen sukunimestä. Jos se on joku tavis Virtanen niin sit varmaan pidän omani. Kaksoisnimikin on vaihtoehto mikäli mun ja siipan nimet näppärästi yhteen sopisivat. Avoimin mielin siis.

Mikä olisi ihana sukunimi?

Onhan näitä. Mieleen on jänyt kerran kuulemani Kauniskangas ainakin. Sitten luontoon liittyvät on usein kauniita, esim. Laine (kaikessa yksinkertaisuudessaan). Myös joillakin vierasperäisillä nimillä on oma viehätyksensä, ei tosin ollenkaan kaikilla.

Tyttärellä on isänsä sukunimi. Minusta niin sen kuuluu ollakkin. Ei sitä koskaan tiedä jos äidistäkin joskus tulee samanniminen

Oma sukunimeni on hyvin tavallinen ja tylsä. Ja isänmaallinen

ninnithequeen kirjoitti:Tyttärellä on isänsä sukunimi. Minusta niin sen kuuluu ollakkin. Ei sitä koskaan tiedä jos äidistäkin joskus tulee samanniminen

Musta ei. Ajattelin sen niin, että jos tänä uusioperheiden luvattuna aikakautena siunaantuu useampia lapsia, joilla kaikilla on eri isät, niin parempi, että edes sukunimi on yhteinen eli äidin (jonka äitiyttä ei lienee kyseenalaisteta).

tuike kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti:Tyttärellä on isänsä sukunimi. Minusta niin sen kuuluu ollakkin. Ei sitä koskaan tiedä jos äidistäkin joskus tulee samanniminen

Musta ei. Ajattelin sen niin, että jos tänä uusioperheiden luvattuna aikakautena siunaantuu useampia lapsia, joilla kaikilla on eri isät, niin parempi, että edes sukunimi on yhteinen eli äidin (jonka äitiyttä ei lienee kyseenalaisteta).

No mä oon sit varmaan vanhanaikainen

Ninni, vanha ydinperheen kannattaja. Musta se vaan on selvää, että lapsella on isänsä sukunimi. Luonnollisesti omalla kohdalla nyt asutaan samassa taloudessa jne., mutta vaikka erottaisiinkin, lapsella pysyisi isänsä nimi.

Exsat kirjoitti:Maksimoff (ei mitään hajua kirjoitusasusta,...

Ainakin tuntemieni ihmisten venäläisperäiset sukunimet ovat kahdella f:llä kirjoitettuja ja tyylillisesti tuollaisia.

Minun alkuperäinen sukunimi on ihan neutraali ja tavallinen, ei tarkoita mitään ja on helppo kirjoittaa. Naimisiin mennessäni otin mieheni nimen, joka on samanlainen. Uuteen nimeen olen jo tottunut, mutta välillä kaipaan alkuperäistä nimeäni. Olisin enemmän oma itseni oman sukuni nimen kanssa kuin liitettynä mieheni sukuun.

Käytännössä on kyllä todella helppoa, kun koko perheellä on sama sukunimi.

Mojo kirjoitti:

Sannu kirjoitti:Pakko paritella pilkkua jos tarkoitit Aarno Kasvia

Juu, Aarnoa tarkoitin.

Hiukan minäkin nusasien sitä pilkkua ja kysyn, että onko nyt puhe televisiostakin tutusta ylipuutarhuri Arno Kasvista.

Sannu kirjoitti:Oletko koskaan miettinyt sukunimesi vaihtoa esimerkiksi sukurasitteista tai muusta syystä, esim. sen takia, että se vain on ruma ja kamala.

Miehet: voisitteko ottaa naisen sukunimen naimisiin mennessä?

Mikä olisi ihana sukunimi?

Tarkoitus on vaihtaa nykyinen sukunimeni äitini sukunimeen sitten aikanaan. Nykyiseen sukunimeen ei mitään erityistä tunnesidettä, mutta ei siinä mitään vikaakaan ole...suhde aika neutraali. Äitini sukunimeen on taas olemassa tiettyjä tunnesiteitä.

Voisin myös kuvitella ottavani naisen sukunimen naimisiin mennessä, vaikka epätodennäköistä se onkin.

KisSandra kirjoitti:Ajatusleikkinä olen joskus pyörittänyt kyllä sukunimen vaihtoa isäni äidin tyttönimeen jota pidän kovasti kauniina: Havana.

OT: Tunnen Oulusta Havanoita.. Yhdet asuu Välivainiolla. Lievätkö sukua, vai onkohan noita enemmänkin olemassa?

Suvinen kirjoitti:Oma sukunimeni on aavistuksen typerähkö,
yläasteaikoihin monta ääliömäistä lempinimeä synnyttänyt.

Kiimala? Pultti? Tatti? Hanska? Hagert?

No joo, mä meen

Mä tykkään sukunimestäni sen verran paljon, että vaihtamaan en mene. Missään tapauksessa. Se on kyllä lyhyt ja ytimekäs, joten jos joskus hamassa tulevaisuudessa, erittäin suurella epätodennäiköisyydellä jne. naimisiin eksyn niin yhdysviivalla sitten. Omastani en luovu.

Alkuperäinen sukunimeni on perussuomalainen Karjalasta tullut nimi. Isäpuoleni adoptoi meidät, joten nyt meillä on niin juntti lapista kotoisin oleva (ja kuulostaa siltä) nimi, joka aina kirjoitetaan väärin. Ei edes väärin niin, että yksi kirjain on eri, vaan niin, että loppuun tungetaan väkisin -nen, eikä -la. -nen-loppuinen sukunimi näyttää olevan suomessa paljon yleisempi, joten kaikki kirjoittaa sen automaattisesti.. valikoiva kuulo?

Naimisiin mentyäni, jos sellainen ihme joskus tapahtuu, otan luultavasti miehen nimen.

irmelianneli kirjoitti:Tunnen Oulusta Havanoita.. Yhdet asuu Välivainiolla. Lievätkö sukua, vai onkohan noita enemmänkin olemassa?

Saattavat olla tai olla olematta. Isäni on kotoisin Hailuodosta ja niin ovat molemmat hänen vanhempansakin. Havanoita on (ainakin vähintään) kahta laatua.. kuten aika monia nimiä Hailuodossa.. On alkuperäinen suku ja sitten ne, jotka jossain vaiheessa (kauan kauna kauna sitten) on ottaneet käyttöönsä ns. talon nimen (missä siis ovat olleet renkinä /piikomassa). Ton Havanan suhteen täytyy myöntää, että taidan kuulua jälkimmäiseen kastiin, muistaakseni jossain sukututkimuksessa näiden meidän Havanoiden alkunimeksi paljastui Smed. Havana nimi on kuitenki ollut käytössä jo todella todella pitkään isäni äidin suvussa. Oman ristimänimeni kanssa kuulun alkuperäisiin.

"Äiti on aina äiti, isästään ei voi koskaan olla varma."

Etunimeni on jo instituutio, sukunimeni oikeinkirjoitus tuottaa kaikille päänvaivaa. Kahta en vaihda; housuja.

Kummia aiheita täällä - hyvä hyvä!

Omaan sukunimeeni olen ihan tyytyväinen, eikä sukulaistenkaan kanssa ole ongelmia, joten siltä kannalta ei ole mitään tarvetta vaihtaa. Toisaalta myös työelämässä joku ehkä jo muistaa nimeni, joten siltä kannalta voisi ajatella, että vaihtaminen ei kannata. Uskoisin siis näillä näkymin pitäväni nimeni hautaan saakka.

Jos siis menisin joskus naimisiin, niin uskoisin haluavani pitää oman nimeni. Mahdollisen puolison nimipolitiikkaan minulla ei ole kovin jyrkkää kantaa, mutta kyllä nimen vaihtaminen tuntuisi jotenkin kummalta.

Pitääkö muuten lapsilla olla täsmälleen sama nimi kuin jommalla kummalla vanhemmalla, vai saako lapsilla esimerkiksi olla yhdistelmänimi jos vanhemmat pitävät omansa?

EDIT: Hei, tämä oli viidessadas viestini! Pelottaa.

Mika-Marko-Petteri Takatuuppari-Taavetti? Yhdistelmänimet yöks. Entä kun hän menee aikoinaan naimisiin Johanna-Kudelma Vinkuheinä-Liiviskäisen kanssa, mites heidän lapsensa? Ehkä silloin ollaan niin edistyksellisiä että lapset vain numeroidaan.

Mutta joo, omaan kovin tavanomaiseen ja mitäänsanomattomaan sukunimeeni olen ihan tyytyväinen. Lapsena kuvittelin haluavani muuttaa etunimeni joksikin muuksi, mutta en enää. Ehkä hieman vielä harmittaa jos joutuu toistamaan etunimensä virastoissa kolme kertaa, ja viimeksi sunnuntaina asuntoesittelyssä mun piti kirjoittaa nimeni itse paperiin (yhteystietoja varten), kun daiju asunnonvälittäjä meni hämilleen eikä ollut satavarma miten se kirjoitetaan.