"Ollaan vaan kavereita"

[EveryWoman]

Mua epäilyttää kaveerata miehen kanssa, jolle olen antanut pakit. Siis joidenkin miesten. Jos joku ahdistaa minua on se, että joku ihminen haluaa minulta jotain, jota en halua hänelle antaa. Sitäpaitsi pakit saaneella miehellä nousee usein jotkut ikävät väkivalta- ja vastaavat hormoonit niin että tapahtuu ikäviä asioita. Jos et usko, lue vaikka spykologi David M. Bussin Murderer Next Door -opus.

Suosittelen, että siirryt deittailemaan luolamiesten sijaan niitä täysjärkisiä ja luotettavia moderneja ihmismiehiä, joiden itsetunto on kunnossa ja joista pienet hormonitasojen vaihtelut eivät tee tappajia. Joudut ehkä harventamaan deittailutiheyttä - näitä kun on ilmeisesti olemassa aika vähän - mutta se lienee pieni hinta kuvailemistasi epäilyksistä vapautumiselle.

[Kimmen]

Mua epäilyttää kaveerata miehen kanssa, jolle olen antanut pakit. Siis joidenkin miesten. Jos joku ahdistaa minua on se, että joku ihminen haluaa minulta jotain, jota en halua hänelle antaa. Sitäpaitsi pakit saaneella miehellä nousee usein jotkut ikävät väkivalta- ja vastaavat hormoonit niin että tapahtuu ikäviä asioita. Jos et usko, lue vaikka spykologi David M. Bussin Murderer Next Door -opus.

Suosittelen, että siirryt deittailemaan luolamiesten sijaan niitä täysjärkisiä ja luotettavia moderneja ihmismiehiä, joiden itsetunto on kunnossa ja joista pienet hormonitasojen vaihtelut eivät tee tappajia. Joudut ehkä harventamaan deittailutiheyttä - näitä kun on ilmeisesti olemassa aika vähän - mutta se lienee pieni hinta kuvailemistasi epäilyksistä vapautumiselle.

Ja miten nämä ehkä_tulevaisuudessa_väkivaltaiset yksilöt tulisi ensinäkemältä tunnistaa? Moni kakku päältä kaunis.

[eps]

Siksi aina, kun harvinainen poikkeus löytyy, haluan toki jatkaa yhteydenpitoa - vaikka sitten vain pelkkänä kaverina. Sukupuolesta ja seurustelumahdollisuuksista riippumatta.

Niin, sinä haluat. Sinulla on toki oikeus siihen. Kaikki eivät tätä kuitenkaan halua, ja ainakin miehelle voi olla kova paikka olla vain ystävä sellaisen ihmisen kanssa, josta olisi halunnut enemmän. Ehkä tässä on yleistäen pieni ero miesten ja naisten välillä. Keskivertomies tyytyy vähään, mutta jos hän ei saa sitä vähääkään, niin hän ei myöskään suostu vesitettyyn suhteeseen ystäväksi. Keskivertonainen haluaa kaiken, mutta jos mies ei pysty täyttämään hänen tarpeitaan, naiselle riittää ystävyys.

Omien kokemusteni mukaan naiset ovat parempia erottamaan ystävät ja seurustelun. Naisen ystävät säilyvät koko elämän, mutta poikaystävät saattavat vaihtua tiheään. Miehillä taas kun se oikea nainen osuu kohdalle, niin ystävät jäävät helposti taka-alalle. Sitten kun ero tulee, mies ihmettelee, että mihin kaikki ystävät katosivat.

e.

[nypari]

Suuri osa varsinkin nuorista naisista on yksinkertaisia pahantahtoisia huonotapaisia huumorintajuttomia prinsessa-syndroomasta kärsiviä diivoja. Vaatii aika hyvää tuuria löytää sellainen nainen, jonka kanssa ei halua olla kuin kaveria ja joka ei osu edelliseen ryhmään..

CHEERS!

Skool ja kippis!

[Keikaus]

Mua epäilyttää kaveerata miehen kanssa, jolle olen antanut pakit. Siis joidenkin miesten. Jos joku ahdistaa minua on se, että joku ihminen haluaa minulta jotain, jota en halua hänelle antaa. Sitäpaitsi pakit saaneella miehellä nousee usein jotkut ikävät väkivalta- ja vastaavat hormoonit niin että tapahtuu ikäviä asioita. Jos et usko, lue vaikka spykologi David M. Bussin Murderer Next Door -opus.

Suosittelen, että siirryt deittailemaan luolamiesten sijaan niitä täysjärkisiä ja luotettavia moderneja ihmismiehiä, joiden itsetunto on kunnossa ja joista pienet hormonitasojen vaihtelut eivät tee tappajia. Joudut ehkä harventamaan deittailutiheyttä - näitä kun on ilmeisesti olemassa aika vähän - mutta se lienee pieni hinta kuvailemistasi epäilyksistä vapautumiselle.

Ja miten nämä ehkä_tulevaisuudessa_väkivaltaiset yksilöt tulisi ensinäkemältä tunnistaa? Moni kakku päältä kaunis.

Nimenomaan! Kyllä ne luolamiesten hormonit toimivat valitettavasti (ja joskus onneksi) ihan moderneissa ja sivistyneissä nykyihmisissäkin. Siitä tuo tappamisen psykologiaa popularisoiva teos kertoikin. Myönnän kyllä, että olen kovin herkkä ihmisten aggressioille ja niin poispäin etenkin sen jälkeen kun eräs hullu tinttasi mua tokilla treffeillä kun ilmoitin sille kauniisti, ettei tästä taida tulla mitään sellaista. Näin jälkiviisaana voisin kai sanoa, että olihan se aika outo jätkä, mutta onhan niitä sellaisiakin outoja, jotka eivät tinttaa. Ja on olemassa ihania ja outoja miehiä.

Tuon ikävän kokemuksen jälkeen olen entistä varmempi siitä, että pidän eniten tosi kilteistä miehistä. Saa olla vähän nössykkä, ei haittaa minua. Tuon kokemuksen jälkeen näen mielestäni selvemmin miehistä ne, jotka ovat väkivaltaisuuteen taipuvaisia. Ymmärrän myös paremmin naisia, jotka kiertelevät ja kaartelevat eivätkä halua antaa pakkeja miehille suoraan. Se on itsesuojeluvaistoa se.

[EveryWoman]

ainakin miehelle voi olla kova paikka olla vain ystävä sellaisen ihmisen kanssa, josta olisi halunnut enemmän.

Tätä minun on oikeasti vaikea ymmärtää. Olen itsekin ollut tilanteessa, jossa olisin halunnut seurustella miehen kanssa mutta hän ei minun kanssani. Silti minulle oli paljon helpompaa kun saatoimme sentään olla hyviä ystäviä - sainhan pitää sen ihanan ihmisen elämässäni edes jollakin tavalla. Onko fyysisen rakkauden kokemisen mahdottomuus miehille oikeasti niin kova paikka, että mieluummin kielletään ja unohdetaan koko ihmisen olemassaolo - kaikkine ystävyyteen liittyvine hyvine puolineen - kuin vähän kärsitään sen yhden osa-alueen toteutumattomuuden vuoksi? Vai onko kärsimys yleisesti ottaen sellainen juttu, jonka kokemista mies välttää viimeiseen asti, silläkin uhalla että siitä luopuessaan menettää myös paljon hyvää?

Omien kokemusteni mukaan naiset ovat parempia erottamaan ystävät ja seurustelun. Naisen ystävät säilyvät koko elämän, mutta poikaystävät saattavat vaihtua tiheään. Miehillä taas kun se oikea nainen osuu kohdalle, niin ystävät jäävät helposti taka-alalle. Sitten kun ero tulee, mies ihmettelee, että mihin kaikki ystävät katosivat.

Noilla määrittelyillä minä olen enemmän mies kuin nainen. Tai oikeastaan molempia. Kyllä minun harvat ystäväni säilyvät, mutta poikaystävä on silti se tärkein (eikä vaihdu tiheään, edit: paitsi jos mies lähtee vaihtoon oma-aloitteisesti, jolle en tietysti voi mitään).

[EveryWoman]

Ja miten nämä ehkä_tulevaisuudessa_väkivaltaiset yksilöt tulisi ensinäkemältä tunnistaa? Moni kakku päältä kaunis.

Mies, jolla on terve ja hyvä itsetunto, joka on itselleen ja muille rehellinen, joka ajattelee omilla aivoillaan virran mukana ajelehtimisen sijaan, joka tuntee itsensä ja tietää mitä haluaa, joka ei käytä päihteitä eikä aineita, ja jonka kanssa ristiriitojen ratkominen onnistuu rakentavasti, tuskin ryhtyy väkivaltaiseksi vaikka lemppujen seurauksena hormonaalisia muutoksia kokisikin.

Ensinäkemältä näitä ei toki välttämättä tunnistakaan. Olenkin aina pitänyt seurustelukumppanin etsimistä baareista epäilyttävänä juuri siksi, että se painottuu liikaa henkilön ulkonäköön. Pään sisältöön on hankala päästä käsiksi, ja etenkin erilaisista sisällöistä on vaikea päästä valitsemaan kun kovin monelle ei kuitenkaan voi jäädä pitkiksi ajoiksi juttelemaan. Ja ym. tapaukset ovat vielä kovin harvassa, eivätkä yleensä edes baareissa pyöri. Nettideittailu oli siis minulle tervetullut väline!

[EveryWoman]

olen kovin herkkä ihmisten aggressioille ja niin poispäin etenkin sen jälkeen kun eräs hullu tinttasi mua tokilla treffeillä kun ilmoitin sille kauniisti, ettei tästä taida tulla mitään sellaista.

Pahoittelen huvittuneisuuttani - toivottavasti en loukannut sinua.

[Keikaus]

olen kovin herkkä ihmisten aggressioille ja niin poispäin etenkin sen jälkeen kun eräs hullu tinttasi mua tokilla treffeillä kun ilmoitin sille kauniisti, ettei tästä taida tulla mitään sellaista.

Pahoittelen huvittuneisuuttani - toivottavasti en loukannut sinua.

Et todellakaan loukannut. Myönnän, että olen välillä aivan vainoharhainen ihmisten suhteen, mutta kyllä siitä kai joskus jotain hyötyäkin on.

[Keikaus]

Nettideittailu oli siis minulle tervetullut väline!

Tutustuin siihen hulluun netissä... Kyllä niitä hulluja löytää ihan mistä vaan. Myönnän kyllä, että tietty kärsivällisyys ja varovaisuus on hyväksi näissä tutustumiskuvioissa oli kyse netistä, baarista tai lähikaupan lihatiskistä.

[eps]

Onko fyysisen rakkauden kokemisen mahdottomuus miehille oikeasti niin kova paikka, että mieluummin kielletään ja unohdetaan koko ihmisen olemassaolo - kaikkine ystävyyteen liittyvine hyvine puolineen - kuin vähän kärsitään sen yhden osa-alueen toteutumattomuuden vuoksi? Vai onko kärsimys yleisesti ottaen sellainen juttu, jonka kokemista mies välttää viimeiseen asti, silläkin uhalla että siitä luopuessaan menettää myös paljon hyvää?

Kärsimyksen välttämisestä tuskin on kysymys. Vaikka naiset tutkimusten mukaan kestävät miehiä paremmin kipua (valitan, en muista lähdettä), niin kyllä mieskin kestää kipua. Ja kuten varmasti tiedät, sydänsurut tuntuvat konkreettisena fyysisenä kipuna. Mies (ja nainen) kestää paljon, jos kärsimyksellä on tarkoitus.

Myöskään fyysisen osa-alueen puuttuminen ei ole ongelma, sillä miehet eivät suinkaan elä pelkästä fyysisestä läheisyydestä. Seksiä saa kyllä rahalla, jos sellaista kaipaa, mutta suurin osa miehistä ei silti hae maksullista seuraa.

Ehkä ystävä-parisuhdeasettelussa on miesten kohdalla kysymys eräänlaisesta metsästyksestä. Ystäväksi jääminen on keskivertomiehelle vähän sama asia kuin eläintarhassa käynti metsästäjälle. Saalis on tuolla, mutta sitä ei voi saada omaksi. Samoin metsätys selittää, miksi jotkut miehet kyllästyvät nopeasti naiseen. Metsästys on onnistunut, saalis on selätetty (heh). Metsästäjän on aika yrittää seuraavaa saalista.

Metsästäjäanalogia saa miehet näyttämään hiomattomilta vaistojen ohjaamilta luolamiehiltä. Vaistot ovat kuitenkin pinnalla myös naisilla, mitä osoittaa muun muassa naisten logiikanvastainen pitkien miesten suosiminen. Toki mies pystyy olemaan vain ystävä kiinnostavan naisen kanssa, mutta yleensä se ei kannata. Miehen kannalta ystävyys ei ehkä tuo sellaista lopputulosta, joka antaa mahdolliselle kärsimykselle järkevän tarkoituksen.

e.

[EveryWoman]

Nettideittailu oli siis minulle tervetullut väline!

Tutustuin siihen hulluun netissä... Kyllä niitä hulluja löytää ihan mistä vaan. Myönnän kyllä, että tietty kärsivällisyys ja varovaisuus on hyväksi näissä tutustumiskuvioissa oli kyse netistä, baarista tai lähikaupan lihatiskistä.

Toki netti on hulluja pullollaan, mutta ne on mahdollista seuloa pois jo ennen ensimmäistä fyysistä kontaktia / yhteystietojen vaihtamista. Jos jaksaa viitseliäästi seuloa, harvinaisimmat helmet löytää helpommin kuin baareista tai muista IRL-konteksteista, joissa ihmisiin tutustuminen ja jo oikeanlaisiin ihmisiin törmääminenkin on epätodennäköisempää.

[Keikaus]

Toki netti on hulluja pullollaan, mutta ne on mahdollista seuloa pois jo ennen ensimmäistä fyysistä kontaktia / yhteystietojen vaihtamista.

En ole tuosta ollenkaan vakuuttunut. Kyllä niillä hulluillakin joskus riittää kärsivällisyyttä olla mukava aika pitkänkin aikaa, kunnes tulee ensimmäinen pattitilanne ja todellinen luonne paljastuu.

[RolloTomasi]

Ja kuten varmasti tiedät, sydänsurut tuntuvat konkreettisena fyysisenä kipuna. Mies (ja nainen) kestää paljon, jos kärsimyksellä on tarkoitus.
e.

Tuossa on ehkä se syy.
Ajattele ystävää, jonka seura tuottaa sinulle fyysistä kipua.

[EveryWoman]

Ehkä ystävä-parisuhdeasettelussa on miesten kohdalla kysymys eräänlaisesta metsästyksestä. Ystäväksi jääminen on keskivertomiehelle vähän sama asia kuin eläintarhassa käynti metsästäjälle. Saalis on tuolla, mutta sitä ei voi saada omaksi. Samoin metsätys selittää, miksi jotkut miehet kyllästyvät nopeasti naiseen. Metsästys on onnistunut, saalis on selätetty (heh). Metsästäjän on aika yrittää seuraavaa saalista.

Lisää sellaista ihmisen omaa onnellisuutta tuhoavaa irrationaalisuutta, jota en ymmärrä. Onneksi muunkinlaisia miehiä sentään on olemassa (vaikkakin harvassa, kuten jo aiemmin totesin).

Metsästäjäanalogia saa miehet näyttämään hiomattomilta vaistojen ohjaamilta luolamiehiltä. Vaistot ovat kuitenkin pinnalla myös naisilla, mitä osoittaa muun muassa naisten logiikanvastainen pitkien miesten suosiminen.

Niin, siis osalla naisista. En minä heidänkään irrationaalisuuttaan sen paremmin ymmärrä.

Toki mies pystyy olemaan vain ystävä kiinnostavan naisen kanssa, mutta yleensä se ei kannata. Miehen kannalta ystävyys ei ehkä tuo sellaista lopputulosta, joka antaa mahdolliselle kärsimykselle järkevän tarkoituksen.

Nyt yrität järkeistää tuota aiemmin kuvailemaasi irrationaalisuutta. Miten niin ystävyys ei kannata?

[EveryWoman]

Toki netti on hulluja pullollaan, mutta ne on mahdollista seuloa pois jo ennen ensimmäistä fyysistä kontaktia / yhteystietojen vaihtamista.

En ole tuosta ollenkaan vakuuttunut. Kyllä niillä hulluillakin joskus riittää kärsivällisyyttä olla mukava aika pitkänkin aikaa, kunnes tulee ensimmäinen pattitilanne ja todellinen luonne paljastuu.

Mukavuus ei riitä. Ei mukavuuden perusteella voi päätellä, kuka on hullu.

[EveryWoman]

Ja kuten varmasti tiedät, sydänsurut tuntuvat konkreettisena fyysisenä kipuna. Mies (ja nainen) kestää paljon, jos kärsimyksellä on tarkoitus.
e.

Tuossa on ehkä se syy.
Ajattele ystävää, jonka seura tuottaa sinulle fyysistä kipua.

Minulla on ollut sellainen ystävä, ja kyllä hänen ystävyytensä tuomat hyvät puolet painoivat vaa'assa enemmän. Lisäksi on järkevämpää kohdata oma kipunsa kuin paeta sitä. Järjestelmällisesti kohdattu kipu päättyy paljon nopeammin kuin kielletty ja vaimennettu, joka saattaa lisäksi jäädä vaikuttamaan kielteisesti siten, että ihminen ei edes itse tajua sen vaikuttavan.

[Mylwin]

Lisää sellaista ihmisen omaa onnellisuutta tuhoavaa irrationaalisuutta, jota en ymmärrä. Onneksi muunkinlaisia miehiä sentään on olemassa (vaikkakin harvassa, kuten jo aiemmin totesin).

En löytänyt aiempaa toteamusta, mutta mistä siulla on käsitys että enemmistö miehistä tuhoaa omaa onnellisuuttaan irrationaalisuudella? Puhutaanko tässä nyt netin kautta toimivista seuraa hakevista mieshenkilöistä vai miessukupuolesta yleensä?
Miun näkemyksen mukaan suurempi osa miehistä kyllä toimii rationaalisesti, mutta ehkä tämä osa miehistä hankkiutuu vähemmän aktiivisesti tilanteisiin mitä edellä kuvattiin kuin se irrationaalinen puoli.
Ystävyys seksuaalisesti tai romanttisesti kiinnostavan ihmisen kanssa voi olla hankalaa siksi, että toinen osapuoli ei varmasti pysty muodostamaan objektiivisia mielipiteitä tai näkemyksiä sen ihaillun henkilön toiminnasta. Tahtomattaan(kin) ihminen saattaa ohjailla toista ihmistä sellaiseen suuntaan, jossa kiinnostunut henkilö vaikuttaa hyvältä ja joku toinen huonolta. Sitä perzi ilmeisesti tuossa haki.
Onko sitten itsekästä pysyä ystävänä sellaisen ihmisen kanssa, johon on ihastunut tai jota haluaisi pökkiä? Onhan se, kyllä. Mutta toisaalta, miksi olla olematta ystävä, jos siitä ei aiheudu haittaa muuta kuin omalle mielenrauhalle?

[RolloTomasi]

[quote="EveryWoman"][/quote]

Toki sinä tiedät tästä asiasta enemmän. Itse puhun vain teoreettisella tasolla.

Mutta luulisi, että jos jokaisen tapaamiskerran jälkeen tärisee, hikoilee ja oksentelee, halut olla kyseisen ihmisen seurassa vähenisivät. Ilmeisesti olin väärässä.

[eps]

Vaistot ovat kuitenkin pinnalla myös naisilla, mitä osoittaa muun muassa naisten logiikanvastainen pitkien miesten suosiminen.

Niin, siis osalla naisista. En minä heidänkään irrationaalisuuttaan sen paremmin ymmärrä.

Aivan. Yksilöinä me kaksi - ja varmasti iso joukko muita - emme käyttäytyisi kuvaamallani tavalla. Silti moni käyttäytyy, ja ensi näkemältä täysin irrationaaliseen käytökseen löytyy jokin taustalla oleva ehkä syvälle rakennettu syy.

Miten niin ystävyys ei kannata?

Yksinkertaisen hyötymisperiaatteen mukaan ystävyys ei kannata silloin, kun sen aiheuttamat haitat voittavat sen tuomat hyödyt. Kukin painottaa haitat ja hyödyt omalla tavallaan. Sellainen ystävyys, mikä sinulle on luonnollista ja hyödyttää sinua, voi olla toiselle sellainen, johon hän ei haluaisi suurin surminkaan mukaan.

Jotkut ovat sitä mieltä, että kaikki tekemämme teot ovat joko meitä hyödyttäviä - siis itsekkäitä - tai välttämättömiä - siis pakotettuja. Tiedä sitten, onko asia tosiaan noin huonosti.

e.

[jouden-za]

Niih, toisesta kekkustelusta jäi tämä jutska taas päähän... Oletetaan tilanne että mies ja nainen käy treffeillä, treffit menee kohtuullisesti. Mies kiinnostuu, nainen ei ja ilmoittaa sen selkeästi. Nainen lisää että voi tapailla kuitenkin jos ollaan vain kavereita.

MIKSI? Eikö naisella ole kavereita? Haluaako nainen antaa jotain sympatiaa, lohdutusta, mitä?? Kyttääkö nainen että jos jossain vaiheessa alkaiskin kiinnostamaan miehestä?

Itselläni on aivan tarpeeksi kavereita, en tarvitse ex-deiteistä kavereita. Käyn treffeillä löytääkseni sen "oikean", en tehdäkseni kavereita. Tuskin tähän pähkäilyyn on oikeaa vastausta, koska se vaihtelee aina ihmisen mukaan.

Sama lause saattaa joskus pulpahtaa suusta erotessa, mutta se taitaa olla asia erikseen.

Kaveripuheet on pelkkää PASKAPUHETTA.

Hyvä hyvä Dumis, siinä tuntuu olevan rehellinen mies.

[Dumari]

Kaveripuheet on pelkkää PASKAPUHETTA.
Hyvä hyvä Dumis, siinä tuntuu olevan rehellinen mies.

Niin ihmettelin tässä treffailua ja sitä legendaarista lausetta. Kyllä mulla on myös naisia kavereina ja tuttavina Ja olen täysin tyytyväinen kaveritilanteeseeni.

[EveryWoman]

Silti moni käyttäytyy, ja ensi näkemältä täysin irrationaaliseen käytökseen löytyy jokin taustalla oleva ehkä syvälle rakennettu syy.

Okei, eli ajatuksesi oli irrationaalisuuden ymmärtämiseen pyrkivä eikä irrationaalisuuden järkevyyden tai hyödyllisyyden markkinoimiseen pyrkivä, niin kuin aluksi ymmärsin. Määritelisin itse kuitenkin niin päin, että irrationaalisuus on edellytys, joka mahdollistaa omalta kannalta epäedullisen toiminnan. Vaikka toiminnalle olisikin löydettävissä jokin syy, määrittelen sen irrationaaliseksi jos se ei ole henkilön itsensä kannalta järkevää (eli jos itsekästä syytä ei ole).

Jotkut ovat sitä mieltä, että kaikki tekemämme teot ovat joko meitä hyödyttäviä - siis itsekkäitä - tai välttämättömiä - siis pakotettuja. Tiedä sitten, onko asia tosiaan noin huonosti.

En ymmärrä sitä ajatusta, jonka mukaan jotakuta kokonaisvaltaisesti hyödyttävä teko olisi jollekulle toiselle vahingoksi. En siis osaa nähdä tuon esittämäsi asiaintilan "huonoutta". Pakotetut teot ovat mielestäni niitä, joissa ihminen vahingoittaa itseään (ja muita) itse sitä tajuamattaan - eli irrationaalisia, ja sellaisia joista tulisi pyrkiä eroon. Tekijää (ja muita) kokonaisvaltaisesti hyödyttävät teot taas ovat kannatettavia riippumatta siitä, kutsutaanko niitä itsekkäiksi vai ei. Ja muunlaisia tekoja ei ole.

[Think]

Kaveripuheet on pelkkää PASKAPUHETTA.

Niinkuin tässäkin ketjussa on käynyt ilmi. Eivät kuitenkaan aivan pelkkää paskaa.

Siihen kyllä yhdyn, että pääosin ne ovat sitä.

[EveryWoman]

mistä siulla on käsitys että enemmistö miehistä tuhoaa omaa onnellisuuttaan irrationaalisuudella?

Suurin osa ihmisistä, ei vain miehistä. Jos tarkkoja ollaan, kaikki ihmiset toimivat ainakin joskus ainakin vähän irrationaalisesti.

Esimerkkejä irrationaalisuudesta ovat esimerkiksi valehtelu, pettäminen, varastaminen, ongelmien "ratkaiseminen" kännäämällä, jonkun mielipiteen pitäminen totuutena vain siksi että se joku on niin hyvä tyyppi jnejnejne.