Kitinä

Flunssa on taas saapunut keskuuteemme (jos se nyt ikinä poistuikaan mutta olettakaamme että kukaan ei ollut kesällä kipeä). Istun täällä tstolla ja vieressä on ihminen joka räkii, köhii ja aivastelee ja tartuttaa kaikki muut läsnäolevat tuohon kaameaan limakuumeeseen. Mikä siinä on että pitää tulla kipeänä töihin? Miksi ei voi jäädä kotiin? Onko tämä suomalainen ja luterilainen työmoraali niin rankka että pitää raahautua töihin puolikuolleena vaikka turvallisempaa - moneltakin kantilta - olisi jäädä kotiin. "Minä olen niin tärkeä henkilö että en voi olla töistä pois, pakko minun on sinne mennä vaikka tartuttaisinkin siinä sivussa muut samaan tautiin, firma kaatuu ilman minun läsnäoloani", niinkö?

Itse en tule töihin jos olen kipeä. Vaikka kuume ei nousisikaan mutta olen tukkoinen ja köhin ja olo on kuollut niin jään kotiin. Jos olo on tarpeeksi reipas niin teen sieltä töitä (kaikilla ei toki ole tähän mahdollisuutta). Mieluusti en kuitenkaan sitäkään koska onpa käynyt niinkin että olen puolikuntoisena tehnyt töitä kotona ja korjannut aikaansaannoksiani monta päivää sairastelun jälkeen.

Tauti lähtee livakammin jos lepää kunnolla eikä raahaudu väkisin sorvin ääreen vaan lepää kunnolla.

Entäs jos oot koko ajan pienessä flunssassa, eikä parane ollenkaan? Mulla nyt neljäs faking flunssaviikko menossa. Koko ajan sellasta pientä ärsyttävää köhää tai kurkkukipua ja voimaton olo. Kuumetta oli flunssan alussa, jolloin olin viikon sairaslomalla. Enhän mä nyt kuukautta voi olla pois töistä köhän takia. Epäilen tosin että tää ei mee ohi koska työpisteessäni vetää ihan saatanasti ja olen ollut kipeä vähän väliä siitä saakka kun töihin tähän lafkaan tulin.

annepa kirjoitti:olettakaamme että kukaan ei ollut kesällä kipeä

Täällä päin riehui jonkinlainen epidemia heinäkuun lopulla, itsekin silloin sairastelin useamman viikon.

Mutta aiheesta, mulla tulee liian helposti todella huono omatunto jos jätän taudin takia tänne tulematta. "Ongelmaani" pahentaa vielä se, että minulle ei nouse kuume. Joten vaikka tuntisin oloni täysin kuolleeksi, ajattelen että töissä pidetään lusmuna ja lintsarina jos "pelkän" kurkkukivun, pahan olon ja päänsäryn takia jää kotiin.

Ja jos saan soitettua töihin että minun on varmaan parempi jäädä kotiin, tuntuukin puhelun jälkeen yhtäkkiä, että enhän minä nyt niin kipeä oikeasti ole. "Perkeleen lusmu ja valehtelija!"

Tavallisesti tauti iskeekin minuun aina perjantaipäivänä. Silloin kai antaa itselleen tavallaan luvan sairastaa, ja iltapäivän korvilla kaikki oireet pukkaavat täydellä teholla niskaan.

Canine kirjoitti:Mulla nyt neljäs faking flunssaviikko menossa

Viinan puutetta. kunnon strohikänni ja pöpöt on tapettu. Toimii, kuin häkä.

Viina on hyvä lääke:

"Pikku-Kallen luokalla biologian tunnilla tehtiin
koe, jossa kastemato laitettiin neljään eri purkkiin.

Purkit sisälsivät:
1. viinaa
2. tupakansavua
3. spermaa
4. multaa

Seuraavana päivänä katsottiin miten madon on käynyt.
1. Kuollut
2. Kuollut
3. Kuollut
4. elossa

Mitä tästä opimme? kysyi opettaja

Pikku-Kalle viittasi ja vastasi: Niin kauan kun juot,
poltat ja harrastat seksiä sinulla ei ole matoja."

Ja itse topikkiin.
Joo, sairaat jääkööt kotiin. Vittujakos sitä muita tartuttamaan töihin.

Canine kirjoitti:Entäs jos oot koko ajan pienessä flunssassa, eikä parane ollenkaan?

Olisko lääkärin paikka? Kolleega oli myös viikkokausia koko ajan pikku kuumeessa kunnes vihdoinkin käsitti jäädä kotiin potemaan ja paranemaan. Lepäämällä se lähti, eikä toimistotyötä voida laskea levoksi.

En tosin ole varma tunnistanko aina itsekään onko minulla flunssaa tai kuumetta. Olen tosi harvoin töistä poissa ja silloin kun olen, kyseessä on kuume joka tekee vuoteenomaksi ja ajatus ei kulje. Joko sairastan erittäin harvoin, tai en vain tunnista tuota lievempiä muotoja. Jos nenä vähän vuotaa tai pikkaisen on karheutta kurkussa, en osaa ajatella sitä varsinaisena sairastumisena, ainakaan niin että työkyky olisi yhtään alentunut.