Kitinä

Ilo on tunnetusti moraaliton kokemus. Esimerkiksi Frankensteinin morsian löysi Elämän Ilon, kun hirviö antoi hänelle julmettua häntäveitikkaansa. Mistä minä löytäisin ilon? Olen iloton ihminen. Aneiros perseeseen ja hymyä huuleen? Ja saako niitä perhosia vatsanpohjaan jollain muullakin kuin vetämällä kosmiset perseet?

Hei, oot nyt ihan out of games!

Yksi sana: Biletys.

HotPants kirjoitti:Hei, oot nyt ihan out of games!

Yksi sana: Biletys.

Joo, tätä kokeiltiin lauantaina. Menin siis baariin. Illan ainoa kohtaaminen oli kun joku nainen tuli sanomaan minulle: "Sä näytät ihan siltä, että sua ei nappaa pätkääkään!" Yritti varmaan iskeä minua, koska se pyöri siinä lähellä useampaan otteeseen. Minä vain pysyin kovana.

Mistähän sekin johtuu, että mitä kyllästyneempi olen, sitä varmemmin naiset lähestyvät minua?

Turbohaltija kirjoitti: Yritti varmaan iskeä minua, koska se pyöri siinä lähellä useampaan otteeseen. Minä vain pysyin kovana.

Se nainen huomasi ton että oot kovana ja pyöri siks siinä ympyrää.

Mistähän sekin johtuu, että mitä kyllästyneempi olen, sitä varmemmin naiset lähestyvät minua?

Sillon ei ainakaa oo epätoivonen ja sit se on sillai kiintosaa kun funaa että mitenköhän tonkin jäbän pelit ja vehkeet sais viritetyx. Ja se nainen tais tossa onnistuu, hihi.

Turbohaltija kirjoitti:Menin siis baariin. Illan ainoa kohtaaminen oli kun joku nainen tuli sanomaan minulle: "Sä näytät ihan siltä, että sua ei nappaa pätkääkään!" Yritti varmaan iskeä minua, koska se pyöri siinä lähellä useampaan otteeseen. Minä vain pysyin kovana.

Mistähän sekin johtuu, että mitä kyllästyneempi olen, sitä varmemmin naiset lähestyvät minua?

Sama tuntuu pätevän miehiin. Jos on väsynyt ja vittuuntunut, ja haluaa olla rauhassa, niin eikös oikopäätä joka suunnasta laukkaa hyvää tarkoittavia, enemmän tai vähemmän umpikännisiä uroksia heittämään loistavaa läppää ja inttämään itsepintaisesti jotta MIKSI IHMEESSÄ noin vakavana.

Turbis, tee asioita, joista pidät. Ota rennosti. Juttele kavereiden kanssa. Harrasta liikuntaa. Ole lempeä itseäsi kohtaan.

Pienistä lapsista tulee iloa elämään. Sellaista puhdasta ja naurattavaa iloa. Enkä tarkoita sitä, että pitäisi hankkia omia. Sukulaislapset tai ihan mitkä tahansa randomipanat kelpaavat ihan hyvin.
Kaveri kävi kaksivuotiaansa kanssa. En ole aikoihin nauranut niin paljon, kuin kuunnellessani sen muksun juttuja.

Leilah kirjoitti:Pienistä lapsista tulee iloa elämään. Sellaista puhdasta ja naurattavaa iloa. Enkä tarkoita sitä, että pitäisi hankkia omia. Sukulaislapset tai ihan mitkä tahansa randomipanat kelpaavat ihan hyvin.
Kaveri kävi kaksivuotiaansa kanssa. En ole aikoihin nauranut niin paljon, kuin kuunnellessani sen muksun juttuja.

Totta. Onneksi tällä viikolla näen työn puolesta lapsia. Yksi tämän luokan tytöistä näyttää ihan Pikku-Keikaukselta.

Oli nuo äiteen koiratkin taas iloissaan eilen kun minut näkivät vähästä aikaa. Eivät meinanneet saada halimisesta ollenkaan tarpeekseen. Ne on jotenkin liikuttavia, niin aitoja ja varauksettomia kiintymyksessään, toisin kuin monet ihmiset.

Turbohaltija kirjoitti:
Totta. Onneksi tällä viikolla näen työn puolesta lapsia. Yksi tämän luokan tytöistä näyttää ihan Pikku-Keikaukselta.

Hehheh. Onko se muuten niin kuin minä? Eläväinen, kova puhumaan ja nauramaan, mutta kiltti ja hyvä koulussa? Missä koulussa muuten olet?

Keikaus kirjoitti:
Hehheh. Onko se muuten niin kuin minä? Eläväinen, kova puhumaan ja nauramaan, mutta kiltti ja hyvä koulussa? Missä koulussa muuten olet?

Ei ehkä yhtä räväkkä kuin sinä (kyse on neljäsluokkalaisesta), mutta muuten juuri tuollainen vaalea enkeli kuin sinäkin. Koulua en sentään kerro

Täytynee ottaa ilo irti lepäämisestä! Kolmanneksi rakkaimmasta harrasteesta

Turbohaltija, sulla on kans tosi hieno avatar just nyt - ihan niin kuin minullakin!

Ja koska Kirjoita Uusiksesta -päivien jälkeen olen nyt alkanut näemmä Puhu vanhemmistasi -päivät haluan piristää sinua sillä tiedolla, että näytin äidilleni sitä nokkaelaimen meistä ottamaa shakkikuvaa ja äitini mielestä olet erittäin komea mies. (En nyt tiedä, alkaako se toivoa susta vävyä tai jotain, koska äitini muistuttaa monia kityläisiä siinä, ettei ole koskaa oikein tajunnut, että miehet ja naiset voivat ihan oikesti olla ihan oikeita kavereita.)

Turbohaltija kirjoitti:

Keikaus kirjoitti:
Hehheh. Onko se muuten niin kuin minä? Eläväinen, kova puhumaan ja nauramaan, mutta kiltti ja hyvä koulussa? Missä koulussa muuten olet?

Ei ehkä yhtä räväkkä kuin sinä (kyse on neljäsluokkalaisesta), mutta muuten juuri tuollainen vaalea enkeli kuin sinäkin. Koulua en sentään kerro

Sen täytyy olla söpö! Juu, en kyllä oikeasti ajatellut, että kirjoittaisit koulun nimen tähän. Privana olisit voinut panna, kun ajattelin, että ehkä se on serkkuni. Mutta ei ole, hän kun on jo kypsä teini.

Edith kirjoitti:Turbohaltija, sulla on kans tosi hieno avatar just nyt - ihan niin kuin minullakin!

Kiitos, toi sun on kyllä aivan ylivertainen!

Äitisi kuulostaa myös sympaattiselta ja hyvällä maulla varustetulta ihmiseltä. Mietin, että onkohan mulla tuota shakkikuvaa ollenkaan, en ainakaan löytänyt koneeltani. Viitsisitkö lähettää?

Turbohaltija kirjoitti: Äitisi kuulostaa myös sympaattiselta ja hyvällä maulla varustetulta ihmiseltä. Mietin, että onkohan mulla tuota shakkikuvaa ollenkaan, en ainakaan löytänyt koneeltani. Viitsisitkö lähettää?

Mä mietin muuten äsken tuossa ratikassa, että sopisitkohan sä yhteen mun äidin siskon kanssa. Pitää funtsia lisää, en pitäisi asiaa ihan mahdottomana...

Voin mä sulle tuon shakkikuvan lähettääkin, mutta etkö sä kaikkein kätevimmin saa poimittua sen tuolta nokkaelaimen galleriasta samalla tavoin kuin opetit mut poimimaan kuvia avatar-tarkoituksiin? Mäkin kyllä pyysin sen itselleni myös sähköpostiin aikoinaan, kun en vielä muuta osannut.

Edith kirjoitti:

No katos vaan, siellähän se tosiaan oli! Jep, poimin itselleni, ei tarvitse lähettää paitsi jos ehdit jo. Mun mielestä näytät kyllä itse tosi kivalta tuossa kuvassa.

Minkälainen ihminen sun äidin sisko on?

Nyt on kyllä vitsit vähissä. Tyhjä olo alkaa laajentua sisältä päin, vatsan pohjasta alkaen. Tuleeko tästä elämästä koskaan muuta kuin tätä selviämistä päivästä toiseen. Tämäkin päivä on vasta töiden osalta pulkassa, nyt sitten virkeää vapaa-aikaa... Puuh. Tuo asuntoasia tosiaan masentaa. Olishan tässä ollut stressin aihetta muutenkin. Mun mustanaamioilmekin alkaa jo olla pelottava.

Turbohaltija kirjoitti:Nyt on kyllä vitsit vähissä. Tyhjä olo alkaa laajentua sisältä päin, vatsan pohjasta alkaen. Tuleeko tästä elämästä koskaan muuta kuin tätä selviämistä päivästä toiseen. Tämäkin päivä on vasta töiden osalta pulkassa, nyt sitten virkeää vapaa-aikaa... Puuh. Tuo asuntoasia tosiaan masentaa. Olishan tässä ollut stressin aihetta muutenkin. Mun mustanaamioilmekin alkaa jo olla pelottava.

Tuttu tunne. Kaiken järjen mukaanhan huono jakso ei voi kovin montaa vuotta yhtäsoittoa jatkua, normi-ihmisten elämässä hyvä jakso seuraa huonompaa ennenpitkää. Nythän on vain niin, että kun tätäkin pientä elämää katsoo taaksepäin, niin ne ns. hyvät jaksot on kumma kyllä aina selvästi lyhyempiä kuin ne huonommat. Että ei mitään tasapainoa ja harmoniaa sillä saralla (ehkä sekin aika sit on vasta edessäpäin..?) Sulla on sentään tuo työjuttu. Mua masensi ensin työnpuuttumisasia, nyt ennemminkin se, että jos saan töitä.. Mitäs mä sitten teen, hyvänen aika sentään. Enhän mä enää osaa töissä käydä. Mutta pakko silti sanoa (en mä ihan paatunut negativisti ole..) että k a i k k i muutos on loppupeleissä positiivista ja uuden alku.. tuokin kämppäjuttu. Ja mun työttömyysjuttu. Aina seuraa jotain hyvää, paskastakin muutoksesta.

irmelianneli kirjoitti:Mua masensi ensin työnpuuttumisasia, nyt ennemminkin se, että jos saan töitä..

Vaikka et ehkä kirjoittanutkaan tosissasi, niin kuitenkin tuo kuulostaa jotenkin huolestuttavalta. En voi uskoa että sinulle tarjottaisiin vain niin paskoja duuneja ettei mikään nappaa. Et kai ole erakoitumassa, ja siksi et välittäisi töistä?

hebuli kirjoitti:

irmelianneli kirjoitti:Mua masensi ensin työnpuuttumisasia, nyt ennemminkin se, että jos saan töitä..

Vaikka et ehkä kirjoittanutkaan tosissasi, niin kuitenkin tuo kuulostaa jotenkin huolestuttavalta.

Katso titteliäni.. No ei vaan, totta toinen puoli. Tokihan sitä alkaa erakoitua helpohkostikin, jos töissä ei käy, eikä välttämättä ihmisten ilmoillakaan joka päivä. Mutta ei nyt sentään muutamassa kuukaudessa vielä ehkä..

hebuli kirjoitti:En voi uskoa että sinulle tarjottaisiin vain niin paskoja duuneja ettei mikään nappaa. Et kai ole erakoitumassa, ja siksi et välittäisi töistä?

Itse asiassa tarjottu ei ole vielä minkäänlaista duunia. Hakemuksia on lähes koko ajan ollut liikenteessä kuitenkin. Ei minulta uskoa puutu. Saan töitä kyllä. Mutta millaista.. se pelottaa hieman, myönnettäköön. Pakkohan se on ottaa mitä tarjotaan. Mutta edellisestä työpaikasta jäi niin paha maku ja huono mieli ja vähän jopa kammo asioitten ja suhteitten huonoista hoitamistavoista, että ei voi olla 'värisemättä' vähän jo etukäteen.

Välillä sitä todellakin tulee mietittyä aika hartaasti, että mistä sitä iloa irtoaisi. Minäkin olen sillä tavalla ulospäin peruspositiivinen tyyppi, mutta usein se ei todellakaan ole koko totuus, ja näennäisesti kaikki on niin hyvin, elämän ulkoiset puitteet ovat kohdallaan. Silti niin usein mieleen hiipii surumielisyys, ja tuntuu, että kaikki on niin turhaa ja ilotonta.

Aina sitä vaan ajattelee jotenkin järjellä; Sitten joskus... Ihan kuin minulla olisi useampi elämä, ja sitä sauraavaa varten jotain säästelisin.

Mitähän sitä todellakin keksisi? Asiat vain eivät ole niin yksinkertaisia ja mustavalkoisia, että voisi vaan päättää olevansa onnellinen siitä mitä on, vaan haluaa lisää, enemmän, olematta nyt kuitenkaan ahne. Jos miulla on työ ja asunto ja voita leivän päällä, niin onko se nyt sitten niin väärin, jos haluan myös rakkautta ja onnellisuutta?

Osta pussillinen kuivattuja herneitä. Laita osa herneistä veteen likoamaan yön yli tai pitemmäksikin aikaa. Laita ruukkuun multaa ja istutat herneet siihen. Niitä ei tarvitse peittää mullalla. Kastele hyvin, mutta varo ettei multa homehdu. Pidä ruukkua lämpimässä ja pimeässä (voit vaikka peittää ruukun pienellä lautasella) kunnes ensimmäiset sirkkalehdet puhkeavat versoihin. Siirrä ruukku valoisimmalle ikkunalaudallesi. Voit joko leikata versoja syötäväksi aina kun ne ovat kasvaneet ja näin saada vitamiineja talviaikaankin kun tuoreet vihannekset ovat kalliita. Voit tehdä vaikutuksen naiseen koristelemalla valmistamasi ruoka-annoksen (oli se sitten vaikka purkkihernekeittoa) tuoreilla herneenversoilla. Tai sitten voit antaa niiden kasvaa. Ne saattavat alkaa kukkia ja tehdä pikkuisia 1-3 herneen palkojakin