Kitinä

Ainoa olio, jonka olemassaolosta voin olla varma.

Äiti, se on mun tuki ja turva. Oisin varmaan tappanu itteni teininä jos mun äiti ei ois semmonen ku on. Rakas.
Nussu jakaa toki ekan sijan.

Faghag kirjoitti:Erkoismaininnan saavat kaikki minua vähätelleet henkilöt, joiden uskonpuute kykyihini ovat saaneet minut aina ylittämään itseni ja näyttämään epäilijöille närhen munat.

Tollasesta kerää vaan lisäpotkua!

Poikani. Ei perusteluja.
Pojan isä myös.

Äiti ja siskot. Ilman äitiä en todennäköisesti olisi selvinnyt mm. yhdestä elämäni vaikeimmasta ajasta niinkin tyydyttävästi kuin selvisin. Se oli ihan korvaamaton! Ja on. Se vaan on niin viisas. Ja mukava. Ja huippu. Ja rento. Mut silti äiti. Ei mikään kaveri. Vanhempi pikkusiskoistani on paras kaverini, ja asui jo Oulussa kun muutin tänne 7v sitten, sekin oli ihan korvaamaton silloin, ja yhä on. Toinen sisko on kans ihan oma persoonansa, sopiva sekoitus mua ja äitiä.. huipputyyppi siis, heh. En kyllä tiedä mitä tekisin ilman näitä kolmea akkaa.

sinkkumatti kirjoitti:Tuleva vaimo.

Niin miullakin. (ei siun tuleva vaimo - kaiketi.)

Opetti että parisuhde ja yhdessäolo toisen ihmisen kanssa voi olla sellainen, joka korvaa kaikki muut puutteet. (paitsi kahvia, tupakkaa ja olutta, mutta se nyt on itsestäänselvää)

Vielä reilu viikko sitten olisin vastannut tähän toisin. Nyt sanon, että isä.

Tuli hirveä olo kun luin vastauksenne. En pysty itse nimeämään ketään. Tärkeitä ihmisiä on, tietenkin, mutta että tärkein??

En voi nimetä ketään. Ahdistavaa. Minun elämässäni ei ole sitä kaikkein tärkeintä ihmistä.

LillyMunster kirjoitti:En voi nimetä ketään. Ahdistavaa. Minun elämässäni ei ole sitä kaikkein tärkeintä ihmistä.

Sinä itse?

brona kirjoitti:
Sinä itse?

Joskus yritin ajatella niin, mutta... Ei. En arvosta itseäni niin paljon.

LillyMunster kirjoitti:Joskus yritin ajatella niin, mutta... Ei. En arvosta itseäni niin paljon.

Mikset? Musta on ihan tervettä narsismia sanoa itselleen aina välillä, että on hyvä tyyppi ihan sellaisenaan. Pystyy sitten suhtautumaan muihinkin ihmisiin leppoisammin.

Äh, huono päivä. Huomenna olen varmaan leppoisampi.

LillyMunster kirjoitti:Äh, huono päivä.

LillyMunster kirjoitti:Tuli hirveä olo kun luin vastauksenne. En pysty itse nimeämään ketään. Tärkeitä ihmisiä on, tietenkin, mutta että tärkein??

En voi nimetä ketään. Ahdistavaa. Minun elämässäni ei ole sitä kaikkein tärkeintä ihmistä.

Mua taas alkoi ahdistamaan kun aloin ajatella, että olisi oikeasti pakko laittaa ne tärkeimmät ihmiset johonkin "paremmuus" järjestykseen. En halua laittaa!! Vaikka joissain tapauksissa pystyisinkin.

Perhe on tärkeä, pieni osa sukua on tärkeää, jotkut ystävistäni ovat tärkeitä.. lisäksi on ihmisiä jotka ovat merkittäviä elämässäni, jotkut ovat sekä tärkeitä että merkittäviä. Toivon, että jonain päivänä minulla on myös puoliso (ja mahdollisesti omia lapsia) jota saan pitää tärkeinä ja jotka myös pitävät minua tärkeänä (ja merkittävänä).

irmelianneli kirjoitti:Äiti ja siskot. Ilman äitiä en todennäköisesti olisi selvinnyt mm. yhdestä elämäni vaikeimmasta ajasta niinkin tyydyttävästi kuin selvisin. Se oli ihan korvaamaton! Ja on. Se vaan on niin viisas. Ja mukava. Ja huippu. Ja rento. Mut silti äiti. Ei mikään kaveri. Vanhempi pikkusiskoistani on paras kaverini, ja asui jo Oulussa kun muutin tänne 7v sitten, sekin oli ihan korvaamaton silloin, ja yhä on. Toinen sisko on kans ihan oma persoonansa, sopiva sekoitus mua ja äitiä.. huipputyyppi siis, heh. En kyllä tiedä mitä tekisin ilman näitä kolmea akkaa.

Meillä on taas yksi yhteinen samanlainen asia: Kaksi siskoa eli naisvoittoinen perhe!

Minä ja sen jälkeen tällä hetkellä äiti sit tulee lähisuku ja sen jälkeen muu suku.

Sannu kirjoitti:

irmelianneli kirjoitti:Äiti ja siskot. Ilman äitiä en todennäköisesti olisi selvinnyt mm. yhdestä elämäni vaikeimmasta ajasta niinkin tyydyttävästi kuin selvisin. Se oli ihan korvaamaton! Ja on. Se vaan on niin viisas. Ja mukava. Ja huippu. Ja rento. Mut silti äiti. Ei mikään kaveri. Vanhempi pikkusiskoistani on paras kaverini, ja asui jo Oulussa kun muutin tänne 7v sitten, sekin oli ihan korvaamaton silloin, ja yhä on. Toinen sisko on kans ihan oma persoonansa, sopiva sekoitus mua ja äitiä.. huipputyyppi siis, heh. En kyllä tiedä mitä tekisin ilman näitä kolmea akkaa.

Meillä on taas yksi yhteinen samanlainen asia: Kaksi siskoa eli naisvoittoinen perhe!

Jes! Meillähän näitä riittää Paitsi että nuo siskot eivät ole keskenään sukua mutta ei sitä lasketa.

Perheeni ja ystäväni.

Minä, äiti (vaikka välillä ajattelenkin toisin..), paras ystäväni, pikkusisareni. Heihin turvaan ison ja pienen hädän (ei kakkahätä hihi) hetkellä. Kahdelle jälkimmäiselle voin kertoa ihan mitä vaan, joten he ovat mielenterveyteni tukipilari.

Numero 1.

Pitkäaikaisin lapsuudenystäväni.

Se ehdottomuushan se lienee mikä hälle ansaitsee tuon ykkössijan, menee jopa vanhempien ohi. Menee kaveruus kuulemma (muiden mielestä) melkeen homoksi

Ehdottomasti mieheni. Sisarukset ja äiskä ovat myös todella tärkeitä.

swirl kirjoitti:Ehdottomasti mieheni. Sisarukset ja äiskä ovat myös todella tärkeitä.

IhQuu! Sä olet takas!

Laittamatta tärkeysjärjestykseen, koska periaatteessa ovat samalla viivalla, vain eri tavoin. : Mies, äiti, isoveli, kaksi parasta ystävääni, minä itse.