Katselin joutessani italialaista hömppää. Tämä soi taustalla ja herätti mielenkiinnon. Kappale löyty pikaisella googlauksella. Ilmeisesti ollut iso hitti joskus -66 Italiassa ja käännetty myös espanjaksi ja ranskaksi. Mulle ihan uus tuttavuus. Intro vähän lattea, mutta sen jälkeen hölkkää iloisesti eteenpäin ja tykkään vanhojen analogisoundien rouheudesta. Sanoituskin voimaannuttavaa feminismiä
Tsekkasin pari muuta kappaletta artistilta, mutta tää taitaa olla sellanen tähdenlento, kun muu kuulosti aika laimealta italoiskelmältä. Toki italoiskelmän merkkiteokset on käännöksinä suomi-iskelmäklassikoita, mutta iskelmä ei ole mun juttu.
Vähän sama yksi hyvä iskelmästä erottuva kappale koskee Mia Martinia. Netflixistä löytyvä elämänkerta oli ihan katsottava, mutta Padre Davvero on sen perusteella ainoa mainitsemisen arvoinen kappale. Nirvana tyylisesti rauhalliset säkeistöt ja kertsissä täys hönkä päälle.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Ostin Caterina Casellin Casco D'oro levyn jolta tuo Nessuno Mi Puó Giudicare kappale löytyy. Ei tää nyt ihan yhden kappaleen varassa ollutkaan, vaan tuolta löytyy muitakin oikein kelvollisia kappaleita kuten L'uomo d'oro ja oikein onnistunut Paint It Black cover Tutto nero.
Mä huomaan lipsuvani mun linjastani hankkia CD levyjä tälläisten tekeleiden kohdalla joissa minkäänlaisen fyysisen kopion hankkiminen tuntuu vaikealta ja kalliilta. Parempi digitaalinen levy kuin ei mitään. Streamaus ei edelleenkään tunnu omalta jutulta.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Joskus musiikin ostaminen on vaikeaa. Mä joku aika sitten päätin, että olisi korkea aika liittää Nancy Sinatran Bang Bang omiin kokoelmiin ja samalla ottaa hieman laajempaa tuttavuutta hänen musiikkiin. Sarjassa muusikoita joiden nimi on tuttu, mutta musiikista ei oikein mitään tietoa. Bang Bang lienee joillekin tuttu Tarantinon Kill Bill leffoista.
Mä olisin halunnut tuon levyn, mutta sitä ei tuntunut löytyvän CDnä ainakaan mitenkään helposti ja järkevään hintaan, niin hain pari kokoelmaa kirjastosta. Toinen kappale joka selvästi pomppaa esille erinomaisuudellaan on Let Me Kiss You:
Vaikka mun Morrissey tuntemus rajoittuu vuoden -97 kokoelmaan, niin jotenkin tuosta kappaleesta tuli voimakkaat Morrissey-fibat ja kun tätä postausta varten alkoi googlaamaan videoita, niin selvisi, että kyseessä tosiaan on Morrissey cover. Näin äkkiseltään kuulostaa, että Nancy vetää tän paremmin. Huomattavasti paremmin.
Morrisseyllä on hienoja sävellyksiä, mutta sovitukset ja tulkinnat on jotenkin yhtä mielenkiintoista kuin katselisi maalin kuivumista. Oon yrittänyt tykätä, mutta en oikein saa mistään kiinni. Hienosti tehtyä eikä mitään vikaa, mutta jättää mut kylmäksi. Sama kappale Nancyn versiona Niin paljon enemmän särmää, voimaa ja tunnetta.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Kuuntelin putkeen kaikki Leonard Cohenin studioalbumit. Ei jatkoon, koska en jaksa kiinnostua sanoituksista. Seuraavaksi levylautaselle Tom Jonesin tuotanto.
In 1852 Henri Giffard flew a 3-horsepower steam-powered dirigible over Paris. it was the first powered aircraft.
Levyn rippaamisessa on ollut jotain ongelmaa aikoinaan ja kun kuuntelen musiikkia nykyään pääosin mp3 formaatissa, niin hautautunut levyhyllyyn pölyttymään. Jostain syystä oon kuitenkin viimeaikoina muutaman kerran miettinyt, että pitäisi taas laittaa pyörimään. Edelleenkään mun varsinainen rippaus softa ei suostunut levyä tunnistamaan, mutta media playeri toimitti.
Jostain syystä Kaksio ei oikein breikannut, vaikka pari radiossa pyörinyttä hittibiisiä oli levyllä ja tyylilajina suht helppo pop. Levyllä kuitenkin hyviä melodioita ja ihan nättejä sovituksia aika ilmavasti sovitettuna. No mä tykkään tästä edelleen. Sääli, että tää jäi yhden levyn yhtyeeksi.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Tuossa kun ajalin lounaspaikasta kotiin, niin autossa pärähti tää soimaan. Jotenkin istui tunnelma niin nätisti, että piti ottaa pikauusintana ennen kuin ehti kotiin. Siis musiikin sointi sopi tunnelmaa. Ei sanat. En oikeastaan edes kuunnellut niitä.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
James Potkukelkka kirjoitti: ↑13.09.2022 13:00
Olisi ollut mahtava päästä joskus katsomaan livenä jotain tällaista. Synnyin parikymmentä vuotta liian myöhään
Kyllähän tänä päivänäkin tehdään hyvää Soulia. Kotimaisista Tuomo tai Nicole Willis and the soul investigators esimerkiksi vaikka kummaltakin on kulunut useampi vuosi edellisestä levystä, niin en tiedä kuinka aktiivisesti keikkeilevat.
Mä hassuna hifistinä oon oikein tyytyväinen ihan siihen, että saan kuunnella noita äänitteinä. Livenä kun on vaikea saavuttaa samaa äänenlaatua
Silti nimenomaan Curtis ei oo oikein auennut mulle. Move on up on hyvä, mutta muuten tuotanto ei iske ihan yhtä kovaa kuin moni muu aikalaisensa. Ei se huono musta oo, mutta en täysin ymmärrä hehkutusta, kun mielestäni moni muu on parempi. Makuasioita...
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Silti nimenomaan Curtis ei oo oikein auennut mulle. Move on up on hyvä, mutta muuten tuotanto ei iske ihan yhtä kovaa kuin moni muu aikalaisensa. Ei se huono musta oo, mutta en täysin ymmärrä hehkutusta, kun mielestäni moni muu on parempi. Makuasioita...
En tiedä muuta kuin tämän yhden biisin, jonka bongasin Groovelta
Silti nimenomaan Curtis ei oo oikein auennut mulle. Move on up on hyvä, mutta muuten tuotanto ei iske ihan yhtä kovaa kuin moni muu aikalaisensa. Ei se huono musta oo, mutta en täysin ymmärrä hehkutusta, kun mielestäni moni muu on parempi. Makuasioita...
En tiedä muuta kuin tämän yhden biisin, jonka bongasin Groovelta
En mäkään muista muita ulkoa. Muistelin että mulla ehkä olis joku levy hyllyssä, mutta sieltä löyty 2. Jostain syystä vaan jääneet rippaamatta tietokoneelle. Täähän on melkein kuin olis ostanut uusia levyjä. Täytyykin käydä nää läpi.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Silti nimenomaan Curtis ei oo oikein auennut mulle. Move on up on hyvä, mutta muuten tuotanto ei iske ihan yhtä kovaa kuin moni muu aikalaisensa. Ei se huono musta oo, mutta en täysin ymmärrä hehkutusta, kun mielestäni moni muu on parempi. Makuasioita...
En tiedä muuta kuin tämän yhden biisin, jonka bongasin Groovelta
En mäkään muista muita ulkoa. Muistelin että mulla ehkä olis joku levy hyllyssä, mutta sieltä löyty 2. Jostain syystä vaan jääneet rippaamatta tietokoneelle. Täähän on melkein kuin olis ostanut uusia levyjä. Täytyykin käydä nää läpi.
Apple Watch ja Shazam (on toki muitakin softia ja rautoja) on parhautta, kun kuulee jonkun biisin esim. radiosta ja haluaa selvittää, mikä se on. Kuuntelu vaan päälle ja muutamassa sekunnissa selviää. Tuon Curtisin "Move on up" kanssa kävi juuri noin.
Niin paljon enemmän särmää, voimaa ja tunnetta.
