Juh. Nyt on tullut tutustuttua melkoisen paljon myös kotimaiseen tarjontaan. Vanha tuttu Leevi and the levings kyllä vetoaa. Ei tätä kait voi haukkua. Voiko? Minä en.
Aivan käsittämättömät sanoitukset käsittämättömissä sävellyksissä. Hyvässä mielessä. Ja pahassa. Minä pidän.
Kuuntelen Therapy?n Dianea partahöylä kädessä
Todellista ranteet auki-fiilistelyä...
"hey little girl, wanna go for a ride?
there's room in my wagon its parked right outside
we could cruise down Roberts street all night long
but I think I'll just rape you and kill you instead"
(kun kävelin eilen kotiin snägäriltä, äijiä tuli kolmesti pyytämään kyytiin. kas kun en lähtenyt)
I raise my hands to heaven of curiosity, I don't know what to ask for, What has it got for me?
Mikä se lordi oikien on? Hohhoh. Perustan kohta yhteisön "Zob zombie euroviisuihin"
Vähääkään hevikitarointia ja muuten raflaavaa saundia arvostaville kyllä tutustumisen arvoinen vaikka vähän vanhempaa kamaa alkaakin kait jo olla. Minä olen tähän tutustunut vasta viime aikoina ja täytynee myöntää etten kyllä ole pettynyt.
Olen monasti meinannut alkaa listaamaan näitä tuonne "nosta pumppu pinnalle"-ketjuun mutta sitten huomattuani, että juma onhan tämä ollut olemassa iät ja ajat. Tämänkin muistin kun kuulin. On vaan jostain syystä jäänyt levyt sinne kasan alimmaiseksi.
Pistin soimaan ja lähdin hakemaan kaapista kaljaa. Palasin pullon kanssa ja istahdin pöydälle. Siinä se sitten, kaukosäätimet toisessa kädessä lämpeni kaljat käsiin. Parvekkeelta myöhemmin palasin takaisin sikaritumuista vaihtamaan biisiä, kun alkoi kuulostamaan ihan paskalta. Päästyäni päätteiden eteen jäin taas istumaan paikoilleni. Tuntuu siis siltä että muropakettistereoilla jää suuri osa tästä kuulematta sano.