Tämä vielä läpi ennen kuin täräytän itse kuppilaan.
Unida. Kyussin ja Slo Burnin jälkeläisiä. Enemmän panostuu tosin solistin lahjoihin ja antaa tälle enemmän vapauksia, kuin nuo aiemmat kokoonpanot.
Koska makuni on erehtymätön ajattelin purkaa levyhyllyni helmiä tänne. Kaikki postaukset on tutustumisen arvoisia ja jos se kuulostaa kummalliselta tai väärältä niin korjatkaa makuanne.
Olen kahlannut pian reilusti yli puolen välin Jethro Tull:n tuoannon 1668 aina 1999 asti ja täytyy sanoa, että tämä on vähän liian iso kakku purtavaksi näin pieneen aikaan. Olen kyllä hämmästynyt tämänkin koonnan juoksun pituudesta.
Kyseiseltä Aqualung-levyltä on Locomotive Breath aika hitti. Löytyy kuitenkin vaikka mitä ja vaikka kuinka paljon. Onhan tämä bändi jo kirjoitettu historiankirjoihin vaikka tähänkään ei kovin paljon ole aiemmin tullut tutustuttu niitä hittibiisejä lukuunottamatta.
Ipytimestä William S. Burroughsin Call Me Burroughs. Ei rokkaa ihan yhtä maittavasti kuin Dead City Radio, mutta kyllä tämä narina on rauhoittavaa ja jutut hyviä.
Kuka on tehnyt kaikki kuuluisat biisit ja ketä ketä muut kopioi? Van Morrison on ainakin yksi niistä. Dylan vain keksi itsensä ja kopioi sitä vuodesta toiseen. Tämä on jotain muuta. Olen antanut itselleni kertoa, että Astral Weeks olisi vedetty studiossa yhdellä otolla purkkiin taustakerhon jamitellessa melko vapaasti.
Kuulostaa vähintäänkin kohtuulliselta soittimien jatkuvasti lisääntyessä musiikin soljuessa eteenpäin.
Alex Bartlett - Amnesia
Aurora - Hear You Calling
Akyra feat. Maria Rubla - Here Comes the Rain Again
Antiloop - Believe
Cosmic Forge - Night & Day
Eskimo - Dreaming of Me
Mysterio - There is a star (Pharao cover)
Kerrankin sattuu olemaan selain auki samalla kun soitan tätä niin pakko mainostaa.
Näiden heppujen jutuistahan koko nimitys Stonerrock on keksitty, joten antaa palaa vaan. Allekirjoittaneen heikon varustelun johdosta tämän levyn lempiraidaksi ehkä muodostuu "one inch man".
Xiberia kirjoitti:
Miten joku levy voikin kerta toisensa jälkeen kuulostaa niin upealta? Joka kerta meinaa vaan itkettää, kun Plainsong alkaa soida. Upea levy.
Mielestäni tästä ketjusta on tarkoitus ehkä jopa tehdä löytöjä levyjen suhteen. Tai itse en ainakaan postaa mitään paskaa tänne.
Koska olen hyvän maun lähettiläs myös musiikin saralla niin ajattelin tutustua The Cureen jo siitäkin syystä, että kuulin baarissa jonkun hyvän biisin olevan The Curen biisi. Nyt sitten kuitenkin kävi kyllä niin, että biisit kuulosti lähestulkoon kaikki samalta enkä jaksanut lähteä rypemään koko tuotantoa läpi asti.
Bändi on hyvä ja sillä on hyvä saundi mutta se mitä solisti jätti pilaamatta ei kuitenkaan jaksanut lohduttaa riittävästi enempää tutustumista varten. Ehkä tästä jotain myöhemmin sitten irtoaa.
Pekka Pohjolan tuotanto soi. Taas. Vituttaa niin vitusti, että monikaan ei koko äijästä tiedä mitään. Korkeintaan Wigwamin basistina ovat nimen joskus kuulleet. Mieshän on vähintäänkin Sibelius numero 2.
No *öhm* itse en taas kyllä Wigwamia ole koskaan kuunnellut, mutta tuskinpa se nyt parempaa voi olla kuin miehen soolotuotanto.
bedlam kirjoitti:Pekka Pohjolan tuotanto soi. Taas. Vituttaa niin vitusti, että monikaan ei koko äijästä tiedä mitään. Korkeintaan Wigwamin basistina ovat nimen joskus kuulleet. Mieshän on vähintäänkin Sibelius numero 2.
No *öhm* itse en taas kyllä Wigwamia ole koskaan kuunnellut, mutta tuskinpa se nyt parempaa voi olla kuin miehen soolotuotanto.
Nih. Eikö tyyppi tehnyt aika paljon yhteistyötä Mike "kuutamosilta" Oldfield:n kanssa?
Alabama thunderpussy - Fulton Hill
Nämäkin levyt ovat olleet piilossa kuuntelemattomina. Kylläpä oli mukava yllätys kuulla näinkin hyvää rockia. Stonerrock - pumppu jonka solistin työskentelystä olisin aistivani vähän Pattonmaista yritystä.
Alabama thuderpussyn voisi kyllä jo melkein esitellä "nosta pumppu pinnalle"-ketjussa mutta olkoot nyt toistaiseksi vielä täällä. Toimii se näinkin.
Psykedeelistä Stonerrockia jollain FuManchun jämistä kootulla soosilla. No Fumanchun solisti oli sen verran raivostuttava, että vähän varauksella tähänkin lähdin. Mut no joo. Ensimmäinen kuuntelu "lett it burn":sta oli pettymys. Yksi ainoa tarttuva kappale. No ehkä siitä myöhemmin vielä irtoaa jotain mutta tämä "Atimc Ritual" oli jo vähän toista kamaa vaikka...
Noh. Kolmetoista tusinassa voi olla liian raa´asti ilmaistu mutta ei sekään nyt niin kovin kaksista ollut.
Täytyy sanoa, että on tässä kuitenkin jotain mikä puskee läpi, tarttuu kiinni ja pitää siinä aina sen loppuun asti.
Tämäkin löytyi aikoinaan Last.fm-palvelun kautta, jota kyllä muillekin kuuntelijoille suosittelen jos haluaa uusiin tutustua muutoin kuin radiosoittojen perusteella.
bedlam kirjoitti:Pekka Pohjolan tuotanto soi. Taas. Vituttaa niin vitusti, että monikaan ei koko äijästä tiedä mitään. Korkeintaan Wigwamin basistina ovat nimen joskus kuulleet. Mieshän on vähintäänkin Sibelius numero 2.
No *öhm* itse en taas kyllä Wigwamia ole koskaan kuunnellut, mutta tuskinpa se nyt parempaa voi olla kuin miehen soolotuotanto.
Nih. Eikö tyyppi tehnyt aika paljon yhteistyötä Mike "kuutamosilta" Oldfield:n kanssa?
Hyvä että joku sentään! =) Pekka oli muistaakseni Oldfieldin bändissä ensin kiertuebasistina, jonka jälkeen Olfield oli tuottajana ja soittajana mukana Pohjolan 'Keesojen Lehto'-levyllä. Mielestäni hyvä, ettei Pekka sentään bändiin pysyvästi liittynyt, arvostan miestä säveltäjänä huomattavasti Oldfieldia enemmän.
Myöskin Frank Zappa koetti joskus kosiskella Pohjolaa bändiinsä.
Brasilialainen kristillinen rap soi. Realidade Cruel: Entre o Inferno e o Céu. Ihanaa. Lempikappaleitani ovat O Raptremeochão, Sinal da Cruz ja Sentimento.
