Mikä soi nyt..?
Soraääni! Paradise Lostin uusin on todella unettavaa matskua (Todella hienon kansitaiteen on Septic Fleshin Spiros tehnyt). Gothicia en kyllä ole kuullut moniiiiiiiin vuosiin, mutta muistaisin että Draconian Times olisi ollut loistava.ElanorRaven kirjoitti:Paradise Lost - Gothic
Voiko millään levyllä olla näin mainiota kitarasoundia? Sydän riemuitsi, kun tunnistin vanhan tutun soundin myös Paradise Lostin viimeisimmältä levyltä. Joka on myös aivan mahtava, tosin hieman erilainen kuin Gothic.
np: Fall Of The Leafe - The Fresco "Vantage"
Tämä muuten toimii ku tonnin leka päälakeen

Onko tuo jostain kotoisin? Untouchables on viimeisin levy, mitä Kornilta olen kuullut. Tykkäsin. Seuraavaa en ole kuullut, taitaa olla haukuttu aika kehnoksi hutuksi. Tuosta ei ole vielä minkäänlaista ennakkokäsitystä.bedlam kirjoitti:Korn - See You on the Other Side
Vittu, nää ekat biisit tarttuu päähän kuin parturi.
Mulla soi Depeche Mode - In Your Room.
Mä tykkäsin Untouchablesista sen tarttuvuuden ja tietynlaisen poppaavuuden takia kovasti. Tämä välissä ilmestynyt levy oli väkinäinen yritys palata runttausjuurille, ei tarjonnut ainakaan minulle mitään, ja jäikin kahden kuuntelun jälkeen lojumaan hyllyyn.ElanorRaven kirjoitti:Onko tuo jostain kotoisin? Untouchables on viimeisin levy, mitä Kornilta olen kuullut. Tykkäsin. Seuraavaa en ole kuullut, taitaa olla haukuttu aika kehnoksi hutuksi. Tuosta ei ole vielä minkäänlaista ennakkokäsitystä.bedlam kirjoitti:Korn - See You on the Other Side
Vittu, nää ekat biisit tarttuu päähän kuin parturi.
Jos Untouchablesin melodinen rokkaus Here to Stay-biisin malliin miellyttää niinkuin minua, niin ainakin nää ekat neljä biisiä kyllä räjäyttävät pankin ja jäävät takomaan päähän. Sitten mennäänkin muutaman viisun ajaksi jonnekin NIN-tyyppisen koneiluhämystelyn pariin, näistä viisuista en aivan ole vielä selkoa saanut, ja lopussa palataan taas tarttuvampaan rokkaukseen. Melodisuus tuntuu joillekin tr00faneille olevan liikaa, mutta mä just tykkään.
En ole kokonaan kerennä edes kahta kertaa kuuntelemaan, mutta tiedän kyllä jo tässä vaiheessa, että tulen varmasti ainakin näitä "hittiviisuja" urakalla kuuntelemaan. Varshinkin viikonlhopun fiilisnostattajana.
Kuulostaa mainiolta! Pitää hankkia maistiaisia jostainbedlam kirjoitti:Mä tykkäsin Untouchablesista sen tarttuvuuden ja tietynlaisen poppaavuuden takia kovasti. Tämä välissä ilmestynyt levy oli väkinäinen yritys palata runttausjuurille, ei tarjonnut ainakaan minulle mitään, ja jäikin kahden kuuntelun jälkeen lojumaan hyllyyn.
Jos Untouchablesin melodinen rokkaus Here to Stay-biisin malliin miellyttää niinkuin minua, niin ainakin nää ekat neljä biisiä kyllä räjäyttävät pankin ja jäävät takomaan päähän. Sitten mennäänkin muutaman viisun ajaksi jonnekin NIN-tyyppisen koneiluhämystelyn pariin, näistä viisuista en aivan ole vielä selkoa saanut, ja lopussa palataan taas tarttuvampaan rokkaukseen.
En ole kokonaan kerennä edes kahta kertaa kuuntelemaan, mutta tiedän kyllä jo tässä vaiheessa, että tulen varmasti ainakin näitä "hittiviisuja" urakalla kuuntelemaan. Varshinkin viikonlhopun fiilisnostattajana.


1 - Bring the noise
2 - Only
3 - Potters field (Hypoluxa Hermes Pan-remix)
4 - Ball of confusion
5 - Crush
6 - Room for one more
7 - Inside out
8 - Hy pro glo (Hyproluxa-mix)
9 - Fueled
10 - Among the living
11 - Got the time (Cover from Joe Jackson)
12 - Indians
13 - Antisocial (Cover from Trust)
14 - I`m the man
15 - Madhouse
16 - I am the law
17 - Metal thrashing mad
Hyvä levy. Miles muutes mainitsi (muistaakseni) omaelämänkerrassaan, omaan vaatimattomaan tapaansa, että Sketches of Spain oli saanut jonkun vanhan matadorin niin liikuttuneeseen tilaan, että hän oli päättänyt tarttua vielä kerran miekkaansa, vaikka oli luvannut lopettaa hommat. Vaatimattomuus kaunistaa.aimohaiku kirjoitti: