Kitinä

SikaMika kirjoitti:Tom Waits - The early years

Kappas, joku muukin ymmärtää hyvän päälle.

Nancy Sinatra - You Only Live Twice

Françoise Hardy - Tous les garçons et les filles

Regina Spektor: Samson

David Arnold feat Natacha Atlas: From Russia with Love

Vadim kirjoitti: Regina Spektor: Samson
David Arnold feat Natacha Atlas: From Russia with Love

+

Tuulimyllyjä vastaan
täällä taistellaan
Viima hiuksissa viipyy
hetken vaan
Toiset nuorena nukkuu
joskus se pelko uniin kulkeutuu
Sitten sinä oot siinä
silität mun hikistä päätä
joku taika sulla on sillä...

Sinä vain, sinä vain
saat mut luottamaan
meillä on aikaa

Sinä vain, sinä vain, sinä vain
saat mut tuntemaan että mä kelpaan...

Kun pyryttää ja pajutkin taipuu
kinosten alle hautautuu.
Täytyy olla lujasta luusta
että selviytyy.

Hangen alla paine kasvaa
kestänkö sen mitä vaaditaan
Rakas, onneks sä oot siinä
silität mun hikistä päätä
joku taika sulla on sillä...

Sinä vain, sinä vain
saat mut luottamaan
meillä on aikaa

Sinä vain, sinä vain, sinä vain
saat mut tuntemaan, että mä kelpaan...

Sitten sinä oot siinä
silität mun hikistä päätä
joku taika sulla on, sillä...

plop.

prosessi kirjoitti:

Vadim kirjoitti:Vanessa Paradis: Junior Suite

Joskus sitä miettii, että miksi niin monet jotka ymmärtävät merta pelkäävät rakkautta. Niissä kun on niin paljon sitä samaa, eikä merikään silti ole pelottava. Toisaalta ei myöskään liene sattumaa, että lähes jokainen entisaikojen merimies oli vakuuttunut siitä, että kaikella on tarkoituksensa. Vaikea sanoa kumpi on pelottavampaa, tarkoitus vai tarkoituksettomuus.

Ehkä vastaus on tässä:

Francoise Hardy: La mer

La mer lausutaan muuten samalla tavoin kuin l'amère.

Vadim kirjoitti:

prosessi kirjoitti:

Vadim kirjoitti:Vanessa Paradis: Junior Suite

Joskus sitä miettii, että miksi niin monet jotka ymmärtävät merta pelkäävät rakkautta. Niissä kun on niin paljon sitä samaa, eikä merikään silti ole pelottava. Toisaalta ei myöskään liene sattumaa, että lähes jokainen entisaikojen merimies oli vakuuttunut siitä, että kaikella on tarkoituksensa. Vaikea sanoa kumpi on pelottavampaa, tarkoitus vai tarkoituksettomuus.

Ehkä vastaus on tässä:

Francoise Hardy: La mer

Tuo meri on ehkä eri meri kuin se merimiesten meri, joka pakottaa luottamaan tarkoituksen olemassaoloon. Ne muutamat kerrat kun olen ollut vesillä todella kovissa myrskyissä, joissa orastavaa pelkoa vastaan on täytynyt tosissaan taistella, ovat kyllä tehneet selväksi, että oma reittisuunnitelma ei todellakaan ole mikään tarkoitus, mutta aina jokin jotenkuten käyttökelpoinen väylä ja tarpeeksi suojaisa satama on ennemmin tai myöhemmin löytynyt, ja myrskyssä rantautuminen menee aina nappiin. Satamasähläystä esiintyy ainakin meidän perheessämme vain kauniilla säällä.

La mer lausutaan muuten samalla tavoin kuin l'amère.

Merestä on moneksi. Korvikkeeksikin joillekin:

Meren aalloilla

Meren aalloilla oon syntynyt
alla loistavan etelän kuun,
äidin maitoa siell´ nauttinut,
siellä kohdannut neitosen suun.
Siks´ merta, merta ma ain´ rakastan,
sen sielusta lohdun ma saan.
Aallon loisketta kuulla ma ain´ halajan
ja taas olen onnekas vaan.
Meri äitini on, meri siskosein,
meri morsian mulle on - kaikki.
Valkopurteni, mun olet armahain,
laaja eessäni sulla on reitti.

Siellä mieheksi oon varttunut,
siellä vierineet on kyyneleet,
siellä lempeni on kukkinut,
siellä poiminut oon ohdekkeen.
Siks´ merta, merta ma ain´ rakastan,
sen sielusta lohdun ma saan.
Aallon loisketta kuulla ma ain´ halajan
ja taas olen onnekas vaan.
Meri äitini on, meri siskosein,
meri morsian mulle on - kaikki.
Valkopurteni, mun olet armahain,
laaja eessäni sulla on reitti.

säv. M.Turunen san. Valtasaari

Stam1na - Raja

Vaikuttaa ihan hyvältä pläjäykseltä.

prosessi kirjoitti:

Vadim kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Vaikea sanoa kumpi on pelottavampaa, tarkoitus vai tarkoituksettomuus.

Ehkä vastaus on tässä:

Francoise Hardy: La mer

Tuo meri on ehkä eri meri kuin se merimiesten meri, joka pakottaa luottamaan tarkoituksen olemassaoloon.

Jatkan vielä aiheesta, sillä tajusin juuri jotain. Meri itse tekee yleensä tarkoituksettomuudesta ilahduttavaa, ongelman luovat matalikot ja rannat. Ilman niitä myrskytkään eivät yleensä ole vaarallisia, mutta koska vesillä ei voi olla ikuisesti, syntyy se merimiesten tarve tarkoituksen olemassaololle. Avomerellä minua ei ole koskaan pelottanut kovassakaan myrskyssä, aallotkaan eivät siellä ole niin rikkonaisia vaan suorastaan nautittavia, mutta kapeat väylät asettavat turvallisuudentunteeni koetukselle.

Xiberia kirjoitti:
Paradise Lost - In Requiem

Again.

http://www.youtube.com/watch?v=GCaVZjNxyBc

Tämä soi nyt

Dodii, tää vaikuttaa jo huomattavasti pätevämmältä kuin edellinen 'comeback'-levytys.

Electronic: Disappointed

Olen aina miettinyt, onko tämä laulu luonteeltaan paremminkin optimistinen kuin pessimistinen. Jostain syystä tosin kuuntelen sitä itse enimmäkseen ollessani itse jälkimmäistä.

Stam1ina - Raja



Vaatii vielä totuttelua ja lukemattomia kuuntelukertoja.

Vadim kirjoitti:Electronic: Disappointed

Olen aina miettinyt, onko tämä laulu luonteeltaan paremminkin optimistinen kuin pessimistinen. Jostain syystä tosin kuuntelen sitä itse enimmäkseen ollessani itse jälkimmäistä.

Ei se ole kumpaakaan, vaan neutraali. Siksi sitä pystyy kuuntelemaan pessimistisenä, ilman että se alkaa tuntua falskilta. Samaa henkeä kuin tässä: Anne Murray - Both Sides Now (sanat löytyvät sivun loppupuolelta).

prosessi kirjoitti:

Vadim kirjoitti:Electronic: Disappointed

Olen aina miettinyt, onko tämä laulu luonteeltaan paremminkin optimistinen kuin pessimistinen. Jostain syystä tosin kuuntelen sitä itse enimmäkseen ollessani itse jälkimmäistä.

Ei se ole kumpaakaan, vaan neutraali. Siksi sitä pystyy kuuntelemaan pessimistisenä, ilman että se alkaa tuntua falskilta. Samaa henkeä kuin tässä: Anne Murray - Both Sides Now (sanat löytyvät sivun loppupuolelta).

Tästä täytyy kyllä olla eri mieltä. Tässähän väitetään, että kertojaminä on viimein löytänyt jonkun, joka ei saa häntä pettymään. Toisin sanoen, sanoma on sikäli positiivinen, että tässä puhutaan löytämisestä - tosin epäilys jää, koska kertojaminä vaikuttaa pettyneen niin monta kertaa, että kysymys lienee paremminkin hänen omista puutteistaan, joista hän syyttää muuta maailmaa. Ja ehkä juuri siksi tämä puhutteleekin tätä varsin vaatimatonta persoonaani.

Vadim kirjoitti:Tästä täytyy kyllä olla eri mieltä. Tässähän väitetään, että kertojaminä on viimein löytänyt jonkun, joka ei saa häntä pettymään. Toisin sanoen, sanoma on sikäli positiivinen, että tässä puhutaan löytämisestä - tosin epäilys jää, koska kertojaminä vaikuttaa pettyneen niin monta kertaa, että kysymys lienee paremminkin hänen omista puutteistaan, joista hän syyttää muuta maailmaa. Ja ehkä juuri siksi tämä puhutteleekin tätä varsin vaatimatonta persoonaani.

Mutta juuri se epävarmuus tekee lopputuloksesta kuitenkin melko neutraalin, optimistiseksi sitä ainakin on melko vaikea mieltää, vaikka sanoitus osittain sellainen onkin. Lähinnä ehkä ajoin takaa sitä, että sanoituksessa on jonkinlainen sisäinen ristiriita, jossa pelko omista puutteista vetää noinkin lupaavassa tilanteessa kokonaisuutta pessimistiseen suuntaan ja siellä takaraivossa pilkahteleva löytämisen luoma optimismi taas toiseen suuntaan. Lopputulos ei siis ole selkeästi kumpaakaan, vaan vähän molempia. Aika realistista.

prosessi kirjoitti:

Vadim kirjoitti:Tästä täytyy kyllä olla eri mieltä. Tässähän väitetään, että kertojaminä on viimein löytänyt jonkun, joka ei saa häntä pettymään. Toisin sanoen, sanoma on sikäli positiivinen, että tässä puhutaan löytämisestä - tosin epäilys jää, koska kertojaminä vaikuttaa pettyneen niin monta kertaa, että kysymys lienee paremminkin hänen omista puutteistaan, joista hän syyttää muuta maailmaa. Ja ehkä juuri siksi tämä puhutteleekin tätä varsin vaatimatonta persoonaani.

Mutta juuri se epävarmuus tekee lopputuloksesta kuitenkin melko neutraalin, optimistiseksi sitä ainakin on melko vaikea mieltää, vaikka sanoitus osittain sellainen onkin. Lähinnä ehkä ajoin takaa sitä, että sanoituksessa on jonkinlainen sisäinen ristiriita, jossa pelko omista puutteista vetää noinkin lupaavassa tilanteessa kokonaisuutta pessimistiseen suuntaan ja siellä takaraivossa pilkahteleva löytämisen luoma optimismi taas toiseen suuntaan. Lopputulos ei siis ole selkeästi kumpaakaan, vaan vähän molempia. Aika realistista.

Mutta struktuuri on toinen. Yhtäällä on tällainen puolityhjä/puolitäysi -tunnelma, toisaalla tämä kerrankin menee hyvin, meneehän, sanonytettämenee, vaikka yleensä kyllä ei.