Kitinä

Vadim kirjoitti:

prosessi kirjoitti:

Vadim kirjoitti:
Senkin Brutus, stalkkaat mun musiikkimakua.

Mulla taitaa olla vähän tylsää. (Tai sit sä stalkkaat jollain epäilyttävällä keinolla mun levykokoelmaa...)

Muna vai kana?

Levykokoelma oli ensin, mut stalkkaamatta en ehkä kuuntelis just nyt noita.

Vadim kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Client - Pornography

Senkin Brutus, stalkkaat mun musiikkimakua.

Tuomari Nurmio - Karaokekuningas

Tota en ainakaan oo stalkannu keneltäkään koskaan, koska en tiedä kenenkään muun itseni lisäksi kuuntelevan sitä.

Kiinnostavaa todeta, mitä asiallinen tuottaja (Trevor Horn) voi levylle tehdä. Tämä Tatun vuoden 2001 pläjäys kuulostaa todella amatöörimäiseltä verrattuna Trevor-sedän piiskaamaan lättyyn.

Vadim kirjoitti:Kiinnostavaa todeta, mitä asiallinen tuottaja (Trevor Horn) voi levylle tehdä. Tämä Tatun vuoden 2001 pläjäys kuulostaa todella amatöörimäiseltä verrattuna Trevor-sedän piiskaamaan lättyyn.

Tuosta minun on vaikea sanoa mitään, kun Tatu ei oikeastaan vetoa minuun. Mutta aasinsillan kautta pääsen takaisin stalkkaukseen ja siihen, että olen huomioinut itseni suosivan sekä Hardyn että Springfieldin kohdalla vanhempaa tuotantoa kuin sinä. Itse asiassa suosin lähes kaikkien pitkän linjan muusikoiden alkuaikojen tuotantoa jostain syystä, ehkä pidän siitä epätasaisuudesta ja kokeilunhalusta. Poikkeuksen tekevät vain muutamat muusikot, jotka ovat osanneet uudistua kunnolla moneen otteeseen uransa aikana, kuten Tom Waits, Tuomari Nurmio ja M.A.Numminen.

prosessi kirjoitti:Tuosta minun on vaikea sanoa mitään, kun Tatu ei oikeastaan vetoa minuun. Mutta aasinsillan kautta pääsen takaisin stalkkaukseen ja siihen, että olen huomioinut itseni suosivan sekä Hardyn että Springfieldin kohdalla vanhempaa tuotantoa kuin sinä. Itse asiassa suosin lähes kaikkien pitkän linjan muusikoiden alkuaikojen tuotantoa jostain syystä, ehkä pidän siitä epätasaisuudesta ja kokeilunhalusta. Poikkeuksen tekevät vain muutamat muusikot, jotka ovat osanneet uudistua kunnolla moneen otteeseen uransa aikana, kuten Tom Waits, Tuomari Nurmio ja M.A.Numminen.

Mulla on hieman vaikeuksia ottaa Hardyn Oh oh chéri -tunnelmia kauhean vakavasti, vaikka tietysti Tous les garçons... on hyvin viehättävä ja herkkä kappale (siltä minustakin usein tuntuu, näin meidän kesken). Näitä kuunneltiin yksillä jatkoilla aamuvarhaiselle, ja siinä yhteydessä totesin, ettei Françoisen alkupään tuotantokaan ole toki hullumpaa. (Olin kuunnellut sitä Pariisissa yli oman tarpeen ja siksi kai siirryin myöhempään tuotantoon.) Hardya tosin pitäisi kuunnella levysoittimella, cd kuulostaa jotenkin oudolta, mp3:sta nyt puhumattakaan, ja olen vähän liian laiska (ja neuroottinen) ostamaan vinyyliä.

Pitänee vielä lisätä, että alkupään tuotanto on usein parempaa - jotenkin useimmat alkavat hifistelemään jossain kohtaa, eikä se ole kellekään hyvästä.

Vadim kirjoitti:Mulla on hieman vaikeuksia ottaa Hardyn Oh oh chéri -tunnelmia kauhean vakavasti

Ei kai tuo itsekään ole ottanut niitä tunnelmia kovin vakavasti, sehän niissä juuri vetoaakin. Tyylinsä tekee lähes pilaa niistä sanoitusten tunnelmista.

Hardya tosin pitäisi kuunnella levysoittimella, cd kuulostaa jotenkin oudolta, mp3:sta nyt puhumattakaan, ja olen vähän liian laiska (ja neuroottinen) ostamaan vinyyliä.

Miksi pitäisi?

prosessi kirjoitti:

Vadim kirjoitti:Mulla on hieman vaikeuksia ottaa Hardyn Oh oh chéri -tunnelmia kauhean vakavasti

Ei kai tuo itsekään ole ottanut niitä tunnelmia kovin vakavasti, sehän niissä juuri vetoaakin. Tyylinsä tekee lähes pilaa niistä sanoitusten tunnelmista.

Hardya tosin pitäisi kuunnella levysoittimella, cd kuulostaa jotenkin oudolta, mp3:sta nyt puhumattakaan, ja olen vähän liian laiska (ja neuroottinen) ostamaan vinyyliä.

Miksi pitäisi?

Se kuulostaa jotenkin orgaanisemmalta, kun mukana ovat levysoittimen suhinat ja rahinat. Levyn kääntäminenkin tuntuu jotenkin välttämättömältä, 45 minuuttia Oh oh chéritä on yksinkertaisesti liikaa.

Vadim kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Miksi pitäisi?

Se kuulostaa jotenkin orgaanisemmalta, kun mukana ovat levysoittimen suhinat ja rahinat. Levyn kääntäminenkin tuntuu jotenkin välttämättömältä, 45 minuuttia Oh oh chéritä on yksinkertaisesti liikaa.

Voihan aina painaa pausea, kato niinku. Ja käyttää suhinarahinaäänitehosteita.

Astarte - Black Mighty Gods

[youtube]http://youtube.com/watch?v=lPNKCpyAYlk&feature=related[/youtube]


Kolmen naisen poppoo paiskoo menemään kohtuu räväkästi!

EDIT: Blondihan on jopa hyvänäköinen.

Lauri Porran Myspace-sivuilta kuuntelen näytteitä, kun Rumbassa kehuttiin menevän suomalaisten progelevyjen top-kymppiin. Helskutti ja täähän on mahtavan tunnelmaista matskua, jostain Pink Floydin ja Pekka Pohjolan välimaastosta. Olen yhdistänyt nimen aina Stratovariukseen, enkä sen takia ole kiinnostunut, mutta se on kaiketi ollut miehen uralla joku typerä hairahdus.

51 Koodia - Tiera

Tuleepa Metallican Orion mieleen tästä instrumentaalista.

Tän bändin vika taitaa olla siinä, että tässä liikutaan jossain rokin ja hevin välimaastossa olematta oikein kunnolla kumpaakaan. Laulajasta irti enemmän murinaa, niin tästä saataisiin oikeenkin potentiaalinen hevibändi. Biisit ovat sinänsä ihan miellyttävää kuultavaa.

bedlam kirjoitti:Lauri Porran Myspace-sivuilta

Hyvää settiä on Sibeliuksen sukulainen tosiaan saanut aikaan. Täytyypä laittaa levy hankintaan. Kiitos!

aimohaiku kirjoitti:

bedlam kirjoitti:Lauri Porran Myspace-sivuilta

Hyvää settiä on Sibeliuksen sukulainen tosiaan saanut aikaan. Täytyypä laittaa levy hankintaan. Kiitos!

Kylkyl, hyvältä kuulostaa. Eka biisi on "vähän" liikaakin Pink Floydia, mutta muuten maittavaa matskua. Pitää ostaa kunhan vastaan kaupassa kävelee. Ei ton perusteella ole Pekka Pohjolaa Suomen progekuninkaana syrjäyttämässä, mutta oikein kaivattua saundimaailmaa ja meininkiä kyllä.

Nyt soi koneelta "Hippiprogea"-kansio. Juomat loppuu kesken.

prosessi kirjoitti:

Vadim kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Miksi pitäisi?

Se kuulostaa jotenkin orgaanisemmalta, kun mukana ovat levysoittimen suhinat ja rahinat. Levyn kääntäminenkin tuntuu jotenkin välttämättömältä, 45 minuuttia Oh oh chéritä on yksinkertaisesti liikaa.

Voihan aina painaa pausea, kato niinku. Ja käyttää suhinarahinaäänitehosteita.

Tai sitten voi kuunnella levyjä minun vanhalla CD-soittimellani, jonka hylkäsin vuosia sitten tänne lapsuudenkotiini. Se soittaa nimittäin levyjen naarmut pikkulinnunviserryksenä ja jää jumittamaan soittaen samaa kohtaa kerta toisensa jälkeen, sekä kieltäytyy ehdottomasti soittamasta suosikkikappaleitani. Välillä sen saa tottelemaan läpsäyttämällä sitä juuri oikealla hetkellä.

prosessi kirjoitti:Välillä sen saa tottelemaan läpsäyttämällä sitä juuri oikealla hetkellä.

Inhimillistä, liian inhimillistä.

Vadim kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Välillä sen saa tottelemaan läpsäyttämällä sitä juuri oikealla hetkellä.

Inhimillistä, liian inhimillistä.

Ei oikeastaan. Jos sitä läpsäyttää liian kovaa, se sammuttaa itsensä kokonaan, joten palaute on hyvin yksiselitteistä. Eikä sille tule traumoja, vaan jonain päivänä se vain menee kokonaan rikki ja joutuu kaatopaikalle.

Freemasons ft Bailey Tzuke: Uninvited (Big Ocean)

Amplifier - S/T (2004)

Charlene - Never Been To Me

Tuo esitettiin eilen näkemässäni musikaalissa Riitta - nainen talossa, ja ihastuin siihen totaalisesti. Itse asiassa pidin siitä miesten esittämänä ehkä jopa enemmän, vaikka sanat silloin tietenkin kuulostivat paikoitellen hieman omituisilta.

Tauski - Taas nuori oon (Sash! remix)

Astrid Swan - Sea Life

Uusi Swan kuulostaa hyvältä.

Mew - 156

Että onkin sitten mahtava bändi.

Mew on studiossa, joten eivät taida tulla keikalle Suomeen ihan lähiaikoina. Elleivät sitten kesäfestareille...

Perus mättöpäivä ollut tänään. Lauteilla ollut ainakin:

Metallica, Kent, Sibelius, Rimsky-Korsakov, Massenet, Elgar, Dvorak ja Mozart.