Lucas Jackson kirjoitti:
Kyllähän tuo kuuluu levyhyllyn helmiin, siitä ei pääse mihinkään. Itse pidän myös Jimin studioalbumeista silloin kun ne pysyvät vielä jokseenkin maanläheisinä. Albumi Axis: Bold As Love on toinen Hendrix albumi joka pitkässä juoksussa on varmaan muita useimmin soitannassa. Ja kyllähän näitä suoraviivaisia vetoja löytyy myös studioalbumeilta, mainittakoon vaikka Voodoo Child ja sen pikkuveli Voodoo Child (slight return). Powerful stuff.
Band Of Gypsys olisi saanut tulla ulos paremmin koostettuna. Sellaisena jossa olisi ollut mukana nuo mainitsemasi Live at Fillmore Eastin parhaat vedot. Muistaakseni BOG julkaistiin hyvitykseksi jollekin mogulille, eikä Jimi halunnut albumille ihan sitä kaikkea parasta itsestään.
Yhtä kaikki. Kyllähän hän oli poikkeuksellisen lahjakas nuori mies, loistava kitaristi, uskomaton tulkitsija ja allekiroilleen mielestä aivan hämmästyttävän hyvä biisinikkari. Mitä kaikkein sieltä olisikaan ollut vielä tuloillaan...
Mitä itse olen lukenut, Hendrix oli pakotettu tekemään yhden levyn Capitolille (dilli oli kirjoitettu joskus 65 tai 66, jolloin hän oli vielä tuntematon.). Tämän takia hän muistaakseni yritti päästä pälkähästä helpoimman kautta eli livenä, mutta kuitenkin niin hyvin kuin mahdollista; lopetti yleisön viihdyttämisen ja keskittyi ainoastaan musiikkiin. Ilmeisesti myös siksi, että yritti tehdä myös vaikutusta mustaan yleisöön, mitä aiemmin ei oltu kauheasti nähty hänen keikoillaan.
Todennäköisesti ed. mainitun takia, mustan yleisön suosiossa ollutta Buddy Milesia ja hänen tekemiään kappaleita kuultiin levyllä myös.
Yleisesti BOG:stä, Jimi, lukemani perusteella, oli kyllästynyt levy-yhtiöiden ja varsinkin mulkkumanageri Mike Jeffery:n sanelemiin vaatimuksiin. Tämä oli ensimmäien vaihe musiikillisessa laajentamisessa. Hän halusi muuttaa, kehittyä ja laajentaa musiikkiaan. Elämäkerroissa on mainintoja, että Jeffery olisi aseen kanssa uhitellut paluuta vanhaan tuottavaan kokoonpanoon. Musiikillinen laajentuminen huipentui Woodstockissa Gypsy Suns And Rainbows –nimellä, joka ei Jimin itsenkään mielestä oikeen toiminut.
Mielestäni Band Of Gypsys on täydellinen levy ja ainoat biisit, joita Fillmorelta olisi voinut ottaa, olisivat kaikista bluessahtavimmat kappaleet (tiedät kyllä mitkä). Buddy Milesin rumpalointi ei vaan mielstäni toimi suurimmassa osaa Fillmoren kappaleisiin. Modernimmassa bluesissa tai rockissa, Mitch Mitchell, nopeana jazzrumpalina toimi mielestäni paljon paremmin; toi paljon enemmän esim. menoa verrattuna (betonimyllymäiseen Milesiin, Mitchelin haastattelussa sanoma kehu Buddystä).
Mutta, joo. Axis Bold As Love –albumi edustaa itselleni taas toista ääripäätä. Nimikkobiisi ’Bold As Love’ on ’Machine Gun’in kanssa imho parhaat kappaleet Jimin tuotannossa. Jos biisit pukee adjektiiveihin, ne ovat täysin vastakohtaiset. Ensimmäinen, varsinkin outro, orgasmi, jälkimmäinen kuolema.
Tosiaan, ties mitä olisi tapahtunut, jos hän eläisi vielä. Jimi kuitenkin teki neljässä vuodessa enemmän hienoja biisejä, mitä Clapton 40 vuodessa.
Eikä pidä unohtaa, miten hieno sanoittaja/runoilija hän olo. Mielestäni verrattavissa suoraan Dylaniin.
On niitä muitakin hyviä biisejä niin perkeleen paljon. Jos jonkun niistä ottaa, niin Little Wing, jonka äänitin 13-14 -vuotiaanana nassikkana instrumentaalina.
Sen kuuntelin äsken. Oli se aika karmeeta ja haparoivaa, mutta kyllä idean siitä tunsi ja ymmärsi..
Siis Little Wing Instrumental vm. 96-97 + muuta sälää niiltä vuosilta.
