Kitinä

Prong - Whose Fist Is This Anyway?

Paras diskobiittihevibiisi.

Levellers - Green Blade Rising

The Cure - Wish

Xiberia kirjoitti:The Cure - Wish

Blue Öyster Cult - Veteran of the Psychic Wars

bedlam kirjoitti:
Blue Öyster Cult - Veteran of the Psychic Wars

MUT TÄSSÄ EI ollut naurua! Naurata!!

Niin teit eilenkin! Ja naurua pitää jatkaa!

NAURATA! Tee se heti. Mulla on vakavia vieroitusoireita eilisestä Stadinarskan sanomaketjunaurusta.

Hehhehhe hahha hoo hohhoijaa (kamalaa koettaa tekonaurua).

Beddis ihan oikeesti mä en oo juur ikinä nauranut niin kuin siitä sun postauksestas! Oletko aivan siis sirkustasoa vai vain harrastajapelle?

Annan sulle komean arvosanan "StadinBeddis". ole niin hyvä platonisesti.

AI ETTÄ MIKÄ SOI! No Wattin Juha toki ja vaikka "Soita mulle Sorpas"!!

STADINARSKA
kopioitu aito tavara sekä tapaus

Tim Story: Beguiled

Rauhoittaa ja viihdyttää polygooneja veistellessä.

Devin Townsend:
Namaste
Christeen
Om

Interpol - Turn on the bright lights

Ehkä se vihonviimeinen syy, miksi menen niinkin paskasti järjestellylle festarille kuin Ruisrock.
Bändi kompensoi kaiken vitutuksen joka aiheutuu erillisistä festari-, teltta-, auto- ja anniskelualueista.

Cynic - How Could I?

Sparks edusti kyllä hienosti Euroviisumeininkiä, vaikka bändi tulikin ameriikoista. Toisaaltahan tää on ihan helvetin ärsyttävää, mutta toisaalta taas tässä on jotain äärimmäisen tarttuvaa.

Eipä ole kyllä Metallicaa tullut aikoihin kuunneltua. Tuli kulutettua niin loppuun nuorena, että muistaa jokaisen rumpufillinkin iskun tarkkuudella. Mutta tää levy on se syy, miksi kitaraa aloin reenaamaan ja omia biisejä tekemään.

Innostus levyn kaivamiseen naftaliinista taisi tulla tuosta yhdestä tulevan levyn klipistä, jossa oli samankaltaisia harmonioita. Hemmetti, sitä ei olla kuultukaan 17 vuoteen. Ja just ne harmoniat/kitarakuviot Metallicasta teki Metallican.

Edellistä levyä Kerrang-lehti hehkutti etukäteen "progressiiviseksi mestariteokseksi täynnä tempovaihteluita", joka tietty oli täyttä bullshittiä, mutta nyt ilmeisesti Rick Rubin on väkisin laittanut ukot yrittämään paluuta riffihevin pariin. Odottelen mielenkiinnolla.

Anthrax on niitä harvoja vanhan koulukunnan thrash-bändejä, jotka muuttuivat itse asiassa paremmaksi tyylisuunnan muututtua rokiksi ja laulajankin vaihduttua. Bushilla on yksi raskaan rokin hienoimmista laulusaundeista.

Death - Trapped in a Corner

Tää levy on kyllä melkoista virtuoositeettia. Gene Hoglan on ehkes maailman paras metallirumpali, Steve DiGiorgio vetää nauhattomalla bassolla omia polkujaan ja Andy LaRoquella on yksi historian tunnistettavimmista soolosoundeista. Schuldiner oli kyllä melkoinen säveltäjämies. Riffit seuraavat toistaan piittaamatta tempo/sävellajivaihteluista ja silti homma vaan toimii.

Atheist - Air

Samaa genreä, samalta vuodelta, osin samoja soittajiakin. Vittu, nää sävelsi, nauhotti ja miksasi tän levyn muutamassa viikossa. Mitä riffejä! Ja miten vihasta menoa! Ainoa tietämäni bändi joka yhdisti latinorytmejä verran tekniseen death metalliin ja yhdistelmä on suorastaan murhaava.

Jumankauta, mikä metalliin on menny. Nää väänsi tällasia biisejä monta parissa viikossa, Metallica sävelsi Justicen parissa viikossa aikoinaan. Nykyään samat ukot on kaks vuotta studiossa ja tuloksena 70 minuuttia epämääräistä mömmöä, jossa on ehkä pari alkua kohtuulliselle riffille. Raha tappaa luovuuden.

Miäs, jota sekä Frank Zappa että Mike Oldfield kosiskeli aikoinaan bändinsä vakijäseneksi. Hyvä ettei lähtenyt. Suomen hienoimpia säveltäjiä ja Oldfield on aina ollutkin biisimatskultaan kuin köyhän miehen Pohjola. Vieläköhän tänkin vois nähdä livenä joskus, viinamäen miehiä kun taitaa nykyisin olla.

Miten voi riffi muuttua rankemmaksi kun se muuttuu mollista duuriin? TÄä on näitä muutaman Koffin jälkeen eteen tulevia suuria kysymyksiä.

Kyllä nää Rällämi-ajan Juice-levyt on mainioita. Näiden jälkeen olikin sitten hiljaisempaa.

HIM - Don't fear the reaper akustinen

^ We need more cowbell.

Nyt soi: Tangerine Dream: Hyperborea.

En tosin ehdi kuunnella loppuun, nyt täytyy syöksähtää uima-allakseen.

Coldplay - Viva la Vida or Death and All His Friends