Mikä soi nyt..?

[bedlam]

Sparks edusti kyllä hienosti Euroviisumeininkiä, vaikka bändi tulikin ameriikoista. Toisaaltahan tää on ihan helvetin ärsyttävää, mutta toisaalta taas tässä on jotain äärimmäisen tarttuvaa.

[Xiberia]

The Cure - Seventeen Seconds

[bedlam]

Eipä ole kyllä Metallicaa tullut aikoihin kuunneltua. Tuli kulutettua niin loppuun nuorena, että muistaa jokaisen rumpufillinkin iskun tarkkuudella. Mutta tää levy on se syy, miksi kitaraa aloin reenaamaan ja omia biisejä tekemään.

Innostus levyn kaivamiseen naftaliinista taisi tulla tuosta yhdestä tulevan levyn klipistä, jossa oli samankaltaisia harmonioita. Hemmetti, sitä ei olla kuultukaan 17 vuoteen. Ja just ne harmoniat/kitarakuviot Metallicasta teki Metallican.

Edellistä levyä Kerrang-lehti hehkutti etukäteen "progressiiviseksi mestariteokseksi täynnä tempovaihteluita", joka tietty oli täyttä bullshittiä, mutta nyt ilmeisesti Rick Rubin on väkisin laittanut ukot yrittämään paluuta riffihevin pariin. Odottelen mielenkiinnolla.

[bedlam]

Anthrax on niitä harvoja vanhan koulukunnan thrash-bändejä, jotka muuttuivat itse asiassa paremmaksi tyylisuunnan muututtua rokiksi ja laulajankin vaihduttua. Bushilla on yksi raskaan rokin hienoimmista laulusaundeista.

[bedlam]

Death - Trapped in a Corner

Tää levy on kyllä melkoista virtuoositeettia. Gene Hoglan on ehkes maailman paras metallirumpali, Steve DiGiorgio vetää nauhattomalla bassolla omia polkujaan ja Andy LaRoquella on yksi historian tunnistettavimmista soolosoundeista. Schuldiner oli kyllä melkoinen säveltäjämies. Riffit seuraavat toistaan piittaamatta tempo/sävellajivaihteluista ja silti homma vaan toimii.

[bedlam]

Atheist - Air

Samaa genreä, samalta vuodelta, osin samoja soittajiakin. Vittu, nää sävelsi, nauhotti ja miksasi tän levyn muutamassa viikossa. Mitä riffejä! Ja miten vihasta menoa! Ainoa tietämäni bändi joka yhdisti latinorytmejä verran tekniseen death metalliin ja yhdistelmä on suorastaan murhaava.

Jumankauta, mikä metalliin on menny. Nää väänsi tällasia biisejä monta parissa viikossa, Metallica sävelsi Justicen parissa viikossa aikoinaan. Nykyään samat ukot on kaks vuotta studiossa ja tuloksena 70 minuuttia epämääräistä mömmöä, jossa on ehkä pari alkua kohtuulliselle riffille. Raha tappaa luovuuden.

[bedlam]

[bedlam]

Miäs, jota sekä Frank Zappa että Mike Oldfield kosiskeli aikoinaan bändinsä vakijäseneksi. Hyvä ettei lähtenyt. Suomen hienoimpia säveltäjiä ja Oldfield on aina ollutkin biisimatskultaan kuin köyhän miehen Pohjola. Vieläköhän tänkin vois nähdä livenä joskus, viinamäen miehiä kun taitaa nykyisin olla.

[bedlam]

Miten voi riffi muuttua rankemmaksi kun se muuttuu mollista duuriin? TÄä on näitä muutaman Koffin jälkeen eteen tulevia suuria kysymyksiä.

[aimohaiku]

Kyllä nää Rällämi-ajan Juice-levyt on mainioita. Näiden jälkeen olikin sitten hiljaisempaa.

[piileskelijä]

HIM - Don't fear the reaper akustinen

[NegaDuck]

^ We need more cowbell.

Nyt soi: Tangerine Dream: Hyperborea.

En tosin ehdi kuunnella loppuun, nyt täytyy syöksähtää uima-allakseen.

[aimohaiku]

Coldplay - Viva la Vida or Death and All His Friends

[aimohaiku]

Ismo Alanko - Kun Suomi putos puusta

Jotenkin tässä on matkan varrella päässyt unohtumaan sellainen elämän perusasia, että Herra Alanko on uransa varrella tehnyt loistavaa musiikkia. Tällä hetkellä soi soolodebyytti, mutta päivän aikana ovat olleet kuuntelussa myös Hassisen Koneen kaikki kolme levyä (Tällä tiellä ) sekä Siekkareiden L'amourha.

[SikaMika]

Jotenkin tässä on matkan varrella päässyt unohtumaan sellainen elämän perusasia, että Herra Alanko on uransa varrella tehnyt loistavaa musiikkia.

Eikä ole. Kyllä Ismo on ollut aina ihan kotimaan ykköskastia. Tervetuloa takaisin ruotuun!


NP: Johnny Cash - American IV

[1108]

Death - Trapped in a Corner

Tää levy on kyllä melkoista virtuoositeettia. Gene Hoglan on ehkes maailman paras metallirumpali, Steve DiGiorgio vetää nauhattomalla bassolla omia polkujaan ja Andy LaRoquella on yksi historian tunnistettavimmista soolosoundeista. Schuldiner oli kyllä melkoinen säveltäjämies. Riffit seuraavat toistaan piittaamatta tempo/sävellajivaihteluista ja silti homma vaan toimii.

Normaalisti musiikkimakusi eroaa omastani aivan ketukseen mutta allekirjoitan kirjoittamasi tälläkertaa täysin.

Death on yksi mestareista, taitaa kohdallani ainoastaan Bathory painaa ohitse.

Bathory - One Rode To Asa Bay

[youtube]http://youtube.com/watch?v=hDpc-831GPs[/youtube]

Tällä sydämeni sulaa.

[1108]

Vittu mä en nyt oikein tiedä...

Tämä iski aikoinaan kuin megatonnin lataus ydinpommista tajuntaan:

[youtube]http://youtube.com/watch?v=euHMldrw4fw[/youtube]

Puhumattakaan tästä:

(Ja tämä on universumin paras biisi)

[youtube]http://youtube.com/watch?v=7YM_P1MJDJc&feature=related[/youtube]

Kai se Death kuitenkin on se kovin.

[bedlam]

(Ja tämä on universumin paras biisi)

Tuo kyllä saa adrenaliinin virtaamaan. Kovia rumpukolistelijoita Chuck kyllä osasi aina löytää, tuolla jampalla on persoonallisen rosoinen mutta silti tarkka saundi.

[bedlam]

Kylläpä Panteran musakin kävi melkoisen kaaren aikojen kuluessa.

Kolmen ekan levyn kannet on ehkä maailman tyylikkäimmät, mutta komeimmat oli ehdottomasti debyytissä. Musiikki ei ihan potki perseelle:
[youtube]http://youtube.com/watch?v=GS0wCs2yRJ4&feature=related[/youtube]

Tän Anselmon ekan lätyn voisi kuitenkin jopa laittomasti pyydystääkin jostakin. Tässähän alkoi olla jo ihan yritystä. Kannessa on jo selkeesti kans käytetty huippugraafikkoa:
[youtube]http://youtube.com/watch?v=Q4eh1VWbZB0[/youtube]

Anselmoisen äänikin muuttui pikkasen matkan varrella. Mää kyllä diggailin Cowboys-levystä, jossa oli sekä alkuaikojen kiljuntaa että matalempaa korinaa.
[youtube]http://youtube.com/watch?v=Km8xIs24UeY&feature=related[/youtube]

[slemmari]

Agalloch - Hallways of Enchanted Ebony

[Xiberia]

Porcupine Tree - The Sky Moves Sideways

[Lolita]

Salt'n Pepa feat. En Vogue - Whatta Man

[1108]

[Xiberia]

Deftones - Adrenaline

[1108]