Sonni, porsas sekä apina.
-
Rauno Räsänen:
Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
Slipknot - Pyschosocial
Pitäisköhän sitä heittäytyä hurjaksi ja ostaa elämäni ensimmäinen Slippari-levy? Ai joo vai? Ai ei vai?
EDIT: Nyt soi Left Behind -biisi ihan nostalgian vuoksi. Silloin Iowa-levyn ilmestymisaikoihin tämä pyöri MTV:llä (!!!), ja nauhoitin sen perinteiselle VHS:lle ja soittelin päivät pitkät :)
"Elämä on kuin pornoelokuva - silloin tällöin panemista ja niissä väleissä ihan täyttä paskaa."
^ kerran pyörittäny ja hyvältä kyllä vaikuttaa. Paljon melodiaa ryminän seassa, niinkuin edelliselläkin lätyllä. Ja nää osaa oikeasti säveltääkin melodisia juttua, toisin kuin moni muu rähinäbändi.
OT:
Sanokaa mitä sanotte, mutta mun mielestä tämä on ihana bändi. Ehkä vähän harmitonta ja haasteetonta, mutta ei tämä sentään mikään linkinparkki ole.
"Elämä on kuin pornoelokuva - silloin tällöin panemista ja niissä väleissä ihan täyttä paskaa."
Metallican sinkku alkaa hiljalleen toimia oikein hyvin ekan viiden minuutin osalta. Viimeiset kolme minuuttia ovat edelleenkin järkyttävää ja naurettavaa paskaa, mutta olen oppinut antamaan sen mennä toisesta korvasta ulos.
Slipknotin kuuntelin n. viidennen kerran. Edellisen levyn mielestäni osin turhat kaahaukset on korvattu jo edelliselle levylle tunnusomaisilla, melodisemmilla ja riffeillä tai hyvillä mättösellaisilla. Vauhti on vähän tippunut, ja sen on vain hyvä. Tää toimii, suosittelen.
Nyt lauteilla Gogol Bordello - Multi kontra culti vs. irony
bedlam kirjoitti:Viimeiset kolme minuuttia ovat edelleenkin järkyttävää ja naurettavaa paskaa, mutta olen oppinut antamaan sen mennä toisesta korvasta ulos.
Jotenkin siitä kyllä tulee mieleen 80-luku ja sen ajan mätöt; Venom, Mercyful Fate, Iron Maiden, Misfits jne... Kellarimeninki. Tai sitten olen vain nostalgisella tuulella. En ole tosin kuullut biisiä kertaakaan kunnon äänentoiston kautta, tai edes säädyllisen. Biisin ensimmäiset viisi minuuttia aiheuttivat minussa enemmänkin tunnelman, että joku on tehnyt vitun huonon mukaelman No Leaf Cloverista.
Slipknotin mättö toimii, mutta melodisia osuuksia vaivaa sama siloposkisuus kuin muillakin vastaavilla limp bizketeillä. Hommasta putoaa jotenkin pohja silloin kun kaveri alkaa laulamaan lähes 16 -vuotiaan falsettia (ehkä vähän kärjistin) kesken mätön. Mättäisivät vaan, sen ne osaa.
Theodore Taylor kirjoitti:Jotenkin siitä kyllä tulee mieleen 80-luku ja sen ajan mätöt; Venom, Mercyful Fate, Iron Maiden, Misfits jne... Kellarimeninki. Tai sitten olen vain nostalgisella tuulella.
Yllättävän moni tuntuu olevan nostalgisella tuulella. Se harmoniakitara ja varsinkin jälkeensä tuleva luriluriluri-riffi on niin surkuhupaisa, että St Änkyräkin kuulostaa kuningasriffien juhlalta sen jälkeen. Metallicaa aloin penskana kuuntelemaan juuri nimenomaan hienojen riffien ja harmonioiden takia, mutta tuossa loppurymistelyssä ei ole mummielestä yhtään minkäänlaista hyvää riffintynkää.
No, se Cyanide-biisi oli sentään parempi kokonaisuutena, joskaan ei mikään klassikko sekään. Eräs viisi biisiä kuullut arvioija kertoili, että ainoastaan levyn aloitusbiisi oli erinomainen. Mutta että se olikin kevyesti parasta Metallicaa Justicen jälkeen. Se jo riittäisi.
Edit: No kyllä toi Cyaniden liveversio peittoaa ton sinkun mennentullen jo. Ja kyseessä ei edes ole mikään loistava livebändi.
bedlam kirjoitti:Metallicaa aloin penskana kuuntelemaan juuri nimenomaan hienojen riffien ja harmonioiden takia, mutta tuossa loppurymistelyssä ei ole mummielestä yhtään minkäänlaista hyvää riffintynkää.
Ei siinä mitään maatajärisyttävää olekaan. Minä koen sen niin, että siinä juuri on se pointti. On vaikea panna panna sätkynukkeja tai lakia paremmaksi, niin miksei saman tien mennä blues-rockin kautta takaisin juurille. Niin minä sen biisin koen. Minusta se Metallican blues-rock vaihe oli erittäin hyvä, ei ehkä kaikkein syvintä sinistä, mutta aivan helvetin toimivaa. Se biisi on vähän kuin lyhyt oppimäärä Reloadista takaisin juurille. Ihan puhtaasti siihen kun äijät hyvä kun tiesivät miten päin kitaraa pidetään kädessä. Tosin siitä jää sellainen trash porukoita nuoleskeleva jälkimaku, mutta unohdotetaan se tässä vaiheessa, ennen kuin ollaan kuultu studiossa hiottu versio. Ainakin uskon että tätäkin on tuotettu "paremmaksi" ennen julkaisua. Vai oliko tämä sinkkuversio? *olen pihalla*
Olin aikas pettyny viisuun eka, mutta jotenkin ton sinkun jälkeen aloin diggailemaan enemmän. Parempaa paluuta toi sinne riffimetallicaan on.
Ensivaikultelma oli se, että Jamesin lauluosuus oli jotenkin leipiintyneen oloista. Sellaista pakosta väännettyä. Intohimo puuttui. Musiikkiin en osannut kiinnittää huomiota flekmaattisen laulannan alta. Läppärin kajareista mikään musiikki kuunneltuna ei kyllä kuulosta kovin kummoiselta. Tai edes laulanta.
OT: Nickelback on soinut sen aikaa kun olen koneella notkunut...
Theodore Taylor kirjoitti:Ensivaikultelma oli se, että Jamesin lauluosuus oli jotenkin leipiintyneen oloista. Sellaista pakosta väännettyä.
Nooh, kieltämättä hieman. Mutta joo. Sinkun tuomasta pienestä pettymyksestä huolimatta tuo biisi ja varsinkin tämä studiopätkä valaa uskoa että ainakin jotenkin toimivaa jytkettä on mahdollisesti tulossa. Tästähän tulee melkein Slayer mieleen, herranen aika: