Kitinä

Loistolevy, vaikka tarttuvia koukkuja sais mummielestä olla viälä enemmän kaaoksen seassa. Tää biisi kyllä jää viulumelodioineen soimaan päähän.

bedlam kirjoitti:

NegaDuck kirjoitti:Fear Factory? Laulaja vaihtaa sujuvasti kuoloörinän ja melodisen laulamisen välillä.

Paitsi Fear Factoryn melodiset lauluosuudet on suurimmalta osin ihan järkyttävän huonoja. Demanufacture on ainut levy, joka toimii täysin.

Nyt Demanufacturea ja Obsoletea hieman pidempään kuunnelleena täytyy todeta että siinä missä Demanufacturessa on pari huippubiisiä, Obsolete on tasalaatuisempi. Demanufacturessa on muutamassa biisissä tahattoman komiikan puolelle lipsahtavia kailotusosuuksia, esimerkiksi Body Hammerin kertosäe jonka kuunteleminen suorastaan myötähävettää.

NegaDuck kirjoitti:

bedlam kirjoitti:

NegaDuck kirjoitti:Fear Factory? Laulaja vaihtaa sujuvasti kuoloörinän ja melodisen laulamisen välillä.

Paitsi Fear Factoryn melodiset lauluosuudet on suurimmalta osin ihan järkyttävän huonoja. Demanufacture on ainut levy, joka toimii täysin.

Nyt Demanufacturea ja Obsoletea hieman pidempään kuunnelleena täytyy todeta että siinä missä Demanufacturessa on pari huippubiisiä, Obsolete on tasalaatuisempi. Demanufacturessa on muutamassa biisissä tahattoman komiikan puolelle lipsahtavia kailotusosuuksia, esimerkiksi Body Hammerin kertosäe jonka kuunteleminen suorastaan myötähävettää.

No jaa, mielipideasioita taas tietty. Mun mielestä Obsoleten aloitusbiisissä oli niin karseat laulumelodiat, että koko levy oli jo sen jälkeen pilalla. Toisaalta Demanufacture kuulosti ilmestyessään niin tuoreelta, ettei kaikkia nolouksia edes välttämättä tajunnut. Levyn puhkikuunneltuaan ei osaa objektiivisesti enää ajatellakaan.

Deftones - s/t

Pitkästä aikaa.

Reptile Ride-levyn parhaimmistoa, ainakin podilla aivoihin menetelmällä

Je perkele että kuulostaa hyvältä. Kehtaan alkaa inttämään tätä vuoden levyksi.

Kuuntelen/katselen YouTubesta Levellersin livejuttuja ja odotan marraskuun keikkaa innolla. :)

Tän tytön herkkusimpukka koskettaa mun lauluääntä.

Vaimitensenytoli.

Nimpparilahjaksi saatu Slipknotin uusin. Tai soisi, jos mies suostuisi laittamaan Avantasian vähäksi aikaa tauolle ja antais mun soittaa mun levyä. Murr!

1108 kirjoitti:

Kolahti niin että otsaan tuli mustelma.

Aivan parhautta.

Ihan hirveää paskaa.

Selkeä resepti numbalel suunnattavaan musiikkiin: lyriikkaan teiniagnstia, uhmaa ja kuolemaa - vokalistiksi nätti tsyby, videoon lisää angstailua ja nudeilua, vähän alistamismeininkiä ja verta.

Paskaa ja lukioikäisten ihkuilua.

more kirjoitti:Reptile Ride-levyn parhaimmistoa, ainakin podilla aivoihin menetelmällä

Kai tässä joutuu taas komppailemaan Morea.

En näistä tukkaheiluu ja ärhyntä kuuluu jutuista normaalisti diggaile, mutta kun Insomnium putoaa niin kyllä tämäkin. Menee hankintalistalle Hello Kitty-tohveleiden kanssa.

Tässä.

Mukillinen teetä, syksyinen ilma ja Oscar Petersonia soimassa. Olen onnellinen.

Minusta on tullut virallisesti vanhus, kun olen alkanut nauramaan kaikenmaailman liian vakavasti otetulle synkistelylle. On hienoa kun suojattua elämää elävät pullaposket tuntevat maailmantuskaa ja ovat kosketuksissa tyhjyyden ja vihan kanssa - ja niinkuin uniikisti ilmaisevat sitä kopioimalla oman tyylinsä tyyliuskollisesti.

Kuuluu kasvamiseen ja niin edelleen, mutta ennen vanhaan musiikki ei kannustanut jengiä vetämään itseään jojoon, menemään junan alle, viiltelemään itseään tai tekemään muuta yhtä tyhmää aikana, jolloin skidit ovat hankalassa elämänvaiheessa. Ennen vanhaan oikea musiikki haastoi elämään, kokeilemaan ja löytämään sen oman itsensä, eikä luovuttamaan.

Nykyään olen entistä onnellisempi siitä, että joku tekee musiikkia ja luo ajatuksia jotka jaksavat ilahduttaa ja tuoda ihmisiä yhteen positiivisesti - että joku uskaltaa ja osaa laulaa rakkaudesta joka tuntuu tai miten nähdä suuri kauneus pienissäkin asioissa.

Metallican uusin on hyvä esimerkki levystä, joka on jäänyt oikeastaan täysin ilman kunnollista kuuntelua kun raidat ovat täynnä sielutonta revittelyä jota en olisi itsekään kehdannut paketoida saati sitten sanoa diggaavani. Ei vaan kosketa, ei vaan kuulosta hyvälle - ei toimi ei.

Mieluummin annan paikan soittolistaltani Emma Salokoskelle tai vaikka Tuomo Prättärin erinomaiselle groovahtavalle soololevylle, jonka biisit True Friend ja Don't take it too hard ovat kaikessa hyvässä enemmän 70-lukua kuin 70-luku koskaan oli. Hitto miten hyvältä yksinkertaisetkin jutut voivat kuulostaa, kun niissä on sielu ja fiilis mukana. Sitä ei vaan voi feikata soittamalla kovempaa tai vetämällä tiukemmalla asenteella.

Itseasiassa Emma Salokoski ja vaikkapa Stella on loistavia esimerkkejä siitä, miten ne vähän tarvitaan osumiseen perille ja miten häilyväistä on korniuden ja herkkyyden raja. Joku Stellan häävalssi on niin kaunis kappale, että on melkein ihme että se ei mene korniuden puolelle - eikä se mene, vaan kostuttaa silmät kerta toisensa jälkeen.

Vanhuudesta kertoo myös se, että yhä useammin soittolistalla on jazz-klassikoita rock-klassikoiden rinnalla. Jos joskus pidin The Commitments-elokuvasta opittuun tyyliin jatsia muusikoiden henkisenä runkkaamisena, olen edelleen useasti sitä mieltä - mutta tajunnut että joissain tapauksissa jazz tai vaikka hyvä proge on samanlainen kokemus kuin tajuntaa laajentava päihde, eikä niiden kanssa ole helppoa hypätä suoraan syvään päähän altaassa.

Kauan on vielä matkaa eläkkeelle jäämiseen?

Eleanoora Rosenholm: Älä kysy kuolleilta, he sanoivat

"Vainajan muotokuva" kuulosti hyvältä, tämä on silkkaa parhautta.

huima kirjoitti:...

Heitä hippi voltti.