Mikä soi nyt..?

[Vagabondo]

Tästähän just näkyy, että jonkun pitää kertoa minulle joku radiokanava, jota kuulisin ilmeisesti vain netistä. Eikä ole kuin kultaisella 80-luvulla, jolloin saattoi pitää telkun musiikkikanavia vain auki, ja päivittäin pulppusi uutta ja vanhaa kaikista genreistä. Siis ihan kuin sanoin: vakava huononnus, paluu 70-lukuun jolloin jutskista tiesi vain jos kaveri tai sen isoveli oli kuullut niitä.

Radio Helsinki on itseasiassa huomattava parannus 80-luvun kanaviin soitettavan musiikin monipuolisuudessa ja informaativuudessa. Tarjonta on itseasiassa niin laajaa, että kaikki lähetykset tuskin miellyttää ketään. Muutenkin mahdollisuudet etsiä uutta musiikkia on paljon paremmat kuin ennen. Samat musiikkilehdet ilmestyy edelleen, joiden lisäksi netistä löytyy paljon muitakin levyjä arvostelevia sivustoja ja uusien mielenkiintoisten nimien musiikkia voi kuunnella netistä. On kaikenmaailman keskustelupalstoja, etc, joten ei todellakaan olla enää kaveriporukan huhujen varassa. Ei tälläisestä voinut edes unelmoida 80-luvulla kirjaston levyhyllyä selatessa.

[Gat]

Tästähän just näkyy, että jonkun pitää kertoa minulle joku radiokanava, jota kuulisin ilmeisesti vain netistä. Eikä ole kuin kultaisella 80-luvulla, jolloin saattoi pitää telkun musiikkikanavia vain auki, ja päivittäin pulppusi uutta ja vanhaa kaikista genreistä. Siis ihan kuin sanoin: vakava huononnus, paluu 70-lukuun jolloin jutskista tiesi vain jos kaveri tai sen isoveli oli kuullut niitä.

Radio Helsinki on itseasiassa huomattava parannus 80-luvun kanaviin soitettavan musiikin monipuolisuudessa ja informaativuudessa. Tarjonta on itseasiassa niin laajaa, että kaikki lähetykset tuskin miellyttää ketään. Muutenkin mahdollisuudet etsiä uutta musiikkia on paljon paremmat kuin ennen. Samat musiikkilehdet ilmestyy edelleen, joiden lisäksi netistä löytyy paljon muitakin levyjä arvostelevia sivustoja ja uusien mielenkiintoisten nimien musiikkia voi kuunnella netistä. On kaikenmaailman keskustelupalstoja, etc, joten ei todellakaan olla enää kaveriporukan huhujen varassa. Ei tälläisestä voinut edes unelmoida 80-luvulla kirjaston levyhyllyä selatessab

No kuule oli kaikki radio Luxemburgit sun muut Motalat varimaan jo 50-luvulla. Nekin löysi helpommin kuin nuo teidän. Eikä niiissä radioissa näy kuvaakaan, kuten jo 80-luvulla monelta kanavalta. Niitä nauhoitin aikaan kun oli jopa nopea pysyvä nauhoitusmahdollisuus eikä vain digipoksin kovalevy. 80-luvulla kaiken tyylin musiikkia helposti nähtyäni vain telkkarin avaamalla, joskus kävelin Aleksin Fazeriin tai Mannerheimintien Mega-Epesiin levyä ostamaan. Mahtaako Helsingissä olla enää isoja yleislevykauppojakaan? Niin passe, nyt eletään 2010-lukua hei.

Edit: Tuo että löytää musikkia keskustelufoorumeiden kautta, on lähes yhtä huono kuin se vanha kaverit ja niiden isoveljet. Että sitten luottaa vaikka Kitinäidiooottien puskaradioon. Eikä niin, että kuten ennen oli kaikki genret joka päivä näkyvillä, ja niin löysi ihan itse jotain uutta. Eikä että ensin tietää sivuston, joka soittaa jotain tiettyä genreä jne.

Olen joskus ostanut levyjä jonkun Soundin suosituksen mukaan, mutta aika urpoa ja petollista sekin.

[Vagabondo]

80-luvulla kaiken tyylin musiikkia helposti nähtyäni vain telkkarin avaamalla,

Just. No eipä tästä sitten enempää, jos oot sitä mieltä.

[Gat]

80-luvulla kaiken tyylin musiikkia helposti nähtyäni vain telkkarin avaamalla,

Just. No eipä tästä sitten enempää, jos oot sitä mieltä.

Asuitko sinä 80-luvulla kenties jossain metsässä etkä esim. Varkauden tai Helsingin kaapelikanavien alueella? No sitten ymmärrän. Mitäs asuit.

Ontopic: Teemalla näytetty "Paluu 80-luvulle, osa 1/6"
Täytyy myöntää, että varsinkin saksalainen postpunk oli minulle enimmäkseen tuntematonta. Mutta jumalauta kylläpä oli hienoa kaikessa harrastelijamaisuudessaan mutta kuitenkin ennakkoluulottomassa luovuudessaan.

http://areena.yle.fi/video/1310412755303

[Vagabondo]

Asuitko sinä 80-luvulla kenties jossain metsässä etkä esim. Varkauden tai Helsingin kaapelikanavien alueella? No sitten ymmärrän. Mitäs asuit.

Ei, et selvästikään ymmärrä. Ei sieltä kaapelikanavilta mitään koko musiikin kirjoa tullut, vaikka joitain hyviä kappaleita videoilla sieltä nauhoitinkin.

[Gat]

Asuitko sinä 80-luvulla kenties jossain metsässä etkä esim. Varkauden tai Helsingin kaapelikanavien alueella? No sitten ymmärrän. Mitäs asuit.

Ei, et selvästikään ymmärrä. Ei sieltä kaapelikanavilta mitään koko musiikin kirjoa tullut, vaikka joitain hyviä kappaleita videoilla sieltä nauhoitinkin.

No mitä sitten oli kaikki päivittäiset klassikkotunnit, joissa oli toisin kuin nykyään ihan videoiden alkuajoilta eikä vain jotain vuodesta 2008, metalliohjelmat, indieohjelmat, erikseen niggerien hiphoppailut, saattoipa olla silloista teknoakin erikseen, sitten konsertteja, tavanomaisia listoja sekä englannista että ameriikasta, vaihtuvat uutuuksien esittelyt ja kaikki vielä juontojen kera eikä sama nauha aina?

Näin jo Skyssä ja Music Boxissa.

[Vagabondo]

joissa oli toisin kuin nykyään ihan videoiden alkuajoilta eikä vain jotain vuodesta 2008,

Sieltä tuli nimenomaan pop/rock/heavy/rap -rintamalta musiikkia, joista oli tehty videot, eikä videoiden teko siihen aikaan ollut yhtä helppoa ja halpaa kuin nykyään. Silloin videoita tehtiin vain yhtyeille, jotka joko oli jo isoja tai joihin levy-yhtiö panosti, jotta se saataisiin breikkaamaan. Jos ei breikannut, niin ei tullut seuraavaa videota. Isoillakaan yhtyeillä ei videoita tehty kuin levyn muutamasta kappaleesta, joten jo lähtökohtaisesti TV:n kautta mahdollinen tarjonta on paljon rajatumpaa kuin radio. Sen lisäksi kanavan valitsemien musiikin tyylisuuntien ulkopuolelle jää valtavasti hyvää musiikkia. Netin ansiosta musiikkia on paljon enemmän saavutettavissa ja vieläpä silloin kun itse haluat.

Myönnettäköön, että nykyään on tarjolla kanavia, jotka suoltava ohjelmaa vielä huomattavasti yksipuolisemmin, mutta kuka käskee seuraamaan niitä, kun tarjolla on myös huomattavasti parempia vaihtoehtoja?

Livetaltiointi vuodelta 1990 vuonna 1982 julkaistun levyn kauniista nimikappaleesta. Enpä muista kuulleeni kappaletta 80-luvulla kaapelikanavilta, vaikka artisti on erittäin suosittu latinalaisessa amerikassa.

[Haemaeraemies]

Rokkenroulin parhaita anteja on mielestäni parhaimmillaan suurta runoutta lähestyvä sanoitus. Noissa Shrimpseisä taas jonkun tuubin läpi runnottua vikinää ja jonkun jätkän örähtelyä- Missä pihvi?
Äänimaailmasta kuulen vain piippiippiiä, kilikatikalatia, kompin ja mahdollisesti pianon välillä. Ei mitään inspiroivaa minulle.

Tuo kappale tiivistiää, miksi asiasta keskusteleminen, sen sinulle purkaminen tai muutenkaan selittäminen on täysin näppäimistön ja internetin tuhlausta. Jos ihmiselle pitää selittää instrumentaalisen musiikin aiheuttamia tunteita, niin voidaan lienee päätellä ettei sinun kannata instrumentaalista musiikkia kuunnella.

Noh, selitänpäs hupiini silti. Otetaan vaikka toi Skrillexin "First of the year" ensimmäinen minuutti. Aina kun kuuntelen ton dropin ( Missä homma ns. polkaistaan käyntiin) pamahtaa niskakarvat pystyyn ja aivot täyttää euforia. Miksi? Täysin vastustamaton ja hallitsematon kombinaatio korkeita ja matalia ääniä, joka repii mieltä riekaleiksi, silleen hyvällä tavalla. Kaaos, järjestys ja rauha samassa paketissa.

Basso nyt pistää hymyilemään aina, mutta tuo kyseinen on kuin valmentaja joka laittaa treenattavan polvilleen, samalla silti kannustaen. Rankka mutta rakastava. Sirkkeliäänet tasapainottavat kokonaisuutta ja 1;35 sisään astuva liidiujellus vie homman vielä leveliltä eteenpäin. Unohtamatta breikki nro 2 jälkeen tulevaa puolen minuutin breakbeat-poljentoa, joka pitää homman tuoreena loppuu asti.

Euforinen fiilis, hymyilyttää kokoajan pirusti ja tekee mieli riekkua eläimenä pitkin mestoja. Ja istun saatana ankeassa toimistossa puskemassa duunia Eli kyllä toi mulle jotenkin toimii

Ollaan selvästi eri maailmasta kun tarvit jonkun ölisemään korneja lyriikoita muusiikkisi päälle että saat siitä jotain irti.

[Vagabondo]

Otetaan vaikka toi Skrillexin "First of the year" ensimmäinen minuutti.

Kappaleen alku on kyllä hyvä, mutta se toinen linkkaamasi kappale kuulostaa kokonaisuutena paremmalta. Rikottu beatti rullaa siinä paremmin.

Skrillexiä kuunnellessa tuli mieleen, että musiikissa on jossain määrin samaa henkeä kuin Praxis:n loistavassa Transmutations -levyssä, joka on pääosin perusinstrumenteilla sisään soitettua musaa. Tästäkin youtubesta näkyy löytyvän koko levy, joten ei tarvi edes levykauppaan kömpiä. Parhaimmillaan alusta loppuun putkeen kuunneltuna, mutta napataan näyte tuolta matkan varrelta.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=PVoVDo8m ... 0C&index=3[/youtube]

[Varis]

Sieltä tuli nimenomaan pop/rock/heavy/rap -rintamalta musiikkia, joista oli tehty videot, eikä videoiden teko siihen aikaan ollut yhtä helppoa ja halpaa kuin nykyään. Silloin videoita tehtiin vain yhtyeille, jotka joko oli jo isoja tai joihin levy-yhtiö panosti, jotta se saataisiin breikkaamaan. Jos ei breikannut, niin ei tullut seuraavaa videota. Isoillakaan yhtyeillä ei videoita tehty kuin levyn muutamasta kappaleesta, joten jo lähtökohtaisesti TV:n kautta mahdollinen tarjonta on paljon rajatumpaa kuin radio. Sen lisäksi kanavan valitsemien musiikin tyylisuuntien ulkopuolelle jää valtavasti hyvää musiikkia. Netin ansiosta musiikkia on paljon enemmän saavutettavissa ja vieläpä silloin kun itse haluat.

Juu. Kyllä nämä gattacan horinat ovat niin uskomatonta paskaa, että en nyt tiedä onko kirjoitellut aivokuolleessa tilassa vaiko provoaa vain. Markkinoida nyt runsauden sarvena ja diversiteetin edistäjänä järjestelmää, jossa levy-yhtiöt päättävät että jakeluun menee 1/1000 artistista ja heiltäkin 1/50 biisistä ja sen jälkeen MTV/Skybox/whatevörin johto päätti mikä on hyväksyttävää näytettävää ja mikä ei. Jos musiikkitelevision valtakausi jotain teki, niin yksipuolisti, tasapäisti ja kaupallisti musiikkia. Se mikä myi näkyi, se mikä ei myynyt ei näkynyt.

Esimerkiksi Metallica taisi saada MTV:lle videonsa neljännellä levyllä aikoihin vasta breikattuaan ja luotuaan itselleen kovan fanikunnan jo itse ihan muilla keinon.

Musiikkitelevisiot toisitivat vain samoja videoita viikkokausia useita kertoja päivässä. Mikä toki oli ymmärrettävää, kaliita videoita kuitenkin tehtiin melko vähän ja ideahan oli puffata juuri muutamaa artistia isoksi. Tänä päivänä vastine olisi joku Voice, joka soittaa monesta genrestä pelkästään isoja radiosoittohittejä.

[küllküll]

Esimerkiksi Metallica taisi saada MTV:lle videonsa neljännellä levyllä aikoihin vasta breikattuaan ja luotuaan itselleen kovan fanikunnan jo itse ihan muilla keinon.

Muistelisin, että Metallica itse asiassa järjestelmällisesti kieltäytyi tekemästä minkäänlaista musiikkivideolta, kunnes kyllästyi potkimaan tutkainta vastaan "Justice For Allin" aikoihin. "One"-raita oli sitten ensimmäinen Alcoholica-videotuote.

[Dumiz]

[küllküll]

Vähän juurihoitoa vaihteeksi.

[Gat]

Rokkenroulin parhaita anteja on mielestäni parhaimmillaan suurta runoutta lähestyvä sanoitus. Noissa Shrimpseisä taas jonkun tuubin läpi runnottua vikinää ja jonkun jätkän örähtelyä- Missä pihvi?
Äänimaailmasta kuulen vain piippiippiiä, kilikatikalatia, kompin ja mahdollisesti pianon välillä. Ei mitään inspiroivaa minulle.

Tuo kappale tiivistiää, miksi asiasta keskusteleminen, sen sinulle purkaminen tai muutenkaan selittäminen on täysin näppäimistön ja internetin tuhlausta. Jos ihmiselle pitää selittää instrumentaalisen musiikin aiheuttamia tunteita, niin voidaan lienee päätellä ettei sinun kannata instrumentaalista musiikkia kuunnella.

Noh, selitänpäs hupiini silti. Otetaan vaikka toi Skrillexin "First of the year" ensimmäinen minuutti. Aina kun kuuntelen ton dropin ( Missä homma ns. polkaistaan käyntiin) pamahtaa niskakarvat pystyyn ja aivot täyttää euforia. Miksi? Täysin vastustamaton ja hallitsematon kombinaatio korkeita ja matalia ääniä, joka repii mieltä riekaleiksi, silleen hyvällä tavalla. Kaaos, järjestys ja rauha samassa paketissa.

Basso nyt pistää hymyilemään aina, mutta tuo kyseinen on kuin valmentaja joka laittaa treenattavan polvilleen, samalla silti kannustaen. Rankka mutta rakastava. Sirkkeliäänet tasapainottavat kokonaisuutta ja 1;35 sisään astuva liidiujellus vie homman vielä leveliltä eteenpäin. Unohtamatta breikki nro 2 jälkeen tulevaa puolen minuutin breakbeat-poljentoa, joka pitää homman tuoreena loppuu asti.

Euforinen fiilis, hymyilyttää kokoajan pirusti ja tekee mieli riekkua eläimenä pitkin mestoja. Ja istun saatana ankeassa toimistossa puskemassa duunia Eli kyllä toi mulle jotenkin toimii

Ollaan selvästi eri maailmasta kun tarvit jonkun ölisemään korneja lyriikoita muusiikkisi päälle että saat siitä jotain irti.

Joo. Ollaan ihan eri eläinlajia. Minähän en muutenkaan ole ihminen, mutta ilmeisesti ihmisetkin on vaihdettu ulkoavaruuden olioihin.

Instrumentaalimusiikilla on totta kai arvonsa. Ja totta kai minä osaisin selittää, mitä henkilökohtaista arvoa saan jostain kepeästä klassisesta , sanotaan vaikka Paganinin "La Campanellasta". Mun tulkinnan mukaan taistelua kuolemisen ja elämänhalun välillä. Vain mun tulkinta ja mitä siitä SAAN.

Sun Shilleriselostuksesta en saa muuta irti kuin tosiaan sinusta on eufoorista miten joku kilikatikalikatippiippiip teknisesti tehdään. Robottiko olet?

Sieltä tuli nimenomaan pop/rock/heavy/rap -rintamalta musiikkia, joista oli tehty videot, eikä videoiden teko siihen aikaan ollut yhtä helppoa ja halpaa kuin nykyään. Silloin videoita tehtiin vain yhtyeille, jotka joko oli jo isoja tai joihin levy-yhtiö panosti, jotta se saataisiin breikkaamaan. Jos ei breikannut, niin ei tullut seuraavaa videota. Isoillakaan yhtyeillä ei videoita tehty kuin levyn muutamasta kappaleesta, joten jo lähtökohtaisesti TV:n kautta mahdollinen tarjonta on paljon rajatumpaa kuin radio. Sen lisäksi kanavan valitsemien musiikin tyylisuuntien ulkopuolelle jää valtavasti hyvää musiikkia. Netin ansiosta musiikkia on paljon enemmän saavutettavissa ja vieläpä silloin kun itse haluat.

Juu. Kyllä nämä gattacan horinat ovat niin uskomatonta paskaa, että en nyt tiedä onko kirjoitellut aivokuolleessa tilassa vaiko provoaa vain. Markkinoida nyt runsauden sarvena ja diversiteetin edistäjänä järjestelmää, jossa levy-yhtiöt päättävät että jakeluun menee 1/1000 artistista ja heiltäkin 1/50 biisistä ja sen jälkeen MTV/Skybox/whatevörin johto päätti mikä on hyväksyttävää näytettävää ja mikä ei. Jos musiikkitelevision valtakausi jotain teki, niin yksipuolisti, tasapäisti ja kaupallisti musiikkia. Se mikä myi näkyi, se mikä ei myynyt ei näkynyt.

Esimerkiksi Metallica taisi saada MTV:lle videonsa neljännellä levyllä aikoihin vasta breikattuaan ja luotuaan itselleen kovan fanikunnan jo itse ihan muilla keinon.

Musiikkitelevisiot toisitivat vain samoja videoita viikkokausia useita kertoja päivässä. Mikä toki oli ymmärrettävää, kaliita videoita kuitenkin tehtiin melko vähän ja ideahan oli puffata juuri muutamaa artistia isoksi. Tänä päivänä vastine olisi joku Voice, joka soittaa monesta genrestä pelkästään isoja radiosoittohittejä.

Älkää nyt vanhat ihmiset itse puhuko paskaa. Niinkuin ette olisi lukeneet mitä aiemmin sanoin. Kritisoin nimenomaan Voicen soittolistoja yllä. Juu, varmaan on vielä parempiakin, mutta toisin kuin ennen ne ovat maksukortillisia. Juu, voisin ostaa kortin. Mutta siinä ei edelleenkään toteudu, että koko rahvaalle näytettäisiin monipuolisemmin ja ihan ilman omaa etsimistä, rahaa ja vaivaa.. kuten 80-luvulla. Sillä tavalla minäkin hokasin vaikka mitä, jota en olisi ikinä itse hokannut etsiä, kun kerran en ollut korva radiossa kiinni. Jopa Kate Bushin löysin niin

Varmaan videoiden tuottaminen on nykyään helpompaa ja varmaan se oli ennen enemmän levy-yhtiöistä kiiinni.

JAKELU ja TIEDOTTAMINEN asioista tai genreistä tietämättömille on huonontunut, jos pitää tietää vittu nettisivukin mistä jotain jota ei vielä tunnekaan, löytää.

Mutta muinaisten Skyn, Music Boxin ja Superchannelin vahvuus oli juuri siinä, että ne tuuttasivat vuorokauden ympäri suurelle yleisole tnntematontakin ja vähämyyntistäkin kamaa. Ilman että minunkaan tarvitsi sitä muualta tietää tai etsiä. Valittiin eri genreohjelmien toimuttajien eikä suinkaan ekonomien laskelmien mukaan että saadaan suurempi osa yleisöstä pysymään kanavalla. Näytettiin jopa ilmaiseksi. Tuota silloin jossain Soundin jutussakin ihmettelivät amerikan Music Televisioniin tottuneet jenkkimuusikotkin.

Ehkä te olitte niin lapsia silloin ettette muista mitään ja nyt luulette nykytyyliä normiksi ellei peräti edistykseksi?

[Haemaeraemies]

Rokkenroulin parhaita anteja on mielestäni parhaimmillaan suurta runoutta lähestyvä sanoitus. Noissa Shrimpseisä taas jonkun tuubin läpi runnottua vikinää ja jonkun jätkän örähtelyä- Missä pihvi?
Äänimaailmasta kuulen vain piippiippiiä, kilikatikalatia, kompin ja mahdollisesti pianon välillä. Ei mitään inspiroivaa minulle.

Tuo kappale tiivistiää, miksi asiasta keskusteleminen, sen sinulle purkaminen tai muutenkaan selittäminen on täysin näppäimistön ja internetin tuhlausta. Jos ihmiselle pitää selittää instrumentaalisen musiikin aiheuttamia tunteita, niin voidaan lienee päätellä ettei sinun kannata instrumentaalista musiikkia kuunnella.

Noh, selitänpäs hupiini silti. Otetaan vaikka toi Skrillexin "First of the year" ensimmäinen minuutti. Aina kun kuuntelen ton dropin ( Missä homma ns. polkaistaan käyntiin) pamahtaa niskakarvat pystyyn ja aivot täyttää euforia. Miksi? Täysin vastustamaton ja hallitsematon kombinaatio korkeita ja matalia ääniä, joka repii mieltä riekaleiksi, silleen hyvällä tavalla. Kaaos, järjestys ja rauha samassa paketissa.

Basso nyt pistää hymyilemään aina, mutta tuo kyseinen on kuin valmentaja joka laittaa treenattavan polvilleen, samalla silti kannustaen. Rankka mutta rakastava. Sirkkeliäänet tasapainottavat kokonaisuutta ja 1;35 sisään astuva liidiujellus vie homman vielä leveliltä eteenpäin. Unohtamatta breikki nro 2 jälkeen tulevaa puolen minuutin breakbeat-poljentoa, joka pitää homman tuoreena loppuu asti.

Euforinen fiilis, hymyilyttää kokoajan pirusti ja tekee mieli riekkua eläimenä pitkin mestoja. Ja istun saatana ankeassa toimistossa puskemassa duunia Eli kyllä toi mulle jotenkin toimii

Ollaan selvästi eri maailmasta kun tarvit jonkun ölisemään korneja lyriikoita muusiikkisi päälle että saat siitä jotain irti.

Joo. Ollaan ihan eri eläinlajia. Minähän en muutenkaan ole ihminen, mutta ilmeisesti ihmisetkin on vaihdettu ulkoavaruuden olioihin.

Instrumentaalimusiikilla on totta kai arvonsa. Ja totta kai minä osaisin selittää, mitä henkilökohtaista arvoa saan jostain kepeästä klassisesta , sanotaan vaikka Paganinin "La Campanellasta". Mun tulkinnan mukaan taistelua kuolemisen ja elämänhalun välillä. Vain mun tulkinta ja mitä siitä SAAN.

Sun Shilleriselostuksesta en saa muuta irti kuin tosiaan sinusta on eufoorista miten joku kilikatikalikatippiippiip teknisesti tehdään. Robottiko olet?

Turha sun kans on tuhlata internettiä, oot päättänyt että kaikki mitä et tajua on paskaa ja muut on väärässä, koska ennen kaikki oli parempaa.

Jos menneessä eläminen helpottaa sun tuskaa ( ja rajoittaa karhunkaatamisen tarvettasi), niin anna mennä. Mutta muuten tuo on vain sääliä herättävää menneen kaipailua, johon sortuu yleensä ihmiset, jotka ei ole suoritukseensa tyytyväisiä. Nostalgiaa tuo ei ole, vaikka kovasti koitat sen naamioida siihen leiriin.

[Vagabondo]

...Kritisoin nimenomaan Voicen soittolistoja yllä. Juu, varmaan on vielä parempiakin, mutta toisin kuin ennen ne ovat maksukortillisia.

JAKELU ja TIEDOTTAMINEN asioista tai genreistä tietämättömille on huonontunut, jos pitää tietää vittu nettisivukin mistä jotain jota ei vielä tunnekaan, löytää.

Kukaan ei kai ole kiistänyt Voiceen kohdistamaasi kritiikkiä ja, ainakin minusta, olet sen suhteen oikeassa.

Kaapelikanavat ei suinkaan olleet ilmaisia 80-luvulla. Maksu kiersi vain taloyhtiön kautta vastikkeeseen. Ainakin meilläpäin. Helsingistä tai varkaudesta en tiedä.

Tietoa on nykyään paljon helpommin saatavilla kuin 80-luvulla. Luulisi noinkin aktiivisesti netissä roikkuvan ihmisen osaavan käyttää hakukoneita, joilla löytää informaatiota musiikista. Esim tällänen saitti tuli tänään vastaan. En ole vielä ehtinyt tutkimaan mitä kaikkea se pitää sisällään. Turha syyttää muita siitä ettet pysy ajan tasalla. Ei sitä informaatiota mitenkään tarkoituksella sulta piiloteta, eikä toisaalta ole mikään pakko etsiä uutta musiikkia.

Itse olen tänään lueskellut brazilialaisesta musiikista, checkaillu listaa hyvistä levyistä ja kuunnellu kappaleita youtubesta.

[küllküll]

Luulis putoovan gee-miehellekin. Suht uutta louhintaa -onko tuo nyt nelisen vuotta vanha styge - from downunda, AC/DC:n ja Rose Tattoon perinteitä kunnioittaen.



Vähän täytyy olla Gattiksen kanssa samalla linjalla tuosta musiikin jakelusta. Pirkanmaan talousalueelta en esimerkiksi ole löytänyt yhtään radioasemaa, joka tuuttaisi uutta ja mielenkiintoista sisältöä. Tampereen isoin paikallisradio on jämähtänyt menneisyyteen ja valtakunnalliset SBS-bastardit jonkun ekonomin laatimiin soittolistoihin (hyi helvetti). Basson tai Radio Hgin netitse kuuntelukin on tehty työpaikan verkossa mahdottomaksi.

Emtiiviitä en ole enää vuosiin katsonut aktiivisesti, mutta huonompaan suuntaan senkin tarjonta on mennyt. Soittolistakamaa ja realitypaskaa. Ennen marginaaligenreille omistetut, prime-timen ulkopuolella lähetetyt "MTV Raps", "Headbanger's Ball" ja vastaavat tuntuvat kadonneen tyystin. Joku "Party Zone" tuli nauhoitettua joka viikonloppu, koska siellä soitettiin huomattavan marginaaliakin elektronista bilemusaa.

[Bluntly]

^ Seuraavaa noiden keikkaa odotellessä. Nosturissa vetivät ihan jees, mutta omat fiilikset olivat hiukan huonot muista syistä. Kaapelille ei viitsinyt mennä paskan akustiikan vuoksi.

[küllküll]

^ Seuraavaa noiden keikkaa odotellessä. Nosturissa vetivät ihan jees, mutta omat fiilikset olivat hiukan huonot muista syistä. Kaapelille ei viitsinyt mennä paskan akustiikan vuoksi.

Samat sanat. Liian nopeesti huiviin heitetty jallupullo aiheutti katatonian joka kesti setin tokasta toiseksi viimeiseen biisiin. Amatöörin touhua, hävettää vieläkin

[Vagabondo]

tällänen saitti tuli tänään vastaan.

Vaikuttaa ihan hyvältä sivustolta musiikin etsimiseen. Siltä osin mitä itse tuntee musiikkia, niin hyvät levyt näytti saaneen aika hyviä arvosteluja.

Tätäkään en muista aikaisemmin kuulleeni, mutta levy siirtyy jo nimiraidan pohjalta hankintalistalle.

[Vagabondo]

Mä joudun floodaamaan ketjun täyteen, ku löytyy niin hienoja kappaleita tänään.

[NuoriDaavid]

Yksi lause riittää:
"ONKO TUO JOTAIN VITUN JAZZIA?"

Ah, niin teiniä

Take Fiven tunteminen kuuluu perusyleissivistykseen. Vaikka jazzista en ymmärrä enempää kuin sika pohjantähdestä, niin tuon tiedän ja hyvä biisi.

[NuoriDaavid]

Notta setä(kin) ymmärtäisi (joskus jotain)

Ei mitään hätää, kyllä sä olet setämäisyydestäsi huolimatta vielä hyvin tukevasti siellä cluefull-porukan puolella.

Mikä tää on? Oon setä ja kuukkelikaan ei tiedä.

[Varis]

Juu, varmaan on vielä parempiakin, mutta toisin kuin ennen ne ovat maksukortillisia. Juu, voisin ostaa kortin. Mutta siinä ei edelleenkään toteudu, että koko rahvaalle näytettäisiin monipuolisemmin ja ihan ilman omaa etsimistä, rahaa ja vaivaa.. kuten 80-luvulla.

Tämä wanhojen hyvien aikojen nostalgisointikerho alkaa mennä jo ihan mahdottoman koomiseksi. Ihan ilman omaa etsimistä, rahaa ja vaivaa ... eli puolustelet parempana tiedon jakamisena sitä, että pieni levy-yhtiöpomoista, musatoimittajista ja VJ:stä koostuva klikki päätti sen pienen jäävuorenhuipun mikä kaikesta tarjolla olevasta tiedosta ylipäänsä pääsi mihinkään? Oletko tosiaan ihan tosissasi.

JAKELU ja TIEDOTTAMINEN asioista tai genreistä tietämättömille on huonontunut, jos pitää tietää vittu nettisivukin mistä jotain jota ei vielä tunnekaan, löytää.

Ehkä te olitte niin lapsia silloin ettette muista mitään ja nyt luulette nykytyyliä normiksi ellei peräti edistykseksi?

No verrataanpas sitä lapsuutta ja nykypäivää. Kanavia joilta sai jotain tietoa musiikista oli lapsuudessani:

- Kaksi radiokanavaa (City ja Radiomafia/sen edeltäjä ylellä) joilta tuli jotain nuorten kuuntelemaa musiikkia.
- Suosikki, jos oli varaa tilata
- Muutamien isojen kaupunkien keskusta-alueilla mahdollisesti näkyvät maksulliset kaapelit tai rahakkaampien harvinaiset sateliitit (peitto ehkä muutama prosentti koko väestöstä)
- Kaverit, jos jaksoivat raahata levyt/kasetit mukaan ja saivat nauhurin päälle silloin kun joku biisi sattui armosta tulemaan oikeaan radiosta tai musiikkikanavalta
- Paikallisen levykaupan propellihattu

Nyt on

- Kymmeniä valtakunnallisia ja alueellisia radioita, joista osa on johonkin genreen keskittyneitä, osa valtavirtakanavia
- Tuhansia nettiradioita ja podcasteja tarjolla
- Youtube, mikseri.net, lukuisat muut nettisaitit jotka tarjoavat musiikkia ja musiikkivideoita, niihin lukuisa määrä hakupalveluita
- Kiljoona eri musapalstaa ja nettimusalehteä
- Suosikin ohella esimerkiksi levyarvosteluja on joka tuutissa ilmaislehti Metrosta/Citystä jne. Avotakan kautta Mikrobittiin
- Musiikkia jaellaan ja suositellaan omien mieltymysten ja valintojen tai jopa ihan randomina mukaan onlinena useammassa eri nettikaupassa ja palvelussa, joka paikassa missä on netti on musakauppa
- Kaikkki aiemmat mediat ovat olemassa joko entisessä tai parannetussa muodossa (Radio Rock)
- Kaverille tietoa uudesta asiallisesta musasta saa helposti yhdellä naksautuksella soittolistana, fileenä tai linkkinä vaikka ei olisi edes samalla mantereella
- Perinteisten isojen levy-yhtiöiden lisäksi pienet ja indiet voivat markkinoida itseään merkittävästi kustannustehokkaammin
- Sosiaalinen media luo ilmiöitä ilman että levy-yhtiöpomo tai VJ päättää mistä se syntyy

JAKELU ja TIEDOTTAMINEN ovat niin paljon tehokkaampia tänä päivänä kuin lapsuudessani, että kaikki se tieto ja tarjonta mikä musiikista oli koko lapsuuteni ja nuoruuteni ankean eristyneessä Kekkosslovakiassa ei veisi edes sadasosaa siitä, mitä kaikkea on nyt ihan julkisesti ja jopa ilmaiseksi tarjolla. Muutamien etuoikeutettujen kymmenien vuosien satelliitti- tai kaapelitarjonta ei pärjää edes yhteenlaskettuna edes youtuben kuukaudessa tarjoamalle määrälle.

[huima]

^ Sä et nyt ymmärrä.

Ennen kaikki oli helpompaa, koska vain parista kanavasta sai tietoa ja oli helppoa tehdä päätös, että olen nyt a) punkkari b) runkkari c) rokkari. Ei tarvinnut vaivata päätä mailman monimutkaisuudella, koska oli selkeät kategoriat ja genret. Kaikki sopi siististi laatikoihin ja oli helppoa valita mitä on. Nykyaikainen maailma ja yltäkylläisyys on vaikeaa, koska on kaikkea - ja on juttuja, joita on vaikea kategorisoida - jos siis vielä tuntee pakonomaista tarvetta siihen.

Gattacan provoilu on huonoa.