Ei mitään hätää, kyllä sä olet setämäisyydestäsi huolimatta vielä hyvin tukevasti siellä cluefull-porukan puolella.küllküll kirjoitti:Notta setä(kin) ymmärtäisi (joskus jotain)
Mikä soi nyt..?
vaahtokylpyyn tänään? 
No alkuun että tuolle mikälie Shillexlille vittuilu oli tietenkin vittuilua. (tosin surkuttelen että nyt ollaan niin kuivahtaneita, että ei tajuta muuta kuin vetää haltioitumista jostain noin tylsästä. Piipppiip kilikali) Mutta ei kaikki, jota minä en ymmärrä ole paskaa, vaikka enimmäkseen toki on. Jotkut ovat hankittuja makuja. Esimerkiksi minä pidin suurinta osaa hevistä paskana, kunnes 90-luvulla löysin omia suosikkeja. Siitä saatanapäästä, ei sukkahousuilusta. Ja tiedänhän minä (tää Vagabondolle) että ihan oikeatkin artistit ottavat vaikutteita jopa jazzista. ja jazzillakin on kuulemma arvonsa. Mikä ei tietenkään poista sitä, että jazz itsenään on paskaa, koska kerran minä niin sanon.Haemaeraemies kirjoitti:Huomaa että olet henkisesti edelleen jossain 70-luvun hämärissä, kun "netistä kuuluisa" tulee tuollaisessa vähättelevässä muodossa esiin. Internetin ansioista "marginaalisella" musiikilla on ihan tajuton kuuntelijamäärä pitkin palloa, ja sen ansioista ansaitalogiikka on muuttunut sinun ajoista, nykyään monet artistit tuovat leivän pöytäänsä keikoilla, ei levynmyynnillä joka perustuu markkinakoneiston voimaan ja hitti-poppi-soittolistojen rummutukseen.
Esimerkiksi Skrillex on jakanut valtaosan tuotannostaan ilmaiseksi netissä, youtubessa on miehen omilla sivuilla jokainen virallinen julkaisu, on biisejä toki myynnissä, mutta pääsääntöinen tuottolähde on keikkailu. Ja nykyään nuo tapahtumat ulkomailla ovat väkimassaltaan ihan vastaavia kuin isojen rockbändien keikat, poislukien todelliset mammuttikeikat joita ei niin usein järjestetä. Britanniassa elektronisen musiikin festivaalit ovat tehneet kovaa tulosta, kun perinteisimmät tapahtumat taistelevat olemassaolostaan.
Maailma on muuttunut, samoin musiikkimaailma, eniten kiitos internetin. Se aika jolloin ainoastaan levy-yhtiöden panostus määräsi sen, kuka tekee rahaa musiikilla, alkaa olemaan kaukana.
Muuten pidän ihan illusoorisena, että nykyinen netin kautta levitys kehittäisi maailmanlaajuista suosiota ja vuosikymmeniä pysyvää tunnistettavuutta. "Suosiolla" en tarkoita absoluuttista paremmuutta, vaan jotain keskiarvoa minkä tymä rahvaskin tuntee ja keskiarvoisesti useimmat pitävät "ihan kivana". Ja joka muistetaan puoli vuosisataa ainakin.
Myöskin niiden omien henk. koht. kovien juttujen löytäminen on mielestäni vain hankaloitunut tuon Hämärän systeemin aikana. Antakaas kun vanha setä selittää:
Joskus 50-60-luvulla se kuulemma (ainakin Jussi Raittisen mukaan) oli sitä, että uutta populaarimusiikkia kuuli vain Radio Luxemburgista ja ostamalla ulkomaisten merimiesten trokaamia äänilevyjä.
70-luvulla minkä jo muistan, meni niin, että jotkut kaverini ostivat paljon levyjä mitä Varkauden musiikifazerista löysi. Ilmeisesti lukivat myös jotain Suosikkia. Oli tunti rockradiota viikossa. Ja Levyraati
Ainakin minulle Taivas aukeni vasta 80-luvulla kaupallisten radioasemien ja ennen kaikkea ensimmäisten vuorokauden ympäri tuuttaavien telkun musiikkivideokanavien eli Sky:n ja Superin myötä. Ja se oli ihan erilaista kuin nykyään. Oli tietysti levymyyntilistat. Sitten oli erikoisohjelmia genren mukaan. Hevistä poppiin ja tuntemattomaan uuteen indieen . Oli vartavasten tehtyjä artistien haastatteluja. Videojockeyt esittelemässä biisejä. Ja ennen kaikkea päivittäin klassikkokooste, jossa näkyi mitä vaan vanhaa, joka oli tehty kuvan kera.
Nykyään tilanne on vakavasti huonontunut. Teeveen musiikkikanavista näkyy ilmaiseksi enää vain Voice, joka ei sekään ennen ollut 24/7. Nykyäänkin ilmeisesti kahden kuukauden välein tekevät soittolistan muutamista biiseistä, ja se pyörii ja pyörii. Sama radioasemilla. Ei enää uuden esittelyä, vaan ekonomistit valitsevat varman päälle ne, joita soitettaessa suurin osa yleisöstä ei heti vaihda asemaa. Hyvä kun jonkun kertoman mukaan edes radio on vähän korjautunut.
Nyt selitätte miten netin kautta löytää ne kovat jutut ja ne ovat niiin tunnettuja.
Höhöhö. Tuo on niinkuin minä selittäisin, että koska miljoonat ihmiset seuraavat avaruuslentoja, on supersuosittua ja ihan kaikki täälläkin tietävät. mikä oli vaikka Orion-ohjelma ja miten ja miksi siitä ei tullut mitään
Takuudella netistä löytyisi vaikka dildoperseilyn entusiasteja, jotka saattavat hekin selittää miten maailmanlaajuisesti yleistunnettua harrastuksensa on.Ei, vaan tuohan on kuin paluu 70-luvulle.
OK, tiedon saatavuuden ja samanmakuisten löytäminen on nykyään netin plussaa. Mutta ei informatiivisuus jos niitä ei jo tiedä!
Mutta populaarimusiikin suhteen enää ole mitään yleistä lähdettä, joka kaupallista intresseistä piittaamatta tuuttaisi harvinaisia, vanhoja ja omituisiakin akteja listakaman ohella. Vanhalla 80-luvulla vain avasi telkkarin, joka tyyliä löytyi kun se oli auki. Kaikki esiteltynä ilman vaivaa. Sitä saattoi nauhoittaa, tai pentele, innostua ostamaan albuminkin!
Nyt on kuin 70-luvulla. Kirjoa ei näe suoraan itse. Pitää olla kavereita, jotka diggaavat vaikka tiettyä teknon kilikalipiippppiip-genreä, ja neuvovat mistä nettisivuilta sitä löytää. Tai kavereita, jotka kertovat, mistä uusinta vuohensikiönnussintametallia saa. Jos ei ole kavereita jotka nuo tietävät tai ei ole musiikkihenkisiä kavereita ollenkaan... niitä ei enää itsenäisesti löydäkään kuten ennen vain avaamalla telkun tai radion koko kirjossaan. Ihan kuin 70-luvulla riippui siitä, mitä levyjä kavereilla tai niiden isoveljillä oli. Vakava huononnus tuo musiikin siirtyminen nettiin.
Lisäksi ei pidä aliarvioida Suomen kansan syvien rivien junttiutta. Matti ja Teppo, Katri Helena ja Malmsteen muistetaan ja pysyvät paljon paremmin kuin netistä vaivalla hifistelijöiden löytämät teknoilut.
Mutta joo hei, nyt eletään 2010-lukua, vanhus
Viimeksi muokannut Gat, 12.07.2011 17:20. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
^ youtube.com
Kokeile joskus. Siinä syy miksi enää ei ole musiikkitelevisiokanavia. Kukaan ei voi enää päättää massan puolesta mitä massan pitää kuunnella, vaan massa päättää itse ja jakaa tietoa siitä - esimerkiksi keskustelupalstoilla.
Kehitys kehittyy. Maut muuttuvat ja niitä on koko ajan enemmän.
Kokeile joskus. Siinä syy miksi enää ei ole musiikkitelevisiokanavia. Kukaan ei voi enää päättää massan puolesta mitä massan pitää kuunnella, vaan massa päättää itse ja jakaa tietoa siitä - esimerkiksi keskustelupalstoilla.
Kehitys kehittyy. Maut muuttuvat ja niitä on koko ajan enemmän.
Edellisen lisäksi. Minähän katson joka vitun päivänä nettipornon lisäksi juutuubia. Mutta käytännössä etsin omia Wanhoja suosikkejani. Jotka tiedän aika vitun laajalla skaalalla poppiksesta death metalliin vain koska olen aiemmin tutustunut niihin sinä vanhana hyvänä aikana, jolloin kaikkia genrejä näytettiin kaikille, myös minulle.Varis kirjoitti:^ youtube.com
Kokeile joskus. Siinä syy miksi enää ei ole musiikkitelevisiokanavia. Kukaan ei voi enää päättää massan puolesta mitä massan pitää kuunnella, vaan massa päättää itse ja jakaa tietoa siitä - esimerkiksi keskustelupalstoilla.
Kehitys kehittyy. Maut muuttuvat ja niitä on koko ajan enemmän.
Tuon ulkopuolista en osaa sieltä etsiä. Tai no Kitinän neuvojen varassa jotain. Mutta heikkoa se on verrattuna entiseen kun vain avasi telkun tai radion. Ei tarvinnut klikata Kitinää tai kitinäläisten kilikalipaskalinkkejä
Nyt sama kuin 70-luvulla että siinä tieto, mitä kaveri tai sen isoveli tuntee.. netissä nyt.Levyraatikin oli tehokkaampaa tiedotusta.
Eivät radiokanavat ole mihinkään kadonneet. On lukuisia radiokanavia jotka soittavat eri genrejä ja lukuisia erityisohjelmia jotka esittelevät kunkin genren uusia ohjelmia. Oma hengen laiskuutesi osoittaa vain sitä, että et ole erityisen kiinnostunut tutustumaan mihinkään uuteen. Nyt on ilman muuta kaikkein parhaat mahdollisuudet löytää jotain uutta.Gat kirjoitti:Levyraatikin oli tehokkaampaa tiedotusta.
Sinä olet vain kangistunut vanhaan. Katso south parkin uusin jakso, niin ehkä näet itsesi peilistä.
-
Haemaeraemies
- Kitisijä
- Viestit: 3882
- Liittynyt: 14.08.2005 18:34
Niin, mikä on tylsää? Sointukierto joka on soitettu jo 40 vuotta about samalla tavalla, vähän eri bassolinjaan ja rumpukompin tempoon, vai sitten äänet mitä tyypit kehittelee laboratoriomaisissa olosuhteissa miettien eri nyansseja.Gat kirjoitti:No alkuun että tuolle mikälie Shillexlille vittuilu oli tietenkin vittuilua. (tosin surkuttelen että nyt ollaan niin kuivahtaneita, että ei tajuta muuta kuin vetää haltioitumista jostain noin tylsästä. Piipppiip kilikali) Mutta ei kaikki, jota minä en ymmärrä ole paskaa, vaikka enimmäkseen toki on.Haemaeraemies kirjoitti:Huomaa että olet henkisesti edelleen jossain 70-luvun hämärissä, kun "netistä kuuluisa" tulee tuollaisessa vähättelevässä muodossa esiin. Internetin ansioista "marginaalisella" musiikilla on ihan tajuton kuuntelijamäärä pitkin palloa, ja sen ansioista ansaitalogiikka on muuttunut sinun ajoista, nykyään monet artistit tuovat leivän pöytäänsä keikoilla, ei levynmyynnillä joka perustuu markkinakoneiston voimaan ja hitti-poppi-soittolistojen rummutukseen.
Esimerkiksi Skrillex on jakanut valtaosan tuotannostaan ilmaiseksi netissä, youtubessa on miehen omilla sivuilla jokainen virallinen julkaisu, on biisejä toki myynnissä, mutta pääsääntöinen tuottolähde on keikkailu. Ja nykyään nuo tapahtumat ulkomailla ovat väkimassaltaan ihan vastaavia kuin isojen rockbändien keikat, poislukien todelliset mammuttikeikat joita ei niin usein järjestetä. Britanniassa elektronisen musiikin festivaalit ovat tehneet kovaa tulosta, kun perinteisimmät tapahtumat taistelevat olemassaolostaan.
Maailma on muuttunut, samoin musiikkimaailma, eniten kiitos internetin. Se aika jolloin ainoastaan levy-yhtiöden panostus määräsi sen, kuka tekee rahaa musiikilla, alkaa olemaan kaukana.
Älä käsitä väärin, en missään nimessä disauta akustista musiikkia, ehei, vaan tahdon osoittaa asiaan joka on luonut nykyisen musiikin: kehitys, ja erityisesti äänitekniikan kehitys. Ja tällä tarkoitan elektronisia laitteita joilla voi luoda ääniä joita ei ole ollut aiemmin olemassa. Tähän samaan syssyyn menee kitaroiden ja bassojen effut, kuten myös sekvensserit jotka mahdollistaa monimutkaisen musiikin kokoamisen.
Ysärillä kun oli kämäsiä samplereita, huomaa nyt kuunnellassa ne rajoitukset jotka laitteet ovat asettaneet. Goa trance on aika vahva esimerkki, ja kun laitepuoli kehittyi, niin se muusiikki kehittyi myös ja sitten tulikin Psy Trance. Sama kävi junglessa ja Drum And Bassissä.
Ja mikä on mielenkiintoista musiikkia? Se on taas makukysymys. Minun mielestä valtaosa modernista instrumenteillä esitetystä musiikista on tylsää, koska ne sointukuviot on käytetty, se rumpukomppi on käytetty, kaikki alkaa olemaan käytetty. Uusien innovaatioiden löytäminen perinteisillä välineillä vaikeutuu, ja saadaan sitten kivoja lieveilmiöitä, kuten " Sound wars", kun se oma keskinkertainen renkuttelu pitää JOTEKIN saada erottumaan siitä kilpailijasta, niin veivataan sitten masterissa se soundi MAHDOLLISIMMAN ISOKSI! Joka sitten taas ampuu ihan omaan nilkkaan kun musiikin dynamiikka jää sinne editointikoneen kovalevylle.
Good human, but sometimes if needed, a bad citizen.
Radio Helsinki Nettiradiona myös PKS:n ulkopuolelle.Gat kirjoitti: Mutta populaarimusiikin suhteen enää ole mitään yleistä lähdettä, joka kaupallista intresseistä piittaamatta tuuttaisi harvinaisia, vanhoja ja omituisiakin akteja listakaman ohella.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
-
Pulkannaru
- Kitisijä
- Viestit: 4952
- Liittynyt: 28.07.2008 22:31
- Paikkakunta: Jäässä
Varis kirjoitti:Eivät radiokanavat ole mihinkään kadonneet. On lukuisia radiokanavia jotka soittavat eri genrejä ja lukuisia erityisohjelmia jotka esittelevät kunkin genren uusia ohjelmia. Oma hengen laiskuutesi osoittaa vain sitä, että et ole erityisen kiinnostunut tutustumaan mihinkään uuteen. Nyt on ilman muuta kaikkein parhaat mahdollisuudet löytää jotain uutta.Gat kirjoitti:Levyraatikin oli tehokkaampaa tiedotusta.
Sinä olet vain kangistunut vanhaan. Katso south parkin uusin jakso, niin ehkä näet itsesi peilistä.
No ottiatuota.. kollektiivisesti noihin.Vagabondo kirjoitti:Radio Helsinki Nettiradiona myös PKS:n ulkopuolelle.Gat kirjoitti: Mutta populaarimusiikin suhteen enää ole mitään yleistä lähdettä, joka kaupallista intresseistä piittaamatta tuuttaisi harvinaisia, vanhoja ja omituisiakin akteja listakaman ohella.
Tästähän just näkyy, että jonkun pitää kertoa minulle joku radiokanava, jota kuulisin ilmeisesti vain netistä. Eikä ole kuin kultaisella 80-luvulla, jolloin saattoi pitää telkun musiikkikanavia vain auki, ja päivittäin pulppusi uutta ja vanhaa kaikista genreistä. Siis ihan kuin sanoin: vakava huononnus, paluu 70-lukuun jolloin jutskista tiesi vain jos kaveri tai sen isoveli oli kuullut niitä.
Sitten vielä, että nuohan ovat RADIOTA. Myönnettäköön, että musiikkivideot ovat myöhäinen, siis 70-80 luvun keksintö, ja sekin markkinointiin. Silti nekin toivat lisäarvoa musiikkiin. Useimmiten jopa näki muusikot ja lisäksi ne uudelleensynnyttivät lyhytfilmitaiteen. Oli paljon oivaltavaa. Nykyään kun kaikki on kuulopuheen varassa mitä tietää etsiä, löytyy mpkolmosina jne.. musiikkivideoihinkaan ei panosteta. Hyvin harvoin näkee muuta kuin neekereitä hyppimässä ja pyörittämässä persettä.
No siis hei vaikka sinun musiikkisi on minusta paskaa, en suinkaan väitä, että se olisi jotenkin absoluuttisesti huonoa. Elektroonisesti tuotettua musiikkiakaan vastaan minulla ei sinällään ole mitään. Onhan sitä ollut vaikka kuinka kauan. Ja pidinhän Daft Punkista ja jopa Sven Väthistä. Orbitalistakin! Niin ja Kate BushHaemaeraemies kirjoitti: Niin, mikä on tylsää? Sointukierto joka on soitettu jo 40 vuotta about samalla tavalla, vähän eri bassolinjaan ja rumpukompin tempoon, vai sitten äänet mitä tyypit kehittelee laboratoriomaisissa olosuhteissa miettien eri nyansseja.
Älä käsitä väärin, en missään nimessä disauta akustista musiikkia, ehei, vaan tahdon osoittaa asiaan joka on luonut nykyisen musiikin: kehitys, ja erityisesti äänitekniikan kehitys. Ja tällä tarkoitan elektronisia laitteita joilla voi luoda ääniä joita ei ole ollut aiemmin olemassa. Tähän samaan syssyyn menee kitaroiden ja bassojen effut, kuten myös sekvensserit jotka mahdollistaa monimutkaisen musiikin kokoamisen.
Ysärillä kun oli kämäsiä samplereita, huomaa nyt kuunnellassa ne rajoitukset jotka laitteet ovat asettaneet. Goa trance on aika vahva esimerkki, ja kun laitepuoli kehittyi, niin se muusiikki kehittyi myös ja sitten tulikin Psy Trance. Sama kävi junglessa ja Drum And Bassissä.
Ja mikä on mielenkiintoista musiikkia? Se on taas makukysymys. Minun mielestä valtaosa modernista instrumenteillä esitetystä musiikista on tylsää, koska ne sointukuviot on käytetty, se rumpukomppi on käytetty, kaikki alkaa olemaan käytetty. Uusien innovaatioiden löytäminen perinteisillä välineillä vaikeutuu, ja saadaan sitten kivoja lieveilmiöitä, kuten " Sound wars", kun se oma keskinkertainen renkuttelu pitää JOTEKIN saada erottumaan siitä kilpailijasta, niin veivataan sitten masterissa se soundi MAHDOLLISIMMAN ISOKSI! Joka sitten taas ampuu ihan omaan nilkkaan kun musiikin dynamiikka jää sinne editointikoneen kovalevylle.
lähestulkoon keksi emulaattorit Sitten taide- tai viihdekäsitykseni menee niin, että ei ole mitään absoluutista hyvyyttä tai huonoutta, vaan kyse on siitä mitä kukin yksilö mistäkin saa, mihin omaan tarpeeseensa sitä käyttää. Minä esimerkiksi saan virikkeitä jopa kioskikirjallisuudesta "Remo-mies joka on tappokone"
Mutta se on kaikki henkilökohtaista eikä ole niinkään muiden kanssa vaihdettavissa. Tietty on joku soittotaito tms... mutta silti moitteetonkaan tango-haitarinsoitto ei kostuta juuri minun simpukkaani.Ja juuri tuon Shrimpsin (kieltäydyn opettelemasta nimeään
) suosiota täällä en ymmärrä. Mitä siitä kukaan saa? Meinasin laittaa onomatopoeettisen esityksen mitä siitä kuulen, mutta kyllästyin kesken kaiken. Ensinnäkään noissa näytteissä ei ole mitään lyriikoita ellei sitten albumien kannessa. Ei taiderokin tai edes AC/DC:n viinaa ja naisia -tyyliin. Rokkenroulin parhaita anteja on mielestäni parhaimmillaan suurta runoutta lähestyvä sanoitus. Noissa Shrimpseisä taas jonkun tuubin läpi runnottua vikinää ja jonkun jätkän örähtelyä- Missä pihvi?
Äänimaailmasta kuulen vain piippiippiiä, kilikatikalatia, kompin ja mahdollisesti pianon välillä. Ei mitään inspiroivaa minulle.
Joten selostaisitko, mitä vittuu sinä tuosta saat? Muutakin kuin kehittyneet synat ja samplerit ja oioi, nyt se laittaa jumps jumps vähän eri paikkaan kuin muussa genreissä? Jotenkin kuivaa eikä elävää diggailua sitten IMHO, jos et muuta keksi.
Vastapalveluna voit valita jonkun minun linkittämäni, mieluummin yleisesti paskana pidetyn vaikka kasarihömpän, jota paskaa se onkin, mutta minä ainakin osaan selittää mitä se minulle henkilökohtaisesti ja siis vain henkilökohtaisesti merkitsee.
Niin ja luettelemasi genret... ihan oikeasti vaikka miljoonat ne netissä tuntee, niin meepä kysymään Kuopion torille tai sinne nuoruutesi Lappiin muiltakin kuin nettikamuiltasi, ovatko ikinä kuulleetkaan, erottavatko ne nuo genresi ja tykkäävätkö. ja sitten kysy samaa vaikka Katri Helenasta, Tapio Rautavaarasta, Juicesta tai Hurriganesista, Eppu Normaalista, Metallicasta, Eiskadeiskasta ymym..
Joita en kaikkia siis niin diggaa, kunhan todistelen alkuteesiäni, etteivät nuo teidän nykyiset oikeasti ole laajalti tunnettuja tai kestäviä.. mutta joo ei niiden tarvikaan olla.
Viimeksi muokannut Gat, 12.07.2011 23:01. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
Radio Helsinki on itseasiassa huomattava parannus 80-luvun kanaviin soitettavan musiikin monipuolisuudessa ja informaativuudessa. Tarjonta on itseasiassa niin laajaa, että kaikki lähetykset tuskin miellyttää ketään. Muutenkin mahdollisuudet etsiä uutta musiikkia on paljon paremmat kuin ennen. Samat musiikkilehdet ilmestyy edelleen, joiden lisäksi netistä löytyy paljon muitakin levyjä arvostelevia sivustoja ja uusien mielenkiintoisten nimien musiikkia voi kuunnella netistä. On kaikenmaailman keskustelupalstoja, etc, joten ei todellakaan olla enää kaveriporukan huhujen varassa. Ei tälläisestä voinut edes unelmoida 80-luvulla kirjaston levyhyllyä selatessa.Gat kirjoitti: Tästähän just näkyy, että jonkun pitää kertoa minulle joku radiokanava, jota kuulisin ilmeisesti vain netistä. Eikä ole kuin kultaisella 80-luvulla, jolloin saattoi pitää telkun musiikkikanavia vain auki, ja päivittäin pulppusi uutta ja vanhaa kaikista genreistä. Siis ihan kuin sanoin: vakava huononnus, paluu 70-lukuun jolloin jutskista tiesi vain jos kaveri tai sen isoveli oli kuullut niitä.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
No kuule oli kaikki radio Luxemburgit sun muut Motalat varimaan jo 50-luvulla. Nekin löysi helpommin kuin nuo teidän. Eikä niiissä radioissa näy kuvaakaan, kuten jo 80-luvulla monelta kanavalta. Niitä nauhoitin aikaan kun oli jopa nopea pysyvä nauhoitusmahdollisuus eikä vain digipoksin kovalevy. 80-luvulla kaiken tyylin musiikkia helposti nähtyäni vain telkkarin avaamalla, joskus kävelin Aleksin Fazeriin tai Mannerheimintien Mega-Epesiin levyä ostamaan. Mahtaako Helsingissä olla enää isoja yleislevykauppojakaan? Niin passe, nyt eletään 2010-lukua hei.Vagabondo kirjoitti:Radio Helsinki on itseasiassa huomattava parannus 80-luvun kanaviin soitettavan musiikin monipuolisuudessa ja informaativuudessa. Tarjonta on itseasiassa niin laajaa, että kaikki lähetykset tuskin miellyttää ketään. Muutenkin mahdollisuudet etsiä uutta musiikkia on paljon paremmat kuin ennen. Samat musiikkilehdet ilmestyy edelleen, joiden lisäksi netistä löytyy paljon muitakin levyjä arvostelevia sivustoja ja uusien mielenkiintoisten nimien musiikkia voi kuunnella netistä. On kaikenmaailman keskustelupalstoja, etc, joten ei todellakaan olla enää kaveriporukan huhujen varassa. Ei tälläisestä voinut edes unelmoida 80-luvulla kirjaston levyhyllyä selatessabGat kirjoitti: Tästähän just näkyy, että jonkun pitää kertoa minulle joku radiokanava, jota kuulisin ilmeisesti vain netistä. Eikä ole kuin kultaisella 80-luvulla, jolloin saattoi pitää telkun musiikkikanavia vain auki, ja päivittäin pulppusi uutta ja vanhaa kaikista genreistä. Siis ihan kuin sanoin: vakava huononnus, paluu 70-lukuun jolloin jutskista tiesi vain jos kaveri tai sen isoveli oli kuullut niitä.
Edit: Tuo että löytää musikkia keskustelufoorumeiden kautta, on lähes yhtä huono kuin se vanha kaverit ja niiden isoveljet. Että sitten luottaa vaikka Kitinäidiooottien puskaradioon. Eikä niin, että kuten ennen oli kaikki genret joka päivä näkyvillä, ja niin löysi ihan itse jotain uutta. Eikä että ensin tietää sivuston, joka soittaa jotain tiettyä genreä jne.
Olen joskus ostanut levyjä jonkun Soundin suosituksen mukaan, mutta aika urpoa ja petollista sekin.
Gat kirjoitti:80-luvulla kaiken tyylin musiikkia helposti nähtyäni vain telkkarin avaamalla,
Just. No eipä tästä sitten enempää, jos oot sitä mieltä.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Asuitko sinä 80-luvulla kenties jossain metsässä etkä esim. Varkauden tai Helsingin kaapelikanavien alueella?Vagabondo kirjoitti:Gat kirjoitti:80-luvulla kaiken tyylin musiikkia helposti nähtyäni vain telkkarin avaamalla,
Just. No eipä tästä sitten enempää, jos oot sitä mieltä.
No sitten ymmärrän. Mitäs asuit.Ontopic: Teemalla näytetty "Paluu 80-luvulle, osa 1/6"
Täytyy myöntää, että varsinkin saksalainen postpunk oli minulle enimmäkseen tuntematonta. Mutta jumalauta kylläpä oli hienoa kaikessa harrastelijamaisuudessaan mutta kuitenkin ennakkoluulottomassa luovuudessaan.
http://areena.yle.fi/video/1310412755303
Viimeksi muokannut Gat, 13.07.2011 0:17. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Ei, et selvästikään ymmärrä. Ei sieltä kaapelikanavilta mitään koko musiikin kirjoa tullut, vaikka joitain hyviä kappaleita videoilla sieltä nauhoitinkin.Gat kirjoitti:Asuitko sinä 80-luvulla kenties jossain metsässä etkä esim. Varkauden tai Helsingin kaapelikanavien alueella?
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
No mitä sitten oli kaikki päivittäiset klassikkotunnit, joissa oli toisin kuin nykyään ihan videoiden alkuajoilta eikä vain jotain vuodesta 2008, metalliohjelmat, indieohjelmat, erikseen niggerien hiphoppailut, saattoipa olla silloista teknoakin erikseen, sitten konsertteja, tavanomaisia listoja sekä englannista että ameriikasta, vaihtuvat uutuuksien esittelyt ja kaikki vielä juontojen kera eikä sama nauha aina?Vagabondo kirjoitti:Ei, et selvästikään ymmärrä. Ei sieltä kaapelikanavilta mitään koko musiikin kirjoa tullut, vaikka joitain hyviä kappaleita videoilla sieltä nauhoitinkin.Gat kirjoitti:Asuitko sinä 80-luvulla kenties jossain metsässä etkä esim. Varkauden tai Helsingin kaapelikanavien alueella?
Näin jo Skyssä ja Music Boxissa.
Sieltä tuli nimenomaan pop/rock/heavy/rap -rintamalta musiikkia, joista oli tehty videot, eikä videoiden teko siihen aikaan ollut yhtä helppoa ja halpaa kuin nykyään. Silloin videoita tehtiin vain yhtyeille, jotka joko oli jo isoja tai joihin levy-yhtiö panosti, jotta se saataisiin breikkaamaan. Jos ei breikannut, niin ei tullut seuraavaa videota. Isoillakaan yhtyeillä ei videoita tehty kuin levyn muutamasta kappaleesta, joten jo lähtökohtaisesti TV:n kautta mahdollinen tarjonta on paljon rajatumpaa kuin radio. Sen lisäksi kanavan valitsemien musiikin tyylisuuntien ulkopuolelle jää valtavasti hyvää musiikkia. Netin ansiosta musiikkia on paljon enemmän saavutettavissa ja vieläpä silloin kun itse haluat.Gat kirjoitti:joissa oli toisin kuin nykyään ihan videoiden alkuajoilta eikä vain jotain vuodesta 2008,
Myönnettäköön, että nykyään on tarjolla kanavia, jotka suoltava ohjelmaa vielä huomattavasti yksipuolisemmin, mutta kuka käskee seuraamaan niitä, kun tarjolla on myös huomattavasti parempia vaihtoehtoja?
Livetaltiointi vuodelta 1990 vuonna 1982 julkaistun levyn kauniista nimikappaleesta. Enpä muista kuulleeni kappaletta 80-luvulla kaapelikanavilta, vaikka artisti on erittäin suosittu latinalaisessa amerikassa.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
-
Haemaeraemies
- Kitisijä
- Viestit: 3882
- Liittynyt: 14.08.2005 18:34
Tuo kappale tiivistiää, miksi asiasta keskusteleminen, sen sinulle purkaminen tai muutenkaan selittäminen on täysin näppäimistön ja internetin tuhlausta. Jos ihmiselle pitää selittää instrumentaalisen musiikin aiheuttamia tunteita, niin voidaan lienee päätellä ettei sinun kannata instrumentaalista musiikkia kuunnella.Gat kirjoitti:Rokkenroulin parhaita anteja on mielestäni parhaimmillaan suurta runoutta lähestyvä sanoitus. Noissa Shrimpseisä taas jonkun tuubin läpi runnottua vikinää ja jonkun jätkän örähtelyä- Missä pihvi?
Äänimaailmasta kuulen vain piippiippiiä, kilikatikalatia, kompin ja mahdollisesti pianon välillä. Ei mitään inspiroivaa minulle.
Noh, selitänpäs hupiini silti. Otetaan vaikka toi Skrillexin "First of the year" ensimmäinen minuutti. Aina kun kuuntelen ton dropin ( Missä homma ns. polkaistaan käyntiin) pamahtaa niskakarvat pystyyn ja aivot täyttää euforia. Miksi? Täysin vastustamaton ja hallitsematon kombinaatio korkeita ja matalia ääniä, joka repii mieltä riekaleiksi, silleen hyvällä tavalla. Kaaos, järjestys ja rauha samassa paketissa.
Basso nyt pistää hymyilemään aina, mutta tuo kyseinen on kuin valmentaja joka laittaa treenattavan polvilleen, samalla silti kannustaen. Rankka mutta rakastava. Sirkkeliäänet tasapainottavat kokonaisuutta ja 1;35 sisään astuva liidiujellus vie homman vielä leveliltä eteenpäin. Unohtamatta breikki nro 2 jälkeen tulevaa puolen minuutin breakbeat-poljentoa, joka pitää homman tuoreena loppuu asti.
Euforinen fiilis, hymyilyttää kokoajan pirusti ja tekee mieli riekkua eläimenä pitkin mestoja. Ja istun saatana ankeassa toimistossa puskemassa duunia
Eli kyllä toi mulle jotenkin toimii Ollaan selvästi eri maailmasta kun tarvit jonkun ölisemään korneja lyriikoita muusiikkisi päälle että saat siitä jotain irti.
Good human, but sometimes if needed, a bad citizen.
Kappaleen alku on kyllä hyvä, mutta se toinen linkkaamasi kappale kuulostaa kokonaisuutena paremmalta. Rikottu beatti rullaa siinä paremmin.Haemaeraemies kirjoitti:Otetaan vaikka toi Skrillexin "First of the year" ensimmäinen minuutti.
Skrillexiä kuunnellessa tuli mieleen, että musiikissa on jossain määrin samaa henkeä kuin Praxis:n loistavassa Transmutations -levyssä, joka on pääosin perusinstrumenteilla sisään soitettua musaa. Tästäkin youtubesta näkyy löytyvän koko levy, joten ei tarvi edes levykauppaan kömpiä. Parhaimmillaan alusta loppuun putkeen kuunneltuna, mutta napataan näyte tuolta matkan varrelta.
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=PVoVDo8m ... 0C&index=3[/youtube]
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Juu. Kyllä nämä gattacan horinat ovat niin uskomatonta paskaa, että en nyt tiedä onko kirjoitellut aivokuolleessa tilassa vaiko provoaa vain. Markkinoida nyt runsauden sarvena ja diversiteetin edistäjänä järjestelmää, jossa levy-yhtiöt päättävät että jakeluun menee 1/1000 artistista ja heiltäkin 1/50 biisistä ja sen jälkeen MTV/Skybox/whatevörin johto päätti mikä on hyväksyttävää näytettävää ja mikä ei. Jos musiikkitelevision valtakausi jotain teki, niin yksipuolisti, tasapäisti ja kaupallisti musiikkia. Se mikä myi näkyi, se mikä ei myynyt ei näkynyt.Vagabondo kirjoitti:Sieltä tuli nimenomaan pop/rock/heavy/rap -rintamalta musiikkia, joista oli tehty videot, eikä videoiden teko siihen aikaan ollut yhtä helppoa ja halpaa kuin nykyään. Silloin videoita tehtiin vain yhtyeille, jotka joko oli jo isoja tai joihin levy-yhtiö panosti, jotta se saataisiin breikkaamaan. Jos ei breikannut, niin ei tullut seuraavaa videota. Isoillakaan yhtyeillä ei videoita tehty kuin levyn muutamasta kappaleesta, joten jo lähtökohtaisesti TV:n kautta mahdollinen tarjonta on paljon rajatumpaa kuin radio. Sen lisäksi kanavan valitsemien musiikin tyylisuuntien ulkopuolelle jää valtavasti hyvää musiikkia. Netin ansiosta musiikkia on paljon enemmän saavutettavissa ja vieläpä silloin kun itse haluat.
Esimerkiksi Metallica taisi saada MTV:lle videonsa neljännellä levyllä aikoihin vasta breikattuaan ja luotuaan itselleen kovan fanikunnan jo itse ihan muilla keinon.
Musiikkitelevisiot toisitivat vain samoja videoita viikkokausia useita kertoja päivässä. Mikä toki oli ymmärrettävää, kaliita videoita kuitenkin tehtiin melko vähän ja ideahan oli puffata juuri muutamaa artistia isoksi. Tänä päivänä vastine olisi joku Voice, joka soittaa monesta genrestä pelkästään isoja radiosoittohittejä.
-
küllküll
Muistelisin, että Metallica itse asiassa järjestelmällisesti kieltäytyi tekemästä minkäänlaista musiikkivideolta, kunnes kyllästyi potkimaan tutkainta vastaan "Justice For Allin" aikoihin. "One"-raita oli sitten ensimmäinen Alcoholica-videotuote.Varis kirjoitti:Esimerkiksi Metallica taisi saada MTV:lle videonsa neljännellä levyllä aikoihin vasta breikattuaan ja luotuaan itselleen kovan fanikunnan jo itse ihan muilla keinon.
Joo. Ollaan ihan eri eläinlajia. Minähän en muutenkaan ole ihminen, mutta ilmeisesti ihmisetkin on vaihdettu ulkoavaruuden olioihin.Haemaeraemies kirjoitti:Tuo kappale tiivistiää, miksi asiasta keskusteleminen, sen sinulle purkaminen tai muutenkaan selittäminen on täysin näppäimistön ja internetin tuhlausta. Jos ihmiselle pitää selittää instrumentaalisen musiikin aiheuttamia tunteita, niin voidaan lienee päätellä ettei sinun kannata instrumentaalista musiikkia kuunnella.Gat kirjoitti:Rokkenroulin parhaita anteja on mielestäni parhaimmillaan suurta runoutta lähestyvä sanoitus. Noissa Shrimpseisä taas jonkun tuubin läpi runnottua vikinää ja jonkun jätkän örähtelyä- Missä pihvi?
Äänimaailmasta kuulen vain piippiippiiä, kilikatikalatia, kompin ja mahdollisesti pianon välillä. Ei mitään inspiroivaa minulle.
Noh, selitänpäs hupiini silti. Otetaan vaikka toi Skrillexin "First of the year" ensimmäinen minuutti. Aina kun kuuntelen ton dropin ( Missä homma ns. polkaistaan käyntiin) pamahtaa niskakarvat pystyyn ja aivot täyttää euforia. Miksi? Täysin vastustamaton ja hallitsematon kombinaatio korkeita ja matalia ääniä, joka repii mieltä riekaleiksi, silleen hyvällä tavalla. Kaaos, järjestys ja rauha samassa paketissa.
Basso nyt pistää hymyilemään aina, mutta tuo kyseinen on kuin valmentaja joka laittaa treenattavan polvilleen, samalla silti kannustaen. Rankka mutta rakastava. Sirkkeliäänet tasapainottavat kokonaisuutta ja 1;35 sisään astuva liidiujellus vie homman vielä leveliltä eteenpäin. Unohtamatta breikki nro 2 jälkeen tulevaa puolen minuutin breakbeat-poljentoa, joka pitää homman tuoreena loppuu asti.
Euforinen fiilis, hymyilyttää kokoajan pirusti ja tekee mieli riekkua eläimenä pitkin mestoja. Ja istun saatana ankeassa toimistossa puskemassa duunia
Ollaan selvästi eri maailmasta kun tarvit jonkun ölisemään korneja lyriikoita muusiikkisi päälle että saat siitä jotain irti.
Instrumentaalimusiikilla on totta kai arvonsa. Ja totta kai minä osaisin selittää, mitä henkilökohtaista arvoa saan jostain kepeästä klassisesta , sanotaan vaikka Paganinin "La Campanellasta". Mun tulkinnan mukaan taistelua kuolemisen ja elämänhalun välillä. Vain mun tulkinta ja mitä siitä SAAN.
Sun Shilleriselostuksesta en saa muuta irti kuin tosiaan sinusta on eufoorista miten joku kilikatikalikatippiippiip teknisesti tehdään. Robottiko olet?
Älkää nyt vanhat ihmiset itse puhuko paskaa. Niinkuin ette olisi lukeneet mitä aiemmin sanoin. Kritisoin nimenomaan Voicen soittolistoja yllä. Juu, varmaan on vielä parempiakin, mutta toisin kuin ennen ne ovat maksukortillisia. Juu, voisin ostaa kortin. Mutta siinä ei edelleenkään toteudu, että koko rahvaalle näytettäisiin monipuolisemmin ja ihan ilman omaa etsimistä, rahaa ja vaivaa.. kuten 80-luvulla. Sillä tavalla minäkin hokasin vaikka mitä, jota en olisi ikinä itse hokannut etsiä, kun kerran en ollut korva radiossa kiinni. Jopa Kate Bushin löysin niinVaris kirjoitti:Juu. Kyllä nämä gattacan horinat ovat niin uskomatonta paskaa, että en nyt tiedä onko kirjoitellut aivokuolleessa tilassa vaiko provoaa vain. Markkinoida nyt runsauden sarvena ja diversiteetin edistäjänä järjestelmää, jossa levy-yhtiöt päättävät että jakeluun menee 1/1000 artistista ja heiltäkin 1/50 biisistä ja sen jälkeen MTV/Skybox/whatevörin johto päätti mikä on hyväksyttävää näytettävää ja mikä ei. Jos musiikkitelevision valtakausi jotain teki, niin yksipuolisti, tasapäisti ja kaupallisti musiikkia. Se mikä myi näkyi, se mikä ei myynyt ei näkynyt.Vagabondo kirjoitti:Sieltä tuli nimenomaan pop/rock/heavy/rap -rintamalta musiikkia, joista oli tehty videot, eikä videoiden teko siihen aikaan ollut yhtä helppoa ja halpaa kuin nykyään. Silloin videoita tehtiin vain yhtyeille, jotka joko oli jo isoja tai joihin levy-yhtiö panosti, jotta se saataisiin breikkaamaan. Jos ei breikannut, niin ei tullut seuraavaa videota. Isoillakaan yhtyeillä ei videoita tehty kuin levyn muutamasta kappaleesta, joten jo lähtökohtaisesti TV:n kautta mahdollinen tarjonta on paljon rajatumpaa kuin radio. Sen lisäksi kanavan valitsemien musiikin tyylisuuntien ulkopuolelle jää valtavasti hyvää musiikkia. Netin ansiosta musiikkia on paljon enemmän saavutettavissa ja vieläpä silloin kun itse haluat.
Esimerkiksi Metallica taisi saada MTV:lle videonsa neljännellä levyllä aikoihin vasta breikattuaan ja luotuaan itselleen kovan fanikunnan jo itse ihan muilla keinon.
Musiikkitelevisiot toisitivat vain samoja videoita viikkokausia useita kertoja päivässä. Mikä toki oli ymmärrettävää, kaliita videoita kuitenkin tehtiin melko vähän ja ideahan oli puffata juuri muutamaa artistia isoksi. Tänä päivänä vastine olisi joku Voice, joka soittaa monesta genrestä pelkästään isoja radiosoittohittejä.
Varmaan videoiden tuottaminen on nykyään helpompaa ja varmaan se oli ennen enemmän levy-yhtiöistä kiiinni.
JAKELU ja TIEDOTTAMINEN asioista tai genreistä tietämättömille on huonontunut, jos pitää tietää vittu nettisivukin mistä jotain jota ei vielä tunnekaan, löytää.
Mutta muinaisten Skyn, Music Boxin ja Superchannelin vahvuus oli juuri siinä, että ne tuuttasivat vuorokauden ympäri suurelle yleisole tnntematontakin ja vähämyyntistäkin kamaa. Ilman että minunkaan tarvitsi sitä muualta tietää tai etsiä. Valittiin eri genreohjelmien toimuttajien eikä suinkaan ekonomien laskelmien mukaan että saadaan suurempi osa yleisöstä pysymään kanavalla. Näytettiin jopa ilmaiseksi. Tuota silloin jossain Soundin jutussakin ihmettelivät amerikan Music Televisioniin tottuneet jenkkimuusikotkin.
Ehkä te olitte niin lapsia silloin ettette muista mitään ja nyt luulette nykytyyliä normiksi ellei peräti edistykseksi?