Kitinä

Oon kuunnellut tänään vuorotellen tätä v. 2003 levyä (Waking the Fallen) ja uusinta (Hail to the King).
On A7X vuosien saatossa poppiutunut kyllä... Shadows on kyl aina ollut vähän poppistara. Tosin sen pornofaktori putosi murto-osaan entisestä kun meni kasvattamaan hiukset

Mihin ovat kaikki kunnon heviletit kadonneet. Nykyään on vain tinttitukkaisia hipstereitä.

^ Sä tyydyt vain tarjontaan. Dig in:

^Hieno video siihen asti, kunnes bändi alkoi soittaa.

Kreitsu kirjoitti:Mihin ovat kaikki kunnon heviletit kadonneet. Nykyään on vain tinttitukkaisia hipstereitä.

On niitä jos menee mainstreamin ulkopuolelle.

exPertti kirjoitti:Armotonta tykitystä. Jossakin puolivälin tienoilla volumet kaakossa kuunnellessa olin ihan varma, että on vuosi -97 ja kuuntelen kun Rubinin DJ koettaa hajoittaa paikan av kamat.

Laulajan ääni pääs yllättämään. Videon aloituskuvan perusteella odotin jotain ihan muuta. Noin muuten ei ollut mun pala kakkua. Wikipedian mukaan laulaja on Yolanda Quartey ja laulaa Phantom Limb yhtyeessä, jota voisi jopa harkita levyhyllyynsä hankkivansa.

Ja klassikko vuodelta -89

Mä en yleensä anna ulkomusiikillisten arvojen vaikuttaa musiikin kuunteluuni, mutta Amy oli sellasessa syöksykierteessä, että mietin pitkään voiko sen levyä hankkia. Pakko oli lopulta antaa itselle periksi, kun back to black on niin hieno levy, vaikka en ko. henkilön elämän tyyliä arvostanutkaan. Kovin lyhkäseksi ura lopulta jäi, vaikka lahjoja olisi ollut vaikka kuinka hienoon elämäntyöhön.

Praise The One True Goddess!
Että Johnny Rottenkin (John Lydon) puhuu nätisti tuossa.
Tietty tuo on meidän jo vanhojen ihmisten marginaalimusiikkia, mutta kun eka kertaa kuuntelin Hounds of Loven silloin 1985, kyyneleet silmissä mietin että mitä vittua mä just kuulin, että onko tää paskaa, mulla huono maku rokkariksi vai homoko olen vai mitä. Ilahduin kun musiikkilehdissäkin sekä maailmalla että Suomessa vain syystäkin palvottiin tuota akkaa. Täysi kontrolli työhönsä jo pikkulikasta asti, kaikki siitä yhdestä mielestä.

Postisetä toi juuri:

Seuraava biisi kyllä ihan jotain muuta.
Jostain syystä tästä tuli mieleen OriMattilan Parooooni.

Dynamo: Ihan hauska, kiitos.
Mutta polje sitä omaa Jopoas jos lyhdyn piuhat on kiinni.

Meanwhile in the backwoods.
Ja pahoittelen, on taas buumi päällä.

Soundissa tai Rumbassa muuten arvostavassa jutussa kerran väitettiin, että koska Katjuusa tekee isolla tekniikalla ja äänittää 48 raidalle, ne eivät kuulostaisi miltään livenä ja akustisella kitaralla soitettuna.

Kuuluupa onnistuvan tässä Happy Rhodesin livecoverissa. Siis aloitusbiisi maailmankaikkeuden parhaan taideteoksen Hounds of Love-albumin teemapuolelta "The Ninth Wave". Itse levyllähän (ja albumit pitää siis kuunnella putkeen), meno äityy seuraavissa biiseissä niin vakavaksi, että mielestäni ei edes arvostamani saatanahevarit pärjää. Fyysisenä näyttämönä on siis haaksirikko, uppoaminen, ice entrapment ja noidan vesikuulustelukin. Mut tää on siis vain coveri yhdestä biisistä.



No vittu, miksei shareosoite pelitä? Edit: nyt kun otti soittolistaruksin pois, en oo tieennytkään.
http://www.youtube.com/watch?v=WoNGpa9t ... u1FLQrdCbV

Tsiisus. Edellisen sivun Katjuusa-houreideni lisäksi (kahtokee nekin, sosiopaattia häiritsee jos kaikki ei näe kun sivu vaihtuu) : Tätäkään versiota en ole ennen nähnyt.
Tosin valitettavasti ei live, vaan lipsynkkaus levyn päälle Wogan-ohjelmasta.
Mutta tuo uhmakas presenssi.
Ja itse biisin 48-raitainen kerrostuneisuus, kuorolaulu omilla äänillään, tempon vaihdot ja miten kaikki on alunperin rakennettu rumpukompin ympärille. Ite teki tai ainakin komensi oikeita muusikoita.

(Sori, kännissä aina katson ja kuuntelen Puskaa)

Sedät jaksaa humpata:

Ei mahda mittään, anteeks. Ja tää oikeesti soi nyt.

Tätäkään en ole ennen nähnyt.
Kooste Katjuusan ihan varhaistuotantoa vissiin Hollannin teeveen kohtuumauttomin lavastein. Ja tässä huonolla kuvanlaadulla.
Itse kun järkytyin alunperin the Dreamingista ja Hounds of Lovesta ja siitä eteenpäin, nää varhaiset imelämmät tuotokset ei niin liikuttaneet, ennen kuin oppi tuntemaan niiku henkisesti niin nääkin kelpasi. Tuohon aikaan ei vielä ollut vanha eikä pahan näköinenkään.

Lisää sitä liian hempeää varhaistuotantoa.
Live at the Hammersmith Odeon.

Tapasin katsoa tuota joskus VHS-kasetilta äitini töissä ollessa, äidiltäni salaa ostamaani bourbonia nauttien. Mikä auttaa tuon "ymmärtämiseen".

Tuommottia langattomia päähän kiinnitettäviä mikrofoneja laulajlle ei muuten ennen ollut, Katjuusan äänimies rakensi tuon Katen vaatimuksesta vaatehengarista.



http://www.youtube.com/watch?v=zrACfLX1feg

Tänään kuunnellaan aivan jotain muuta:

Juju Feat. Julma Henri - Painu Vittuun