Kitinä

PMJ toimii edelleen...

K´s Choice: Old Woman.
Minulle tämä "optimistinen" kappale jäi nyt korvamadoksi.






I saw an old woman in a wheelchair
On the highway yesterday
I saw an old woman in a wheelchair

On the highway yesterday
And as I asked her to pull over
To make sure no truck would hit her
She smiled and mumbled "okay whatever you say."

And I said "I wonder why."
She said "Girl you're so naive
And you're too young to understand
I am now chasing my husband Stan

A pale man in a black suit came to take him
In trade for a cup of tea
A pale man came to take him away from me"
And I said, "I see, " (and I really did)

"You go and chase him, go ahead
And when you catch him will you send him my love
And tell the pale man to make sure
To call before he comes to take me too.

To take me too."

90-luvun lopulla vielä osattiin tehdä hyvää populaarimusiikkia. Sitten musiikki kuoli ja koko maailma näivettyi harmauteen.

Siis lisää K´s Choicea. Belgialaiset sisarukset Sarah ja Gert Bettens. Tein ekan nettisivunikin nyysien silloisen sivustonsa kehyssysteemin!

Not an Addict

Mr Freeze

Believe

Apocalyptica ei juurikaan napostele, mutta Nina

Nyt jo vanhalta hyvältä ajalta:
Alanis Morissette: So Pure, 1999
Alaniksen näin kerran livenä Hartwall-areenalla.

Erinomainen biisi.
Minua, joka hallitsen vain 70-luvun tyylin "Sammuta tumppi vuoronperään kummallakin päkiällä"-askeleen, tuollainen askellus-akrobatia huikaisee. Kuin kamppailulajeista, florishettuna. Sifuni Bruce Lee oli nuorena Hong Kongin Cha-Cha-mestari.

Ja eritoten ihmeellistä, miten eri tanssityylien setit on videolla onnistuttu leikkaamaan noin saumattoman näköiseksi, ihan liikkeessä. (Olen muuten varma, että yhden puvustuksen ja tyylin esikuva on itse Kate Bush. 1:50, kuin Running up that Hill (A Deal With God) )

Olen ihan varmasti laittanut tämän ennenkin. Kunhan lisää käännytystä teille pakanoille. (Ja hei kuuntelenhan minä muitakin genrejä. Kitinässäkin vaikka mitä näyttöjä. Itse asiassa 1996 kun yhden fanitytön takia niin sattui, että lopetin kuuntelun.

Julkkuja Eltonia, Peter Gabrielia, Tori Amosta, Dave Gilmouria ja Johnny Rottenia ja Stephen Fryea sekä Neil Gaimania myöten riittää kommentoimassa plus miunulle tuntemattomia naisia, klassinen viulisti ja neekereitä. Ja kun tuon taudin saa, sekin on addiktio.

Jossain muussa tuubisssa joku kommentoi, miten okkultisti Kate Bush voi olla National Treasure.
Minustakin liikaa okkultistismia myöhäistuotannossaan ja on (valkoinen) noita varmasti. Jotain yliluonnollista näissä on, samalla tapaa virittyneille

Pitäisi jaksaa heittää jotain urpaiselle siihen mielipidekirjoitusketjuun. En tiedä jaksanko, kommunikaatio jästien kanssa on turhaa. (Inhoan Harry Pottereitakin, vitsi siis vain tuo sana).

KATE BUSH - The Kate Bush Story (2014 BBC Documentary)

^ Tää oli hyvä

rantamusaa

Hesarin artikkelin innoittamana:

Sama!

Juuri su kuuntelin ko. biisin, kun tulimme perheen kanssa Carusellista syömästä lohikeitoa. Kommentoin, että meinasin laittaa pois, kun niin surullinen, mutta en laita, kun niin hyvä.

Olisin muuten hesarissa kaivannut lisätietoa, miten levyn miksausongelma lopulta ratkaistiin.

Ps. lohikeitto oli hyvää myös. Täytyy ensi kerralla vain pyytää kaksi palaa leipää.

Jatkoin sujuvasti live/1975-1985 boxin kuunteluun. Tässä vierähtänee muutama tunti