Kitinä

Olen muuten aina aiemmin kuullut kohdan
"Then I got Mary pregnant
and man that was all she wrote"
väärin
"that was all she want"

Mähän olen aiemminkin tänne kirjoittanut, että vaikka mä en varsinaisesti iän, koulutustaustan tai ammatti-identiteetin puolesta identifioidu siihen ryhmään, mulla on joku ihme heikko kohta suurten ikäluokkien realistisen ja yhteiskunnallisen työläisromaanin suhteen. Mun mielestä Springsteen onnistuu tässä muutamassa minuutissa saavuttamaan yhden genren huippukohdista.

Born in the USA sopii hyvin röpöttämisen soundtrackiksi.

^^Joo. Vaikka tuo on vaarallisen lähellä mennä campin/kornin puolelle, niin tuo biisi tasapainoilee hienosti sen äärimmäisen herkän rajan oikealla puolella.

Onneksi Hesarin artikkelin mukaan Brucen siskon ja miehen juttu meni lopulta irl hyvin

Mutta River vs. Kuumat kyyneleet

Onko tämä lopulta erilainen? Tässä on onnnellinen loppu tosin.

Isävainaa kuunteli prusea ja seeseeärrää paljon ja usein kodissamme, esmes aina silittäessään vaatteitamme. Prusesta tuli mulle kuin varaisä. Hyviä biisejä, karismaattinen setä.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑10.06.2020 10:39 ^^Joo. Vaikka tuo on vaarallisen lähellä mennä campin/kornin puolelle, niin tuo biisi tasapainoilee hienosti sen äärimmäisen herkän rajan oikealla puolella.

Onneksi Hesarin artikkelin mukaan Brucen siskon ja miehen juttu meni lopulta irl hyvin

Mutta River vs. Kuumat kyyneleet

Onko tämä lopulta erilainen? Tässä on onnnellinen loppu tosin.

No nyt kun sanot, niin kyllä mä ymmärrän, että 2000-luvulla The Riverin näkeminen juustoisena campina on ihan aito riski. Mut mä olen sellainen romantikko, että ei edes tule mieleen! Sen sijaan meinaa tulla roska silmään kun kuuntelee.

Tässä on tietysti myös se, että vaikka itse suhtauduin tuossa yllä Springsteenin mestariteokseen nimenomaan kirjallisuutena enkä musiikkina, niin mulle jostain syystä tuo Kuumat kyyneleet avaava iskelmäjumputus on niin luotaantyöntävää, että en voi kokea koko laulua mitenkään minua koskettavana. Itse asiassa en nytkään pystynyt montaa sekuntia kuuntelemaan edes campina, joten tarinastakaan ei ole mitään käsitystä.

Toinen hyvä esimerkki tästä olisi ehkä se, että Irwin ei vetoa minuun ei sitten ollenkaan. Mutta kun kuulin tämän radiosta, romantikko minussa ei voinut kääntää kanavaa - toimii jotenkin samaan aikaan vakavasti romanttisena ja riemukkaana campina:

James Potkukelkka kirjoitti: ↑10.06.2020 10:39 Mutta River vs. Kuumat kyyneleet

Liian hapokasta, ei pysty. Pari riviä pysty kuuntelemaan uteliaisuudesta, mutta sitten oli pakko kääntää pois.

Mä kuuntelin Brucea 80-luvulla, mutta sitten tuli pitkä kausi ettei tullut koskettua tuotantoon. Nyt kun yli nelikymppisenä on palannut biisien pariin, niin huomaa, että oma vanheneminen on antanut ihan uutta kulmaa sanoituksiin. Samoin oman musiikkimaun ja äänentoiston kehittyminen tekee sovitukset entistä paremmiksi.

urpiainen kirjoitti: ↑10.06.2020 10:56 Toinen hyvä esimerkki tästä olisi ehkä se, että Irwin ei vetoa minuun ei sitten ollenkaan. Mutta kun kuulin tämän radiosta, romantikko minussa ei voinut kääntää kanavaa - toimii jotenkin samaan aikaan vakavasti romanttisena ja riemukkaana campina:

Mun makuuni vähän liian siistittyä oikein toimiakseen. Mun kosketus Irwiniin on kovin etäinen. Lapsuudessa sitä aina joskus jostain kuuli. Jotenkin tälläinen aito vasemmistokapina on aina viihdyttänyt mua ja tän kappaleen muistaa lämmöllä lapsuudesta. Edellisestä kuuntelukerrasta olikin jo varmaan 35 vuotta.

Kuumat kyyneleet osoittaa mun mielestäni, että campin ja taiteen raja on häilyvä

Kasvatti kauniin oon pohjoisen
sain kyllä ammatin vaan töitä saanut en
ja siihen kaikkeen niin turhauduin
ja valtaväylien luo hakeuduin

On kuumat kyyneleet poskillein vierineet
kun koti vanhempain häipyi jo pois takanain
mä sieltä turvan sain niin yksin oon nyt vain
kun jäähyväiset heitin rakkaillein

Niin paljon Liisaa mä rakastin
ja hänen luonaan aina olla tahtoisin
vaan hänet jättää mun pakko on
vei eroon katkeraan tiekohtalon

On kuumat kyyneleet poskillein vierineet
mä häntä suutelin ja sitten pois pakenin
näin töitä etsimään lähdin pois etelään
vaan mua tarvittu ei sielläkään

Niin sitten Ruotsiin mä matkustin
vaan sieltä juurillein mä pian palasin
ja vaik en täältä kai töitä saa
niin mulle kallein on tää synnyinmaa

On kuumat kyyneleet poskiltain kuivuneet
on Liisa vaimonain ja äskettäin pojan sain
tein yhden päätöksen nyt enää kierrä en
en täältä lähde enää milloinkaan

Voit ottaa miehen pois Pohjanmaalta, mutta et Pohjanmaata pois miehestä.

urpiainen kirjoitti: ↑10.06.2020 11:37 Voit ottaa miehen pois Pohjanmaalta, mutta et Pohjanmaata pois miehestä.

näin töitä etsimään lähdin pois etelään
vaan mua tarvittu ei sielläkään

Vagabondo kirjoitti: ↑10.06.2020 11:16

urpiainen kirjoitti: ↑10.06.2020 10:56 Toinen hyvä esimerkki tästä olisi ehkä se, että Irwin ei vetoa minuun ei sitten ollenkaan. Mutta kun kuulin tämän radiosta, romantikko minussa ei voinut kääntää kanavaa - toimii jotenkin samaan aikaan vakavasti romanttisena ja riemukkaana campina:

Mun makuuni vähän liian siistittyä oikein toimiakseen. Mun kosketus Irwiniin on kovin etäinen. Lapsuudessa sitä aina joskus jostain kuuli. Jotenkin tälläinen aito vasemmistokapina on aina viihdyttänyt mua ja tän kappaleen muistaa lämmöllä lapsuudesta. Edellisestä kuuntelukerrasta olikin jo varmaan 35 vuotta.

Ei jostain syystä toimi tuo linkki. Toimisko tämä

Mä nyt jatkan täällä ihan vaan koska pertti postailee perustamaansa kilpailevaan tuotokseen, kun ei löytänyt tätä... tai jotain

Eilen illalla kun ajelin kotiin tyhjää länsiväylää pitkin, niin rokkasin tätä. Ei yhtyeen tunnetuinpia, mutta hieno sävellys ja sovitus. Niin paljon hienoja yksityiskohtia kauniisti rullaavan melodian taustalla.

Negative Harmony Cover - Africa

Alkanut tuo banjo innostamaan ihan liikaa.

^ Hyvää settiä. Meni heti artisti kuunteluun spotifyssa. Kiits.

****/*****

Se joka youtubeen eksyy youtubeen hukkuu. Päädyin taas tsekkaamaan mitä Postmodern Jukeboxille kuuluu, mutta jotenkin on meininki väsähtänyt. Uusista videoista vaan puuttuu vanhemman tuotannon tuoreus ja raikkaus.

^ Morgan James on coveroinut Joni Mitchellin Blue-albumin kokonaan. Kansikuvaa myöten.

Kuulostaa se AC/DC:ltä.
Taidan kuitenkin pitää enemmän alkuperäisestä.