James Potkukelkka kirjoitti: ↑31.01.2019 15:57
^Kait ne maailmankaikkauden parhaat musiikiteokset kuitenkin löytyvät klassisesta musiikista.
Tämä nyt riippuu paljon arvosteluperusteista. Vaikka mä kuuntelen aika paljon instrumentaalimusiikkia, niin IMHO klassinen on liian kliinistä, tylsää ja huonot soundit. En suostu antamaan parhaan teoksen tai musiikki lajin/tyylin viittaa siihen suuntaan, koska en sitä vaivaudu kuuntelemaan. Aina silloin tällöin yritän, viimeksi tänään, mutta ei vaan nappaa.
En kyllä lähde nimeämään mitään muutakaan parhaaksi, koska se riippuu niin paljon hetkestä ja tunnetilasta ja kaikesta muusta. Ei ole mitään yksittäistä mikä olisi yksiselitteisesti yli muiden. Mulla ei ole koskaan ollut mitään yksittäistä suosikki elokuvaa, bändiä, kirjaa, näyttelijää, jne.
Tänään soinut Terence Trent D'arby. Mun piti laittaa jo aikaisemmin Vibration albumilta muutama raita. Tää sai aikoinaan ainakin Suomessa huonot arvostelut, niin tuli silloin skipattua, mutta tarttui kirjastosta joku aika sitten mukaan ja, jos kokonaisuus onkin tyylillisesti varsin kirjava, niin joutain aika tyylikkäitä raitoja levyltä löytyy. Debyyttilevy lienee kuitenkin aina ja iänkaiken artistin paras tuotos.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
James Potkukelkka kirjoitti: ↑31.01.2019 17:18
Eikös tuo ole aika tapauskohtaista? Joku vuosikymmeniä sitten tehty on tietysti eri asia, mutta miksi tuoreessa tallenteessa olisi huonot soundit?
Varmaan tyyliseikka. Halutaan konserttisalitunnelmaa. Perinteisesti ei ole äänitetty yksittäisiä soittimia vaan orkesteria kokonaisuutena. Kai tuon nykyisin voisi tehdä toisinkin, kun raitojakin miksaukseen on käytännössä rajattomasti. Tai mistä mä tiedän vaikka olisikin jo tehty, kun en klassista kuuntele.
Tässä on toki koulukuntaeroja hifistien puolella. Jotkut tavoittelee mahdollisimman tarkkaa kopiota konserttikokemuksesta ja vertaa kaiuttimien sointia siihen miltä soittimet kuulostaa hyvässä konserttisalissa ja niitä tuo klassisen musiikin perinteinen äänittämistapa palvelee. Toiset sitten hakee mahdollisimman kaunista sointia realistisuudesta piittaamatta.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Esteettinen elämys on kuitenkin aina kognition värittämä, että voihan se olla vaikka tuo jumalanpalveluksellinen painolasti, mutta mä en tykkää urkusoundista.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
urpiainen kirjoitti: ↑31.01.2019 18:19
Esteettinen elämys on kuitenkin aina kognition värittämä, että voihan se olla vaikka tuo jumalanpalveluksellinen painolasti, mutta mä en tykkää urkusoundista.
Höh. Mut se saa sopivasti synnintuntoon!
monia ei miellytä ajatus henkisesti ja fyysisesti raskaasta ja kuluttavasta työstä huonolla palkalla
Kirkkourut ovat paras soitin, sähkökitara kakkosena.
Davejamekselle propseja. Kuulin Bachin Toccatan ja fuugan alun itse asiassa varhaisteininä alkuperäisen "Rollerball"-elokuvan alussa ja vaikutuin että juku, mitä tuo on. (Edit sun näyttämässä versiossa ei kuulu tarpeeksi bassoa tai mun läppäri! Näppäilykömpelyyttäkin urkurilla.) Sittemmin olen arvostanut J.S. Bachia parhaana klassikkona, varsinkin niitä kaikkia mitä ne on bwv vai bmv-urkubiisejään ja sitten konserttojaan. Se mies ei kirjoittanut nuottiakaan väärin. Vaikka ei ollut elinaikanana julkku ja väitetään, että varasti kaiken, mikä ei ollut seinässä kiinni. Ajan tapa niinkuin vieläkin. Händelistä pidän myös, mutta eihän sille olisi pitänyt orkesteria antaa. Menee silloin barokkimusiikiksikin liian kitchiksi.
Huomautan kuitenkin. että kun oli BBC:n dokumentti Britannian naispuolisista klassisen musiikin säveltäjistä... jotka paitsi brittiläiset klassisen musiikin säveltäjät yleensä ja erityisesti naiset niistä ovatvähälukuisia. Lopussa oli: "Our number one choice is of course Kate Bush",
Levyillään soittanut klassinen viulisti Nigel Kennedy sanoi toisaalla: "Her music could as well be called classical músic".
Kate sai ritarimerkeistä vasta kolmanneksi korkeimman niistä viidestä, "palveluksista Britannian musiikkielämälle". Siis ei täyttä Damen arvoa kuten kahdelle ylimmälle, mikä on väärin.
Kate (Bach-fani muuten) itse on itse kommentoinut vertailuja suunnilleen.:"Klassinen musikki tulee aina olemaan parempaa kuin popmusiikki. Koska klassisessa musiikissa on enemmän tilaa ilmaista kuin lyhyissä pop ja rock-biiseissä"
Itse sanon, että sitä vartenhan oli ennen vanhaan hyvään aikaan teema-albumit, joissa kehitellä tarinaa ja sävellyksen teemoja!!!
This house is as old as I am.
This house knows all I have done.
This house is full of m-m-my mess.
This house is full of m-m-mistakes
This house is full of m-m-madness.
This house is full of, full of, full of fight!
-KB
Gat kirjoitti: ↑31.01.2019 19:11
Kirkkourut ovat paras soitin, sähkökitara kakkosena.
Eieieieieieieieieieieieiei
En tykkää kirkkouruista. Jos urkuja on pakko käyttää, niin mieluiten Hammond. Kosketinsoittimista kuitenkin mieluiten flyygeli.
Sähkökitara on pahasti yliarvostettu soitin. Johtuen varmaan sen asemasta lead soittimena rock musiikissa. Soundi on kuitenkin monesti efecteillä tapettu ohueksi, eikä se silloin soinnillaan tarjoa suuria elämyksiä. Enkä nyt tarkoita, että sähkökitara olisi huono soitin. Erittäin monipuolinen ja käyttökelpoinen soitin, mutta parempiakin on.
Tokihan soittaja on soitinta tärkeämpi, mutta jos pitäisi nimetä paras soitin, niin mä sanoisin saksofoni. Se on yksittäisistä soittimista se minkä äänestä tykkään kaikkein eniten, kun siinä on jotenkin niin erityisen kaunis ja sävykäs sointi. Saksofonia olisi hieno osata soittaa, mutta mä en ole tarpeeksi musikaalinen siihen, kun mun kyvyt riittää nippa nappa kitaran rämpyttämiseen.
Kakkosena sitten rummut. Hyvin viritetty rumpusetti soi todella kauniisti osaavan soittajan käsissä. Valitettavasti paljon nykymusiikista tehdään koneilla, jolloin musiikista jää pois oikeiden rumpujen soinnukkuus ja melodisuus. Joo, puhtaat rumpusoolot on yleensä kuolettavan tylsiä, mutta koska rummut on monesti miksattu vähän taka-alalle, niin niiden soinnukkuus jää kuulematta ilman hyvää äänentoistoa, mutta tässä niiden ääni pääsee täyteen loistaan ja soittajakin on yksi parhaista.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Työnteko musiikkina viime aikojan hi-tech settien suosikit:
Mentalecho: Bam Bam
Remiksi eräästä tunnetuimmasta Jamaika riddimistä kautta aikojen, Sister Nancyn Bam Bam. Rokannut tanssilattiat joka kerta Oulusta Helsinkiin, myös ihmisille jotka ei yleensä tykkää hitechistä. Soitan biisin yleensä ihan alusta asti juuri tuon intron ja alkunostatuksen takia.
Special M & Maramba: Monster Breeze
Soitin viime viikonloppuna Kosmos Festareiden Staff partyilla b2b muutaman muun sepä kanssa, ja yleisössä oli paljon ihmisiä jotka ei tykkää korkeateknologisesta musiikista, joten piti etsiä lauluja joilla voi huijata nämäkin ihmiset tykkäämään.
Tämä toimi helvetin hyvin.. Suorastaan vähä electro-swing vaikutteita noissa suvannoissa. Tykkään kovasti äänen manipulaatioista mitä biisissä käytetään paljon, ja kontrastit toimii hyvin kuten aina, hitaammasta nopeaan <3
Yatzee: Lucid Dream
Aika puhdasveristä hi-tech soundia, mutta tosi hyvällä rakenteella. Biisi kestää yli 8 minuuttia ja kantaa helvetin hyvin. Erittäin harvoin jos ikinä soitan noin pitkää biisiä kokonaan, mutta tämä on soinut parikin kertaa!
Tykkään erityisesti viittauksista eri genreihin biisin eri vaiheissa, lopun droppi on erittäin näkyvä kädennosto hard trance / freeform / piripolkka soundille.
Good human, but sometimes if needed, a bad citizen.
Vagabondo: On kirkkouruissa massiivinen soundi, harvemmin yksittäinen soittaja saa sellaista aikaan livenä. Kirkkourkuja kun soitetaan joskus neliraajaisesti, myös jaloilla. Bachin urkubiiseistä on kyllä valitettu että itse ukko-Bachilla oli valtavat kädet, ihan mauttomat lapiot. Joten tavallisten urkurien on paikoin mahdotonta soittaa niin.
Solunaapurini oli joskus soittanut viulua. Väitti että koska bach ei tiennyt vieulunsoitosta yhtään mitään, ne ovat viulistille fyysisesti haastavia.
Kosketinsoittimista että eikös Hammond ole se syntetisaattorien esi-isä, jonka sisällä on mekaanisesti liikkuvia osia? Kakruaikaan oli ja kai vieläkin halpa C-kasetti "Hits in Hammondsound". Ja joo, kyllähän se soundi mageelta kuulosti, kuin suklaapuuroa.
Sähkökitaroista, että myös ihailemani tietenkin AC/DC ei käytä elekroonisia filttereitä. Vaan resepi on että niin paksut kielet kuin pystyy käyttämään, voimakas näppäilytekniikka, vahvistin, siis vahvistin vaan ei välttämättä kaiuttimet täysille. Efektibokseja eivät tarvitse eikä edes vibrakampea.
Puhaltimista että joo, onhan ne poikkeuksellisia soittimia. kun melodia ja äänenpaine tulee suoraan soittajan suusta. Vähäisillä näppäimillä sitä sitten ohjataan.
Näytteistäsi saksofoni oli minulle liian minimalistista tyyliä, sori. Rumpalin esitys parani puoleenväliin mennessä. Valtava kannusetti ukolla. Silti tosiaan vähän tylsää pelkät rummut. Väitetään muuten että Afrikan niggerien primitiivisenä pidetty rummunpäristys sisältääkin niin monimutkaisia kuvioita, ettei valkoinen mies keksisi eikä tajuakaan.
Hämärämiehelle, että taitaa olla se teknopaska muuttunut siten "minun aikojeni". Onhan noissa pätkittäin kivoja rakenteita, mutta eipä innosta, sori. Ihmisäänen manipulointi on Saatanasta, paitsi Kate Bushin joissain efekteissä.
Nuoruuden häpeänäni tunnustan, että siihen aikaan kun vielä oli musiikkivideokanavia, tykästelin Sven Vathista ja äh..dementia, minkäs bändin vaikka se on, jossa koira menettää naisen, kun bussiin ei saa tuoda koiria eikä sitä ghettoblasteria josta biisi soi?
Tehosteita voi tehdä myös analogisesti. Muistanpa kun lapsina kaverini heikin kanssa leikimme tekevämme albumia, vaikka kumpikaan ei osaanut soittaa yhtään. C-kasettinauhurille yhden mikrofonin kautta. Kopio on vieläkin minulla, on kansitaidettakin!! Käytimme akustista kitaraa lyömäsoittimena, kattiloita, erilaisia pillejä ja yhden biisin nauhoituksessa alkuun kaikuääniä antavan vessan lattialle pyörimään laitettua posliinilautasta. JUUUUUUURRRR-JUUUUURR-JUUURR-JURR-Jurr-jur-jur-r.
Viimeksi muokannut Gat, 01.02.2019 13:27. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
This house is as old as I am.
This house knows all I have done.
This house is full of m-m-my mess.
This house is full of m-m-mistakes
This house is full of m-m-madness.
This house is full of, full of, full of fight!
-KB
Syntikoista tuli mieleen, että tässä biisissä ilmeisesti ensimmäistä kertaa käytetään elektronista (onko muunlaisia?) syntetisaattoria suomalaisessa levytyksessä. Muistaakseni saivat lainaksi jostain yliopistolta (missähän yliopistolla tutkittaisiin/käytettäisiin uusia soittimia?). Taisi olla jonkun tutkimustarkoituksessa rakentama.
Edit: kuukkeli kertoo
"Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksen VCS-3-syntetisaattoria."
Ei koskettimia ollenkaan? Juku, oldskool. Joystick sentään!
Flyygeli tai muu piano on hyvä jo perinteinen rock-soitin sekin.
Käsittääkseni ekoissa syntetisaattoreissa oli kyllä pianon koskettimet, mutta ne olivat "monofonisia", eli vain yksi kosketin kerrallaan antoi ääntä. Siis ei sointuja. Sitten edistys oli "polyfoniset" syntetisaattorit, eli useampi kosketin antoi ääntä samaan aikaan..
Sittemmin kai 80 luvulla samplerit, niiden käytön alkuun Kate Bushin ja jo sitä ennen Peter Gabrielin pioneeraama "Fairlight" tai toinen merkki "Emulator". Nissä siis voi mikittää minkä vaan ulkoisen äänen ja soittaa sillä.
Nykyään kai joka halvassa laudassa on samplatut ehtojen soittimien äänet. Niin mun halvassa 90-luvun Kawaissakin, jota en siis koskaan jaksanut opetella soittamaan. Mutta ulkoisia samplenäytteitä ei ainakaan sillä voi ottaa.
Viimeksi muokannut Gat, 01.02.2019 13:48. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
This house is as old as I am.
This house knows all I have done.
This house is full of m-m-my mess.
This house is full of m-m-mistakes
This house is full of m-m-madness.
This house is full of, full of, full of fight!
-KB
Gat kirjoitti: ↑01.02.2019 12:53
Vagabondo: On kirkkouruissa massiivinen soundi, harvemmin yksittäinen soittaja saa sellaista aikaan livenä. Kirkkourkuja kun soitetaan joskus neliraajaisesti, myös jaloilla. Bachin urkubiiseistä on kyllä valitettu että itse ukko-Bachilla oli valtavat kädet, ihan mauttomat lapiot. Joten tavallisten urkurien on paikoin mahdotonta soittaa niin.
Solunaapurini oli joskus soittanut viulua. Väitti että koska bach ei tiennyt vieulunsoitosta yhtään mitään, ne ovat viulistille fyysisesti haastavia.
...
Näytteistäsi saksofoni oli minulle liian minimalistista tyyliä, sori. Rumpalin esitys parani puoleenväliin mennessä. Valtava kannusetti ukolla. Silti tosiaan vähän tylsää pelkät rummut.
Juu, kyllä kirkkouruista ääntä lähtee, mutta kun mun korvaan ne ei soi kauniisti.
Ihan sama kuinka vaikeita Bach tai muu klassinen on soittaa. Klassisen pahimpia puutteita nimenomaan on tekniikalla briljeeraus tunne puolen jäädessä etäiseksi ja viileäksi. Jokainen toki saa nauttia musiikista niin kuin haluaa, eli tää, etten arvosta, on vaan mun henkilökohtainen mielipide.
Noi oli vaan tarjottu esimerkeiksi joissa soittimien soinnukkuus ja sävykkyys pääsee esiin. Parempia kappaleita löytyy molemmista, vaikka molemmat oon kuunnellut tänään yli 5 kertaa. Piti varmistaa ennen postausta niiden laatu ja sitten postauksen jälkeen vielä hieman fiilistellä
Tämä soi tällä hetkellä taustalla, eli päivä on jatkunut Ben Websterin kanssa:
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Vagabondo kirjoitti: ↑01.02.2019 13:47
Klassisen pahimpia puutteita nimenomaan on tekniikalla briljeeraus tunne puolen jäädessä etäiseksi ja viileäksi.
Yhdyn tuossa sinuun, tietenkin heterosti. Suurin osa klassisesta kuulostaa minulle sääntöjen mukaan tekemällä tehdyltä, kun niin tehdä pitää. Kliseistä ja melko lapsellisesti jankkaavaa. Eikä melodiatkaan ole kovin häävejä. Ei herää eloon kuin Rock'n*Roll.
Samaten oopperalaulussa kyllä tuotetaan mahdollisimman puhdasta lauluääntä nuottien mukaan, mutta silloin tekniikan takia jää uupumaan tunneilmaisu, ei osata tai haluta vaihtaa tunneilmaisua vaikka sääntöjä rikkoen, kuten pop.rock-puolella klassisesti taidottomat laulajat usein osaavat. Varsinkin yksi naisártisti vaikka kesken sanan .
Edit: Sandels on lopussa, nyt kauppaan.
This house is as old as I am.
This house knows all I have done.
This house is full of m-m-my mess.
This house is full of m-m-mistakes
This house is full of m-m-madness.
This house is full of, full of, full of fight!
-KB
Vagabondo kirjoitti: ↑01.02.2019 13:47Klassisen pahimpia puutteita nimenomaan on tekniikalla briljeeraus tunne puolen jäädessä etäiseksi ja viileäksi.
Lause sopii myös noin 90% progesta.
En nyt oikein allekirjoita tuota prosenttilukua. Voihan se proge olla huonoa jostain muustakin syystä
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Vagabondo:
Jazziako edellinen näytteesi on?
Minä jo järkyttävän vanhana olen kuitenkin sitä alkuperäistä rock-punk-hevi-sukupolvea.
Jazz oli edelllisen sukupolven maripaitojen tylsää tiluttelua. Tai ei koko edelliselle sukupolvellekaan. Isäni kertoman mukaan 50-luvun Tampereella mielestään modersnit bändit soittivat alkuillan jazzia. Ja yleisö odotteli tuskastuneena kun vasta loppuillasta soittivat tanssittavaa musikikia. No viihdejazzazzissa on ainesta, ei jazzjazzissa joutavine kilkutteluineen..
Mun 70-luvulla meidän poikien kesken häpäistä kaverin musiikkimaku oli kysyä: "Onko tuo jotain vitun jazzia?"
This house is as old as I am.
This house knows all I have done.
This house is full of m-m-my mess.
This house is full of m-m-mistakes
This house is full of m-m-madness.
This house is full of, full of, full of fight!
-KB
Samaten oopperalaulussa kyllä tuotetaan mahdollisimman puhdasta lauluääntä nuottien mukaan, mutta silloin tekniikan takia jää uupumaan tunneilmaisu, ei osata tai haluta vaihtaa tunneilmaisua vaikka sääntöjä rikkoen, kuten pop.rock-puolella klassisesti taidottomat laulajat usein osaavat. Varsinkin yksi naisártisti vaikka kesken sanan .
Tuli mieleen entinen TV-ohjelma Levyraati ja sen vakiojäsen Klaus Järvinen, joka tuntui suhtautuvan musiikkiin kuin se olisi vain tekniikkaa. Tietysti se on sitäkin mutta myös tunnetta.
"En tiedä pitäisikö sinulle ojentaa netiketti, banaani vai köysi." - Tix
Gat kirjoitti: ↑01.02.2019 15:38
Vagabondo:
Jazziako edellinen näytteesi on?
Mun 70-luvulla meidän poikien kesken häpäistä kaverin musiikkimaku oli kysyä: "Onko tuo jotain vitun jazzia?"
Voihan sitä oman sivistymättömyytensä noinkin tuoda esiin. Käsitteenähän jazz on hyvin laaja ja pitää sisälleen hyvin erinlaisia tyylisuuntia. Myöskään rajanveto muihin musiikkityyliin ei ole mitenkään selkeä tai yksiselitteinen ja monia kokeellisempia rock bändejä pidetään myös jazz bändeinä.
Ben Webster on selkeästi jazz muusikko. Mä en ole tutustunut kuin 60- ja 50- luvun tuontoon pintapuolisesti, mutta aloittanut uran jo 30-luvulla. Mä en ole äänitysteknisistä syistä kiinnostunut sukeltamaan juurikaan 50-lukua syvemmälle musiikin historiassa.
Simon Phillipsistä on sitten vähän vaikeampi sanoa. Suurelle yleisölle lienee tunnetuin Toto yhtyeen rumpalina, mutta soittanut kaikenlaista Judas Priestistä Nik Kershawniin ja myöhemmällä iällä myös jazzia Hiromin The Trio Project kokoonpanossa, jota toisinaan täällä olen hehkuttanut. Oliko se rumpusoolo nyt sitten progea, rockia, poppia vai jazzia? Mitä väliä kunhan kuulostaa hyvältä.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
McJannelle että toista kertaa lyhyen ajan sisään tyrkytät tuota, kuten minäkin omia pakkomielteitäni.
No kyllä hyvä biisi , mutta aihepiiri jossa misu selvästi tarjoaa pilluaan, on minun maailmassani kuin sci-fiä. Tai ehkä ei, mutta en mie uskaltanut.
Vagabondolle, että hyvä rumpali joo, mutta tunnettu TOTON rumpalina? No onhan sen studiomusiikki-ammattlaisten joku Africa kivaa muzakkia, mutta ei kuitenkaan silleen. Eikös joku nöösiministeri koettanut parantaa imagoaan lehtijutulla "Kuka on opetusministeri ja tykkää Totosta?. Ikäänkuin parantaakseen katu-uskottavuuttaan nuorison silmissä? No joo, julkaistiinhan Matti Vanhasestakin kuva nuorena kiipeämassä linnunpönttöä kiinnittämään, ylioppilaskotsa päässään.
Viimeksi muokannut Gat, 01.02.2019 19:14. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
This house is as old as I am.
This house knows all I have done.
This house is full of m-m-my mess.
This house is full of m-m-mistakes
This house is full of m-m-madness.
This house is full of, full of, full of fight!
-KB
Harri Marstio on vastikään kuollut. Liikenneonnettomuudessa..Surku, vaikka tylsä biisi tuo.
Sinä taas olet juntti savolainen: Ärsyttävintä sinussa vääräuskoiset kamppailulajikäsityksesi,ja se, että saat pillua. Tarvitsisit kaltaistani liikuntakuntakyvytöntä vanhaa juoppoa kuolevaa Sifua, joka ei muuta tekisi kuin neuvoo. Säkillä ja pehmokepeillä voitaisiin simuloida.- Niin ja sä siivoaisit.
Sori, katselen tässä samalla Brokeback Mountainin uusintaa,
This house is as old as I am.
This house knows all I have done.
This house is full of m-m-my mess.
This house is full of m-m-mistakes
This house is full of m-m-madness.
This house is full of, full of, full of fight!
-KB