Kitinä

Välillä meinaa usko horjua. Varsinkin kun tulee näitä elämän ongelmia ja on yksin niiden kanssa taistelemassa. Kaipaisin kovasti ystävää vierelleni. Ei meinaa jaksaa, ei.

Huomenna varmaan taas hauskempaa... Ja tähän ei tarvitse vastata mitään, en kirjoittanut tätä shrink-osastolle.

Kertokaa omia keinojanne ajatella positiivisesti.

Oon nyt funannut sun keissiä, kuule. Jos kaikki asiat ottaa tosi silleen huomioon, ni situation on se että saadakses uutta energya ja spurttia laiffiis, sun kandeis hakee esmerks duunis puolesta ulkomaille hommiin. En tiiä kiinnostasko sellanen sua??
Anyways, mitä haluisit tehä? Jos et nyt mieti mitää rajotuksii et xetera, vaan ihan ylipäätään! MITÄ HALUISIT TEHÄ?!

Shrink is in da house. %

Turbohaltija kirjoitti:Välillä meinaa usko horjua. Varsinkin kun tulee näitä elämän ongelmia ja on yksin niiden kanssa taistelemassa. Kaipaisin kovasti ystävää vierelleni. Ei meinaa jaksaa, ei..

Tosihan se on, että kaksin aina kaunihimpi ja ne surut ja murheetkin olisi helpompi kantaa jos olisi joku jonka kanssa jakaa ne..

Turbohaltija kirjoitti: Huomenna varmaan taas hauskempaa... Ja tähän ei tarvitse vastata mitään, en kirjoittanut tätä shrink-osastolle.

Kertokaa omia keinojanne ajatella positiivisesti.

Itselläni on tapana ajatella ettei mitään niin huonoa etteikö jotain hyvääkin ja päinvastoin...eli siis jokaisessa huonossakin asiassa aina jotain hyvääkin, vaikka sitä ei ehkä juuri sillähetkellä jaksa itse huomatakkaan..

Kun itselläni on tiukkaa. Rahat eivät tahdo riittää millään vaikkas tekisi mitä..(2 asiaa joista en tingi eli laskut pitää maksaa ja lapsille pitää olla ruokaa).. niin ajattelen asiaa hiukan humoristisellakin mielällä niin, että kun nyt on tiukkaa niin sitten kun on se toinen maksamassa puolet laskuista ja jää rahaa ehkä vähän säästöönkin, niin silloin osaa arvostaa sitä säästyvää enemmän kun on joutunut välissä elämään niukasti.. (en siis usko, että nämä ajat kovin helposti unohtuvat)

Samalla logiikalla siis joskus täytyy mielen olla maassa ja elämän potkia jotta osaa arvostaa sitä päivää enemmän kun on toisinpäin..Elämä on kuitenkin ihanaa ja kaikella on tarkoituksensa

Minulle tulee useinkin se tunne, että ei jaksa. Kaikki tuntuu jotenkin musertavalta, ja ne hyvät ja iloisetkin asiat jotenkin tuntuvat menettävän merkityksensä, kun oikein rypee itsesäälissä ja surussaan.

Positiivisuuden esille kaivaminen on vaikeaa, ja joskus jopa mahdotonta. Itselläni usein auttaa, kun vaan avautuu jollekin/jonnekin. Kirjoitan ns. terapiakirjaa, jota kai muut kutsuvat päiväkirjaksi. Jo ongelmien ja ahdistuksen paperille laittaminen voi auttaa. Omia ongelmiaan vaan tuppaa katsomaan liian läheltä, ja ratkaisun löytäminen on vaikeaa. Siinä auttavat sitten kanssaihmiset. Jos jollekin kaverille kertoo omasta mielestään ylitsepääsemättömän ongelmansa, hänellä voikin olla siihen ratkaisu, jota itse et ole tullut ajatelleeksikaan. Tietynlainen "ulkopuolisuus" on eduksikin.

Tämä pätee tietenkin vain perusongelmiin, oma sisäinen paha olo on vaikeampi juttu. Miten voit puhua tai kertoa jollekin olostasi, jota et itsekään osaa määritellä tai selittää?

Joskus yritän päästä pahasta olosta purkamalla sen johonkin tekemiseen, mattojen pesuun, kaappien siivoukseen, mihin vain joka saa ajatukset hetkeksi muualle. Monet suosittelevat juoksulenkkiä, uimista, yleensäkin jotain fyysisesti raskasta. Ilmeisesti nyrkkeilysäkki sopisi minunkin sisustukseen

Omalla kohdallani myös yksinkertainen pahassa olossa rypeminen auttaa; itken, kierin sängynpohjalla, itken lisää, syön suklaata ja itken. Raivoan ja murisen, ja itken vielä vähän. Monesti sen jälkeen on jo parempi olo. Jos itkettää niin itketään sitten, pahinta on tunteidensa patoaminen ja hautominen.

Koita keksiä se oma keinosi paremman olon saavuttamiseen!! Voimia sinulle. Tiedän, että se positiivisuus ei tule noin vain sormia napsauttamalla, mutta aina voi ajatella sitä ikävääkin tilannetta vahvuutena; kun tästä selviän, niin olen taas kokemusta rikkaampi ja kokeneempi. Ja voi sitä ajatella, että pahemmistakin on yli päästy.

Pahan olon kokeminen on vain osoitus inhimillisyydestä, kaikki ei aina ole niin iloista ja kivaa, ja kyllä se totta on, mikä ei tapa, vahvistaa.

Lämmin ajatus kaikille vaikeuksien kanssa painiville! Ja voimia, paljon voimia. Olen varma, että aina asiat järjestyvät. Sitä ei tiedä, että miten, mutta järjestyy ne, sillä niiden on vain pakko. Muita vaihtoehtoja en anna. Sisulla vaikka jos ei muuten.

Saat sen minkä ansaitset. Olen ehkä viimeinen ihminen sanomaan tätä, mutta "positiivisuus on perseestä" on yhtä kuin "elämä on perseestä".
Ja sanottakoon nyt vielä, että itse olen siinä ryhmässä, joka todennäköisesti tulee tekemään itsemurhan ilman sen kummempaa ulospäin näkyvää syytä.
Ihan vaan sen takia, että ei elämä nyt niin kummallinen juttu ole kuitenkaan.
Ne, jotka huijaavat itseään luomalla uraa ja hankkimalla arvostusta läheisiltä ihmisiltään, eivät tajua, että siitä arvostuksesta ei ole vitun vertaa hyötyä kenellekään. Ikinä. Miksi tuhlata elämä johonkin turhaan?
Johonkin, joka katoaa kuitenkin siinä vaiheessa kun oma fyysinen olemus tässä maailmassa katoaa. Minkä takia ei voisi nauttia olemisen kaikista vivahteista ja tutkia itseään?
Mitä häh?
Raha? Vitun marjat. Siinäpä onkin hieno elämisen tarkoitus! Mitä sillä tekee? Riippuvuuksia ja fyysisiä kiinnikkeitä tähän maailmaan jossa elämme tämän tuskaisen pienen hetken. Keitä me edes olemme? Vitun hippi. Juuri niin. Ei kiinnosta. Ei tällä kaikella ole paskankaan väliä, tai jos on, niin mieti tarkkaan, minkä takia.

Maine? Turha tästä on edes keskustella. Maineen takana asuu itsekkyys.

"Tarkoitus": haista paska. Et tiedä tarkoituksesta sen enempää kuin kukaan muukaan. Ja jälkikasvua on tähän turha sotkea. Itsepähän päätit lisääntyä. Vaistojesi ohjaamina. Orja.

Ja vielä sellainen juttu, että en aio mitenkään (ellei varsin herkullisia argumentteja kohdalle satu) tätä postausta kommentoida. Kunhan purkaudun teille. Elämän väärinkäyttäjät ja muut loiset.
Ja kyllä, olen itse aivan samaa itsekästä pohjasakkaa, jonka tarkoitusperissä ei ole mitään jaloa, saatikka puhdasta.

Kiitos, ja anteeksi.


edit: typoja

Suhtaudun negatiivisesti positiivisuuteen.

Paras tapa helpottaa omaa pahaa oloaan, on ajatella, että joillain on asiat vieläkin huonommin, ja että itsellä ne voisivat olla vieläkin huonommin.

Joskus tepsii, joskus ei...

Ei nyt ole välttämättä ihan oikea ketju sanoa tätä, mutta sanonpa silti.

Mun on vaikea suhtautua sellaisiin ihmisiin, jotka ovat alati joko huippuonnellisia tai vastaavasti äärettömän negatiivisia. Molemmista tulee sellainen fiilis, että ko. henkilö on hieman yksinkertainen kun ei tajua, että maailmassa on muutakin kuin synkistely/ääretön ihanuus.

Silläkin uhalla että toistan itseäni, vedän tähän(kin) sukellus-analogian. Joka kerran kun uit luolasta ulos, vesi näyttää vähän kirkkaammalta. Joka kerran kun nostat pääsi avannosta noustaksesi sukelluksen jälkeen pintaan, maailma näyttää vähän kauniimmalta, sen värit kirkkaammalta ja yksityiskohdat terävemmiltä.
Kun tajuaa, ettei se että olet tänäänkin hengissä ole mikään itsestäänselvyys, on helppo nauttia hetkestä ja siitä että saa olla elossa, suunnilleen terve ja hengittää.

KK: Sehän oli kauniisti sanottu. Tuli hyvä mieli jo tota lukiessa.

Kid kirjoitti:KK: Sehän oli kauniisti sanottu. Tuli hyvä mieli jo tota lukiessa.

Kiitos *pokkar*

Jos joku itkee, ei tarkoita että muidenkin pitäisi itkeä aiheesta.

Jos jollakin menee huonosti, ei siihen tarvi kaikkia vetää mukaan.

Jos joku ei kestä tai jaksa niin on hyvä että joku ajattelee selkeästi tilannetta ja koittaa tukea toista.

Jos itsellä menee huonosti, eikä ole ketään kenelle avautua on taisteltava yksin. Ajateltava tilanteesta löytyviä positiivisia jäljellä olevia asioita vaikka tuntuisi mahdottomalle.

Ainahan ei kaikki näin kuitenkaan mene joten avun pyyntö on paikallaan.

Eikä kaikilla mene niin hyvin että voisi sitä jatkuvasti hehkuttaa, jokaisella on ylä- ja alamäkiä joista selviytyminen tuo lisää voimaa.

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta eikö positiivisen ajattelun sijasta kannattaisi pyrkiä itsetuntemukseen?

killkill kirjoitti:Silläkin uhalla että toistan itseäni, vedän tähän(kin) sukellus-analogian. Joka kerran kun uit luolasta ulos, vesi näyttää vähän kirkkaammalta. Joka kerran kun nostat pääsi avannosta noustaksesi sukelluksen jälkeen pintaan, maailma näyttää vähän kauniimmalta, sen värit kirkkaammalta ja yksityiskohdat terävemmiltä.
Kun tajuaa, ettei se että olet tänäänkin hengissä ole mikään itsestäänselvyys, on helppo nauttia hetkestä ja siitä että saa olla elossa, suunnilleen terve ja hengittää.

Tuo teema on toistunut massameileissä, tantratoteemeissä ym. Mutta toimii

Lucky Luciano kirjoitti:Korjatkaa jos olen väärässä, mutta eikö positiivisen ajattelun sijasta kannattaisi pyrkiä itsetuntemukseen?

Olet väärässä.

Jotta voit saavuttaa hyvän itsetuntemuksen sinun tulee omata positiivinen ajattelutapa elämästäsi/teostasi. Jos omaat negatiivisen ajattelutavan niin aika mahdotonta saavuttaa hyvä itsetuntemus.

Haistakaa vittu jos olen väärässä.

Noriyumi kirjoitti:Tuo teema on toistunut massameileissä, tantratoteemeissä ym. Mutta toimii

Niistä mie en tiedä mitään. Mutta sen tiedän, että kun mietit 300 metrin uintimatkan päässä lähimmästä hengitysreiästä, että "jos nyt alkaa toinen annostin puhaltamaan, muistankohan varmasti mistä hanasta piti vääntää"... alkavat arkipäiväiset murheet kuten "pomo sanoi palaverissa vähän ikävästi" tuntuvan aika vähäisiltä.

Mä kyllä ajattelen positiivisesti, usein ihan luonnostaan. Ainahan mulle on loppujen lopuksi käynyt hyvin ja asiat järjestyneet.

McJanne kirjoitti:Heh, ja mitäs helvetin tekemistä tälläkään on harrastusten kanssa

Itsesäälissä kylpeminen kans niitä hartaimpia nukkumaan meno tuutu harrastuksia.

LillyMunster kirjoitti: Joskus yritän päästä pahasta olosta purkamalla sen johonkin tekemiseen, mattojen pesuun, kaappien siivoukseen, mihin vain joka saa ajatukset hetkeksi muualle. Monet suosittelevat juoksulenkkiä, uimista, yleensäkin jotain fyysisesti raskasta. Ilmeisesti nyrkkeilysäkki sopisi minunkin sisustukseen

Tämä toimii mulla. Varsinkin ulkoilma tekee ihmeitä. Kaverin nyrkkeilysäkkiä on tullut joskus huidottua ja jostain syystä pitkä oleskelu suihkussa auttaa myös kummasti.