Kitinä

Testataan onko kityväki kykeneväistä myös itseruoskintaan, tuntuu monilla tuo muiden ruoskinta tulevan niin luonnostaan.

Eli mistä piirteistä et pidä itsessäsi? Pahimmat luonteenpiirteesi? Mistä tavasta/luonteenpiirteestä haluaisit eroon? Millä tavalla olet rasittava? Millä tavoin yrität kehittää itseäsi?

Itse olen huomannut rauhallisen miehen kanssa eläessäni, että osaan olla varsinainen räyhähenki välillä. Joskus on pakko haastaa riitaa vain haastamisen ilosta; tästä pitäisi päästä eroon. Pidempää pinnaa haluaisin myös jostain taikoa, ikä ja kokemus tuntuu sitä hieman pidentävänkin jo.
On myös äärimmäisen vaikeaa olla aina oikeassa. Periksihän ei voi antaa vaikka oma selitys/logiikka/perustelut vuotaisivat kuin seula.
Itken riidellessä, inhottaa ja ärsyttää itseäkin.
Käytän joskus "rankkaa menneisyyttäni" selittämään asioita joihin sillä ei itseasiassa ole mitään vaikutusta. Mutta kun on kerran oppinut saavansa jollakin asialla tiettyjä asioita anteeksi niin tavasta on vaikea päästä yhtäkkiä eroon.
Jankutan ja muistuttelen asioista ärsyyntymiseen asti. Ja kun joku ärsyyntyy niin loukkaannun.
Tungen nenäni asioihin joihin se ei ole tervetullut.
Nyt huomaan, että tätä listaa olisi mahdollista jatkaa loputtomiin!

Koska olen miettinyt näitä asioista paljon niin kuvittelen pystyväni hillitsemään itseäni ainakin aina välillä. Kai vikojensa tiedostaminen on jo askel parempaan suuntaan.

Olen liian säyseä. Hymyilen aina leppoisasti lailla debiilin.
Olen kerrassaan pitkäpinnainen. Vaikka minua heiteltäisiin kananmunilla pläsiin, kehoitan vain kiltisti heittäjää tähtäämään mieluummin hiuksiini: ravinnearvo.
Näitä kahta piirrettä on vaikea kehittää muunlaisiksi - olen vain niin yellowmellow. KivaKiva.

Ei nyt sentään.

mä en pidä aivoistani. ne ajattelee pelottavia, tyhmiä, huolehtii liikaa, masentaa mua syyttä suotta, tekee musta kyynikon ja pessimistin.
mun mielikuvitus on paha ja todella vilkas.
mä en pidä itsestäni kun epäilen, mutta monesti olenkin oikeassa.
mä en voi sietää paniikkihäiriöpuolta itsessäni, enkä huonoa kuntoa, väsymystä ja laiskuutta.
jos joku ei ymmärrä mua mä loukkaannun, ja yleensäkin jos ihmiset ei pidä musta. epäilen aina ihmisistä pahinta.
mulla on myös huono tapa, jota en oikeastaan juurikaan tiedosta, möläyttää jotain ajattelematonta, tai oikeastaan saada täysin viaton asia kuulostamaan toisen korvissa loukkaukselta, mitä se tosiaankaan ei olisi. siis ulosanti on välillä tosi huono, mikä johtuu siitä että mä jännitän sosiaalisia tilanteita niin paljon että aivot ja puhe ei toimi kunnolla. mikä taas johtaa siihen että mua jännittää enemmän jne
piiskaan itseäni tällä hetkellä eniten siitä, etten osaa olla enää koko ajan oma itseni ja elää elämää täysillä.

Na kirjoitti:Joskus on pakko haastaa riitaa vain haastamisen ilosta; tästä pitäisi päästä eroon. Pidempää pinnaa haluaisin myös jostain taikoa, ikä ja kokemus tuntuu sitä hieman pidentävänkin jo.
On myös äärimmäisen vaikeaa olla aina oikeassa. Periksihän ei voi antaa vaikka oma selitys/logiikka/perustelut vuotaisivat kuin seula.
Itken riidellessä, inhottaa ja ärsyttää itseäkin.
Käytän joskus "rankkaa menneisyyttäni" selittämään asioita joihin sillä ei itseasiassa ole mitään vaikutusta. Mutta kun on kerran oppinut saavansa jollakin asialla tiettyjä asioita anteeksi niin tavasta on vaikea päästä yhtäkkiä eroon.
Jankutan ja muistuttelen asioista ärsyyntymiseen asti. Ja kun joku ärsyyntyy niin loukkaannun.
Tungen nenäni asioihin joihin se ei ole tervetullut.

" “You have the right to remain silent. If you choose to give up your right to remain silent, anything you say can and will be used against you in a court of law...”

Laitetaas tämä talteen tulevaisuutta varten. Tuo tunnustus kun voisi tulla lähes jokaisen naisen suusta.

SingleMalt kirjoitti:
" “You have the right to remain silent. If you choose to give up your right to remain silent, anything you say can and will be used against you in a court of law...”

Laitetaas tämä talteen tulevaisuutta varten. Tuo tunnustus kun voisi tulla lähes jokaisen naisen suusta.

On se ihanaa, että Sinä pystyt nousemaan sukupuolijaotteluiden ja strereotypioiden yläpuolelle, näkemään ihmiset yksilöinä ketään sukupuolensa takia leimaamatta ja mitään kommentteja itseesi ottamatta.

Kyllä näissä kirjallisissa helmissä Ihmisen silmä lepää

nexie kirjoitti: On se ihanaa, että Sinä pystyt nousemaan sukupuolijaotteluiden ja strereotypioiden yläpuolelle, näkemään ihmiset yksilöinä ketään sukupuolensa takia leimaamatta ja mitään kommentteja itseesi ottamatta.

Onnittelut. Olette juuri ajaneet aamun ensimmäiseen provomiinaan.

...i love the smell of fresh napalm in the morning..

Niin, oma pahuuteni on ihmisten provosoiminen tällä palstalla. Mukavaa kun saa säpinää ja tohinaa aikaan. En vaan pysty vetämään pusnuzzz-linjaa, joten mulla on sitten se pahan pojan rooli.

Sori vaan.

Na kirjoitti:Eli mistä piirteistä et pidä itsessäsi? Pahimmat luonteenpiirteesi? Mistä tavasta/luonteenpiirteestä haluaisit eroon? Millä tavalla olet rasittava? Millä tavoin yrität kehittää itseäsi?

Ylivoimaisesti eniten käsittelyä on vaatinut typerä piirteeni: avaudun - haluan palautetta, toisen ihmisen mielipiteen - se ei miellytä - loukkaannun. Haluaisin arvostaa ja kuunnella muitakin kuin vain oikeassa olevia. Itsetuntoni on joskus niin käsittämättömän alhaalla, että jokainen saamani kehu (myös ihmisiltä, joihin luotan tässä elämässä eniten) on pelkkää vittuilua. Joskus se on turhan korkealla. Tällöin syyllistyn ajattelemaan muista alentavia, typeriä juttuja...

Minulla on tarve tehdä asioista vaikeita. Liian monta onnellista hetkeä --> ruvettava kaivamaan maailman pahuutta silmille väkisin. Ruoskin itseäni usein, yleensä liittyen pelkoihin ja ajatuksiin, itseni väheksymiseen ja muiden vähäiseen ymmärtämiseen. Haluan oppia ajattelemaan asioita muiltakin kanteilta, oikeasti ajattelemaan ja ymmärtämään.

Heittäydyn välillä liian prinsessaksi. Itseni mielestä. Kumppanin mielestä voisin tehdä tätä useammin, mutta se sotii pahasti omien ajatusteni kanssa. Olen ylpeä siitä, että pystyn ottamaan apua vastaan nyt paremmin kuin ennen. Kuitenkin on yhä liikaa hetkiä kun en osaa avautua, työnnän ihmisiä kauemmas käpertymällä kuoreeni, en halua kuormittaa muita huolillani. Puhun pintapuolisesti kaikesta kyllästymiseen asti, mutta haluaisin olla avoimempi ja paljon luottavaisempi.

Olen laiska. Asiat sujuvat kun ne ovat pakollisia, mutta esimerkiksi opiskelemaan lähteminen tuntuu nyt aivan liian vaikealta. Oikeastaan ajatuskin siitä saa ryömimään peiton alle ja kitisemään elämän vaikeutta ällöttävän pissismäisesti.

En aina jaksa olla kiinnostunut muiden asioista niin kovasti kuin muut haluaisivat. Tätä taitoa olen mielestäni opetellut netissä.

SingleMalt kirjoitti: Sori vaan.

Aika nopeasti se menikin siis muiden ruoskinnaksi.

Jatkan vielä hieman. Mulla on paha tapa elää vain ja ainoastaan itselleni, koska ei ole nuorempana ikinä tarvinnut olla oikeastaan vastuussa kenellekään yksityiselle henkilölle. Opettelen siis ottamaan muitakin huomioon, en esim. keksi lähteä viikon reissulla yksin kertomatta kellekään. Enää.

Jostain syystä huonot puolet tuntuvat ilmenevän vain parisuhteessa. Muualla olen kiltti, kohtelias, hienotunteinen ja vastuuta ottava. (Tosin myös pinnallinen, roolini ei anna tilaa näyttää raivoa, surua tai pettymystä edes omalle lapsuuden perheelleni.)

Parisuhteessakin olen saanut syytteitä marttyyrinelkeistäni. En koskaan valita mistään, en paljasta jos loukkaannun jostakin, muutenkin olen aika lailla vaiti tunteistani niin hyvässä kuin pahassa. Toisesta saattaa tuntua, että ei tunne mun todellista sisintä ollenkaan.

Olen loputtoman kärsivällinen tietyssä mielessä: astioiden paiskomiset ja spontaanit häipymiset ovesta ulos ovat mennyttä elämää. (Koska opettelin olemaan aloillani.) Sen sijaan sitten kun lopulta suutun, on helvetti irti. Olisi kai hyvä löytää se kultainen keskitie, ja pystyä purkamaan pahaa oloaan jo vähän ennen räjähdyspistettä.

Lisäksi pitää vielä mainita uskomaton jääräpäisyyteni ja ylpeyteni. Oikeassa pitää olla aina, ja apua otetaan vastaan ainoastaan, jos sitä oikein tututtamalla tuputetaan. Minähän en keltään nöyrry pyytämään.. Sanallinen anteeksipyyntökin on mulle niin vaikeaa, että mielummin nielisin piikkilankaa.

Kehityskohtia siis on, ja ne ovat hyvin tiedossa. Muutos on ihan helvetin hidasta.

Na kirjoitti: Eli mistä piirteistä et pidä itsessäsi?

Itsetunto on kaksijakoinen ja siihen huonompaan puoleen osuvat tölväisyt, vaikka tahattomatkin, lamaannuttavat pitkäksi aikaa. Tähän liittyen minun on todella vaikea ottaa saatua hyvää vastaan. Vaikeuksien keskellä kaikki sujuu ja energiaa riittää, mutta kun elämä onkin hyvin ja tasapainoista, pitää itselleen toistaa kerta toisensa jälkeen että näin kuuluukin olla. Hyvin herkästi lipsahdan lunastamaan onneani suorittamalla jotain, aivan kuin en ansaitsisi sitä muuten. Tasapainoa harjoittelen pitämällä "en tee mitään"-päiviä.

Parisuhteessa pahin piirre riippuu siitä miten kumppani sen suostuu ymmärtämään. Olen elävää naisen logiikkaa enkä kuule asiaa kuten mies sen sanoo vaan aivan omalla tavallani. Olen oppinut, että mies puhuu yleensä suoraan, joten uskon kyllä puhetta mutten malta olla vastaamatta sen mukaan miten asian voisi ymmärtää mikäli haluaisi olla hankala. Kommunikointiopetus puolin ja toisin on ollut toimivaa, näistä saa oikealla asenteella hyvät naurut.

Mä oon hei kuukausia kieriskellyt itseinhon syvimmissä pohjamudissa ja kuvitellut olevinta sitä haisevinta itseään. Ja just kapuamassa sieltä pikku hiljaa ylös. En viittis ruveta haukkumaan itteäni just nyt, kun tarkoitus on löytää positiivisia puolia itsestään.

(te voitte haukkua minua minun puolestani)

Ajoittain varsin kärsimätön.
Joissakin asioissa itsekäs.
Inhoan hösäämistä/hösääjiä.
Ärsyynnyn joskus (mitättömien) asioiden liiallisesta murehtimisesta varsinkin etukäteen, jos ei samanaikaisesti yritä ratkaista ongelmaa. Olen joskus vaikuttanut varmasti todella sydämettömältä kun en olekaan voivotellut mukana vaan käskenyt tekemään asialle jotain.

EDIT: Ja usein olen myös varsin laiska. Oikeasti, en vain omasta mielestäni.

- laiska
- laiska
- laiska
- lyhytjännitteinen ja impulsiivinen
- helevetin pitkävihainen
- hedonisti ja narsisti
- ajoittain hyvin epäsosiaalinen ja ärsyttävä

Jos en jaksa ihmisiä/ihmistä pakenen niitä yksinäisyyteen ja en sano välttämättä ihan heti mikä mättää tai puhua mitään. Asiaan keksityt verukkeet on niin hyviä, että ei kenenkään tarvitse tietää totuutta

Omissa harrastuksissani olen laiska, mutta työssäni olen ahkera.

Pelkään ihmisiä, vittuunnun heistä ja olen liikaa omissa oiloissani.

joskus olen aika väsynyt, tympääntynyt ja uupunut.

Äh, yritän vaan rakastaa ja ymmärtää itseäni sen sijaan, että ruoskisin itsestäni ulos jotain. Ei näin vanhana jaksa inhota itseään ainakaan kovin pitkään. Ja itselleen kuin muillekin yritän antaa anteeksi, koska anteeksianto ja armo ovat mielestäni elämän kauneimpia asioita. Kunhan just ja just jaksaa inhota jotain toista, niin hyvä. He.

Lolita kirjoitti: en tajua tervehtiä työkavereita aamulla (jotenkin koen yksitellen tervehtimisen typeräksi)

Ah, niin samikset kaikesta. Mutta varsinkin tuo tervehtimisjuttu: Ne näkee, että mä oon siellä, mä näen, että ne on siellä. Ja mä muistan ainakin muutaman nimet ja ehkä muutama muistaa jo munkin nimen - eikö juttu ole jo sillä selvä ilman turhaa äänijänteiden rasittamistakin?

Olen:
- mukavuudenhaluinen(en laiska)
- kärsimätön isolla K:lla niissä asioissa, joista en pidä
- hedonisti
- yleistyytymätön, mikään ei oikein riitä
- huono ottamaan kehuja vastaan
- joissain asioissa (liian?) herkkä

Nämä ensinnä mieleeni tulleita.

Itsekkyys on pahin, omaan napaan tuijottelu. Ajattelemattomuus ja äkkipikaisuus. Hermostun ja alan möykkäämään kuin apina, ennenkuin edes mietin olisinko itse jälleen kerran väärässä. Myös laiskuuteni suorastaan vituttaa välillä. Tekipä hyvää.

Olen omahyväinen omassa erinomaisuudessani marinoituva naiivi sinisilmäinen yltiöoptimisti, joka ei saa kerpeleitä ilmoille edes saadessaan naamalleen lastin sitä itseään.

I.M.Weasel kirjoitti:Olen omahyväinen omassa erinomaisuudessani marinoituva naiivi sinisilmäinen yltiöoptimisti, joka ei saa kerpeleitä ilmoille edes saadessaan naamalleen lastin sitä itseään.

Ja avatarina keikkuu pippurinen Scarlett O'Hara..! Ehei, emme usko..

HellBell kirjoitti:Ja avatarina keikkuu pippurinen Scarlett O'Hara..! Ehei, emme usko..

Sellainenhan mä salaa haluaisin olla....

I.M.Weasel kirjoitti:

HellBell kirjoitti:Ja avatarina keikkuu pippurinen Scarlett O'Hara..! Ehei, emme usko..

Sellainenhan mä salaa haluaisin olla....

Siinä Scarlettin hahmossa oli kyllä särmää, mieluummin mäkin olisin hän kuin esimerkiksi se Ashleyn lammasmainen vaimo (olikos hänen nimensä nyt tämä..) Melanie, jota koskevaa toi ytyisä allekirjoituskohtakin taitaa olla..

- en koskaan suutu kunnolla, vaikka joskus pitäisi
- narskutan hampaita
- laiska kun mikä
- marttyyri
- rahankäytössä ei mitään tolkkua
- muuten sosiaalinen, mutta joskus auttamattoman ujo (ärsyttävää!)
- puhun liikaa
- lemmenkipeä

- yltiöitsepäisyys
- arkuus/voimakas turvallisuudenkaipuu
- levottomuus
- tietyssä mielentilassa riidanhakuisuus
- syyllistäminen ja vanhojen asioiden loputon märehtiminen (jos ei ääneen niin ainakin omassa päässä)
- puutteellinen taito osata luovuttaa ajoissa
- huono itsekuri ruoan suhteen
- rumat jalat (pohje alkaa suoraa kantapäästä, jalkaterät ovat leveät, reidet mallia "kalkkuna")
- epävakaa mieli (vuodenaikojen mukaan menevät mielialanvaihtelut)