Elämäni tärkein tuplaus
Lähetetty: 18.03.2006 22:53
Elämässä sattuu välillä jänniä tapahtumaketjuja, jotka voivat saada järisyttävät mittasuhteet. Oma tarinani:
Täytin 18. Pääsin vihdoin äitini työpaikalle kesäjampaksi. En tiennyt edes tarkkaan mitä minun piti siellä tekemän, mutta huhupuheiden mukaan olisin siinä toisessa kesäjamppojen vakiopaikassa, ruohokomppaniassa (toinen oli kunnossapito).
Tuli ensimmäinen työpäiväni ja taakse jäi se paskaa palkaa maksava puutarha, jossa tuli pakattua salaattia enemmän kuin yksi kortteli syö elämänsä aikana. Noh, kun tämä autuas aamu koitti, kuumemittari keikkui kolmekasissa. Ei auttanut muu kuin klo 6 reikä reikä soitto työpaikalle. En tiennyt kuin keskuksen numeron ja sen, että olin kai menossa viheryksikköön levittämään aurinkorasvaa. Keskus (vartija noin aikaisin) yhdisti viheryksikköön. Jälkeenpäin kuulin, että se avaa ovensa kello seiskareikäreikä. Vartija minulle kertomatta käänsi puhelun viereiseen loosiin, puusepänverstaalle ajatellen, että viesti menee sieltä parhaiten perille. Puuseppä raahasi karvaisen äässinsä aina 5:40 firmalle, joten hän vastasi. Minä en edelleenkään tiennyt, että en puhunut viheryksikön kanssa.
"Joo tota, mun piti tulla tänään sinne töihin ekaa kertaa, mutta oon kipeenä."
"Ai jaa, piti vai. No tule sitten kun paranet" ja mies lupasi tulla seuraavana aamuna portille vastaan (soittaisin jos en vieläkään tulisi) ja siellä hän nököttikin. No hän ohjasi minut puusepänverstaalle ja kertoi kaverilleen, että pomo on vihdoin antanut sen lupaamansa puuseppäoppipojan apumieheksi. Siinä vaiheessa sanoin, että en ole ikinä käyttänyt muuta työkalua kuin vasaraa pienenä. Sahaa ehkä joskus. Puusepän ilme oli paljon kertova. No hän antoi minulle haalarit ja näytti miten lastulevystä valmistettuja näyttelynosia palkattiin (kitattiin) ja hiottiin. No se alkoi äkkiä sujua. Katselin paklatessa miten näyttelynosat tehtiin ja kun molemmat äijät oli kesälomalla, harjoittelin itse samaa. Tietysti puuseppä näytti ennen kesää miten sirkkeliä, naulapyssyä yms käytetään ja että miten puukeskuksesta haetaan kamaa, jos haluaa jotain näprätä aikansa kuluksi. Tein hirveät kasat näyttelyelementtejä kuukauden aikana. Alussa niitä sai pakkeloida purkkikaupalla, lopuksi niistä tuli helvetin hyviä.
Kesäloman jälkeen ruohokomppanian pomo ihmetteli missä yksi hänelle luvattu työntekijä on kun ei ole mitään itsestään ilmoittanut. Alettiin kaivaa papereita ja minun nimihän se siellä kökötti. Alkusyksystä alkoi intti ja sen jälkeen opiselu. Puusepät sanoivat, että siinä koulutus pilaa hyvän miehen ja että puuverstaalla olisi aina mulle hommia. Jokaisena opiskeluvuonna latasin 4 ekan jaksot täyteen kursseja ja viimeisen kokonaan vapaaksi. Lähdin puuverstaalle. Näin kului 6 kesää.
Opin kaiken tarpeellisen puusta ja työkaluista. Ilman tuota osaamista en ikinä olisi alkanut uskaltaa rakentamaan omaa taloa. Ilman omaa rakentamista taas omakotitalo tuppaa menemään niin kalliiksi, että tuskin olisin ostanut / rakennuttanut.
Ja asiaan: ilman tuota kesäaamuista kuumetta, emme asuisi tässä rakentamassani talossa. Kiitos vartija, että ohjasit puhelun puuverstaalle ja vielä isompi kiitos, ettet kertonut siitä.
Toinen esimerkki tulee toiselta puusepältä. Työkaveri vei näyttelyä lohjalle pakettiautossa. Tapojensa mukaan hän kävi perinteisessä pelihelvetissä forssan autokeitaalla. Oli iso potti tarjolla ja hän päätti tuplata tavoistaan poiketen. Kosh. Harmistuneena hyppäsi autoon ja jatkoi matkaa. Pienen ajan päästä auto lähti mustalla jäällä heittelehtimään ja alkoi pyöriä ympäri (vaakasuunnassa kuin hyrrä). Hän näki, että rekka tuli vastaan. Välillä näkyi rekan valot, välillä paluusuunta jne. Rekka osui auton takanurkkaan mies selvisi naarmuitta. Näyttely lensi pöpelikköön tuhannen pillun päreiksi. Mies sanoi, ettei enää ikinä kitise, jos hedelmäpelin tuplaus kosahtaa. Tässä oli hänen elämänsä tuplaus - kirjaimellisesti. Toisaalta koko tapahtumaketju olisi jäänyt kokematta, jos forssan tuplaus olisi onnistunut (jatkoi aina pelaamista sen jälkeen).
Mikä on sinun elämäsi sattuma (tai joidenkin mielestä kohtalon ohjaus)? Menitkö vahingossa väärään junaan ja törmäsit nykyiseen elämänkumppaniisi vai mitä tapahtui?
Täytin 18. Pääsin vihdoin äitini työpaikalle kesäjampaksi. En tiennyt edes tarkkaan mitä minun piti siellä tekemän, mutta huhupuheiden mukaan olisin siinä toisessa kesäjamppojen vakiopaikassa, ruohokomppaniassa (toinen oli kunnossapito).
Tuli ensimmäinen työpäiväni ja taakse jäi se paskaa palkaa maksava puutarha, jossa tuli pakattua salaattia enemmän kuin yksi kortteli syö elämänsä aikana. Noh, kun tämä autuas aamu koitti, kuumemittari keikkui kolmekasissa. Ei auttanut muu kuin klo 6 reikä reikä soitto työpaikalle. En tiennyt kuin keskuksen numeron ja sen, että olin kai menossa viheryksikköön levittämään aurinkorasvaa. Keskus (vartija noin aikaisin) yhdisti viheryksikköön. Jälkeenpäin kuulin, että se avaa ovensa kello seiskareikäreikä. Vartija minulle kertomatta käänsi puhelun viereiseen loosiin, puusepänverstaalle ajatellen, että viesti menee sieltä parhaiten perille. Puuseppä raahasi karvaisen äässinsä aina 5:40 firmalle, joten hän vastasi. Minä en edelleenkään tiennyt, että en puhunut viheryksikön kanssa.
"Joo tota, mun piti tulla tänään sinne töihin ekaa kertaa, mutta oon kipeenä."
"Ai jaa, piti vai. No tule sitten kun paranet" ja mies lupasi tulla seuraavana aamuna portille vastaan (soittaisin jos en vieläkään tulisi) ja siellä hän nököttikin. No hän ohjasi minut puusepänverstaalle ja kertoi kaverilleen, että pomo on vihdoin antanut sen lupaamansa puuseppäoppipojan apumieheksi. Siinä vaiheessa sanoin, että en ole ikinä käyttänyt muuta työkalua kuin vasaraa pienenä. Sahaa ehkä joskus. Puusepän ilme oli paljon kertova. No hän antoi minulle haalarit ja näytti miten lastulevystä valmistettuja näyttelynosia palkattiin (kitattiin) ja hiottiin. No se alkoi äkkiä sujua. Katselin paklatessa miten näyttelynosat tehtiin ja kun molemmat äijät oli kesälomalla, harjoittelin itse samaa. Tietysti puuseppä näytti ennen kesää miten sirkkeliä, naulapyssyä yms käytetään ja että miten puukeskuksesta haetaan kamaa, jos haluaa jotain näprätä aikansa kuluksi. Tein hirveät kasat näyttelyelementtejä kuukauden aikana. Alussa niitä sai pakkeloida purkkikaupalla, lopuksi niistä tuli helvetin hyviä.
Kesäloman jälkeen ruohokomppanian pomo ihmetteli missä yksi hänelle luvattu työntekijä on kun ei ole mitään itsestään ilmoittanut. Alettiin kaivaa papereita ja minun nimihän se siellä kökötti. Alkusyksystä alkoi intti ja sen jälkeen opiselu. Puusepät sanoivat, että siinä koulutus pilaa hyvän miehen ja että puuverstaalla olisi aina mulle hommia. Jokaisena opiskeluvuonna latasin 4 ekan jaksot täyteen kursseja ja viimeisen kokonaan vapaaksi. Lähdin puuverstaalle. Näin kului 6 kesää.
Opin kaiken tarpeellisen puusta ja työkaluista. Ilman tuota osaamista en ikinä olisi alkanut uskaltaa rakentamaan omaa taloa. Ilman omaa rakentamista taas omakotitalo tuppaa menemään niin kalliiksi, että tuskin olisin ostanut / rakennuttanut.
Ja asiaan: ilman tuota kesäaamuista kuumetta, emme asuisi tässä rakentamassani talossa. Kiitos vartija, että ohjasit puhelun puuverstaalle ja vielä isompi kiitos, ettet kertonut siitä.
Toinen esimerkki tulee toiselta puusepältä. Työkaveri vei näyttelyä lohjalle pakettiautossa. Tapojensa mukaan hän kävi perinteisessä pelihelvetissä forssan autokeitaalla. Oli iso potti tarjolla ja hän päätti tuplata tavoistaan poiketen. Kosh. Harmistuneena hyppäsi autoon ja jatkoi matkaa. Pienen ajan päästä auto lähti mustalla jäällä heittelehtimään ja alkoi pyöriä ympäri (vaakasuunnassa kuin hyrrä). Hän näki, että rekka tuli vastaan. Välillä näkyi rekan valot, välillä paluusuunta jne. Rekka osui auton takanurkkaan mies selvisi naarmuitta. Näyttely lensi pöpelikköön tuhannen pillun päreiksi. Mies sanoi, ettei enää ikinä kitise, jos hedelmäpelin tuplaus kosahtaa. Tässä oli hänen elämänsä tuplaus - kirjaimellisesti. Toisaalta koko tapahtumaketju olisi jäänyt kokematta, jos forssan tuplaus olisi onnistunut (jatkoi aina pelaamista sen jälkeen).
Mikä on sinun elämäsi sattuma (tai joidenkin mielestä kohtalon ohjaus)? Menitkö vahingossa väärään junaan ja törmäsit nykyiseen elämänkumppaniisi vai mitä tapahtui?