Kitinä

Tix kirjoitti:

Lucky Luciano kirjoitti:Samaa mieltä olen sen sijaan siitä, etteivät ääriesimerkkisi toimi kovinkaan tarkoituksenmukaisella tavalla.

Muuten onnistunut mitätöinti sillä erotuksella, etteivät esimerkkini olleet lainkään ÄÄRIesimerkkejä, vaan ihan tavallisia tilanteita. Periaatteessa sama asia voisi koskea vaikka sitä, minkä makuista jäätelöä ostetaan.

Oh well. Oma maailmani ei sentään ole vielä aivan niin mustavalkoinen.

(Ai niin. Isi halusi eilen perehdyttäytyä Kityyn. Ainoa kommentti oli,
että mitä ihmettä aikuinen ihminen tekee tällaisella lastenkanavalla.)

Mylwin kirjoitti: Tai siis: "Mmmbma mb imbm mbmmbmbm mbm mbab".

Eijei tytöt.. Hieno nainen ei puhu koskaan peenis suussa

Lucky Luciano kirjoitti:Oh well. Oma maailmani ei sentään ole vielä aivan niin mustavalkoinen.

(Ai niin. Isi halusi eilen perehdyttäytyä Kityyn. Ainoa kommentti oli,
että mitä ihmettä aikuinen ihminen tekee tällaisella lastenkanavalla.)

Mitätöinti ilman perusteluja, part 2. Kuinkahan monta saat tehtyä peräkkäin? Imo tuollainen julistus on juurikin sitä mustavalkoisuutta. Odotan edelleen sitä vasta-argumenttia.

Ihqua että perheellä riittää yhteisiä harrastuksia. Tällä palstallahan on toinenkin esimerkki niistä jotka eivät saa napanuoraa katki.

Ihqua että perheellä riittää yhteisiä harrastuksia. Tällä palstallahan on toinenkin esimerkki niistä jotka eivät saa napanuoraa katki.


Miksi pitäisi saada napanuora katki?Jos tulee hyvin toimeen porukoidensa kanssa... lähinnä viikonloppuisin käyn vanhemmilla vain ja ainoastaan ilmaisen ruoan takia...luksusta muuten köyhän nuoren miehen elämään...
En edes viikolla juuri soittele tai tekstaile heille...joskus kun siltä tuntuu olen poissa heidän silmistään 2–3 vkoa... ja lähinnä Aspergerin Syndrooman (Lue Yleiskeskustelut) takia he ovat normaalia enemmän tekemistäni ja sanomisistani huolissaan...ehkä alitajuisesti pelkäävät
hyväksikäyttöä tai kusetuksen kohteeksi joutumista.

Tix kirjoitti:Ihqua että perheellä riittää yhteisiä harrastuksia. Tällä palstallahan on toinenkin esimerkki niistä jotka eivät saa napanuoraa katki.

Puhutko nyt niistä kommenteistasi, joissa koet pakottavaa tarvetta ilmoittaa komppaavasi elcoa ihan täysillä?

oho enpäs tullut ajatelleeksi toista asiayhteyttä

Homeboy65 kirjoitti:Kun te noita ihmissuhteita (lähinnä suhteita vastakkaiseen sukupuoleen) vatvotte, tuntuvat ongelmat olevan päällimmäisenä.

...Ja kun te taas noita sinkkuasioita vatvotte, yllättäen siinäkin tuntuvat ongelmat olevan päällimmäisenä.

Kannattaisiko katse kääntää niihin ihmisiin, joilla ongelmat eivät ole päällimmäisenä? Veikkaan että heitä löytyy niin sinkkujen kuin suhteessa elävienkin joukosta. Olisiko jopa niin hullunkurisesti, että ihmisen onnelliseksi tekevä voima löytyy jostakin muualta kuin muiden kanssa olemisen muotoa koskevista valinnoista?

Homeboy65 kirjoitti:Ei ole kuitenkaan mikään pakko seurustella, muuttaa yhteen, mennä avo/avioliittoon jne. Silloin ei tarvitse myöskään huolehtia pettääkö hän, onko mustasukkainen jne. Ei tarvitse riidellä. Ei tarvitse harmitella kumppanin huonoja puolia. Ei tarvitse joutua tilanteeseen jossa joku soittaa muijalle ja kertoo että olet ollut "vieraan naisen kanssa" kun olet jutellut kapakassa serkkutytön kanssa. Ei tarvitse kiistellä kumpaa TV-kanavaa kukin haluaa katsoa. Ei tarvitse piilotella pornolehtiään. Got the point?

Tuosta tulee mieleen jotkut Laura Kipnisin hölmöydet. "Tutkija" tarkkailee ympäristöään ja toteaa että moni avioliitto menee mönkään. Johtopäätös: avioliitto on huono järjestelmä. Daaaaah! Logiikka on sama kuin digikammoisilla tietokonehandicapeilla: Tietokoneet on sitten perseestä! Ne ei koskaan toimi niin kuin mä haluun. Siis vaikka perusongelma on henkilön tavassa käyttää konetta, ei itse koneessa (kärjistäen, tietysti koneissakin on aina kehittämistä).

Parisuhde ei pakota ketään huolehtimaan, riitelemään, harmittelemaan kumppanin huonoja puolia, olemaan luottamatta toiseen, kiistelemään TV-kanavista eikä peittelemään asioitaan. Jokainen ihminen, parisuhteessa tai ei, on vapaa itse valitsemaan toimiiko noin vai ei. Got it?

edit: kirj. virh.

Herra Manala kirjoitti:Puhutko nyt niistä kommenteistasi, joissa koet pakottavaa tarvetta ilmoittaa komppaavasi elcoa ihan täysillä?

Voi hellanlettas. On katsos niitä ihmisiä joiden kanssa voi olla erimielisyyden lisäksi myös samaa mieltä. Mutta siitähän sinulla ei visiin ole juurikaan kokemusta?

Löysin muuten kaikista tänne kirjoittamistani viesteistäni yhden viestin, jossa ilmaisin pakottavan tarveeni kompata Hebulia. Sen sijana löysin aika monta viestiä missä olen elcon kanssa täysin eri mieltä. Mitähän viestejä neiti mahtaa tarkoittaa?

Elppis kirjoitti: Onko se nyt oikeasti niin hyvä olla yksin?

Ei ole. Sinkkuelämässä ei ole mielestäni mitään sellaista, mistä en voisi luopua. Ihmiselo on pitkä ja toisinaan pirun raskas matka kulkea yksin. Kyllä terve ihminen kaipaa sellaista läheisyyttä ja rakkautta, mitä voi saada ainoastaan hyvästä parisuhteesta. Ei siihen kaipuuseen koira tai irtoseksi auta. Kohtalo on kuitenkin päättänyt puolestani toisin. Päätöksestä ei ole valitusoikeutta. Kun vielä uskoi ihmisten hyvyyteen, oli kaikki helpompaa.

Nykyisin deittaileminen ja baarikulttuuri lähinnä väsyttää ja ärsyttää. Mitä enemmän niitä harrastaa, sitä kyynisemmäksi tulee. Mitä enemmän tulee ikää, sitä korkeammalle rima nousee. Yhä useammin törmää vain huonoihin vaihtoehtoihin, vaativiin ikisinkkuihin, satutettuihin ja sitoutumiskammoisiin naisiin. Joten vähemmällä pääsee, kun pysyy sinkkuna.

EveryWoman kirjoitti:

Homeboy65 kirjoitti:Kun te noita ihmissuhteita (lähinnä suhteita vastakkaiseen sukupuoleen) vatvotte, tuntuvat ongelmat olevan päällimmäisenä.

...Ja kun te taas noita sinkkuasioita vatvotte, yllättäen siinäkin tuntuvat ongelmat olevan päällimmäisenä.

Kannattaisiko katse kääntää niihin ihmisiin, joilla ongelmat eivät ole päällimmäisenä? Veikkaan että heitä löytyy niin sinkkujen kuin suhteessa elävienkin joukosta. Olisiko jopa niin hullunkurisesti, että ihmisen onnelliseksi tekevä voima löytyy jostakin muualta kuin muiden kanssa olemisen muotoa koskevista valinnoista?

Homeboy65 kirjoitti:Ei ole kuitenkaan mikään pakko seurustella, muuttaa yhteen, mennä avo/avioliittoon jne. Silloin ei tarvitse myöskään huolehtia pettääkö hän, onko mustasukkainen jne. Ei tarvitse riidellä. Ei tarvitse harmitella kumppanin huonoja puolia. Ei tarvitse joutua tilanteeseen jossa joku soittaa muijalle ja kertoo että olet ollut "vieraan naisen kanssa" kun olet jutellut kapakassa serkkutytön kanssa. Ei tarvitse kiistellä kumpaa TV-kanavaa kukin haluaa katsoa. Ei tarvitse piilotella pornolehtiään. Got the point?

Tuosta tulee mieleen jotkut Laura Kipnisin hölmöydet. "Tutkija" tarkkailee ympäristöään ja toteaa että moni avioliitto menee mönkään. Johtopäätös: avioliitto on huono järjestelmä. Daaaaah! Logiikka on sama kuin digikammoisilla tietokonehandicapeilla: Tietokoneet on sitten perseestä! Ne ei koskaan toimi niin kuin mä haluun. Siis vaikka perusongelma on henkilön tavassa käyttää konetta, ei itse koneessa (kärjistäen, tietysti koneissakin on aina kehittämistä).

Parisuhde ei pakota ketään huolehtimaan, riitelemään, harmittelemaan kumppanin huonoja puolia, olemaan luottamatta toiseen, kiistelemään TV-kanavista eikä peittelemään asioitaan. Jokainen ihminen, parisuhteessa tai ei, on vapaa itse valitsemaan toimiiko noin vai ei. Got it?

edit: kirj. virh.

Blaa blaa blaa. Pointti (subjektiivinen mielipide, tietysti) on tää: ihmistä voi rakastaa/ihmisestä voi pitää vain jos häneen on sopivasti etäisyyttä. Parisuhde aktivoi helposti ihmisen tarvitsevuuden ja itsenäisyyden välistä ristiriitaa. Pahimmillaan käy niin, että ihminen kokee parisuhteen rajoittavan itsenäisyyttään eikä antavan tyydytystä tarvitsevuudelleen. Samanaikaisesti. Parempi pitää distancea...

Homeboy65 kirjoitti:Blaa blaa blaa. Pointti (subjektiivinen mielipide, tietysti) on tää: ihmistä voi rakastaa/ihmisestä voi pitää vain jos häneen on sopivasti etäisyyttä. Parisuhde aktivoi helposti ihmisen tarvitsevuuden ja itsenäisyyden välistä ristiriitaa. Pahimmillaan käy niin, että ihminen kokee parisuhteen rajoittavan itsenäisyyttään eikä antavan tyydytystä tarvitsevuudelleen. Samanaikaisesti. Parempi pitää distancea...

Välillä voi nukkua sohvalla. Jollei muuta syytä ole, niin ei tuo kuulosta kovin ylivoimaiselta ongelmalta - paitsi tietysti, jollei tykkääkään naisista niinku silleen.

Tix kirjoitti:

Herra Manala kirjoitti:Puhutko nyt niistä kommenteistasi, joissa koet pakottavaa tarvetta ilmoittaa komppaavasi elcoa ihan täysillä?

Voi hellanlettas. On katsos niitä ihmisiä joiden kanssa voi olla erimielisyyden lisäksi myös samaa mieltä. Mutta siitähän sinulla ei visiin ole juurikaan kokemusta?

Ai et siis tarkoittanut? No mitähän kommentteja sitten tarkoitit?

Gattaca kirjoitti:Voiko sen muka valita onko parisuhteessa, saako muuten vai onko yksinäinen runkkari? En minä ainakaan.

No mä ainakin voin valita, pelkästään sen takia että mulla on ulkonäköä. Tosin en ole koskaan seurustellut ja paneskellut kun ei ole pahemmin kiinnostanut aikasemmin ja nyt laiskosttaa koko ajatus niistä pirunmoisista lässytyksistä jotka pitää tehdä ennen kun saa akan. Tietysti saattaisihan niistä suurin osa juosta karkuun mitkä musta on kiinnostuneita kun kuulisivat että oon neitsyt mutta ihan sama.

Ei tarvis olla kuin vähän rumempi niin rakkauden tarjonta tippuisi todella paljon ja sitten jo joutus jo panostaan ja paljon

Tosin pakko joku ottaa muuten alkaa iän tullessa neitsyys ja seurustelamattomuus painaan liikaa, joten taidan leikata perse ja selkä karvat ja painua baareihin aktiivisesti tämän ja seuraavan kuukauden aikana, eiköhän sieltä joku epätoivoinen irtoa kun saa huomiota komealta kundilta tai no keskiverto komeamalta.

Homeboy65 kirjoitti:Pointti (subjektiivinen mielipide, tietysti) on tää: ihmistä voi rakastaa/ihmisestä voi pitää vain jos häneen on sopivasti etäisyyttä. Parisuhde aktivoi helposti ihmisen tarvitsevuuden ja itsenäisyyden välistä ristiriitaa. Pahimmillaan käy niin, että ihminen kokee parisuhteen rajoittavan itsenäisyyttään eikä antavan tyydytystä tarvitsevuudelleen. Samanaikaisesti. Parempi pitää distancea...

Huomaan että sanoit mielipiteesi olevan subjektiivinen. Kommentoin sitä kuitenkin lämpimikseni (älä silti ota tätä käännytysyrityksenä, samapa se minulle on miten elämääsi suhtaudut).

Kiinnitetään hetkeksi huomiota tapaasi käyttää käsitteitä: parisuhde aktivoi, parisuhde rajoittaa. Ei parisuhde ole jokin itsenäinen tajunta, joka pelleilee suhteessa elävien kustannuksella mielensä mukaan. Parisuhteen ainoat tajunnat ovat sinulla ja kumppanillasi - ja näistä toiseen sinulla on täysi kontrolli (tai ainakin on mahdollista olla). Jos koet parisuhteen rajoittavan itsenäisyyttäsi, voit vapaasti muuttaa tapaasi olla ko. parisuhteessa, ja jopa muokata suhdettasi toisenlaiseksi. Sama lääke tepsii siihen, jos koet että tarpeesi eivät tule tyydytetyiksi. Hassuinta on vain rypeä epätyytyväisyyden tilassaan ja syyttää siitä jotakin personifioitua abstraktiota.

Tarkastellaanpa muuten malliasi vielä toisesta näkökulmasta. Käsitin sinun olevan sitä mieltä, että ihmisten väliset ongelmat johtuvat siitä että he ovat valinneet väärän tavan olla yhdessä (= parisuhteen) - ei niinkään heidän omasta toiminnastaan ja tavastaan suhtautua asioihin. Jos tämä pitäisi paikkansa, oikean yhdessäolon tavan (= sopivasti etäisyyttä) valitsemalla pääsisi myös eroon ihmissuhteisiin liittyvistä ongelmista. Onko tämä malli toiminut sinun elämässäsi? Oletko ollut epäparisuhteessa jonkun ihmisen kanssa, jota olet kuitenkin rakastanut ja joka on rakastanut sinua, niin että kumpikin on kokenut tarpeensa tulleen tyydytetyiksi ja itsenäisyytensä rajoittamattomaksi? Miten kauan sitä on jatkunut?

EveryWoman kirjoitti:

Homeboy65 kirjoitti:Pointti (subjektiivinen mielipide, tietysti) on tää: ihmistä voi rakastaa/ihmisestä voi pitää vain jos häneen on sopivasti etäisyyttä. Parisuhde aktivoi helposti ihmisen tarvitsevuuden ja itsenäisyyden välistä ristiriitaa. Pahimmillaan käy niin, että ihminen kokee parisuhteen rajoittavan itsenäisyyttään eikä antavan tyydytystä tarvitsevuudelleen. Samanaikaisesti. Parempi pitää distancea...

Huomaan että sanoit mielipiteesi olevan subjektiivinen. Kommentoin sitä kuitenkin lämpimikseni (älä silti ota tätä käännytysyrityksenä, samapa se minulle on miten elämääsi suhtaudut).

Kiinnitetään hetkeksi huomiota tapaasi käyttää käsitteitä: parisuhde aktivoi, parisuhde rajoittaa. Ei parisuhde ole jokin itsenäinen tajunta, joka pelleilee suhteessa elävien kustannuksella mielensä mukaan. Parisuhteen ainoat tajunnat ovat sinulla ja kumppanillasi - ja näistä toiseen sinulla on täysi kontrolli (tai ainakin on mahdollista olla). Jos koet parisuhteen rajoittavan itsenäisyyttäsi, voit vapaasti muuttaa tapaasi olla ko. parisuhteessa, ja jopa muokata suhdettasi toisenlaiseksi. Sama lääke tepsii siihen, jos koet että tarpeesi eivät tule tyydytetyiksi. Hassuinta on vain rypeä epätyytyväisyyden tilassaan ja syyttää siitä jotakin personifioitua abstraktiota.

Tarkastellaanpa muuten malliasi vielä toisesta näkökulmasta. Käsitin sinun olevan sitä mieltä, että ihmisten väliset ongelmat johtuvat siitä että he ovat valinneet väärän tavan olla yhdessä (= parisuhteen) - ei niinkään heidän omasta toiminnastaan ja tavastaan suhtautua asioihin. Jos tämä pitäisi paikkansa, oikean yhdessäolon tavan (= sopivasti etäisyyttä) valitsemalla pääsisi myös eroon ihmissuhteisiin liittyvistä ongelmista. Onko tämä malli toiminut sinun elämässäsi? Oletko ollut epäparisuhteessa jonkun ihmisen kanssa, jota olet kuitenkin rakastanut ja joka on rakastanut sinua, niin että kumpikin on kokenut tarpeensa tulleen tyydytetyiksi ja itsenäisyytensä rajoittamattomaksi? Miten kauan sitä on jatkunut?

Asiaa kirjoitat. Ainakin osittain. En nyt jaksa tästä aiheesta enää kirjoittaa. Jokainen tulkoon onnelliseksi tavallaan, olkoon sitten sinkku, parisuhteessa tai sian kanssa "styylaava".

Tix kirjoitti:Mitätöinti ilman perusteluja, part 2. Kuinkahan monta saat tehtyä peräkkäin? Imo tuollainen julistus on juurikin sitä mustavalkoisuutta. Odotan edelleen sitä vasta-argumenttia.

"Kityn älykkäin nainen" voisi oikeasti ollakin niin hellyttävä, että pitäisi henkilökohtaisten tunneasioiden ratkaisevimpana osoittajana arjen peruskompromissikysymyksiä, kuten sitä, millaista leipää tänään ostetaan.


Uskon, että meillä olisi paljon yhteistä.

Lucky Luciano kirjoitti:"Kityn älykkäin nainen" voisi oikeasti ollakin niin hellyttävä, että pitäisi henkilökohtaisten tunneasioiden ratkaisevimpana osoittajana arjen peruskompromissikysymyksiä, kuten sitä, millaista leipää tänään ostetaan.

Ensin sinulle ei kelpaa esimerkki isoista asioista, sitten kun anna esimerkin pienistä asioista, sekään ei kelpaa. Kerro minulle, mitä tarkoittaa käytännön tasolla, muuallakin kuin julistuksissa, se, että asettaa toisen onnen omansa edelle jatkuvasti, eikä vain silloin kun se todella on tarpeen?

Jos et edelleenkään aio vaivautua keskustelemaan, älä kerro. Älykkyys yksin ei takaa sitä että se olisi aina käytössä. Järjestyksessä virheesi ovat seuraavat:

1) "Straw man" eli olkinukke
Ohitetaan vastustettava väite tekemällä siitä karikatyyri, olkinukke. Sitä vastaan hyökkäämällä ja naurettavaksi tekemällä pyritään mitätöimään vastustajan väite. Tällä ei tietenkään saavuteta mitään, jos keskustelua seuraavat tietävät tarpeeksi asiasta, mutta valitettavasti näin ei useinkaan ole. Tätä tekniikkaa käyttävät yleisimmin fundamentalistiset kreationistit kieltäessään evoluution, mutta toki samaa virhettä tapaa myös muissa yhteyksissä.

"Samaa mieltä olen sen sijaan siitä, etteivät ääriesimerkkisi toimi kovinkaan tarkoituksenmukaisella tavalla."

2) Henkilöä vastaan hyökkääminen
Hyökätään väitteen esittäjää eikä itse väitettä vastaan. Tähän virheeseen sorrutaan sen verran usein, että otin sen tähän ensimmäiseksi.

* "Koska N.N. on ateisti/fundamentalisti/vasemmistolainen/oikeistolainen/skeptikko/parapsykologi/tms., hänen puheistaan ei tarvitse välittää."

"Oma maailmani ei sentään ole vielä aivan niin mustavalkoinen."

Vaivauduin vielä kerran perustelemaan. Jos itse et, tutustu seuraavaan sivuun ja harrasta hiukan sitä itsereflektiota, jota niin rakastat.

http://keskustelu.skepsis.fi/html/virhelista.htm

Tix kirjoitti:Ensin sinulle ei kelpaa esimerkki isoista asioista, sitten kun anna esimerkin pienistä asioista, sekään ei kelpaa. Kerro minulle, mitä tarkoittaa käytännön tasolla, muuallakin kuin julistuksissa, se, että asettaa toisen onnen omansa edelle jatkuvasti, eikä vain silloin kun se todella on tarpeen?

Kommenttiani pitää tarkastella suhteessa henkilökohtaisiin kokemuksiini. Olen joskus seurustellut (tosin lyhyen aikaa) miehen kanssa, josta en loppujen lopuksi edes välittänyt. Myöhemmät kokemukset puolestaan ovat tuoneet voimakasta kontrastia, mikä taas on muokannut ajatusmaailmaani siihen suuntaan, etten pidä parisuhdetta itseisarvona elämässäni. Nimenomaan ellen tunne, että haluan asettaa toisen onnellisuuden ja hyvinvoinnin omani edelle. Tällä tarkoitan asioita, jotka ilmenevät toisen kunnioittamisena, toisen arvostamisena, luottamuksena, välittämisenä. Ajatus on siis relevantti tunnetasolla, kuinka itse koen kumppanin merkityksen sinällään. Pragmatiikkaanhan ajatusta ei tasavertaisessa ja toimivassa parisuhteessa edes voisi soveltaa.

Lucky Luciano kirjoitti:Tällä tarkoitan asioita, jotka ilmenevät toisen kunnioittamisena, toisen arvostamisena, luottamuksena, välittämisenä. Ajatus on siis relevantti tunnetasolla, kuinka itse koen kumppanin merkityksen sinällään. Pragmatiikkaanhan ajatusta ei tasavertaisessa ja toimivassa parisuhteessa edes voi soveltaa.

Veni, vidi, vidi. Ajattelemme melko samalla tavalla, mutta sille on käsitetasolla on aivan eri ilmaisut. Minä en sano, että tunnen että asetan partneri onnen omani edelle, vaan sen rinnalle, tasavertaiseksi asiaksi - niin kauan kuin olen onnellinen, haluan toisen olevan onnellinen, mutta en oman itseni kustannuksella. Se konkretisoituu aina erotilanteissa kristallinkirkkaaksi.

Tix kirjoitti:niin kauan kuin olen onnellinen, haluan toisen olevan onnellinen.

Tässä kohtaa ajatuksemme eriävät.

Tix kirjoitti:Minä en sano, että tunnen että asetan partneri onnen omani edelle, vaan sen rinnalle, tasavertaiseksi asiaksi - niin kauan kuin olen onnellinen, haluan toisen olevan onnellinen, mutta en oman itseni kustannuksella.

Niin, tuo on hyvin sanottu. Tasapainostahan tässä on loppujen lopuksi kysymys. Sen saavuttaminen vain tuntuu usein olevan kovin vaikeaa.

Olen valmis antamaan suhteeseen ihan kauhean paljon. Mutta vain niin kauan kuin voin uskoa, että toinenkin on valmis tarpeen tullen uhrauksia vuokseni tekemään. Silloin kun sitä tarvitsen ja pyydän.

Toisen onnen omansa edelle asettaminen yksipuolisesti sopii marttyyreille ja lasten vanhemmille, ei seurustelusuhteeseen.

Täsmennetään vielä että kyse on perusonnellisuudesta, ei hetkellisestä/jatkuvasta euforian tunteesta. Uhrauksia tietysti tulee ja voi tehdä, eikä niillä ole sinänsä muuta rajaa kuin se, että oma perusonnellisuus niiden johdosta kärsii - mutta se, ettei sellaisiin uhrauksiin ryhdy, palvelee myös toisen etua, koska oman perusonnellisuuden kärsiminen ei yleensä paranna suhteen laatua tai pidennä sen kestoa.

Lucky Luciano kirjoitti:

Tix kirjoitti:niin kauan kuin olen onnellinen, haluan toisen olevan onnellinen.

Tässä kohtaa ajatuksemme eriävät.

Voisitko hiukan selventää ajatuksiasi ?

On eri asia abstraktisti haluta toiselle hyvää kuin olla valmis konkreettisesti tekemään uhrauksia, luopua jostain itselleen iloa tuottavasta (tärkeästäkin) asiasta toisen ihmisen hyväksi.

Jos eläisit parisuhteessa, jonka elementit eivät tekisi sinua onnelliseksi, niin haluaisitko silti tehdä uhrauksia kumppanisi hyväksi ? Haluaisitko tehdä uhrauksia puolisosi eteen vaikka uhraukset johdonmukaisesti olisivat aina sinulta hänelle ? En puhu nyt leipävalinnoista, niissä on helppoa joustaa. Vaan isommista linjauksista elämäsi suhteen.

Tix kirjoitti:Uhrauksia tietysti tulee ja voi tehdä, eikä niillä ole sinänsä muuta rajaa kuin se, että oma perusonnellisuus niiden johdosta kärsii - mutta se, ettei sellaisiin uhrauksiin ryhdy, palvelee myös toisen etua, koska oman perusonnellisuuden kärsiminen ei yleensä paranna suhteen laatua tai pidennä sen kestoa.

Niin, tuosta omasta perusonnellisuudestaan luopumisesta voisi käyttää myös termiä itsestään luopuminen. Ei terveellistä.

Zeb kirjoitti:Niin, tuosta omasta perusonnellisuudestaan luopumisesta voisi käyttää myös termiä itsestään luopuminen. Ei terveellistä.

Kyllähän sitäkin tuli koetettua nuorempana jonkun aikaa. Siitä seurasi jonkin asteen sitoutumiskammo useaksi vuodeksi. Onneksi ei vaivaa enää, pikemminkin päinvastoin.