Markkina-arvoteoria

[nypari]

Turha tästä on meidän HB vääntää, niin kaukana olemme toisistamme. Mä voisin jopa sanoa sulle jatkossa pahasti, koska en oikein pysty sua tässä ymmärtämään. Näen siis potentiaalisen konfliktin lähi tulevaisuudessa. Ja kun olen jostain perustavaa laatua olevasta asiasta näin eri mieltä, voi siis rapatessa roiskua - se ei olisi kenenkään etu.

[HellBell]

Turha tästä on meidän HB vääntää, niin kaukana olemme toisistamme. Mä voisin jopa sanoa sulle jatkossa pahasti, koska en oikein pysty sua tässä ymmärtämään. Näen siis potentiaalisen konfliktin lähi tulevaisuudessa. Ja kun olen jostain perustavaa laatua olevasta asiasta näin eri mieltä, voi siis rapatessa roiskua - se ei olisi kenenkään etu.

Mutta eihän sun tarvitse niitä asiaa koskevia pointteja muhun henkilökohtaisesti liittää?
Meillä lähtee tämä näkemysero jo siitä alkuasetelmasta. Sinä kannatat markkina-arvoteoriaa ja minä en. Sinusta muiden mukaan markkina-arvon itselleen määrittävä tapaus on ei-mustavalkoinen ja itseellinen ajattelija taas mustavalkoinen tyyppi. Minusta itseellinen ajattelu ja asioiden kyseenalaistaminen on kannatettavaa.

Miksi kannatat markkina-arvoja?

[nypari]

Sä ammut ohi vähän joka kohdassa. Pääosin siksi, koska olemme niin polarisoituneet tässä asiassa. Enkä muuten todellakaan kannata yhtään mitään teoriaa/kategoriaa näissä asioissa, aivan päinvastoin. Emme tunne toisiamme, siksi jätetään tähän, koska juuri tuonlaiset toisen tulkitsemiset menevät helposti pahasti ohi.

[HellBell]

Sä ammut ohi vähän joka kohdassa. Pääosin siksi, koska olemme niin polarisoituneet tässä asiassa. Enkä muuten todellakaan kannata yhtään mitään teoriaa/kategoriaa näissä asioissa, aivan päinvastoin. Emme tunne toisiamme, siksi jätetään tähän, koska juuri tuonlaiset toisen tulkitsemiset menevät helposti pahasti ohi.

Eli et kannata markkina-arvoteoriaa? Tai sitten haluat olla ns. Sveitsi asian suhteen?
Minä olen sen verran polarisoitunut tässä asiassa, etten juu kannata markkina-arvoteoriaa.

Mutta siis, kun nyt ollaan selvennetty/selventämässä näitä asianlaitoja, niin huomataan ettei aivan joka kohdassa olla miljoonien mailien päässä pointeistamme. Sen positiiviset kokemukset vahvistaa-kohdan allekirjoitin osittain - asia on hyvin moniulotteinen, koska neg.kokemuksetkin vahvistavat ja toisaalta pos. tai neg. kokemukset eivät vahvista lainkaan, jollei ihminen itse saa niistä jotain irti. Ja aina kokemuksillakaan ei ole väliä, ihmisen muut jutut ovat voineet vahvistaa ihmistä.. Kokonaisuus ratkaisee.

[Edith]

Ja ennen kuin Edith älähtää mulle, että ähäs ei tuo noin toimi, niin myös sellaisia nettinaisia tuntuu olevan, joita miehet pitävät liian kiltteinä, suosittuina tai - aiheesta tai ilman - nirsoina. Outo juttu, mutta niin vain on.

Näh, en mä enää jaksa tästä aiheesta niin hirveesti meuhkaantua, kun olen päättänyt jättäytyä ehkä hyvinkin lopuksi ikääni parisuhteilevan maailman ulkopuolelle. Mutta olet sikäli kyllä oikeassa, että kyllä minuun netissä ovat useammat ihmiset kiinnittäneet huomiota kuin siinä jossakin, mitä tosi elämäksikin kutsutaan, siellä mun olemassa oloani ei lähes tyystin lainkaan huomata.

Kuitenkaan mä en voi sille mitään, että markkina-arvoteoria tuntuu musta jotenkin liian yksinkertaiselta ja mustavalkoiselta selittääkseen aikuisten ihmisten käytöstä kovin pitkälle. Enemmänkin tuo mielestäni kuvaa sellaista ala-asteen loppuun sijoittuvaa varhaisteinimeininkiä, jossa kaikki tytöt ovat kiinnostuneita ihan tarkkaan ihan samasta pojasta (jos iiihan pikkuisen liioitellaan) ja ehkä - vaikka tästä en kyllä tiedä mitään - myös kaikki pojat samasta, luokan suosituimmasta tytöstä.

[HellBell]

Nyps, sori että jäin jankkaamaan tästä asiasta.

Asiat tässä vaan risteää ja sitä rataa.

[nypari]

Nyps, sori että jäin jankkaamaan tästä asiasta.

Kaikin mokomin, eip mitään.

[segma]

Häh? Onko useat epäonnistuneet seurustelusuhteet merkki hyvästä kumppanista? Eikö se kieli pikemminkin siitä, että kyseinen henkilö on useamman kerran osoittautunut kenties pettymykseksi tai huomannut itse tehneensä epäonnistuneen valinnan partnerin suhteen. Mikäs helevetti siinä on, että monet - kuten sinäkin - tuntuvat pitävän parisuhteissa epäonnistumisia onnistumisena?

Kaikessa yksinkertaisuudessaan asia menee niin, että jos on ollut vientiä, niin silloin on ollut enemmän kiinnostuneita ihmisiä. Jos vientiä on ollut vähemmän, niin sitten on ollut vähemmän kiinnostuneita ihmisiä. Tästä hölynpölystä tulemme sellaiseen lopputulokseen, että ne, joilla on enemmän seurustelusuhteita takanaan ovat olleet ainakin kokeilun ARVOISIA, siis parempiarvoisia kuin ne, joilla ei ole seurustelusuhteita takanaan. Heidän vuokseen siis on kannattanut yrittää. Ja pakkohan tuollaiseen eriarvoisuuteen on joku syy olla. Ja jos mennään yleisen "tämä on hyvää ajattelua" -normiston mukaan, niin syytähän ei saa aina etsiä muista ("Ihmiset on perseestä kun eivät minusta tykkää"), vaan se syy pitää löytää itsestä. Ja mikä se on? Minusta tuntuu että kovin moni ei löydä itsestään sellaista perustavanlaatuista vikaa introspektiolla, että kykenisi sen omaksi pääongelmanaiheuttajakseen tunnistamaan.

Siispä jäljelle jää jokin mystinen arvo joka on jokaisessa ihmisessä. Se vaan on, sitä ei kukaan osaa sen paremmin selittää.

Sen verran haluaisin vielä sanoa, että minun mielestäni on hyödytöntä hyssytellä ihmistä, joka tuntee olevansa jotenkin vähäarvoinen tässä suhteessa. Tulee vain sellainen tunne, että tavallaan kuuluu porukkaan, mutta asiat eivät SILTIKÄÄN muutu parempaan suuntaan, jää vain edelleen siksi seinäruusuksi. Status quo. Muitakin ajatusratoja kyseiseen...sanotaanko vaikkapa taktiikkaan voisi vastaväitteenä heittää, mutta ei niiden luettelemisesta tässä mitään hyötyä ole.

Sillä jos kukaan ei koskaan sano sinulle, että jotain on pielessä, niin miten voit ikinä kehittää itseäsi? (Häkkismäinen sä-passiivi kukoistaa!) Perseelle potkiminen ei välttämättä aina ole pahasta ja tosiasioiden myöntäminen toiselle (miksei myös itselle) kertovassa ja korjaavaan muutokseen kannustavassa sävyssä saattaa olla ihan hyvä ratkaisu.

[aasi]

Totta kai markkina-arvoteoria on totta. Normaalisti sitä kutsutaan luonnonvalinnaksi.

Markkina-arvo on ymmärtääkseni sosiaalinen konstruktio, geeniperimä taas (näin väitetään) ei. Missä nämä kohtaavat?

Korjaan hieman eps:n väitettä:

"Totta kai markkina-arvoteoria on totta. Joillakin käy aina useammin flaksi kuin toisilla. Jos tämä perustuu ominaisuuksiin jotka periytyvät, ilmiötä voidaan kutsua luonnonvalinnaksi."

Markkina-arvoteoria on kuin Newtonin mekaniikkaa; kvanttitasolle mentäessä tarvitaan muutakin.

[Hallusinaatio]

Häh? Onko useat epäonnistuneet seurustelusuhteet merkki hyvästä kumppanista? Eikö se kieli pikemminkin siitä, että kyseinen henkilö on useamman kerran osoittautunut kenties pettymykseksi tai huomannut itse tehneensä epäonnistuneen valinnan partnerin suhteen. Mikäs helevetti siinä on, että monet - kuten sinäkin - tuntuvat pitävän parisuhteissa epäonnistumisia onnistumisena?

Kaikessa yksinkertaisuudessaan asia menee niin, että jos on ollut vientiä, niin silloin on ollut enemmän kiinnostuneita ihmisiä. Jos vientiä on ollut vähemmän, niin sitten on ollut vähemmän kiinnostuneita ihmisiä. Tästä hölynpölystä tulemme sellaiseen lopputulokseen, että ne, joilla on enemmän seurustelusuhteita takanaan ovat olleet ainakin kokeilun ARVOISIA, siis parempiarvoisia kuin ne, joilla ei ole seurustelusuhteita takanaan.

Jahas, minä kun en oikein tykkää ajatella, että esim. Matti Nykänen, joka on ollut jo useampaan otteeseen naimisissakin, olisi jotenkin parempiarvoinen seurustelukumppani kuin minä. Ja tuo meidän Matti oli vain yksi esimerkki - hyvin monet mitä vastenmielisemmät ihmiset onnistuvat päätymään parisuhteeseen, joten ei seurustelusuhde tai -suhteet kerro yhtään mitään kenenkään arvosta seurustelukumppanina.

[HellBell]

.. Ja tuo meidän Matti oli vain yksi esimerkki - hyvin monet mitä vastenmielisemmät ihmiset onnistuvat päätymään parisuhteeseen, joten ei seurustelusuhde tai -suhteet kerro yhtään mitään kenenkään arvosta seurustelukumppanina.

Jeps. Eivät niin. Asian ydintä tuossa.

Ja näin on mäen nyppylät. Rollonen, hyppäisit tähän ajatuskuvioon mukaan ja laiffi olisi taas laiffia. Jokainen chäänssi on mahdollisuus.

[Keikaus]

Kai noissa jotain perää on, mutta eiköhän noidenkin tyyppien lisäksi löydy aika monta muutakin.

Mikä nostaa markkina-arvoa...Hmm varmaan enemmistön silmissä kohtalainen itsevarmuus ja sellainen luonne, että ihmisen seurassa on hyvä olla. Jos markkina-arvolla tarkoitetaan sitä, että haluajia on mahdollisimman monta, niin naisilla nuoruus, 0.7 ja 0.8 välinen vyötärö-lantiosuhde, pitkät hiukset, hyvät hampaat, normaali paino ja muut hedelmällisyydestä kielivät ja siihen yhdistetyt seikat.... Miehillä korkea palkka, sellainen fyysinen koko ja kunto, että pystyy puolustamaan naistaan ja muut seikat, jotka kertovat siitä, että mies pystyy elättämään ja suojelemaan perhettään.

Tajuan kyllä entistä selvemmin, että ulkoisilla seikoilla ei ole paljon paskankaan väliä, jos luonne on kauhea. Mietin välillä, olenkohan monenkin miehen mielestä aivan hirveä ja pelottava ja hankala.. Välillä mietin myös, voiko joku mies tykätä minusta ihan oikeasti, myös huonoista puolistani. Tai edes sietää niitä.

[Aito_Johanna]

Hyi, miten vastenmielinen teoria. Tällaisia lukiessa tuntee aina syvää huojennusta siitä, että itse on onnellisesti Parisuhteilevan Maailman ulkopuolella, jonkinlainen luokaton tai luokittelematon siis. En halua lähteä noihin peleihin mukaan. Yököttää.

Ja YTM:ään en koskisi pitkällä tikullakaan.

[RolloTomasi]

olet varsin fiksu tyyppi

Kiitos. Niin sinäkin.

ainoa missä sitten krakaa on tämä ajatuskuviojuttu tässä parisuhdepuolella.

Pahoin pelkään, että se asia, missä krakaa on jossain aivan muualla. Ja se vaikuttaa parisuhdepuoleenkin.

En tiedä viittasiko tuo "..jonka olisit halunnut vierellesi" minuun

Oikeastaan se viittasi minuun.

Sitä paitsi.. Toi L.A.Confidentalin lainauspätkä.. Se Basingerin esittämä nainenhan oli muistaakseni hyvä tyyppi, miksi ajatella että hänen arvonsa olisi laskenut ex-huoruudesta johtuen? Huorakin voi olla helmi. Kuka tahansa voi olla.

Niin, siis asian vähättely oli Lynnin (Basinger) sanoissa (ja sinun mielessä), ei asiassa itsessään. Genressä huora on tavallinen naisen ammatti, eikä siihen minun kohdalta kuulu vähättelyä. Ennemminkin se on viittaus naiseen tai tyttöön. Elokuvasta puuttui Exleyn ja Whiten kilpailu Lynnin suosiosta, mikä kirjassa oli, ja sen päätteenä pätkä toimiikin paremmin tässä yhteydessä. Se, joka sai koko maailman, olisi kenties sittenkin halunnut entisen huoran. Mies sai unelmansa, mutta ei tyttöä, ja hän jäi yksin. Vähän niinkuin: "Toiset saavat opiskelupaikan, toiset tytön ja matkan Savoon."

Onko useat epäonnistuneet seurustelusuhteet merkki hyvästä kumppanista?

Ei, mutta halutusta. Mies kelpaa monelle naiselle edes hetkeksi. Sitten kun ei enää kelpaa yhdelle, kelpaa jo heti seuraavalle.

.. Ja tuo meidän Matti oli vain yksi esimerkki - hyvin monet mitä vastenmielisemmät ihmiset onnistuvat päätymään parisuhteeseen, joten ei seurustelusuhde tai -suhteet kerro yhtään mitään kenenkään arvosta seurustelukumppanina.

Jeps. Eivät niin. Asian ydintä tuossa.

Ja näin on mäen nyppylät. Rollonen, hyppäisit tähän ajatuskuvioon mukaan ja laiffi olisi taas laiffia. Jokainen chäänssi on mahdollisuus.

Miksi sitten vastenmieliset ihmiset onnistuvat pääsemään suhteeseen? Heissä täytyy olla jotain sellaista, mitä niissä ei ole, jotka eivät pääse. Tai sitten minä olen erittäin vastenmielinen ihminen.

Mutta kyllä se haluttavuudesta kertoo, jos on ollut monta kumppania. Suurempi osa haluaa kokeilla häntä kuin niitä, joilla ei ole yhtään.

[RolloTomasi]

Tällaisia lukiessa tuntee aina syvää huojennusta siitä, että itse on onnellisesti Parisuhteilevan Maailman ulkopuolella, jonkinlainen luokaton tai luokittelematon siis.

Se on hyvä paikka olla (Parisuhteilevan Maailman ulkopuoli siis). Yritän pysytellä itsekin siellä, ja toistaiseksi erinomaisella menestyksellä.

[Zeb]

Pahoin pelkään, että se asia, missä krakaa on jossain aivan muualla. Ja se vaikuttaa parisuhdepuoleenkin.

Tämä on varmaankin totta. Koeta hoitaa itsesi mahdollisimman hyvälle tolalle, sen joutuisit joka tapauksessa tekemään, oli suhdetta tai ei.

Onko useat epäonnistuneet seurustelusuhteet merkki hyvästä kumppanista?

Ei, mutta halutusta. Mies kelpaa monelle naiselle edes hetkeksi. Sitten kun ei enää kelpaa yhdelle, kelpaa jo heti seuraavalle.

Parisuhteilevan maailman edustajan näkökanta: Jos sinusta nyt tuntuu pahalta se ettet saa suhteita alulle, voit aina selittää asian niin, etteivät ne ihmiset tunne sinua kunnolla. Mieti vähän, miten pahalta tuntuisi, jos olisit suhteessa ja toinen osapuoli, jonka siis kaiken järjen mukaan tulisi tuntea sinut hyvin, sanoisi ettet kelpaa tuollaisena kuin olet kuin hetkeksi (tai enää).

Miksi sitten vastenmieliset ihmiset onnistuvat pääsemään suhteeseen? Heissä täytyy olla jotain sellaista, mitä niissä ei ole, jotka eivät pääse.

Joo, heillä on luultavasti lähinnä helpommin täytettävissä olevat suhteenaloitusedellytykset kuin sinulla.

[Elppis]

Oma markkina-arvoni on mieletön. Möisin itseni, ellei mies pistäisi vastaan.

[AarneAnkka]

Oma markkina-arvoni on mieletön. Möisin itseni, ellei mies pistäisi vastaan.

Onko hänellä osake-enemmistö?

[hebuli]

Ja YTM:ään en koskisi pitkällä tikullakaan.

AJ, meet Gattaca. Gattaca, meet AJ.

[Lolita]

Hmm... Omaa napaa kun miettii, ja minä tykkään sitä miettiä, niin kyllä negatiiviset kokemukset ovat kasvattaneet ja tehneet minusta paremman ihmisen. Tosin kolhuja ja arpia olen täynnä enkä tuosta mielen terveydestäkään ole aina ihan varma. Mutta tavallaan sanonta mikä ei tapa, se vahvistaa pitää paikkansa. Vedetään raja noiden pahojen asioiden kokemisen ja niistä positiivisen energian ammentamisen kanssa siihen, että negatiiviset kokemukset, jotka on loppuunkäsitelty ja yli päästy, ovat niitä kasvattavia.

Sekavaa. Ehkä mun pitäisi keskittyä työntekoon, kun krapula vaikuttaa olevan kovin luova tila.

[Lolita]

...

Miks se piti poistaa? Nyt toi mun viesti vaikuttaa vielä idioottimaisemmalta kuin se olisi sen sun viestin jälkeen.
Olis pitänyt lainata se.

[hebuli]

...

Miks se piti poistaa? Nyt toi mun viesti vaikuttaa vielä idioottimaisemmalta kuin se olisi sen sun viestin jälkeen.
Olis pitänyt lainata se.

Keksin onelinerin sen tilalle, ja toisekseen luin Hellbellin viestin hiukan väärin (yksi sana muutti aika paljon). Kirjoitin siis asian sivusta.

EDIT (Lolitanpelastusyritys): Pointtini alkuperäisessä viestissä lähinnä oli että hyvät ja positiiviset kokemukset (varsinkin lapsena) kasvattavat itsevarmuutta ja varsinaista perustaa todelliselle vahvuudelle, kun taas todelliset vastoinkäymiset (äärimmäisenä esimerkkinä esim. sota) enemmänkin kovuutta, turtumista, välinpitämättömyyttä ja kyynisyyttä. Nuo jälkimmäiset voi toki ymmärtää myös jonkinlaiseksi vahvuudeksi, jos niin haluaa.

Ihmiseen normaaliin kehitykseen toki kuuluu vastoinkäymisiä ihan päivittäisessäkin elämässä, eihän niiltä kukaan välty. Ehkä tärkeimpänä funktiona vastoinkäymisille näen sen että oppii, ettei aina voi saada kaikkea haluamaansa ja että on tässä maailmassa kaikkea paskaakin jota tulee varoa.

[RolloTomasi]

Tämä on varmaankin totta. Koeta hoitaa itsesi mahdollisimman hyvälle tolalle, sen joutuisit joka tapauksessa tekemään, oli suhdetta tai ei.

Yritän. Joskus vain tuntuu, että se olisi helpompaa, jos joku olisi vierellä.

Parisuhteilevan maailman edustajan näkökanta: Jos sinusta nyt tuntuu pahalta se ettet saa suhteita alulle, voit aina selittää asian niin, etteivät ne ihmiset tunne sinua kunnolla.

Tuossa selitysmallissa vain on se vika, että se tuntuu keksityltä selitykseltä, jonkinlaiselta turvaverkolta, ja mieli ei vain osta sitä.

Ihmiset, jotka viettävät aikaa paljon yhdessä, oppivat tuntemaan toisensa paremmin. Niinpä minä putoan jo tuntemistasolta 1 pois, kun taas jollakin toisella este tulee vasta tuntemistasolla 5 (jos tämmöinen parodiaa lähentelevä malli käy esimerkistä). Silloin periaatteessa ihmisessä, joka putoaa jo tasolla 1 pois, on enemmän vikaa kuin tasolla 5 putoavassa. Ne, joissa on vähiten vikaa, kestävät loppuun asti.

[Aito_Johanna]

Ja YTM:ään en koskisi pitkällä tikullakaan.

AJ, meet Gattaca. Gattaca, meet AJ.

Pöhkö, TAAAAAAAAAAAAS sinä yksioikoinen tulkitset väärin. Se että en koskisi YTM:ään pitkällä tikullakaan ei toki tarkoita, että Gattaca kiinnostaisi. Kohderyhmäni on luokitusten ulkopuolella.

[AarneAnkka]

Kohderyhmäni on luokitusten ulkopuolella.

AJ, meet Harmaa. Harmaa, meet AJ.



Hän osaa lukea ajatuksesi joten sinun ei tarvitse edes vihjailla ja hän osaa miellyttää sinua. Suuren aivokapasiteettinsa ja pitkän ikänsä vuoksi hän on noin 6000 kertaa yksilöllisempi ja kypsempi kuin mikään ihminen. Hän tykkää pelata sanapelejä ja korjata toisten kirjoitus-, asia- ja geenivirheitä. Miksi mennä rinnakkaisulottuvuutta edemmäs kalaan?