RolloTomasi kirjoitti:
Miksi sitten vastenmieliset ihmiset onnistuvat pääsemään suhteeseen? Heissä täytyy olla jotain sellaista, mitä niissä ei ole, jotka eivät pääse.
Katsos kun vastenmielisetkin ihmiset saattavat joskus löytää toisensa ja tällöin on vaarana lemmen leiskahtaminen.
RolloTomasi kirjoitti:
Tai sitten minä olen erittäin vastenmielinen ihminen.
Ja miksi tämä olisi este pariutumiselle, jos kerran ne vastenmielisetkin ihmiset onnistuvat päätymään parisuhteisiin?
RolloTomasi kirjoitti:
Mutta kyllä se haluttavuudesta kertoo, jos on ollut monta kumppania. Suurempi osa haluaa kokeilla häntä kuin niitä, joilla ei ole yhtään.
Kyllähän se haluttavuudesta toki kertoo, mutta olisitko tosiaan valmis vaihtamaan osia kenen tahansa tällaisen halutun kanssa riippumatta siitä kuinka vastenmielisiä tai yhdentekeviä heidän kumppaninsa sinulle olisivat? Entä korvaako määrä laadun seurustelusuhteissa? Eikö riitä, että yksi ihminen haluaisi sinua?
Aito_Johanna kirjoitti:Kohderyhmäni on luokitusten ulkopuolella.
AJ, meet Harmaa. Harmaa, meet AJ.
Hän osaa lukea ajatuksesi joten sinun ei tarvitse edes vihjailla ja hän osaa miellyttää sinua. Suuren aivokapasiteettinsa ja pitkän ikänsä vuoksi hän on noin 6000 kertaa yksilöllisempi ja kypsempi kuin mikään ihminen. Hän tykkää pelata sanapelejä ja korjata toisten kirjoitus-, asia- ja geenivirheitä. Miksi mennä rinnakkaisulottuvuutta edemmäs kalaan?
Hallusinaatio kirjoitti:Eikö riitä, että yksi ihminen haluaisi sinua?
Kyllä RolloTomasille riittää yksi ihminen. Häntä turhauttaa se että hänen arvokkuutensa kumppanina mitataan sen perusteella montako parisuhdetta hänellä on takanapäin. Ja hylätään kelvottomana ennen kuin hänen annetaan edes yrittää, ennen kuin hänelle annetaan mahdollisuus näyttää mihin hän pystyisi.
Vähemmästäkin masentuu. Ja vähempikin pitäisi yllä masennusta. Siitä tulee kierre.
AarneAnkka kirjoitti:Häntä turhauttaa se että hänen arvokkuutensa kumppanina mitataan sen perusteella montako parisuhdetta hänellä on takanapäin. Ja hylätään kelvottomana ennen kuin hänen annetaan edes yrittää, ennen kuin hänelle annetaan mahdollisuus näyttää mihin hän pystyisi.
Vähemmästäkin masentuu. Ja vähempikin pitäisi yllä masennusta. Siitä tulee kierre.
Poikkeuksellisen parisuhteettomana sanoisin, että jos olet kuopassa, lakkaa kaivamasta.
Hallusinaatio kirjoitti:Eikö riitä, että yksi ihminen haluaisi sinua?
Kyllä RolloTomasille riittää yksi ihminen. Häntä turhauttaa se että hänen arvokkuutensa kumppanina mitataan sen perusteella montako parisuhdetta hänellä on takanapäin. Ja hylätään kelvottomana ennen kuin hänen annetaan edes yrittää, ennen kuin hänelle annetaan mahdollisuus näyttää mihin hän pystyisi.
Vähemmästäkin masentuu. Ja vähempikin pitäisi yllä masennusta. Siitä tulee kierre.
Siis Rollo toivoisi parisuhdetta sellaisen naisen kanssa, joka on ensisijaisesti kiinnostunut Rollon ex-kumppaneista ja heidän lukumäärästään? Onkos lähtökohdassa kenties jotain vikaa?
Hallusinaatio kirjoitti:Eikö riitä, että yksi ihminen haluaisi sinua?
Kyllä RolloTomasille riittää yksi ihminen. Häntä turhauttaa se että hänen arvokkuutensa kumppanina mitataan sen perusteella montako parisuhdetta hänellä on takanapäin. Ja hylätään kelvottomana ennen kuin hänen annetaan edes yrittää, ennen kuin hänelle annetaan mahdollisuus näyttää mihin hän pystyisi.
Vähemmästäkin masentuu. Ja vähempikin pitäisi yllä masennusta. Siitä tulee kierre.
Siis Rollo toivoisi parisuhdetta sellaisen naisen kanssa, joka on ensisijaisesti kiinnostunut Rollon ex-kumppaneista ja heidän lukumäärästään? Onkos lähtökohdassa kenties jotain vikaa?
Sano sitä vaikka anteeksiantamattomaksi virheeksi, mutta tuo parisuhteiden lukumäärä on tai tuntuu olevan monelle joku alitajuinen mittari. Ja onhan se tavallaan tottakin. Harva on seppä syntyessään ja nykyään tunnutaan odottavan valmista täydellistä pakettia avaimet käteen -periaatteella varustettuna. Ei vahingossakaan uskalleta kasvattaa toista (tai ei haluta nähdä vaivaa), kun sehän olisi toisen persoonan muokkaamista ja sehän on ihan mahdotonta! Muokkaa se parisuhde persoonia muutenkin.
Mutta minusta koko jutun järki loppuu pikkasen jo siihen, että tässä asiassa (kuten hyvinhyvinhyvinhyvinHYVIN monessa muussakin asiassa) asiat vaan on niin, että toisilla liidulla kirjoitettu teksti kaareutuu ylöspäin ja toisilla alaspäin, eikä sitä muuteta sanomalla "kaareuta ylöspäin" tai antamalla neuvoja miten niin voisi tehdä. Se on kuitenkin toimivaa vain niin kauan kun jaksaa muistuttaa itselleen, mitä pitää tehdä, että se teksti kaareutuu ylöspäin. Mitä pitää AJATELLA, että se teksti kaareutuu ylöspäin itsekseen. Tuo on minusta kamalin ajatus. Meniköhän taas sivuluisuun ohi aiheen ja muutenkin ihan tyhjänpäiväiseksi hölynpölyksi - en tiedä. Sen tiedän, että aikamoista tajunnanvirtaa tuohon näemmä taas kuitenkin tuli. Saa nähdä tajuaako siitä pirukaan mitään, ennen kaikkea oikein.
slerghma kirjoitti:
Sano sitä vaikka anteeksiantamattomaksi virheeksi, mutta tuo parisuhteiden lukumäärä on tai tuntuu olevan monelle joku alitajuinen mittari.
Potentiaalinen kumppani voi myös tulkita, että iso joukko parisuhteita tarkoittaa, että toisessa on jotain pahasti vialla. Hän ei pysty pysymään missään suhteessa pitkään.
Ehkä parempi alitajuinen mittari on pakotetun sinkkukauden pituus. Jos toinen on ollut pitkään ilman suhdetta, niin potentiaalinen kumppani saattaa alitajuisesti ajatella, että toisessa on jotain pahasti vialla. Täysin kokematon on ollut koko aikuisikänsä sinkkuna, joten mitä kauemmin hän joutuu odottamaan ensimmäistä seurustelua, sitä vähemmän häntä ehkä pidetään sopivana kumppanina.
Vapaaehtoisen sinkkukauden pituus ei vaikuta negatiivisesti, paitsi jos vapaaehtoisuus on oikeasti verhottua pakotettua sinkkuutta. Näin esimerkiksi oikeasti vapaudestaan nauttiva ikisinkku voi olla hyvinkin tavoiteltu seurustelukumppani.
Ann kirjoitti:Ei se parisuhde ole ainut ihmissuhdemuoto joka opettaa.
Näkyyköhän tämä ajatus niiden ajatuskuplassa jotka pistävät treffit / keskustelun / ilmon lukemisen poikki siihen paikkaan kuullessaan että toinen ei ole ikinä seurustellut? Toivoisin kyllä että useampi ajattelisi tuolla kuvailemallasi tavalla.
AarneAnkka kirjoitti:
Näkyyköhän tämä ajatus niiden ajatuskuplassa jotka pistävät treffit / keskustelun / ilmon lukemisen poikki siihen paikkaan kuullessaan että toinen ei ole ikinä seurustellut? Toivoisin kyllä että useampi ajattelisi tuolla ylläkuvatulla tavalla.
Ovatko toisen ihmisen aikaisemmat seurustelusuhteet oleellinen asia deitti-ilmoitusta luettaessa ylipäätään?
Ehkä asiasta voi jotain mainita jossain vaiheessa deittailua, mutta viimeinen asia mitä haluaa käydä läpi tutustumisvaiheessa on toisen ihmisen ex-panot/vaimot/seurustelukumppanit.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
eps kirjoitti:
Ehkä parempi alitajuinen mittari on pakotetun sinkkukauden pituus. Jos toinen on ollut pitkään ilman suhdetta, niin potentiaalinen kumppani saattaa alitajuisesti ajatella, että toisessa on jotain pahasti vialla. Täysin kokematon on ollut koko aikuisikänsä sinkkuna, joten mitä kauemmin hän joutuu odottamaan ensimmäistä seurustelua, sitä vähemmän häntä ehkä pidetään sopivana kumppanina.
Vapaaehtoisen sinkkukauden pituus ei vaikuta negatiivisesti, paitsi jos vapaaehtoisuus on oikeasti verhottua pakotettua sinkkuutta. Näin esimerkiksi oikeasti vapaudestaan nauttiva ikisinkku voi olla hyvinkin tavoiteltu seurustelukumppani.
e.
Bingo. Ja tuostahan se oravanpyörä syntyykin sitten. Siitä on aika vaikea päästä pois, sanoo kokemus. Oikeasti olen vieläkin siellä sisällä. Minusta tuntuu ihan uskomattoman utopistiselta, että ihmisen pitäisi pystyä saamaan itselleen seurustelusuhde aikaan ihan vain haluamalla sitä. Itse olen moiseen toimintaan halunnut sisälle siitä lähtien kun täytin 15v. Mitään tunnevammaista hyväksikäyttävää jääprinsessaa kummempaa ei ole haaviini tarttunut, sekin ihanuus vain kerran. Mutta menipä taas henkilökohtaiseksi omalta osaltani, olen siis hiljaa.
AarneAnkka kirjoitti:
Näkyyköhän tämä ajatus niiden ajatuskuplassa jotka pistävät treffit poikki siihen paikkaan kuullessaan että toinen ei ole ikinä seurustellut?
Onhan näitä semmoisiakin ääripään ihmisiä, jotka kaksikymppisenä sanovat seurustelleensa kaksikymmentä kertaa(lue:pipu on käynyt kahdessakymmenessä pimpukassa). Kyllähän tämmönen tyyppi on varmaan haluttua jumppaseuraa, mutta kuka helvetti nyt sellaisen tyypin kanssa tahtoo sitoutua, jolle sitoutuminen on yhtä kuin parin viikon naksuttelu. Eli mitä se seurustelu nyt sitten itse kullekin on, siitä lähdetään..
Jos nyt puhutaan reilusti yli kaksikymppisestä henkilöstä, jolla ei ole minkäänlaista kokemusta vastakkaisensukupuolen kanssa puuhastelusta, ja jos itse on jo melaansa useammin kuin kerran kosteikoissa uitellut, niin toki se pistää mietityttämään..
slerghma kirjoitti:
Ja tuostahan se oravanpyörä syntyykin sitten. Siitä on aika vaikea päästä pois, sanoo kokemus.
Onhan se vaikeaa. Mutta kun siitä kerran pääsee irti, niin laskuri nollautuu. Seuraavaa kertaa ei ehkä tarvitse odottaa niin kauaa kuin edellistä, sanoo oma kokemukseni.
slerghma kirjoitti:
Sano sitä vaikka anteeksiantamattomaksi virheeksi, mutta tuo parisuhteiden lukumäärä on tai tuntuu olevan monelle joku alitajuinen mittari.
Anteeksi nyt, mutta mä olen jotenkin ymmärtänyt, että eksistä puhuminen suhteentapaisen alkumetreillä ei ylipäätään ole kauhean hyvä idea. Minkä ihmeen takia vastapuolelle pitäisi heti kertoa, kuinka montaa on tullut tuikattua ja monenko kanssa on ns. alettu oleen?
Joo. Jos nyt sijoittaisimme tuohon ATM-kategoriaan joitakuita täysin kuvitteellisia ihmisiä, käytetään heidän täysin kuvitteellisista nimistä tässä vaikka merkkejä R ja S, niin kyllä vaan kiinnittäisimme huomiota siihen, etteivät he suinkaan halua suhteeseen itsensä kaltaisen, esim. ei-niin-juurikaan-seurustelleen kanssa, vaan jonkin hyperteettisen (mä keksin ton sanan just!!) kaikkien haluaman ja omaa kelpaavuuttaan kenen tahansa kanssa ainakin hetken testaavan pikku kanasen kanssa. Eli sen semmoisen varhaisteinin tasolle jääneen bimbon kanssa.
Voi Jeesus. Ihmiskunta, mistä täältä pääsee ulos?!
slerghma kirjoitti:
Sano sitä vaikka anteeksiantamattomaksi virheeksi, mutta tuo parisuhteiden lukumäärä on tai tuntuu olevan monelle joku alitajuinen mittari.
Anteeksi nyt, mutta mä olen jotenkin ymmärtänyt, että eksistä puhuminen suhteentapaisen alkumetreillä ei ylipäätään ole kauhean hyvä idea. Minkä ihmeen takia vastapuolelle pitäisi heti kertoa, kuinka montaa on tullut tuikattua ja monenko kanssa on ns. alettu oleen?
Jotkut ihmiset vaan on tyhmiä? Ei kaikkea voi ymmärtää.
slerghma kirjoitti:
Sano sitä vaikka anteeksiantamattomaksi virheeksi, mutta tuo parisuhteiden lukumäärä on tai tuntuu olevan monelle joku alitajuinen mittari.
Anteeksi nyt, mutta mä olen jotenkin ymmärtänyt, että eksistä puhuminen suhteentapaisen alkumetreillä ei ylipäätään ole kauhean hyvä idea. Minkä ihmeen takia vastapuolelle pitäisi heti kertoa, kuinka montaa on tullut tuikattua ja monenko kanssa on ns. alettu oleen?
Sitä miekin tuossa aiemmin ihmettelin. Mie olen aina ihmetellyt että mikä siinä on oikeasti niin vaikeata - seurustelussa siis. Tai sen aloittamisessa.
Vai olenko mie ollut niin onnekas että on kertalaakista löytynyt sellainen ihminen, jonka kanssa oleminen ja kommunikointi on kitkatonta?
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
