Markkina-arvoteoria

[Vadim]

Jos nyt puhutaan reilusti yli kaksikymppisestä henkilöstä, jolla ei ole minkäänlaista kokemusta vastakkaisensukupuolen kanssa puuhastelusta, ja jos itse on jo melaansa useammin kuin kerran kosteikoissa uitellut, niin toki se pistää mietityttämään..

Toisaalta, ei siitä kauhean montaa vuosikymmentä ole, kun kosteikossa uittamattomuus ennen avioliittoa oli normi Suomessakin, kuten on asianlaita edelleen useimmilla leveysasteilla. Harva mieltänee, kuinka dramaattisesti asiat ovat muuttuneet viidessäkymmenessä vuodessa.

[par-sky]

No miksiköhän vitussa jengi aina kysyy treffeillä "noo-oooh, miksikäs sä olet sinkkuna?".. Niih, onko pakko alkaa selitellä. Taitaa olla.

nooh, kun nuo visvasyylät äity niin riehumaan että ukko pisti pihalle

[ninnithequeen]

No miksiköhän vitussa jengi aina kysyy treffeillä "noo-oooh, miksikäs sä olet sinkkuna?".. Niih, onko pakko alkaa selitellä. Taitaa olla.

nooh, kun nuo visvasyylät äity niin riehumaan että ukko pisti pihalle

Ai saatana tässä päivän paras

[Mylwin]

No miksiköhän vitussa jengi aina kysyy treffeillä "noo-oooh, miksikäs sä olet sinkkuna?".. Niih, onko pakko alkaa selitellä. Taitaa olla.

Paskat on. Ja jos joku kyselee noin urpoja niin voi sanoa että adjö. Paitsi jos on niin urpo että tykkää jorista pieleen menneistä suhteistaan ja exiensä nykyisistä rakkausongelmista ja aviottomista lapsistaan ja ja ..
Voi niistäkin puhua toki suhteen edetessä, mutta tuskin missään treffeillä.

[Ann]

Toisaalta, ei siitä kauhean montaa vuosikymmentä ole, kun kosteikossa uittamattomuus ennen avioliittoa oli normi Suomessakin, kuten on asianlaita edelleen useimmilla leveysasteilla. Harva mieltänee, kuinka dramaattisesti asiat ovat muuttuneet viidessäkymmenessä vuodessa.

Se oli sellainen arvovapaa statement, senkin ikineitsyt. Siinä lähinnä peilailtiin kahden sukupuolisiveellisyyksiltään poikkeavan ikätoverin yhteensopivuutta parisuhdetta ajatellen, jos siis lähdetään siitä olettamuksesta että se miten pillulihaani käytän, kertoo minusta yhtään mitään..ja lisää vitun hankalia sanoja, joissa on liikaa kirjaimia.. ÄLÄLÄLÄLÄÄÄÄ..pruut.

[Ann]

Ja jos joku kyselee noin urpoja niin voi sanoa että adjö. Paitsi jos on niin urpo että tykkää jorista pieleen menneistä suhteistaan ja exiensä nykyisistä rakkausongelmista ja aviottomista lapsistaan ja ja ..
Voi niistäkin puhua toki suhteen edetessä, mutta tuskin missään treffeillä.

Ei se mikään valtionsalaisuus ole kuinka monesti on mennyt pistämään tunteitaan peliin. Kyllä noista asioista nyt pitää voida puhua pintapuolisesti, ellei sitten ole traumoja, tai muuten vaan vamma päässä.

[Mylwin]

Ei se mikään valtionsalaisuus ole kuinka monesti on mennyt tunkemaan piliin.

Toki, mutta _treffeillä_?

Huoh. Tuon takia en koskaan käynytkään treffeillä. Typerää touhua. Pitäisi ottaa ihmisestä parin tunnin aikana selville että haluaako nähdä jatkossa ja jos haluaa niin sitten on jeesuksen pitkä juupadaapavaihe, missä pohditaan että ois ihan kiva leffassa ja kahvilla täytyy käydä juttelemassa merkityksetöntä paskaa, koska syvällisten puhuminen voidaan katsoa a) mielisairaaksi toiminnaksi b) ei-kiinnostavaksi toiminnaksi mutta en taida seksistä siinä vaiheessa tietää, ja sitten kun ollaan vihdoin ja viimein ja viikkojen pogoilun jälkeen saatu sukuelimet sovitettua yhteen niin pitäisi miettiä että oiskohan tää sitä jotakin ja ja sitten ehkä päästään asiaan, eli tutustumiseen ja kyselemiseen.

[Ann]

Pitäisi ottaa ihmisestä parin tunnin aikana selville että haluaako nähdä jatkossa

Ei ole pakko tehdä mitään. Yleensä kun ihmiset jutustelee, niin siinä nyt tulee puhuttua sitäsuntätäsun. Etsi itsestäs jostain se spontaanius, se on siellä jossain peräsuolessa.

[Mylwin]

Ei ole pakko tehdä mitään. Yleensä kun ihmiset jutustelee, niin siinä nyt tulee puhuttua sitäsuntätäsun. Etsi itsestäs jostain se spontaanius, se on siellä jossain peräsuolessa.

Jos oletusarvona on mahdollinen pariutuminen niin ei silloin puhuta aivan mitä sylki suuhun tuo. Sehän treffeissä onkin se vastenmielisin yksityiskohta.

[Ann]

Jos oletusarvona on mahdollinen pariutuminen niin ei silloin puhuta aivan mitä sylki suuhun tuo.

Tinttitukkalutkat voi puhua, niillä ei ole mitään hävittävää.

[Hallusinaatio]

Sano sitä vaikka anteeksiantamattomaksi virheeksi, mutta tuo parisuhteiden lukumäärä on tai tuntuu olevan monelle joku alitajuinen mittari. Ja onhan se tavallaan tottakin. Harva on seppä syntyessään ja nykyään tunnutaan odottavan valmista täydellistä pakettia avaimet käteen -periaatteella varustettuna. Ei vahingossakaan uskalleta kasvattaa toista (tai ei haluta nähdä vaivaa), kun sehän olisi toisen persoonan muokkaamista ja sehän on ihan mahdotonta! Muokkaa se parisuhde persoonia muutenkin.

Kuinkahan moni on kehittynyt paremmaksi kumppaniksi epäonnistuneen parisuhteen myötä? Varmasti vain hyvin pieni osa niistäkään, jotka itse jopa saattavat myöntää olleensa syypäitä suhteen päättymiseen/päättämiseen.

Onhan tuo parisuhteiden lukumäärä joillekin "alitajuinen mittari", mutta sitä en käsitä, että miksi jonkun kokemattoman tai kokemattomamman on lyötävä päätään seinään tavoitellessaan näitä mittarinlukijoita. Vai onko niin, että nämä parisuhdeyritelmät ovat kaatuneet aina pelkästään siihen, että sitä vaadittua kokemusta ei ole?

[segma]

Sitä miekin tuossa aiemmin ihmettelin. Mie olen aina ihmetellyt että mikä siinä on oikeasti niin vaikeata - seurustelussa siis. Tai sen aloittamisessa.
Vai olenko mie ollut niin onnekas että on kertalaakista löytynyt sellainen ihminen, jonka kanssa oleminen ja kommunikointi on kitkatonta?

Mie olen aina ihmetellyt, että miten helvetissä jotkut ihmiset kykenevät siihen niin yksioikoisesti. On vähän hankala uskoa, että esimerkiksi minun tilanteeni olisi tällainen kuin se on jos olisin panostanut asioihin eri tavalla. Ja kun en ole edes likimainkaan ainoa jolla on ongelmia kyseisen asianhaaran kanssa. Tiedän ainakin kymmenen eri ajatusmallivikaa mitä päässäni on tätä nimenomaista asiaa koskien, mutta siltikään mitään ei tapahdu "itsestään" niinkuin "normaaleilla" ihmisillä ilmeisesti tapahtuu. Väkisinhän sitä alkaa pitää itseäänkin epänormaalina.

Voi kiesuksen kepakot, taidan olla siinä henkisessä tilassa, missä ei pitäisi tällaisista asioista keskustella. Avaudun vaikka päiväkirjalleni.

[hebuli]

Kuinkahan moni on kehittynyt paremmaksi kumppaniksi epäonnistuneen parisuhteen myötä? Varmasti vain hyvin pieni osa niistäkään, jotka itse jopa saattavat myöntää olleensa syypäitä suhteen päättymiseen/päättämiseen.

Mitä tarkoitat "epäonnistuneella parisuhteella"? Kaikkiko suhteet jotka ovat päättyneet mistä lie syystä? Voin hyvin kuvitella että eronneet saattavat hyvinkin viisastua suhteesta ainakin sen verran että tietävät paremmin minkälaisten ihmisten kanssa eivät tule toimeen, ja ehkä jotkut jopa ottavat opiksi tekemistään virheistä.

Lisäksi, onhan se oma taitonsa osata jakaa arki toisen ihmisen kanssa saman katon alla, mukaanlukien kuinka luovia läpi ristiriitatilanteista yhteisessä taloudessa jne. Jos on koko aikuisikänsä elänyt sinkkuna, on näistäkin asioista paljon vähemmän kokemuksesta kumpuavaa tietoa.

[Aito_Johanna]

Lisäksi, onhan se oma taitonsa osata jakaa arki toisen ihmisen kanssa saman katon alla, mukaanlukien kuinka luovia läpi ristiriitatilanteista yhteisessä taloudessa jne. Jos on koko aikuisikänsä elänyt sinkkuna, on näistäkin asioista paljon vähemmän kokemuksesta kumpuavaa tietoa.

Eiköhän noista selviä normaalilla kaupunkilaisjärjellä sekä ihmissuhteiden perustaidoilla, jotka on opittu jo lapsuudenkodissa ja lastentarhassa: ota toiset huomioon, neuvottele, kerro mitä haluat mutta ole valmis joustamaankin siitä, sano anteeksi kun satutat.

[hebuli]

Anteeksi nyt, mutta mä olen jotenkin ymmärtänyt, että eksistä puhuminen suhteentapaisen alkumetreillä ei ylipäätään ole kauhean hyvä idea. Minkä ihmeen takia vastapuolelle pitäisi heti kertoa, kuinka montaa on tullut tuikattua ja monenko kanssa on ns. alettu oleen?

Lukumäärää kiinnostavampaa voisi ehkä olla tietää, miksi aikaisemmat parisuhteet ovat menneet karille, ja millä sävyllä toinen puhuu existään (täynnä vihaa, haikaillen tms.). Tai jos niitä suhteita ei ole ollenkaan ja ikää kuitenkin jo on, ihan mielenkiintoista voi olla kuulla toisen oma näkemys siitä mistä tämä hänen mielestään johtuu.

[hebuli]

Lisäksi, onhan se oma taitonsa osata jakaa arki toisen ihmisen kanssa saman katon alla, mukaanlukien kuinka luovia läpi ristiriitatilanteista yhteisessä taloudessa jne. Jos on koko aikuisikänsä elänyt sinkkuna, on näistäkin asioista paljon vähemmän kokemuksesta kumpuavaa tietoa.

Eiköhän noista selviä normaalilla kaupunkilaisjärjellä sekä ihmissuhteiden perustaidoilla, jotka on opittu jo lapsuudenkodissa ja lastentarhassa: ota toiset huomioon, neuvottele, kerro mitä haluat mutta ole valmis joustamaankin siitä, sano anteeksi kun satutat.

Niinhän sitä voisi luulla. Tosin en väitä että se aina olisikaan mikään erityisen vaikea taito, mutta silti kokemus opettaa.

[Edith]

Lisäksi, onhan se oma taitonsa osata jakaa arki toisen ihmisen kanssa saman katon alla, mukaanlukien kuinka luovia läpi ristiriitatilanteista yhteisessä taloudessa jne. Jos on koko aikuisikänsä elänyt sinkkuna, on näistäkin asioista paljon vähemmän kokemuksesta kumpuavaa tietoa.

Tulee vaan mieleen se, kun mä silloin muutaman vuotta sitten kuuluisasti melkein-seurustelin, niin musta vaan koko ajan tuntui, että se toinen osapuoli yritti olla mun kanssa ihan niin kuin entisensäkin kanssa, että ihan kuin ois jäänyt huomaamatta, että seura oli vaihtunut ja että mä voinkin olla ihan erilainen ihminen ja suhtautua asioihin eri tavalla. Kyllä uuden ihmisen kanssa pitää aina oppia uutta.

[Ann]

Eiköhän noista selviä normaalilla kaupunkilaisjärjellä sekä ihmissuhteiden perustaidoilla, jotka on opittu jo lapsuudenkodissa ja lastentarhassa: ota toiset huomioon, neuvottele, kerro mitä haluat mutta ole valmis joustamaankin siitä, sano anteeksi kun satutat.

Nänkin. Vaitettavasti se intiimien asioiden jakaminen sellaisen kanssa, jota ei veri velvoita mihinkään, on himppasen eri juttu kuin jakaa pakastelokero tyttölyseon tiinan kanssa. Eli ei ihan, mut melkein.

[Hallusinaatio]

Mitä tarkoitat "epäonnistuneella parisuhteella"? Kaikkiko suhteet jotka ovat päättyneet mistä lie syystä?

Kaikilla meillä on tavoitteena onnistua parisuhteessa - mitä se sitten kenelläkin tarkoittaa. Jos ja kun erimielisyydet kasvavat ylitsepääsemättömiksi tai pari vaikkapa ns. kasvaa erilleen, ei liene väärin puhua parisuhteen epäonnistumisesta, sillä ero tuskin on suhteen alkaessa ollut kummankaan osapuolen tavoitteena.

Voin hyvin kuvitella että eronneet saattavat hyvinkin viisastua suhteesta ainakin sen verran että tietävät paremmin minkälaisten ihmisten kanssa eivät tule toimeen, ja ehkä jotkut jopa ottavat opiksi tekemistään virheistä.

Se, että tietää minkälaisten ihmisten kanssa ei tule toimeen, ei tee kenestäkään parempaa kumppania niille, joiden kanssa tulee toimeen.

[Aito_Johanna]

Lisäksi, onhan se oma taitonsa osata jakaa arki toisen ihmisen kanssa saman katon alla, mukaanlukien kuinka luovia läpi ristiriitatilanteista yhteisessä taloudessa jne. Jos on koko aikuisikänsä elänyt sinkkuna, on näistäkin asioista paljon vähemmän kokemuksesta kumpuavaa tietoa.

Eiköhän noista selviä normaalilla kaupunkilaisjärjellä sekä ihmissuhteiden perustaidoilla, jotka on opittu jo lapsuudenkodissa ja lastentarhassa: ota toiset huomioon, neuvottele, kerro mitä haluat mutta ole valmis joustamaankin siitä, sano anteeksi kun satutat.

Niinhän sitä voisi luulla.

Monet parit sentään viettävät ensimmäisen avo/aviokumppaninsa kanssa koko loppuelämänsä.

[Ann]

Monet parit sentään viettävät ensimmäisen avo/aviokumppaninsa kanssa koko loppuelämänsä.

Ja pääsevät taivaaseen.

[Lolita]

Mie olen aina ihmetellyt että mikä siinä on oikeasti niin vaikeata - seurustelussa siis. Tai sen aloittamisessa.

Herra siunakkoon! Se on ehkä vaikeinta ikinä. Irtotavaran saaminenkin on helpompaa. Ensin pitää saada uhri erotettua laumastaan ja sitten ahdistettua se nurkkaan, mistä se ei pääse karkuun. Sitten toivotaan, että kahdenkeskistä aikaa on riittävästi sellaiseen pinnalliseen tutustumiseen, että toisessa herää kiinnostus tutustua enemmän. Jos uhri kuuluu isoon ja tiukasti yhtäpitävään laumaan, ei onnistu. Minä jään aina jalkoihin ja hukun tapetteihin. Olen mielenkiintoa herättämätön. Lisäksi jos olen liikkeellä seurassa, olen takuu, että muut seurueeni jäsenet "pokaavat". Vierestä viedään, aina.

[Aito_Johanna]

Monet parit sentään viettävät ensimmäisen avo/aviokumppaninsa kanssa koko loppuelämänsä.

Ja pääsevät taivaaseen.

Sitäkin, mutta myös onnistuvat selvittämään ne pakastelokeron jakamiseen liittyvät ongelmansa ilman Aiempaa Kokemusta (haluaisin tähän sen pienen TM-merkin, mistä sen saa?)

[hebuli]

Se, että tietää minkälaisten ihmisten kanssa ei tule toimeen, ei tee kenestäkään parempaa kumppania niille, joiden kanssa tulee toimeen.

Tekee ainakin siinä mielessä että kyseinen henkilö osaa vastaisuudessa paremmin hakeutua juuri kyseisten kaltaisten ihmisten pariin, ja harjaantuu ehkä näkemään pelkän alkuihastuksen yli suhteen alussa.

[segma]

Mie olen aina ihmetellyt että mikä siinä on oikeasti niin vaikeata - seurustelussa siis. Tai sen aloittamisessa.

Herra siunakkoon! Se on ehkä vaikeinta ikinä. Irtotavaran saaminenkin on helpompaa. Ensin pitää saada uhri erotettua laumastaan ja sitten ahdistettua se nurkkaan, mistä se ei pääse karkuun. Sitten toivotaan, että kahdenkeskistä aikaa on riittävästi sellaiseen pinnalliseen tutustumiseen, että toisessa herää kiinnostus tutustua enemmän. Jos uhri kuuluu isoon ja tiukasti yhtäpitävään laumaan, ei onnistu. Minä jään aina jalkoihin ja hukun tapetteihin. Olen mielenkiintoa herättämätön. Lisäksi jos olen liikkeellä seurassa, olen takuu, että muut seurueeni jäsenet "pokaavat". Vierestä viedään, aina.

Hep, mennäänkö jo naimisiin? Kaksi tapettimaakaria kuuluvat toisilleen ihan selkeästi.

PS. Irtotavaran saaminen on varmaan naisille vähän helpompaa. Tai no onhan se varmaan miehillekin, riippuen siitä, kuinka alas rimaa on valmis viemään. Minulle tosin molemmat tapaukset olisivat sen luokan lahja taivaista, että järjestäisin banjobileet.