Kitinä

Olen miettinyt tätä jo tovin, ja nyt kysynkin teiltä. Miksi keväällä tuntuu porukka eroavan niin paljon enemmän kuin muuna aikana vuodesta? Monet hyvät ystäväni ovat nyt eronneet ihan muutaman viikon sisään, samoin suuri osa Kityläisistäkin on ottanut ja päättänyt jatkaa erillään kumppaneistaan. Miksi? Onko se vain sattumaa, vaiko kevään pintaan nostamien hormooneiden hurinaa? Mistä ihmeestä on kyse?

Kuolevaiset tekevät kuolevaisten juttuja.

Kevät on kevytmielistä aikaa. Kevätsiivouksen yhteydessä raivataan pois myös vanhat ja pölyttyneet parisuhdekuviot. Näin tie on vapaa kevätpörriäiselle Kesällä kuuluu pitää kevyttä kesäkissaa. Kesäkissa dumpataan syksyn tullen, jolloin etsitään jotain vakavampaa talven ajaksi; syksy ja talvi houkuttelevat viettämään koti-iltoja, parisuhde sopii kuvioihin. Kunnes taas tulee kevät...

Kevät on muutoksen aikaa. Samalla kun kotona tehdään kevätsiivousta on hyvä tuulettaa parisuhdettakin. Hyvä suhde kestää, huono ei.
Ja kuka nyt talvella haluaisi yksin olla, kesä kun taas on sinkkuihmisen parasta aikaa...

Olen enemmän ajatellut asiaa hassuna sattumana, mutta kaikki lukuisat seurustelusuhteeni ovat alkaneet joko syksyllä tai vuoden vaihteessa ja päättyneet kevään kynnyksellä. Outoa.

No kelläpä sitä nyt ei päässä vähän viiraisi keväällä.. Erosin ainakin yhtenä keväänä. Tai siis minut jätettiin, ihan ymmärrettävästä syystä. Ei, en pettänyt.

Patz kirjoitti:Kevät on muutoksen aikaa. Samalla kun kotona tehdään kevätsiivousta on hyvä tuulettaa parisuhdettakin. Hyvä suhde kestää, huono ei.
Ja kuka nyt talvella haluaisi yksin olla, kesä kun taas on sinkkuihmisen parasta aikaa...

Tämä oli aika hyvin kiteytetty.
Keväisin todellakin laitetaan parisuhde koetukselle kun pitkä talvi ohi ja on energiaa vähän rähistä.
Paskat suhteet kaatuu, hyvät kestää.
Monet kevytkenkäisemmät myöskin vapauttavat itsensä kesän hulinoihin.

Feiz kirjoitti:Tämä oli aika hyvin kiteytetty.

Voitasko me alkaa pussailee? Mä oon kyl aika kylmä ulkoo mut sisältä sulaa laavaa... Grrrauh!

Kerran oli jossakin lehdessä juttua siitä miten eri ihmiset hahmottavat vuoden, mistä se alkaa ja mihin päättyy. Esimerkkinä oli opettaja, jonka vuosi alkoi syksyllä ja päättyi kesän kynnykselle, ihan ymmärrettävästi kouluvuoden mukaan.

Minun vuoteni alkaa keväästä ja loppuu kevättalvella. Osaksi varmaan keväällä olevan syntymäpäiväni mukaan ja siksi, että kesä on minustä parasta aikaa. Tällä hetkellä eletään "vuoden" loppua ja kohta se alkaa taas, uusi menevä vuosi elämässäni.
Siispä keväällä tulee varmastikin tarkasteltua elämäänsä tarkemmalla silmällä ja tehtyä muutoksia.

Patz kirjoitti:

Feiz kirjoitti:Tämä oli aika hyvin kiteytetty.

Voitasko me alkaa pussailee? Mä oon kyl aika kylmä ulkoo mut sisältä sulaa laavaa... Grrrauh!

NIINHÄN NE KAIKKI SANOO!!

Feiz kirjoitti:NIINHÄN NE KAIKKI SANOO!!

Mutku mä oon oikeesti, sellanen rakkauden ja hyvän tahdon lähettiläs, höpönassu ja simasuu. Pliiis?

Talvella on hankalempi olla yksin, sitä on vaan ja on tekemättä mitään päätöksiä. Sitten keväällä kun energia alkaa virrata ja käsittää mistä kaikesta sitä hitto jääkään paitsi kärvistellessään suhteessa, josta ei kuitenkaan tule mitään, niin alkaa kummasti päätöksenteko helpottua.

Haittapuolena mainittakoon, että joskus syksyn pimeinä iltoina keväthuuman päätökset saattavat tuntua hieman äkkinäisiltä ja perustelemattomilta.

Patz kirjoitti:

Feiz kirjoitti:NIINHÄN NE KAIKKI SANOO!!

Mutku mä oon oikeesti, sellanen rakkauden ja hyvän tahdon lähettiläs, höpönassu ja simasuu. Pliiis?

Sorry Beib, I dont have time! All I want is bang bang bang!

http://www.starterupsteve.com/swf/Group_X_video.html

Exsat kirjoitti: Haittapuolena mainittakoon, että joskus syksyn pimeinä iltoina keväthuuman päätökset saattavat tuntua hieman äkkinäisiltä ja perustelemattomilta.

MOT. syys/lokakuu on mainiota aikaa kun saa UUDESTAAN antaa pakit tietyille exille joita alkaa pimeys ahdistaa:D

En osaa sanoa. Olen kokenut sekä kevät-, alkusyksy- että alkutalvieron. Kuulostaa toki uskottavalta että syksyllä ja talvella hakee turvaa toisesta, keväällä herää katselemaan muutakin maailmaa ja riitelemään.

ninnithequeen kirjoitti:samoin suuri osa Kityläisistäkin on ottanut ja päättänyt jatkaa erillään kumppaneistaan

Häh? Ketkä?
Eihän tuossa ole mitään ihmettelemistä. Talviunen jälkeen tekee mieli lähteä tutusta ja turvallisesta kainalosta mittauttamaan markkina-arvoaan. Luonnollinen liike, kiitos kiihtyneen hormoonitoiminnan.

Suvinen kirjoitti:..välttelemällä uusien ihmisten tapaamista ja niin edelleen..

Etenkin apteekkareiden?

[Juu, kyllä täälläKIN ollaan joskus vahingossa Täyteläisiä Naikkosia katseltu]

Suvinen kirjoitti:Ihmettelin ensin että mitvit, mutta mulla onkin pitkät piuhat.

Pop-priljeerauksessa pännii, että usein huolellisesti hiottu heitto hujahtaa haaleaksi hudiksi!

Tulee nyt äkkiseltään mietiskeltynä mieleen esim. seuraavat asiat:

- Yleinen virkeystaso nousee auringonvalon vaikutuksesta. Virkistymisestä seuraa tarve aktiviteetille.

- Tämän seurauksena ulkomaailma alkaa kiinnostaa enemmän ja se kotisohvalle väsyneenä kellahtaminen ei enää tunnukaan niin mieluisan turvalliselle kuin pimeässä talvessa -> tapaa enemmän ihmisiä.

- Lomat lähestyvät -> niiden miettiminen alkaa (heikommissa kantimissa olevassa suhteessa ajatus monesta viikosta kumppanin kanssa aamusta iltaan!)

- Toppatakit väistyvät minihameiden ja shortsien tieltä -> "ärsykkeiden" moninkertaistuminen.

- Kesällä on helpompi selviytyä suhteen loppumisesta, koska aktiviteettia on enemmän ja monasti ystäviäkin tulee tapailtua enemmän.

Omat suhteeni ovat toisaalta loppuneet muistaakseni aina syksyllä. Että sepä siitä.

ninnithequeen kirjoitti:Olen miettinyt tätä jo tovin, ja nyt kysynkin teiltä. Miksi keväällä tuntuu porukka eroavan niin paljon enemmän kuin muuna aikana vuodesta? Monet hyvät ystäväni ovat nyt eronneet ihan muutaman viikon sisään, samoin suuri osa Kityläisistäkin on ottanut ja päättänyt jatkaa erillään kumppaneistaan. Miksi? Onko se vain sattumaa, vaiko kevään pintaan nostamien hormooneiden hurinaa? Mistä ihmeestä on kyse?

Minä kuulin eräästä lutkasta, joka tekee vakiona aina niin, että ottaa syksyllä vakituisen ja keväällä aina ulkoistaa toiminnot oman firman väen saadessa tietysti kenkää.

bedlam kirjoitti:Tulee nyt äkkiseltään mietiskeltynä mieleen esim. seuraavat asiat:

- Yleinen virkeystaso nousee auringonvalon vaikutuksesta. Virkistymisestä seuraa tarve aktiviteetille.

- Tämän seurauksena ulkomaailma alkaa kiinnostaa enemmän ja se kotisohvalle väsyneenä kellahtaminen ei enää tunnukaan niin mieluisan turvalliselle kuin pimeässä talvessa -> tapaa enemmän ihmisiä.

- Lomat lähestyvät -> niiden miettiminen alkaa (heikommissa kantimissa olevassa suhteessa ajatus monesta viikosta kumppanin kanssa aamusta iltaan!)

- Kesällä on helpompi selviytyä suhteen loppumisesta, koska aktiviteettia on enemmän ja monasti ystäviäkin tulee tapailtua enemmän.

Omat suhteeni ovat myös päättyneet joko helmikuussa (jolloin olen muuten yleensä aloittanut uudet työt) tai sitten touko-kesäkuussa. Syytä tälle en osaa sen kummemmin sanoa.

Tosin sulkeutuminen parisuhteen ydinperhekuvioon ahdistaa kyllä minua minä vuodenaikana vaan. En halua enää koskaan sitoutua sellaiseen ihmiseen, jonka kanssa ei voi mennä luontevasti ulos leffaan, syömään, bailamaan, lenkille ilman, että toinen marisee ja kokee sen rasittavaksi.

Parisuhteen pahin kompastuskivi on selvästi liian erilaiset elämäntavat. Jos toinen on sosiaalinen ja liikunnallinen, käy toisen passiivinen viikoloppumakailu/nettisurffailu päähän. Ja sellaista bullshittiä en enää siedä, että eihän "parien ole pakko tehdä kaikkea yhdessä.." Jos mitään ei tehdä yhdessä, niin miksi hemmetissä olla yhdessä?

Mutta suhteiden solmimisessa olen suosinut kyllä koko vuotta preferoimatta mitään erityistä vuodenaikaa... tosin talvella on aina luonnollisempaa keskittyä enemmän töihin ja haluttomuus lähteä bailaamaan on suuri kylmästä säästä johtuvan "ylipukeutumisen" myötä.

Minut ainakin saa treffeille helpommin aikavälillä huhti-syyskuu, käyn silloin muutenkin useammin ulkona.