Kitinä

Multa on tässä muutamaan kertaan kyselty tästä oireyhtymästä joka mulla todettiin reilu 5 vuotta sitten.Laitan tähän vähän kuvausta mitä netistä löytyy,en jaksais alkaa jokaiselle selittämään aiheesta erikseen...

Edit: Tätä on olemassa eritasoisia ihmisiä itse olen sieltä lievemmästä päästä,lisäksi esim 25-vuotias saattaa tehdä ikäistään 10 vuotta nuoremman tai vanhemman vaikutelman tapauskohtaisesti. Ja vielä viimeisenä tarvitsee usein asumisen/työllistymisen tukitoimia.

Teksti teoksesta Kerola (toim.) struktuuria opetukseen 2001.
Tekstin editoi erityisluokanopettaja Seppo Mikkonen 4.12.2003

Aspergerin oireyhtymä on neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö.

Sen syitä ei tarkasti tunneta. Jotkut tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että As-henkilöiden aivojen toiminnassa tai rakenteessa saattaisi olla poikkeavuutta. Myös perinnöllisyyden osuus näyttää olevan selkeästi osoitettavissa (Nieminen ja von Wendt 2001).

Oireyhtymälle tyypilliset piirteet näkyvät henkilön sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja käyttäytymisessä. Oireyhtymä ilmenee hyvin eriasteisena ja erityyppisenä.

Aspergerin oireyhtymän katsotaan olevan autismin lievempi muoto normaaliälyisillä tai lahjakkailla henkilöillä. Tutkijat eivät ole tästä täysin yksimielisiä - osa on sitä mieltä, että Aspergerin oireyhtymä on autismikirjon itsenäinen alaryhmä.

Aspergerin oireyhtymässä on varhaisessa lapsuudessa havaittavissa saman kaltaisia piirteitä kuin varhaislapsuuden autismissa. Tästä syystä Aspergerin oireyhtymä -diagnoosia ei yleensä varmuudella voida tehdä ennen neljän vuoden ikää.

Usein vasta päiväkotiryhmään meneminen tai koulun alkaminen tuo vaikeudet kyllin selvästi esille, jotta niihin osataan puuttua. Niinpä diagnoosin tekeminen siirtyy usein vasta kouluikään.

Aspergerin oireyhtymää esiintyy kouluikäisistä lapsista ja nuorista 4-6:lla tuhannesta. Sitä esiintyy pojilla noin neljä kertaa yleisemmin kuin tytöillä. (Ehlers ja Gillberg 1993.)

Aspergerin oireyhtymän diagnosointiin on ehdotettu erilaisia diagnostisia kriteereitä (Gillberg ja Gillberg 1989; Szatmari 1989; ICD-10; WHO 1993 ja DSM-IV 1997). ICD-10 ja DSM-IV ovat lähes yhteneväiset toistensa kanssa. Seuraavassa on mukailtu Aspergerin oireyhtymälle tyypillisiä piirteitä, joita kuvataan lähes kaikissa diagnoosikriteereissä.

1. Vaikeus hahmottaa erilaisia sosiaalisia tilanteita, vaikeus kontaktiin samanikäisten kanssa, sosiaalisten tilanteiden väärintulkintoja, tilanteeseen sopimatonta käytöstä, vaikeus hahmottaa omaa käyttäytymistä, vaikeus ymmärtää toisten ihmisten läsnäolo, ajatukset ja tunteet.

2. Kapea-alaisia kiinnostuksen ja lahjakkuuden alueita, joillakin As-henkilöillä on erityisiä kiinnostuksen kohteita (esim. kartat, juna-aikataulut, ihmisen fysiologia), jotka vievät suurimman osan vapaa-ajasta, jotkut As-henkilöt saattavat oppia ulkoa valtavan määrän tietoa (esim. puhelinluettelot, kalenterit) ilman asian syvällisempää ymmärtämistä.

3. Halu pitäytyä rutiineissa, pakonomaisuus, As-henkilön elämää helpottaa se, että asiat toistuvat päivittäin hyvin rutiininomaisesti samaan kellonaikaan, joillekin kehittyy pakko-oireita ja maneereita.

4. Vaikeutta puheen ja kielen alueilla, puheen kehitys saattaa olla viivästynyt, puhe kehittyy hyvin, mutta on muodoltaan hyvin pikkutarkkaa ja kirjakielimäistä, puhemelodiassa ja äänenvoimakkuudessa voi olla poikkeavuutta. Puutteellinen kyky ottaa kuultua puhetta vastaan, kuullun ymmärtäminen hyvin konkreettista, kadottaa usein yhteyden puheenaiheeseen, puhe ja ajatus hyppii.

5. Ilmeiden ja eleiden poikkeavuus, ilmeet ja eleet saattavat olla vähäisiä tai niiden käytössä on poikkeavuutta, vaikeus tulkita toisten ilmeitä ja eleitä, kehonkieli kömpelöä ja jäykkää, katsekontakti voi olla erikoinen.

6. Motoriikan erikoisuudet, yleinen kömpelyys etenkin karkeamotoriikan alueella.

Lisäksi As-henkilöillä on usein poikkeavuutta (yli- tai aliherkkyyttä) aistitoiminnoissa. Esimerkiksi koulussa tulee selkeästi esille kuuloaistin yliherkkyys. As-lapset kärsivät usein melusta ja äkillisistä voimakkaista äänistä. Poikkeavuudet haju- ja makuaistimuksissa näkyvät ruokailussa, jonka suhteen As-lapset saattavat olla hyvin valikoivia ja ongelmallisia.

Eikös jossain ollut juttua siitä, että nuorena kouluikäisenä (6-12v.) nämä Aspergerin lapset saattavat antaa ns. neron merkkejä. Eli olla yliluonnolisen hyviä oppimaa, havainnoimaan tai muistamaan. Näin ainakin jossain jenkkiartikkelissa. Yritän etsiä sen, niin saan perusteltua tämän tarkemmin.

Elppis kirjoitti:Eikös jossain ollut juttua siitä, että nuorena kouluikäisenä (6-12v.) nämä Aspergerin lapset saattavat antaa ns. neron merkkejä. Eli olla yliluonnolisen hyviä oppimaa, havainnoimaan tai muistamaan. Näin ainakin jossain jenkkiartikkelissa. Yritän etsiä sen, niin saan perusteltua tämän tarkemmin.

Sademies?

Niba kirjoitti:

Elppis kirjoitti:Eikös jossain ollut juttua siitä, että nuorena kouluikäisenä (6-12v.) nämä Aspergerin lapset saattavat antaa ns. neron merkkejä. Eli olla yliluonnolisen hyviä oppimaa, havainnoimaan tai muistamaan. Näin ainakin jossain jenkkiartikkelissa. Yritän etsiä sen, niin saan perusteltua tämän tarkemmin.

Sademies?

Vähän samantyylinen.

Assperperin syndrooman kanssa samaan tuoteperseeseen kuuluvat muistaakseni myös autismi, ADD, ADHD ja pakkoneuroosit.

Keikaus kirjoitti:Assperperin syndrooman kanssa samaan tuoteperseeseen kuuluvat muistaakseni myös autismi, ADD, ADHD ja pakkoneuroosit.

Mites levottomat jalat??

Assperperin syndrooman kanssa samaan tuoteperseeseen kuuluvat muistaakseni myös autismi, ADD, ADHD ja pakkoneuroosit.


Kyllä kuuluu ilman muuta...hyvä täsmennys

Hohhoijaa.

Tuli tuossa vielä aiheesta mieleen että Aspergerit ei tunnista esimerkiksi kaukaa ihmisen kasvoja kovin hyvin,mutta vasta kohteen olevan lähempänä ellei melkein nokan edessä saattaa tunnistaa kaverin,tutun
tai sukulaisen.Lisäksi vielä "ei avaudu yksityiselämästään" kovin helposti
tarvitsee normaalia ihmistä hieman enemmän aikaa tutustumiseen.
Muistutuksena vielä että Aspergerin Oireyhtymässä on tasot 1-5

1-2 lievä 3-4 keskitasoinen 5-6 vaikea...

Enthu kirjoitti:Lisäksi vielä "ei avaudu yksityiselämästään" kovin helposti tarvitsee normaalia ihmistä hieman enemmän aikaa tutustumiseen.

Tai vaihtoehtoisesti, saattaa avautua liian paljon liian aikaisin, jolloin ajaa toisen pakoon; kummallekin näistä äärimmäisyyksistä on yhteistä tietämättömyys ns. kirjoittamattomista säännöistä, jotka kaikki terveet ihmiset osaavat vaistonvaraisesti. Aspergeetikon kohtalona on, ikävä kyllä, usein syrjäytyä kun kaikki välttävät häntä "jotenkin outona". Vähemmästäkin masentuu.

Tai vaihtoehtoisesti, saattaa avautua liian paljon liian aikaisin, jolloin ajaa toisen pakoon; kummallekin näistä äärimmäisyyksistä on yhteistä tietämättömyys ns. kirjoittamattomista säännöistä, jotka kaikki terveet ihmiset osaavat vaistonvaraisesti. Aspergeetikon kohtalona on, ikävä kyllä, usein syrjäytyä kun kaikki välttävät häntä "jotenkin outona".
Vähemmästäkin masentuu.


Dear Kityn Dr Phil, en nyt sanoisi että ihan kaikki välttää ja mulla onkin vielä työtä etten avaudu ihan kaikesta henkilökohtaisesta netissä tai edes miiteissä/tapaamisissa,yritän lukea jo ihmisten ilmeistä tai eleistä mitä mieltä he ovat jostain asiasta/aiheesta/teemasta,joskus onnistun toisinaan taas saan "tunteettomana hirviönä" vihat päälleni.Mä masennun pimeänä vuoden aikana kevättä ja kesää helpommin,vaikka yritän pitää mieleni tasapainossa kääntämällä negatiivisetkin asiat positiiviseksi,kolikolla on aina 2 puolta. Näen peruskouluaikaisia kavereitani vain kerran vuodessa senioritapaamissa,kymppiluokalaisia en ole nähnyt vuoden 98
jälkeen,Järvenpään toimistolinjalaisia nähnyt juuri lainkaan..enkä liioin
Amiedulaisia tai Porvoon amiksen matkailulinjalaisia,ellen sitten ihan vahingossa ole törmännyt/vaihdettu kuulumiset pikaisesti.Järvenpään ja
porvoon amisten kaverisuhteiden ylläpitäminen siinä mielessä vaikeaa etten juurikaan soittele tai edes tekstaa heille,mailannut muutamien kanssa satunnaisesti,ne jotka halusi pitää muhun yhteyttä on sitte soitellu tai tekstaillu tai mailaillu.Ongelmana siis että olen huono soittelemaan/ puhumaan puhelimessa jos ei ole ennen tarvinnut,sitten on taas paljon helpompaa mikäli ennestään tuttu/ollut enemmän tekemisissä kuin
1-3 kertaa,mun työnhaku taas kaatuu siihen kun en uskalla/pysty/voi soittaa työpaikan yhteyshenkilölle sen jälkeen kun lykännyt netin tai mailin kautta hakemuksen/ansioluettelon...äh en jaksa kirjottaa enempää

Enthu kirjoitti:Tuli tuossa vielä aiheesta mieleen että Aspergerit ei tunnista esimerkiksi kaukaa ihmisen kasvoja kovin hyvin,mutta vasta kohteen olevan lähempänä ellei melkein nokan edessä saattaa tunnistaa kaverin,tutun
tai sukulaisen.Lisäksi vielä "ei avaudu yksityiselämästään" kovin helposti
tarvitsee normaalia ihmistä hieman enemmän aikaa tutustumiseen.
Muistutuksena vielä että Aspergerin Oireyhtymässä on tasot 1-5

1-2 lievä 3-4 keskitasoinen 5-6 vaikea...

Joo mulla on sit kanssa toi tauti, en meinannu millään nähdä tarkasti ketä on pidemmältä tulossa mua kohti ja kun yritin kävellä suoraan en onnistunut siinä kovin hyvin! Toi kyseinen tauti tarttui muhun varmaankin ravintolan tiskin luota missä vietin suuren ajan illastani. En sitten tiedä tarkasti mihin luokkaan tämä mun tauti vielä luokitellaan??? ehkä se on lähinnä tota keskitasoa kun löysin itteni aamulla kuitenkin kotoota.

snowmen kirjoitti:

Enthu kirjoitti:Tuli tuossa vielä aiheesta mieleen että Aspergerit ei tunnista esimerkiksi kaukaa ihmisen kasvoja kovin hyvin,mutta vasta kohteen olevan lähempänä ellei melkein nokan edessä saattaa tunnistaa kaverin,tutun
tai sukulaisen.Lisäksi vielä "ei avaudu yksityiselämästään" kovin helposti
tarvitsee normaalia ihmistä hieman enemmän aikaa tutustumiseen.
Muistutuksena vielä että Aspergerin Oireyhtymässä on tasot 1-5

1-2 lievä 3-4 keskitasoinen 5-6 vaikea...

Joo mulla on sit kanssa toi tauti, en meinannu millään nähdä tarkasti ketä on pidemmältä tulossa mua kohti ja kun yritin kävellä suoraan en onnistunut siinä kovin hyvin! Toi kyseinen tauti tarttui muhun varmaankin ravintolan tiskin luota missä vietin suuren ajan illastani. En sitten tiedä tarkasti mihin luokkaan tämä mun tauti vielä luokitellaan??? ehkä se on lähinnä tota keskitasoa kun löysin itteni aamulla kuitenkin kotoota.

Soot mennyt hulluks jostain poitsusta kuka vinkkas sulle baarissa

Mulle se on ihan sama oli syndroomat tai ei.
Enthu olet ihana ihminen ja mie tykkään susta kovasti.
Aidosti oikeasti.

No nyt tuli itku.
Kiitti vitusti.

Melkein kaikki sopii minuun.
Sosiaalinen eristäytyminen, kasvojen tunnistamisvaikeudet, huono motoriikka, historiaa pakkoneurooseissakin.

Paitsi, että Asperger-lapset kuulemma oppivat myöhään puhumaan, minä aikaisin. Enkä ole ollut koskaan ylivilkas. Ja sitten vaikka keskityn "omituisuuksiin" liikaa, mikään säntillinen keräilijätyyppi en ole. Tai hamsteroin roinaa, mutten järjestyksessä.

Jossain nettitestissä kyllä risoi, kun mielestäni HYVIÄ asioita eli yksityisajattelua, introverttiutta ja erikoisista asioista kiinnostumista pidettiin sairautena.

Mulle se on ihan sama oli syndroomat tai ei.
Enthu olet ihana ihminen ja mie tykkään susta kovasti.
Aidosti oikeasti.


Ninni ehanaa =)

No nyt tuli itku.
Kiitti vitusti.


Tuli itku...en kai mie sitä aiheuttanu vai joku joka kirjoitti jtn miun jälkeen?

Tuo kasvojentunnistusongelma...

Jos minä näen kaksi perussuomalaista persjalkajässikkää, molemmat trendikkäästi kaljuja, toinen esittäytyy Pekaksi ja toinen Jussiksi. Erillään tavatessa saatan hyvinkin luulla Pekkaa Jussiksi ja päinvastoin. Hahmontunnistussysteemini on siis rekisteröinyt vain: "perussuomalainen persjalkanen jässikkä, kalju".

Eli miten helvetin tarkkaan muut katsovat toisten kuononmuotoa millimetrin tarkkuudella? Itse oikeastaan opin tunnistamaan kovin samantyyppiset ihmiset vasta kun olen nähnyt valokuvan jota rauhassa ja stressittä olen katsonut.

Lukiossa kun jouduin vieraaseen porukkaan, niin olipa nolo tilanne, kun ope antoi minulle aineet palautettaviksi. Miten helvetissä olisin osannut yhdistää jokaisen nimen oikeaan naamaan "vain" parin kuukauden tuntemisella? Luokkakuvaan sitten liimailin nimilaput ja opin.

Isäni tuntee kaikki talon asukkaat ja perustelee, että näkeehän sen ja sen menevän sinne ja sinne ja nimenkin joskus kuulee. Minua kun ei pätkääkään kiinnosta sellainen. Kai sitten pitäisi olla kiinnostunut kaikista ihmisistä? Mutta miksi olisin?

ninnithequeen kirjoitti:Mulle se on ihan sama oli syndroomat tai ei.
Enthu olet ihana ihminen ja mie tykkään susta kovasti.
Aidosti oikeasti.

Erittäin sydäntä lämmittävää, että näin kirjotat palstoilla, joilla yleensä svidduilu ja sarkasmi kukoistaa.

Oletko se sama, joka kerran kauan sitten Cityssä kertoi siitä, kuinka osaa ulkoa kaikki menneiden vuosien päivämäärät, viikonpäivät ja sen, mitä minäkin päivänä tapahtui? Siis esim. "mikä päivä oli lokakuun 4. vuonna 1996?" --> "se oli torstai, kävin koulun jälkeen vaateostoksilla, sää oli pilvinen, uutisissa kerrottiin presidentin valtiovierailusta Ruotsiin". Tällainen kaveri oli joskus Cityssä, ja hän kertoi, että hänellä on Aspergerin syndrooma. Se oli aika jännä.

Gattaca kirjoitti: Lukiossa kun jouduin vieraaseen porukkaan, niin olipa nolo tilanne, kun ope antoi minulle aineet palautettaviksi. Miten helvetissä olisin osannut yhdistää jokaisen nimen oikeaan naamaan "vain" parin kuukauden tuntemisella? Luokkakuvaan sitten liimailin nimilaput ja opin.

Mä en vieläkään tiedä muutamasta meidän luokalla lukiossa olleesta tytöstä, että kuka oli kuka. Ne eivät edes näyttäneet yhtään samalta ja olin niiden kanssa vielä kohtalaisen paljon tekemisissä.

Mun huono kasvojentunnistus on ihan yleinen vitsin aihe jo kaveripiirissä. Aina kun oon kavereitten kaa jossain ja joku jota ne ei tunne, moikkaa mua ne kysyy että oliks toi taas niitä josta et tiedä yhtään kuka se on.

Kaikista paha on, kun viime vkl olin baarissa ja mietin yhdestä pojasta koko illan, että onko toi mun ex ja oltiin kuitenkin puol vuotta yhdessä eikä siitä ole montaakaan vuotta

Oletko se sama, joka kerran kauan sitten Cityssä kertoi siitä, kuinka osaa ulkoa kaikki menneiden vuosien päivämäärät, viikonpäivät ja sen, mitä minäkin päivänä tapahtui? Siis esim. "mikä päivä oli lokakuun 4. vuonna 1996?" --> "se oli torstai, kävin koulun jälkeen vaateostoksilla, sää oli pilvinen, uutisissa kerrottiin presidentin valtiovierailusta Ruotsiin". Tällainen kaveri oli joskus Cityssä, ja hän kertoi, että hänellä on Aspergerin syndrooma. Se oli aika jännä.


AJ en taida olla sama koska aloitin Cityssä sättäämisen vasta loppiaisena 2003,kettuuntuneena siitä kun kaikki muut vastaavat oli täynnä.Tosin tunnustan kyllä että muistan aika hyvin päivämääriä/vuosilukuja mutta se taitaa olla lievemmille Aspergereille aika yleistä

Tätä aihetta käsitelty tarpeeksi saa poistaa tai lukottaa,jokainen löytää tarvittaessa Googlen kautta lisätietoa *Vinkkaa Ylipidolle*

Enthu kirjoitti:Ongelmana siis että olen huono soittelemaan/ puhumaan puhelimessa jos ei ole ennen tarvinnut,sitten on taas paljon helpompaa mikäli ennestään tuttu/ollut enemmän tekemisissä kuin
1-3 kertaa,mun työnhaku taas kaatuu siihen kun en uskalla/pysty/voi soittaa työpaikan yhteyshenkilölle sen jälkeen kun lykännyt netin tai mailin kautta hakemuksen/ansioluettelon...äh en jaksa kirjottaa enempää

Ei tuohon Aspergerin syndroomaa tarvita. Minä inhoan puhelimitse asiointia tosi paljon tuntemattomien kanssa. Mieluummin laitan meiliä jos mahdollista. Ei se vältsiin kaada työnhakua, olen ainakin itse saanut töitä soittamatta perään. Jossain paikoissa eivät tiedustelijoista edes tykkää, varsinkin jos on joku työkkärin sivuilla julkaistu paikka, johon hakijoita voi olla tuhansia...