Salaisuuden pitäminen

[mustanikki]

Masentaa.
Luulin olevani hyvä ja luotettava ystävä. Kävi kuitenkin niin, etten pystynyt pitämään minulle uskottua salaisuutta. Ja syykin on vielä niin tyhmä, että humalapäissäni vain lörpöttelin asian eteenpäin, ihan vaan kun eräs toinen kaveri keksi asiasta kysyä.
Ja sitten lensi paska tuulettimeen ja kaikilla on taas paha mieli.

Pystytkö sinä pitämään salaisuuden?
Luotatko syvimpiä tuntojasi kenellekään, vai onko parempi olla yksinäinen susi?

[mustaenkeli]

Onko salaisuuksia hyvä olla olemassa?
Salaisuudet painaa loppupeleissä aika paljon.
Itse en halua itselleni salaisuuksia. En enää.
Semmonen avoimuus on paljo kivampaa hei, niiqu.

[LillyMunster]

Pystytkö sinä pitämään salaisuuden?
Luotatko syvimpiä tuntojasi kenellekään, vai onko parempi olla yksinäinen susi?

Salaisuuden pitäminen riippuu salaisuudesta. Pystyn hyvinkin pitämään salaisuuden, mikäli se on laatuaan mahdollisesti esimerkiksi jotakuta vahingoittava. Tosin on ollut tilanteita, joissa olen puhunut sivu suuni, mutta en mitenkään vakavissa asioissa. "Muista sitten kertoa kaikille, että tämä on sitten salaisuus!"

Minä luotan ihmisiin, joskus liiankin helposti. Valikoin kuitenkin, että mitä kerron ja kenelle. On olemassa asioita, joita kaikki eivät vain ymmärrä. Kaikkea ei voi kertoa kaikille. Harvassapa on ne ihmiset, jotka minusta kaiken tietävät.
Pyrin kuitenkin välttämään salaisuuksia (siis omia) mahdollisuuksien mukaan.

[slam]

Pystytkö sinä pitämään salaisuuden?
Luotatko syvimpiä tuntojasi kenellekään, vai onko parempi olla yksinäinen susi?

On sanottu "suhde"asioita, joita en haluaisi edes tietää... Eipä ole ollut tarvetta puhua, kun on luvannut olla hiljaa. Yksinäisenä sutena unohdan koko asian. Noh, ei nyt mitään sellaista, josta poliisille pitäisi ilmoittaa ole tiedossa. Juorulehdille voisin jonkun huijauksen keksiä...

[mustaenkeli]

Luotatko syvimpiä tuntojasi kenellekään, vai onko parempi olla yksinäinen susi?

Mä luotan syvimmät tuntoni ainaski terapeutilleni ja siinä sivussa saatan hurjankin avoimesti puhua mitä vaan tuntemuksiani lähes kenelle vaan - jos siltä tuntuu. Miksi sitä salaisuuksia vetämään sisäänsä, henkeen, jos ne voi puhaltaa uloskin. Tulee ainaski hiukka helpottuneempi olo. Salaisuudet painaa liikaa, enkä mie jaksa kantaa. En enää.
Kyllä, olen avautunut jopa polliisille ja ny vaan odottelen, josko jotain tapahtuisikin.

[Lolita]

Kyllä minä pystyn pitämään salaisuuden. En ihan kaikkia, mutta suurimman osan. Ne salaisuudet, joita en pysty pitämään, yritän pölöttää jollekin sellaiselle ihmiselle, jolla ei ole mitään tekemistä salaisuuden tai niiden ihmisten kanssa. Esim. joulun aikoihin sain eräältä kityläiseltä valtavan ison salaisuuden kannettavakseni ja koska en voinut olla kertomatta sitä eteenpäin, höpötin sen parhaalle kaverilleni, joka ei tunne kityläisiä eikä palstaa. Ei sitä kyllä kovasti se salaisuus kiinnostanutkaan.

[Geetzu]

On kourallinen ihmisiä, joille voin sanoa aivan mitä tahansa ja joiden sanomisista tuskin menisin edes poliisille. Loppumaailman ei ehkä kannattaisi muhun luottaa, jonkun verran kakkaa kaatunut niskaan kun ihan oikeasti vahingossa pahaa tarkoittamatta olen kokenut hölöpölö-hetken tai kaksi.

[tonttu]

Kyllä pystyn pitämään salaisuudet/minulle uskotut asiat omana tietonani. Jos minulle on sanottu, ettei asiasta saa kellekään sanoa niin silloin siitä ei sanota. Ja kyllä sitä yleensä tajuaa sanomattakin, mitä asioita on parempi pitää vaan omana tietonaan.
Se taas kenelle itse luotan syvimpiä tuntemuksiani, niitä ihmisiä ei ole kovinkaan montaa ja heihin luotan. Tiedän ettei kertomani asiat mene heistä eteenpäin.

[Leila]

Osaan pitää salaisuuden, työn puolesta opittu taito. Mulle vaan pitää painottaa aika huolella, että tämä on salaisuus, älä kerro eteenpäin.

Kerran vitutti ihan sikana, kun olin omalle miehelleni kertonut asian, jonka vielä painotin erityisesti olevan vain hänen tietoonsa. Puoli tuntia myöhemmin kuulin hänen puhuvan asiaa jo eteenpäin. Nykyään en hänelle salaisuuksiani kerrokaan. Enkä sen puoleen juuri muillekaan.

[HellBell]

Se, mikä on yksi parhaimpia puoliani, on luotettavuus. Olen ehdottoman luotettava.

Tämä jo siksikin että pidän luotettavuutta kovassa arvossa ja jos en itse olisi luotettava niin..? Munattomuutta. Vaikkei minulla niitä munia olekaan, paitsi tossa pölösessä kuvassa.
<--

Se, mikä on huonoimpia (samalla kyllä hyväkin puoli, inhorealistisessa mielessä) puoliani, on luottamattomuus. Itseen voi luottaa ja ehkä muutamaan muuhunkin, mutta ylipäätään..

Ei kuulostanut pupun ihquilulta. Semmottia.

[safi]

Jo pelkästään työni puolesta olen kävelevä tietopankki ja ihmiset uskoutuvat minulle mitä ihmeellisemmistä elämäänsä koskevista asioista. Vielä ei ole tullut tilannetta, jossa minun olisi tarvetta levittää tiedossani olevia asioita(oli ne sitten salaisuuksia tai ei) muiden tietoon. Edes vahingossa suustani ei lipsu ulos mitään sellaista mitä en sieltä ulos halua päästää.

Minä en luota keneenkään muuhun kuin itseeni. Käytäntö on opettanut, että aina on olemassa ihmisiä ja ns. tosiystäviä jotka puukottavat selkään heti kun se on mahdollista. Sellaiset asiat, jotka haluan varmasti pitää omana tietonani eivät siis missään tilanteessa milloinkaan päädy edes mahdollisen kumppanin tietoon.

[HellBell]

.. Edes vahingossa suustani ei lipsu ulos mitään sellaista mitä en sieltä ulos halua päästää.

Sama juttu.

.. Minä en luota keneenkään muuhun kuin itseeni. Käytäntö on opettanut, että aina on olemassa ihmisiä ja ns. tosiystäviä jotka puukottavat selkään heti kun se on mahdollista..

Niinpä. Käytännön kannalta luottamattomuus on osoittautunut hyväksi puoleksi. Aika samaa näkemystä. Luotettavuus ei ole mikään näpsä jokapäiväinen jutska. Se on kovaa kamaa ja siksi sitä niin arvostaakin.
Harvinaista hyvää.

[killkill]

Havaitsen mielenkiintoisen poikkeaman tämän ketjun ja 36 vuoden elämänkokemukseni välillä. Tässä ketjussa on pikaisesti laskettuna seitsemän naispuolista henkilöä, jotka vakuuttavat pitävänsä heille uskotut salaisuudet. IRL en ole tuntenut, tavannut ensimmäistäkään naista, joka olisi pitänyt hänelle uskotun salaisuuden VAIN ja ainoastaan omana tietonaan.

Turha sitten alkaa mitään "sovinisti!"-huutelua. Kerroin vain, havainnoistani. Tasapuolisuuden nimissä mainittakoon, että miehet harrastavat juoruilua siinä missä naisetkin.

[Elukka]

Osaan pitää kitani kiinni tarvittaessa.

[Lolita]

Tässä ketjussa on pikaisesti laskettuna seitsemän naispuolista henkilöä, jotka vakuuttavat pitävänsä heille uskotut salaisuudet. IRL en ole tuntenut, tavannut ensimmäistäkään naista, joka olisi pitänyt hänelle uskotun salaisuuden VAIN ja ainoastaan omana tietonaan.

Höh! Pitäiskö mun nyt heti kertoa kaikki ne salaisuudet, mitä en ole kertonut kenellekään, että sä uskoisit?

Edit: Mä tunnustan! Mä olen hölösuu ja kerron pienemmät asiat aika helposti. Varsinkin, jos ei ole vannotettu pysymään hiljaa. Toisaalta jotkut asiat ovat sanomattakin selvästi salassa pidettäviä, kuten työasiat ja Isot asiat, olivat ne sitten isoja asioita minulle tai jollekin muulle.

[HellBell]

Ne jotka tietävät miten ei-pikkiriikkisessä-merkityksessä oleva luottamattomuus on koettu käytännön kautta ja ne jotka tietävät miten alhaista se on ja ne jotka eivät halua olla samanlaisia alhaisia heikkoja.. Paskasta nousee pointteja.

Niille luottamus/luotettavuus on kunnia-asia.

[EveryWoman]

Pystytkö sinä pitämään salaisuuden?
Luotatko syvimpiä tuntojasi kenellekään, vai onko parempi olla yksinäinen susi?

Pystyn pitämään salaisuudet, ja yksityishenkilöiden salaisuudet myös pidän. Muita salaisuuksia en välttämättä aina, mutta oletusarvoisesti nekin. Pidän omana tietonani myös sellaiset asiat, joita ei ole erikseen mainittu salaisuuksiksi, jos minua kuitenkin epäilyttää että kertoja ei ehkä haluaisi niitä muiden tietoon. Jos tulee tarvetta kertoa jollekulle jotakin tällaista, varmistan asian ensin salaisuuden haltijalta että se on ok.

Jos joku on aikeissa kertoa minulle salaisuuden, valistan häntä siitä, että minulla on tapana jakaa elämääni varsin kokonaisvaltaisesti kumppanini kanssa. Toisin sanoen: en pidä sellaisten asioiden kuulemisesta, joita en voisi kertoa kumppanilleni. Silloin saan useimmiten salaisuuden haltijalta luvan kertoa sen myös kumppanilleni (joka hänkin pitää yksityishenkilöiden salaisuudet omana tietonaan). Jos lupaa ei heru, mutta asia painaa mieltäni niin että haluaisin kuitenkin jakaa sen kumppanini kanssa, kerron siitä ne osat jotka voi kertoa samalla säilyttäen tarinan anonyymina. Minulla on myös ystäviä, jotka ovat myöntäneet minulle luvan kertoa muille itsestään mitä tahansa (ja jotka ovat itse kertoneet minulle itsestään niin paljon olennaista kuin suinkin mahdollista). He ovat ikään kuin siirtäneet minun harkittavakseni sen, mitä asioita heidän kannattaisi missäkin tilanteessa muilta salata / muille kertoa.

Olen kolmisen vuotta sitten lipsauttanut väärälle henkilölle vähän erään salaisuuden reunasta. Tämä johtui siitä, että olin kuvitellut kyseisen henkilön olevan myös ko. salaisuuden haltijoiden piirissä, ja tajusin ymmärtäneeni väärin vasta kun näin hölmistyneen ilmeen hänen kasvoillaan. Onneksi suurin osa salaisuudesta kuitenkin pelastui. Minun kohdallani salaisuuden säilyttämisessä ongelmia aiheuttavat siis lähinnä ne tilanteet, joissa en hahmota salaisuuden ja siitä tietävien ihmisten rajoja kyllin selvästi. Tuon mokan jälkeen olen aina uuden salaisuuden kuullessani pyrkinyt varmistamaan, että olen ymmärtänyt rajat oikein.

Itselläni ei salaisuuksia ole (tai ainakin pyrin tähän - joskus kuitenkin joku juttu saattaa väliaikaisesti olla sellainen, jonka kertomisesta esim. anoppikokelaalleni en pitäisi). Salaisuudet ovat aivan liian kahlitsevia.

[EveryWoman]

Ai niin, poikkeus edellä selittämääni on tietysti tilanne, jossa salaisuuden pitäminen vaatisi räikeää valehtelemista tai merkitsisi muuten moraalittoman toiminnan tukemista. Jos vaikkapa näen ystäväni Sepon pettämässä vaimoaan Mantaa, en suhtaudu tähän salaisuuteen samoin kuin kuvailin yllä.

[ninnithequeen]

Olen hölöttänyt ja tulen hölöttämään: kerron miehelleni kaiken. End of story.

Valtavia salaisuuksia löytyy tämän pääkopan sisältä, niin pahoja, ettei niitä voi kertoa kenellekään. Asiasta riippuen, pidän pääni kiinni.

[Starflare]

Minä en luota keneenkään muuhun kuin itseeni. Käytäntö on opettanut, että aina on olemassa ihmisiä ja ns. tosiystäviä jotka puukottavat selkään heti kun se on mahdollista. Sellaiset asiat, jotka haluan varmasti pitää omana tietonani eivät siis missään tilanteessa milloinkaan päädy edes mahdollisen kumppanin tietoon.

Alan itsekin pikkuhiljaa kallistua tälle kannalle, paras ystäväni meni taas (ja viimeisen kerran) möläyttämään ilmoille jotain sellaista josta olin sanonut ettei kerro kenellekkään.

Itse osaan pitää salaisuuden, luottamus on minulle tärkeä asia.

[Haemaeraemies]

Jostain syystä olen koko elämäni saanut olla se henkilö joille ihmiset tilittävät asioitansa joista eivät muille puhuneet.Otin ja edelleen otan tuollaisen uskoutumisen kunniana,ja tähän kunniaan kuuluu se että mistä ollaan puhuttu jää tasan meidän kahden välille.Eli minulla ei ole vaikea pitää salaisuuksia.

[hebuli]

Pyrin käyttämään järkeäni. Jos kuulen yksityisasian joka on oletettavasti tarkoitettu salaisuudeksi, suu pysyy supussa. Esim. existäni olen joskus jollekin saattanut avautua mitä liittyy yhteiseen historiaan kanssani, mutta yleisellä tasolla ja niin ettei henkilöä oletettavasti pysty tunnistamaan. Enemmän olen saattanut avautua liikaa omista asioistani puolitutuille, mutta tämäkin säännöstellen pärstäkertoimen mukaan. On henkisesti helpompaa avautua henkilölle joka on itse avautunut omista asioistaan samalla tavalla, ja näin asettanut itsensäkin alttiiksi. Molemminpuolisen luottamuksen kasvattamista.

Joskus menneisyydessä olen saattanut joutua utelun ja epäsopivan kysymyksen edessä hetkellisesti pähkimään, valehtelenko suoraan päin naamaa vai en (valehtelu keskeisistä asioista kirpaisee aina vähintään pikkaisen, ja valheen pelkää myös joskus myöhemmin palaavan puraisemaan peffaan). Jos välttelee kysymystä, katsotaan sekin kovin herkästi vastaukseksi.

Motiivina muiden asioista juoruamiseen en keksi muuta kuin että monet tuntevat itsensä tärkeiksi kun heillä on "tietoa" jota kertoa muille suurena salaisuutena.

[Kid]

Pystytkö sinä pitämään salaisuuden?
Luotatko syvimpiä tuntojasi kenellekään, vai onko parempi olla yksinäinen susi?

Pystyn pitämään salaisuuden. Jos joku kertoo salaisuutensa (ja varsinkin jos sanotaan, että älä kerro kenellekkään - en sitten kerro. En edes avomiehelleni) mulle, niin ei mun tartte sitä eteenpäin jakaa. Jokainen kertokoon salaisuutensa eteenpäin itse.

Mulla on luotettavia ystäviä muutama rakas, joille pystyn kertomaan ihan kaiken. Tiedän että asiat ei leviä kulovalkean tavoin eteenpäin. Suuni pidän supussa semmosten ihmisten kanssa, jota en tunne tai tunne tarpeeksi hyvin.

[killkill]

Höh! Pitäiskö mun nyt heti kertoa kaikki ne salaisuudet, mitä en ole kertonut kenellekään, että sä uskoisit?

Kyllä kiitos. Minähän luonnollisestikin pidän ne salaisuutena hamaan hautaan saakka
Yksi hyvä sääntö ihmisten luotettavuuden arvioimisessa: henkilön kyky säilyttää kertomasi salaisuus on suoraan verrannollinen siihen, miten kauas jaksat hänet heittää.

[Georgina]

Yksi hyvä sääntö ihmisten luotettavuuden arvioimisessa: henkilön kyky säilyttää kertomasi salaisuus on suoraan verrannollinen siihen, miten kauas jaksat hänet heittää.

läskit lörpöttelee?