Syötkö psyykelääkkeitä?

Yleinen lätinä jä kitinä

Vedätkö jotain C-vitamiinia vahvempaa?

Kyllä / Kausiluontoisesti.
19
18%
Joskus muinoin, en enää.
20
19%
En.
67
63%
 
Ääniä yhteensä: 106

NuoriD

Viesti Kirjoittaja NuoriD »

nowaysis kirjoitti:Epäammatillisen mielipiteeni mukaan lääkitystä ei pitäisi koskaan määrätä ilman terapiaa.
Riippuu tietysti siitä, miten terapia määritellään. Jos terapiaksi luetaan myös terveyskeskuksessa/muulla yleislääkärissä annettu supportti ja sairaanhoitajan antama supportti, keskusteluapu, niin olen samaa mieltä. Varsinaiseen psykoterapiaan resursseja ei kuitenkaan ole missään tapauksessa kaikille lääkkeitä syöville. Kun nyt esim. 1/3 kitinäläisistä on jossain vaiheessa syönyt psyykenlääkkeitä, niin minkään maailman maan resurssit eivät riittäisi kaikkien terapoimiseen varsinaisessa psykoterapiassa. Se on fakta.

Jättäisitkö toimivan hoidon - siis lääkkeen - antamatta, jos sitä ei voisi antaa ilman terapiaa? Fakta kun on, että kaikille ei terapiaa voi tarjota. Lisäksi, kuten jo edellä kirjoitin, terapian toimivuus on osoitettu lähinnä nuorilla, koulutetuilla ihmisillä.

Sitä, että pelkästään lyötäisiin resepti käteen ja sanottaisiin kiitos näkemiin en kannata, mutta enpä usko, että käytännössä niin juuri koskaan tapahtukaan. Mutta vaikka tapahtuisikin, niin se olisi kuitenkin parempi, kuin että ei annettaisi edes sitä lääkereseptiä.
Avatar
nowaysis
Kitisijä
Viestit: 6126
Liittynyt: 26.05.2006 10:01
Paikkakunta: Bunnytown
Viesti:

Viesti Kirjoittaja nowaysis »

Tarkoitan, että ideaalitilanne olisi sellainen, että lääkkeen saajaa seurattaisiin vaikka lyhyenkin terapiajakson ajan, eikä ns. jätettäisi oman onnensa nojaan taloudellisista syistä. Parempi varmaan nykyinen pillerienpopsimiskäytäntö niille, joita se auttaa, mutta sitä tuskin kiistät sinäkään, että monille hyöty olisi suurempi etsittäessä masennuksen syitä terapiassa kuin hoidettaessa pelkästään sen oireita lääkkeillä. Keho ja mieli toki reagoivat lääkkeisiin, mutta muistelenpa että masennuksen uusimisprossa on korkeampi pelkillä lääkkeillä, kuin lääkkeet+ terapia kombolla.
Prepare for the worstest.
NuoriD

Viesti Kirjoittaja NuoriD »

^ Idealitilanne voisi olla tuo. Mutta on tietysti syytä erotella ideaalitilanne ja reaalitilanne toisistaan.

Vielä tarkentaisin tähän
nowaysis kirjoitti: jätettäisi oman onnensa nojaan.
Että monille yleislääkärin ja sairaanhoitajan antama supportti ja seuranta on hyvä hoito lääkkeen lisäksi. Ei terapian tarvitse olla aina psykiatrin tai psykologin antamaa, aivan kuten esim jokaista haavaa hoitamaan ei tarvita kirurgia ja jokaista infektioita hoitamaan ei tarvita infektiosairauksien erikoislääkäriä.

Tästä nimittäin erityisesti diskuteerasin kerran asiaan vihkiytyneen ammattilaisen kanssa, kun tuskastelin, että kun ei ole resuresseja lähettää kaikkia terapiaan. Hän totesi, että hehän saavat terapiaa käydessään sinun vastaanotollasi. En siis ole psykiatri enkä psykologi enkä psykoterapeutti.
nastamuumio

Viesti Kirjoittaja nastamuumio »

Oonx mä wanha, kun mulle ei suositeltu terapiaa vai pitääx sitä varten olla maisteri? Vai viel kauheempaa, oonx vaan tymä?
Avatar
nowaysis
Kitisijä
Viestit: 6126
Liittynyt: 26.05.2006 10:01
Paikkakunta: Bunnytown
Viesti:

Viesti Kirjoittaja nowaysis »

Itse näen asian niin, että yleislääkärin tai sairaanhoitajan työnkuvaan eikä koulutukseen kuulu potilaan mielen syövereiden syväluotaaminen eikä "masennuksen parantaminen", eivätkä he siten siihen ole päteviä. Psykiatriset sairaanhoitajat ovat sitten keskusteluapuna asia erikseen, mutta jättäisin varsinaisen terapiatyön sen alan ammattilaisille. Ja toki tiedostan, ettei em. ideaalitilanne ole realistinen eikä tule koskaan olemaankaan.
Prepare for the worstest.
Avatar
nowaysis
Kitisijä
Viestit: 6126
Liittynyt: 26.05.2006 10:01
Paikkakunta: Bunnytown
Viesti:

Viesti Kirjoittaja nowaysis »

NuoriD kirjoitti: Ei terapian tarvitse olla aina psykiatrin tai psykologin antamaa
Ei toki, mutta terapeutin pätevyys olisi hyvä olla olemassa, oli pohjakoulutus sitten mikä hyvänsä.
Prepare for the worstest.
Avatar
nowaysis
Kitisijä
Viestit: 6126
Liittynyt: 26.05.2006 10:01
Paikkakunta: Bunnytown
Viesti:

Viesti Kirjoittaja nowaysis »

nastamuumio kirjoitti:Oonx mä wanha, kun mulle ei suositeltu terapiaa vai pitääx sitä varten olla maisteri? Vai viel kauheempaa, oonx vaan tymä?
Kärsiikö sun työnteko tai opiskelu radikaalisti sun pään tämänhetkisestä tilanteesta? Tai parantaisiko terapia työtehoa?
Prepare for the worstest.
nastamuumio

Viesti Kirjoittaja nastamuumio »

nowaysis kirjoitti: Kärsiikö sun työnteko tai opiskelu radikaalisti sun pään tämänhetkisestä tilanteesta? Tai parantaisiko terapia työtehoa?

Just tänhetkinen tilanne on aika ookoo, mutta siltikään en voi julistaa itseäni täysin takuuvarmasti hyvinvoivaksi. Vaikeampaa oli silloin, kun psykologilla kävin ja se tuon kieltävän kannan ilmaisi, ainakaan opiskelijaks musta ei silloin olis millään ollut ja töissä olo oli sinnittelyä. Lääkärin mielestä olisin ollut terapian tarpeessa, mutta kyllä tää kohentuilee näin lääkkeillä ja parin kuukauden välisillä lääkärin tapaamisillakin ja pyrkimyksellä nostella itseään niskasta ja kaverille juttelusta. Häilyileväistä on.
NuoriD

Viesti Kirjoittaja NuoriD »

nowaysis kirjoitti:Itse näen asian niin, että yleislääkärin tai sairaanhoitajan työnkuvaan eikä koulutukseen kuulu potilaan mielen syövereiden syväluotaaminen eikä "masennuksen parantaminen", eivätkä he siten siihen ole päteviä. Psykiatriset sairaanhoitajat ovat sitten keskusteluapuna asia erikseen, mutta jättäisin varsinaisen terapiatyön sen alan ammattilaisille. Ja toki tiedostan, ettei em. ideaalitilanne ole realistinen eikä tule koskaan olemaankaan.
Niin. Mutta tässäkin tietysti täytyy pitää hoidon porrastus mielessä. Jos leikkaat keittiössä haavan sormeesi, mutta jänteet ja hermot ovat ehjät, niin ei tarvita kirurgia, ortopedia tai käsikirurgia haavan ompeluun. Yleislääkärin hoito riittää ja kyseisen kaltaisen haavan hoidon lopputulos on tod. näk. yhtä hyvä, ompeli haavan sitten tk-lääkäri tai käsikirurgi.

Eli kuten hyvin ymmärrät, asiat eivät ole mustavalkoisia. Osa masentuneistakin saa riittävän hoidon yleislääkärillä, vaikkakin ideaalimaailmassa he kävisivät psykiatrilla ja/tai psykologilla.

edit: edes ideaalimaailmassa lievästä-keskivaikeasta masennuksesta kärsiviä ei tarvi psykoterapiaa automaattisesti, koska lääkkeiden teho on yhtä hyvä.

Lisäksi kannattaa tietysti muistaa, että ainoastaan lääkäri voi määrätä lääkkeitä, jotka ovat masennuksen oleeellinen hoitomuoto (terapian lisäksi).

Mistä muuten vedät käsityksen, että "masennuksen parantaminen" ei kuulu yleislääkärin työnkuvaan? Se kuuluu yleislääkärin työnkuvan yhtä hyvin, kuin sokeritaudin, flunssan tai kehkokuumeenkin hoito.

Suurinta osaa masentuneista hoitaa yleislääkäri.

Tsekkaapa käypähoitotiivistelmä

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositu ... s/kht00029

"Masennustilojen akuuttihoidossa keskeisimpiä ovat masennuslääkkeet ja vaikuttaviksi osoitetut psykoterapiat. Nämä hoidot ovat yhtä tehokkaita lievissä ja keskivaikeissa depressioissa, joissa niitä voidaan käyttää joko vaihtoehtoisina tai yhtäaikaisesti

"Pääosa depressiopotilaista hoidetaan perusterveydenhuollossa"


Eli johtavien asiantuntijoiden Käypä hoito suositus ei pidä psykoterapiaa välttämättömänä lievissä-keskivaikeissa depressiossa ja kuten artikkelin taulukko kertoo, vaikeassa depressiossa terapian teho on huono ja psykoottisessa depressiossa siitä ei ole apua.
Viimeksi muokannut NuoriD, 23.08.2010 15:39. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
NuoriD

Viesti Kirjoittaja NuoriD »

nowaysis kirjoitti:
NuoriD kirjoitti: Ei terapian tarvitse olla aina psykiatrin tai psykologin antamaa
Ei toki, mutta terapeutin pätevyys olisi hyvä olla olemassa, oli pohjakoulutus sitten mikä hyvänsä.
Joo, mutta se psykoterapia ei suosituksen mukaan ole vättämätön masennuksen hoidossa. Kts linkittämäni käypähoitosuositus tiivistelmä edellä.

Psykoterapia on kallista, muodikasta ja seksikästä ja alalla toimii paljon kallispalkkaisia ammattilaisia, jotka tarvitsevat maksavia asiakkaita ja tämä tietysti värittää asiasta käytävää keskustelua.
NuoriD

Viesti Kirjoittaja NuoriD »

Ehkä ideaalimaailmassa hoito sittenkin olisi terapian ja lääkehoidon yhdistelmä lievässä ja keskivaikeassa masennuksessa:

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositu ... s/nak06930

Mutta edelleen: pelkkä terapia tai pelkkä lääkehoito ovat yhtä hyviä lievässä ja keskivaikeassa masennuksessa, vaikeassa masennuksessa terapian teho on huono ja psykoottisessa masennuksessa terapiasta ei ole apua.
Avatar
saira
Kitisijä
Viestit: 3388
Liittynyt: 14.08.2005 19:47
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja saira »

Viikonloppuna kuulin, että mielialalääkkeiden käyttäjien keski-ikä on 28 vuotta. Lääkärit tai muut osaavat ehkä kertoa kuinka tuo luku pitää paikkansa, mutta yllätti ainakin minut alhaisuudellaan. Vaikkakin tunnen aika paljon lääkkeitä syöviä ihmisiä.

Ja tuohon Daven mainintaan masennuksen terapian tarpeeseen. Eiköhän sekin ole kiinni siitä, mikä masennuksen on laukaissut. Esim exälläni keskivaikean masennuksen syynä on lapsuus, äitinsä itsemurha ja ammattiaan vaikeuttava rasitusvamma. Lisäksi heidän suvussaan taipumusta masennukseen, tiedä sitten onko geneettinen vai opittu käytösmalli. Ei siinä pelkät lääkkeet auta, vaan nimenomaan lisänä terapia. Lääkkeet toki tukee terapiaa, mutta jos exäni ei saa juurikin käytösmalleihin muutosta ja lapsuuttaan selvitettyä, niin keskivertoa suurempi taipumus masentua pitää huolen siitä, että hän masentuu aina kun lääkitys lopetetaan.

Käsittääkseni muuten esim tiettyjen b-vitamiinien puute saattaa laukaista masennuksen. Testataanko näitä hivenaineita ollenkaan ennenkuin aletaan hoitaa masennusta?
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
NuoriD

Viesti Kirjoittaja NuoriD »

saira kirjoitti: Käsittääkseni muuten esim tiettyjen b-vitamiinien puute saattaa laukaista masennuksen. Testataanko näitä hivenaineita ollenkaan ennenkuin aletaan hoitaa masennusta?
Ei jokaisen kohdalla. Riippuu pt:n iästä ja muista sairauksista. Jos ihminen on perusterve ja ei ole vanha (=korkeintaan keski-ikäinen), niin yleensä ei testata, ellei taudinkuva ole poikkeava.
Avatar
alja
Kitinän uhri
Viestit: 521
Liittynyt: 17.08.2005 8:08
Paikkakunta: saunan taka
Viesti:

Viesti Kirjoittaja alja »

ja jälleen kerran pitäisi erottaa toisistaan masennus - sairaus - ja se että on joku syy masentua, ns. mieli maassa, surullinen, traumaperäinen masennus jne. - miten lääkärit erottaa nää asiat määrätessään psyykenlääkkeitä?

oon kyllästyny tohon, että "mun äiti kuoli, syön masennuslääkkeitä" -systeemiin - se on normaalia surua, se pitää surra eikä tukahduttaa (että jaksaa käydä töissä).
Ulkona paistaa aurinko,
mutta sisällä sataa.
Avatar
saira
Kitisijä
Viestit: 3388
Liittynyt: 14.08.2005 19:47
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja saira »

^Ilmeisesti tämä ei kuitenkaan ollut vastaus tuohon mun kirjottamaani kuitenkaan? Nimittäin tässä tapauksessa kyllä äidin teko (ja tapa) kyllä vahvisti lapsuuden tuntemuksia ja näistä seurannutta masennusta.
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
elco

Viesti Kirjoittaja elco »

En nyttemmin näe mitään eroa lääkkeiden käyttämisessä sairauden parantamiseen tai paremman olon hankkimiseen: niin kauan kun lääkkeestä tulee enemmän plussaa kuin miinusta niin puolestani eikun nappia naamariin. Edelleen, en näe mitään moraalisesti tuomittavaa siinä, että joku vetää lääkkeitä saadakseen paremman olon, vaikka lähtötaso olisi "normaali".

Syön itse viikottain (etenkin urheilun jälkeen ti-to välillä) nukahtamislääkkeitä, koska muuten olen kokonaisvaltaisesti väsyneempi töissä, iltaisin ja seuraavana viikonloppuna. Toimii myös loistavasti pitkillä lennoilla.
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 4872
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

urpiainen kirjoitti:Olen tässä hieman hämmästellyt sitä, että viimeaikoina on tuntunut siltä, että joka toinen palstalainen joutuu syömään psyykelääkkeitä.
Minusta tuntuu, että termit on taas sekaisin täällä niin kuin yleensä. Veikkaisin, että suurin osa on syönyt mielialalääkkeitä ja ehkä tuota huomattavasti pienempi osa kenties niitä psyykenlääkkeitä. :)
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 4872
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

alja kirjoitti: oon kyllästyny tohon, että "mun äiti kuoli, syön masennuslääkkeitä" -systeemiin - se on normaalia surua, se pitää surra eikä tukahduttaa (että jaksaa käydä töissä).
Heh, itse olen kyllästynyt siihen, että julkkikset kertovat kilvan eri medioissa "masennuksistaan" ja kuinka he sitten yhtäkkiä oivalsivat, etteivät enää jaksakaan olla masentuneita ja ihmeparantuivat - ja vieläpä ihan ilman lääkkeitä!

Seuraavassa jututssa julkkis sitten kertoo siitä henkisestä kasvusta, joka hänen masennustaan seurasi, lol.
Avatar
Niba
Kitisijä
Viestit: 18498
Liittynyt: 15.08.2005 3:14
Paikkakunta: Hell

Viesti Kirjoittaja Niba »

Harkitsin C-vitamiinipillerien nauttimista mutta katsoin sen liian vaaralliseksi..
Sen sijaan söin kiivin(hyvin tuoreen ja kirpeän), kaksi luumua ja banaanin, katoin päivittäisen C-vitamiinintarpeeni täydellisesti siten, en huomennakaan aio nostaa C-vitamiiniannostani vaaralliselle tasolle..
Niveliä koski eilen mutta katson sen johtuvan muusta kuin C-vitamiinista..
Pyyhin Netikettiin..
NuoriD

Viesti Kirjoittaja NuoriD »

Kreitsu kirjoitti:
urpiainen kirjoitti:Olen tässä hieman hämmästellyt sitä, että viimeaikoina on tuntunut siltä, että joka toinen palstalainen joutuu syömään psyykelääkkeitä.
Minusta tuntuu, että termit on taas sekaisin täällä niin kuin yleensä. Veikkaisin, että suurin osa on syönyt mielialalääkkeitä ja ehkä tuota huomattavasti pienempi osa kenties niitä psyykenlääkkeitä. :)
No kyllä ne ns. mielialalääkkeet psyykenlääkkeitä on, ei siitä mitään epäselvyyttä ole. Lääkärit eivät mielialalääke-termiä käytä.

Mielialalääke on eufemismi samaten kuin esim. nukahtamislääke on eufemismi unilääkkeelle tai nykyään ei puhuta impotenssista vaan erektiohäiriöstä.

Psyyke tarkoittaa ihmisen mieltä, ja mieltä eli psyykeä niillä lääkitään.
Viimeksi muokannut NuoriD, 26.08.2010 11:13. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 4872
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

NuoriD kirjoitti:
Kreitsu kirjoitti:
urpiainen kirjoitti:Olen tässä hieman hämmästellyt sitä, että viimeaikoina on tuntunut siltä, että joka toinen palstalainen joutuu syömään psyykelääkkeitä.
Minusta tuntuu, että termit on taas sekaisin täällä niin kuin yleensä. Veikkaisin, että suurin osa on syönyt mielialalääkkeitä ja ehkä tuota huomattavasti pienempi osa kenties niitä psyykenlääkkeitä. :)
No kyllä ne ns. mielialalääkkeet psyykenlääkkeitä on, ei siitä mitään epäselvyyttä ole. Lääkärit eivät mielialalääke-termiä käytä.
Aha, no itse ajattelin lähinnä neuroleptejä ymv. Siis itse jotenkin mielessäni erottelen sen, hoidetaanko lääkkeillä esim. psykoottisuutta vain mielialaa/masennusta.

Mutta joo, minä en olekaan lääkäri.
NuoriD

Viesti Kirjoittaja NuoriD »

Kreitsu kirjoitti:
NuoriD kirjoitti:
Kreitsu kirjoitti:
Minusta tuntuu, että termit on taas sekaisin täällä niin kuin yleensä. Veikkaisin, että suurin osa on syönyt mielialalääkkeitä ja ehkä tuota huomattavasti pienempi osa kenties niitä psyykenlääkkeitä. :)
No kyllä ne ns. mielialalääkkeet psyykenlääkkeitä on, ei siitä mitään epäselvyyttä ole. Lääkärit eivät mielialalääke-termiä käytä.
Aha, no itse ajattelin lähinnä neuroleptejä ymv. Siis itse jotenkin mielessäni erottelen sen, hoidetaanko lääkkeillä esim. psykoottisuutta vain mielialaa/masennusta.

Mutta joo, minä en olekaan lääkäri.
Njoo. Neuroleptit ovat neuroleptejä, depressiolääkket ovat depressiolääkkeitä, anskiolyytit anksiolyyttejä, manian estoon käytetyt jne.. ja ne kaikki kuuluvat lääkeryhmään "psyykenlääkkeet". :wink:
Avatar
Lapitii
Kitisijä
Viestit: 2910
Liittynyt: 16.08.2005 16:16
Paikkakunta: Tre

Viesti Kirjoittaja Lapitii »

NuoriD kirjoitti:nukahtamislääke on eufemismi unilääkkeelle
Jaa, kyl mä erottelen nukahtamis- ja unilääkkeet, lähinnä vaikutusajan keston mukaan.
Mut joo, en oo mäkään lääkäri.
Tuhmasta päästä nauttii koko ruumis.
NuoriD

Viesti Kirjoittaja NuoriD »

Lapitii kirjoitti:
NuoriD kirjoitti:nukahtamislääke on eufemismi unilääkkeelle
Jaa, kyl mä erottelen nukahtamis- ja unilääkkeet, lähinnä vaikutusajan keston mukaan.
Mut joo, en oo mäkään lääkäri.
No jos haluaa, voi toki ajatella, että hyvin lyhytvaikutteinen unilääke on nukahtamislääke.
Avatar
alja
Kitinän uhri
Viestit: 521
Liittynyt: 17.08.2005 8:08
Paikkakunta: saunan taka
Viesti:

Viesti Kirjoittaja alja »

saira kirjoitti:^Ilmeisesti tämä ei kuitenkaan ollut vastaus tuohon mun kirjottamaani kuitenkaan? Nimittäin tässä tapauksessa kyllä äidin teko (ja tapa) kyllä vahvisti lapsuuden tuntemuksia ja näistä seurannutta masennusta.
joo, anteeksi, valitsin esimerkkini huonosti. sanotaan nyt vaikka "meillä meni bänks ja mua niiin masentaa yhyy" -tyylisiä "masennuksia", joihin haetaan lääkkeitä. en ajatellut ollenkaan kertomaasi esimerkkiä omaani kirjoittaessani.

ja täytyyhän munkin myöntää, että varmaankin sille, että itse sairastan on joitakin/useita altistavia tekijöitä menneisyydessäni. eli tavallaan sairaudelle on joku syy, mitä ei esim. suremalla ole saatu pois. tarpeeksi kun sattuu ja tapahtuu niin sitten lopulta napsahtaa, ei vaan jaksa enää pysyä terveenä. mutta helvetin kovin raivostuttaa ja katkeroittaa se, että just silloin sairaus puhkesi, kun elämässä meni paremmin kuin koskaan...
Ulkona paistaa aurinko,
mutta sisällä sataa.
Vastaa Viestiin