Syötkö psyykelääkkeitä?

Yleinen lätinä jä kitinä

Vedätkö jotain C-vitamiinia vahvempaa?

Kyllä / Kausiluontoisesti.
19
18%
Joskus muinoin, en enää.
20
19%
En.
67
63%
 
Ääniä yhteensä: 106

Avatar
Mojo
Kitisijä
Viestit: 1417
Liittynyt: 14.08.2005 19:00

Viesti Kirjoittaja Mojo »

Storytuuli kirjoitti: Jos elämä on todella sellaisessa umpikujassa mistä Exsat antoi esimerkin, niin en voi mitenkään uskoa, että sellainen ihminen olisi aidosti tyytyväinen saadessaan LÄÄKETTÄ, vaan huomiotahan sellainen henkilö kaipaa. Syvässä masennustilassa toivoo kipeästi tulevansa kuunnelluksi, arvostetuksi sellaisenaan(kin) ja erilaisia rakennuspalikoita, millä elämäänsä voisi uudelleen muokata. Virikkeitä!
En koNppaa! Olkoon se sitten placebo efektinä tai ei (vaikka kallonkutistaja kylläkin mumisi niistä aivokemia hormooneista), niin mikä tahansa mikä pitää ihmisen elossa on ok. Toisaalta en odotakaan että henkilö joka ei ole em. umpikujaa koennut sen ymmärtäisikään
Tää on semmonen iso projekti johon tuotannollisista syistä yleensä tarvii sekä uros- että naarastehtaan
Herra Manala

Viesti Kirjoittaja Herra Manala »

Exsat kirjoitti:"Kertoisitko minulle jotain, millä voin tulevassa väittelyssä puukottaa sinua selkään, kiitos?"
Nämä gallupit ovat nimettömiä, eikä kukaan näe minkä vastausvaihtoehdon juuri sinä olet antanut. Kukaan täysjärkinen tuskin olettaa, että täällä ruvettaisiin mainostamaan omia lanttuvikoja suureen ääneen. Kysymys oli puhtaasti tilastollisesta mielenkiinnosta kohdistuen kyseisen lääkityksen prosentuaaliseen yleisyyteen.

Kannattaisi ehkä harkita jonkinnäköistä psyykeNlääkitystä noihin salaliittoteoriaharhoihin.
Avatar
Haemaeraemies
Kitisijä
Viestit: 3873
Liittynyt: 14.08.2005 18:34

Viesti Kirjoittaja Haemaeraemies »

Storytuuli kirjoitti: että sellainen ihminen olisi aidosti tyytyväinen saadessaan LÄÄKETTÄ, vaan huomiotahan sellainen henkilö kaipaa. Syvässä masennustilassa toivoo kipeästi tulevansa kuunnelluksi, arvostetuksi sellaisenaan(kin) ja erilaisia rakennuspalikoita, millä elämäänsä voisi uudelleen muokata.
Jaha että näitä tapauksia.

"et sinä mitään masenetunut ole,ota itseäski niskasta kiinni,äläkkä murjota,kyllä me sinusta tykätään"

"ET sä mitään lääkkeitä tarvi vaan huomioo!"

Voisin tosi mielenkiinnolla seurata miten kaivat ittesi ylös kuopasta,kun ukkosi meni ystäväsi mukaan,vieras paikkakunta eik kavereita,kova kova työstressi ja siihen vielä joku mahtava aivokemiallinen häiriö maustamaan soppaa.

Siinäs sitten haet sitä sun huomiota ja rakkauttas.

Tottakai joo parantuminen on kiinni paljon myös muista ihmisistä, ja psyykkisistö asioista,ja todellakin siitä että saa tilittää sen kuulansa tuntoja.Mutta lääkitys on monelle täysin välttämätön jotta esimerkiksi harhat ja maniat saadaan kuriin,tai esimerkiksi vakava jatkuva ahdistus.
Tai saadaan se ihminen siihen kuosiin että hän pystyy laittamaan ittensä kuntoon,vaikka tuolla huomiolla ja rakkaudella sitten.

Kerro minulle: miten huomio parantaa ongelman josta tällä ihmisellä itsellään ei ole mitään hajua?Mitä hittoa huomio tekee siinä vaiheessa tälle ihmiselle jonka ongelmat on vain ja ainoastaan kemiallisia?

No,sä varmaan sanot että akuutit psykoosit on yksinäisyyttä ja skitsofrenia kahvinpuutosta,sekä AIDS vaan negatiivista ajattelua.
Good human, but sometimes if needed, a bad citizen.
Avatar
BrianW
Kitisijä
Viestit: 1279
Liittynyt: 14.08.2005 18:50
Paikkakunta: Suomen Ritchmond
Viesti:

Viesti Kirjoittaja BrianW »

Luettuani tätä ketjua vahvistui entisestään näkemykseni, että masennus ja myös kaksisuuntainen mielialahäiriö ovat sairauksia, joista ihmisten tulisi tietää ja ymmärtää paljon enemmän.

Aluksi täytyy kysyä, että onko luuseri esimerkiksi äiti, joka kauppareisulta kotiin palatessaan löytää nuoren lapsensa leikeissään hirttäytyneenä niin, että tämä vielä kituu viikkoja ennen kuolemaansa . Mies sitten kunniakkaasti jättää, kun ei kykene käsittelemään koko juttua. Näin kävi eräälle tuttavalleni.

Se, että hän on siitä noussut ja jatkaa hyvää työtään opetustoimessa, on minusta uroteko. Se, että apuna toimi lääkkeet ja terapia, ei mielestäni vähennä suoritusta millään lailla.

En ole lääkäri, koulutukseni on kaupalliselta, alalta, mutta olen viime vuosina jonkin verran perehtynyt mainittuihin sairauksiin ja niistä kärsiviin ihmisiin.

Itsekin olin erittäin masentunut, vastaavien, todella ikävien elämänvaiheiden jälkeen. Lääkkeet eivät kuitenkaan minulle sopineet vaan uskoakseni pahensivat tilannetta.

Siitä huolimatta tunnen useita, jotka nähdäkseni ainoastaan lääkkeiden avulla ovat selvinneet tai pystyvät elämään normaalia elämää (bi-polaarinen mielialahäiriöhän on usein hyvin pitkä-aikainen, toisilla koko elämän kestävä, sairaus).

Epäilemättä on totta, ja itse olen niin kokenut, että läheisyys, ystävyys ja rakkaus ovat todella parantavia voimia. Masentunut ihminen vaan ei niitä jaksa eikä kykene löytämään ja kuten osa tämän ketjun kirjoituksista todistaa, häntä ei haluta edes ymmärtää tai auttaa. Onhan se paljon helpompaa todeta, että kuole pois jos ei ole kivaa. Ilmankos yks lempikappaleitani on ”Nobody Loves You When You are Down and Out”, jota ovatkin esittäneet loistavat taiteilijat Bessie Smithistä Eric Claptoniin. Heilläkin on ikävyyksiä riittänyt.

Lääkäriystäväni totesikin, että masennus on älykkäiden ja kilttien ihmisten tauti, psykopaatit ja narsistit siltä välttyvät.

Kirjallisuuden ja muun lähdeaineiston mukaan luovat ja lahjakkaat ihmiset kärsivät keskimääräistä enemmän mainituista ongelmista.

Tämmöinen lista löytyi yhdellä kyselyllä:

http://mixednuts.net/bipolar-famous.html

http://mixednuts.net/depression-famous2.html
When the going gets weird, the weird turn pro.

Dr. Hunter S. Thompson
Exsat

Viesti Kirjoittaja Exsat »

Herra Manala kirjoitti:Kukaan täysjärkinen tuskin olettaa, että täällä ruvettaisiin mainostamaan omia lanttuvikoja suureen ääneen.
Ne täysjärkiset muutenkin kärsii merkittävästi harvemmin lanttuvioista, joten potentisia mainostajia ei varmaan muutenkaan olisi riittävästi, että niistä kokonainen ketju saataisiin aikaiseksi.
safi

Viesti Kirjoittaja safi »

Lääkkeiden käyttö on mielestäni luonteen heikkoutta. Elämä potkii varmasti meistä jokaista päähän ja toisia vielä enemmän, mutta ei siitä selviämiseen lääkitystä tarvita.
Suurin ongelma on se, että iso osa ihmisistä kärsii sosiaalisten kontaktien vähyydestä ja heidän elämästään puuttuu se liikuttava voima ja se syy minkä takia haluaa nousta joka aamu sängystä ylös ja se on aika surullista.
Sen lisäksi ihmistä on tullut mukavuudenhaluisia nössöjä, jotka eivät halua tuntea tai käsitellä ikäviä tunteita ollenkaan. Kaiken kun pitää olla aina, niin helppoa ja ihqua.
Joku tuossa mainitsi lääkeiden käytön yhdeksi syyksi nukkumisvaikeudet tai sen, ettei pysty syömään. Nuo nimittäin tunnistan itsessäni. kun on tapahtunut jotain ikävää eli taitaa olla aika normaalia stressitilanteessa.
Sitten on vaan ryvetty ja käsitelty mielessä tapahtunutta, valvottu jos ei ole nukuttanut ja oltu syömättä ja annettu painon pudota. Jossain vaiheessa alkakin sitten helpottaa ja elämä palailee, kun itsestään takaisin raiteilleen.
Exsat

Viesti Kirjoittaja Exsat »

Mua hämmentää se, miten tässä ketjussa niin moni kyseenalaistaa syvän masennuksen olemassaolon kokonaan tai vertailee sitä omiin tuntemuksiin elämän vastoinkäymisten aikana.
nypari

Viesti Kirjoittaja nypari »

Exsat kirjoitti:Mua hämmentää se, miten tässä ketjussa niin moni kyseenalaistaa syvän masennuksen olemassaolon kokonaan tai vertailee sitä omiin tuntemuksiin elämän vastoinkäymisten aikana.


Tästä omaan itseensä vertaamisestahan tässä on pitkälti kyse. Ei kyetä ymmärtämään, että ihmiset ovat erilaisia.
HellBell

Viesti Kirjoittaja HellBell »

Aiempi viestini jäi kannoista uupumaan, joten paikkaan sitä tässä tökeröin kaksoispistepointituksin:

Ihanteellisinta: ns. luonnonmukaisten keinojen käyttö.

Toivottavaa: ettei lääkeaineisiin turvauduttaisi heti ensimmäisenä parannuskeinona/apuna, jos apua kyseiseen juttuun voisi löytyä luonnonmukaisimmistakin keinoista; joihinkin psyyken tiloihin/sairauksiin eivät käsittääkseni kuitenkaan luonn.keinot riitä ja silloin on ihan asiallista + suositeltavaa niihin turvautua.

Toivottavaa myös: että vastaavasti terveydenhuollon puolella olisi resursseja enemmän niiden ns. luonnomukaisempien keinojen (esim. kuuntelu-puhuminen-auttaminen) suosimiseen silloin kun kyse vaihtoehtoisten (luonnonmukaiset vs lääkeaineet) juttujen valinnoista. Toivottavaa että ihmisiin paneuduttaisiin yksilöinä enemmän.

Ihan ookoo: avun hakeminen itselleen on hyvä asia. Niiden resurssien puitteissa joissa ihminen sitten saa apua.. niin niihin on virallisempina apukeinoina tyytyminen, loput avut ihminen kasaa itse.
Ihminen voi auttaa itseään monin keinoin ja toisille sopivat paremmin toiset keinot kuin toisille. Ok.

Ja.. : Diagnoosien määrityksissä omat vajavaisuutensa - neronkaltaista Vincent van Goghia käytettiin mielisairaaloissa ja sai diagnoosia milloin skitsofrenian, milloin psykopatian ja psykoosin ja neuroosien ja ties minkä sairastamisesta ja toisaalta hänen veikkailtiin kärsineen kenties vain epilepsiasta.
Ihmisiä ei pidä tuomita 'diagnoosien' perusteella, ihminen on aina enemmän kuin muiden länttäämät versiot hänestä.

Monimutkaisia tilanteita.
huima

Viesti Kirjoittaja huima »

safi kirjoitti:Lääkkeiden käyttö on mielestäni luonteen heikkoutta. Elämä potkii varmasti meistä jokaista päähän ja toisia vielä enemmän, mutta ei siitä selviämiseen lääkitystä tarvita.
Suurin ongelma on se, että iso osa ihmisistä kärsii sosiaalisten kontaktien vähyydestä ja heidän elämästään puuttuu se liikuttava voima ja se syy minkä takia haluaa nousta joka aamu sängystä ylös ja se on aika surullista.
Sen lisäksi ihmistä on tullut mukavuudenhaluisia nössöjä, jotka eivät halua tuntea tai käsitellä ikäviä tunteita ollenkaan. Kaiken kun pitää olla aina, niin helppoa ja ihqua.
Joku tuossa mainitsi lääkeiden käytön yhdeksi syyksi nukkumisvaikeudet tai sen, ettei pysty syömään. Nuo nimittäin tunnistan itsessäni. kun on tapahtunut jotain ikävää eli taitaa olla aika normaalia stressitilanteessa.
Sitten on vaan ryvetty ja käsitelty mielessä tapahtunutta, valvottu jos ei ole nukuttanut ja oltu syömättä ja annettu painon pudota. Jossain vaiheessa alkakin sitten helpottaa ja elämä palailee, kun itsestään takaisin raiteilleen.
Ihqua ja pusnus. Tämähän on se perusnäkemys, jonka moni muukin jakaa ja jättävät heikot korjattavaksi tien reunasta. Olen osittain samaa mieltä siinä, että lääkkeet voivat toimia liian helppona ratkaisuna - tai siis ratkaisuna johon tartutaan liian helposti, ilman että asioita tai tilanteita yritettäisiin ratkaista muuten. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö aivokemiaan vaikuttaville lääkkeille olisi todellisia tarpeita ja käyttöjä - saati sitä että se tekisi ihmisisestä heikompaa tai huonompaa, jos niin tarvitsee tehdä.

Lääkkeet nimenomaan voivat auttaa katkaisemaan sen noidankehän ja auttaa ihmistä saamaan sen rauhoitetun ajan, jonka kautta korjata noidankehää syventäviä asioitaympäristössä ja oamssa toiminnassaan. Mikäli lääkkeitä käytetään vain oireiden hoitoon, mennään syvemmälle metsään.

Erilaiset aivokemiaan vaikuttavat kemikaalit ovat erittäin mielenkiintoisia työkaluja erilaisten tilojen korjaamisessa, että myös ajattelun laajentamisessa. Näen kaksinaismoralismia siinä että toisaalta jonkun masennusta tai yliaktiivisuutta hoidetaan laillisesti aivoihin vaikuttavilla kemikaaleilla, kun taas toisen ihmisen maailmaasyleilevään ja luovaan tilaan pääsyä kemikaalien avulla pääsyä paheksutaan - sekä tuomitaan se pahaksi rikokseksi.

Ihmiskeho ja aivot ovat monimutkainen ja -syinen kone, jonka kaikkia operaatioita emme tunne emmekä ymmärrä. Se ei kuitenkaan ole mikään pyhä temppeli, jonka kemiallisiin tasapainoihin ja operaatioihin ei saisi tai kannattaisi puuttua. Tai jos joku ajattelee niin, niin kiellettäköön häneltä samantien myös antibiootit ja muut nykyaikaisen lääketieteen perustarpeet.
Avatar
irmelianneli
Kitisijä
Viestit: 3375
Liittynyt: 14.08.2005 19:34

Viesti Kirjoittaja irmelianneli »

Storytuuli kirjoitti:
Starflare kirjoitti:
Voisikohan arvon emäntä hieman perustella tätä?
...vaan huomiotahan sellainen henkilö kaipaa. Syvässä masennustilassa toivoo kipeästi tulevansa kuunnelluksi, arvostetuksi sellaisenaan(kin) ja erilaisia rakennuspalikoita, millä elämäänsä voisi uudelleen muokata. Virikkeitä!
Voi herranjumala. Kyllä siinä ei paljon mitkään huomiot jaksa kiinnostaa, jos tosi on kysessä. Pikemminkin toivoo haihtuvansa vaan olemattomiin, ja jos ovikello soi, ei uskalla avata, kun pelkää ja vieroksuu ihmisiä. Eikä niitä nappeja 'nappailla sillon kun vituttaa', vois vähän ottaa selvää asioista, eikä olla niin kaikkitietävä. Kyllä harmittaa tämmöset 'asiantuntijat' joilla ei ole mitään hajua asioitten todellisesta laidasta.

(Joo, ja siis Zoloftia saan myös minä kiittää, ilman olen pärjännyt tosin monta vuotta jo. Omin päin menin lopettamaan vajaa vuoden käytön jälkeen, eikä hyvä seurannut. Sitten uusi yritys puolen vuoden päästä, sillä kertaa lääkärin valvonnassa, hyvä seurasi)
Viimeksi muokannut irmelianneli, 05.09.2005 19:35. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Avatar
irmelianneli
Kitisijä
Viestit: 3375
Liittynyt: 14.08.2005 19:34

Viesti Kirjoittaja irmelianneli »

safi kirjoitti: Elämä potkii varmasti meistä jokaista päähän ja toisia vielä enemmän, mutta ei siitä selviämiseen lääkitystä tarvita.

Joku tuossa mainitsi lääkeiden käytön yhdeksi syyksi nukkumisvaikeudet tai sen, ettei pysty syömään. Nuo nimittäin tunnistan itsessäni. kun on tapahtunut jotain ikävää eli taitaa olla aika normaalia stressitilanteessa.
Sitten on vaan ryvetty ja käsitelty mielessä tapahtunutta, valvottu jos ei ole nukuttanut ja oltu syömättä ja annettu painon pudota. Jossain vaiheessa alkakin sitten helpottaa ja elämä palailee, kun itsestään takaisin raiteilleen.
Tässähän nyt on kaksi aivan ERI ASIAA kyseessä!! Jokaisella ihmisellä on kausia, jolloin masentaa ja kaikki tuntuu paskalta ja turhalta ja 'ryvetään' muutamia päiviä tai viikkoja.. Sitten otetaan itseä niskasta kiinni ja noustaan taas. Eihän tässä nyt kukaan kai ei ole väittänytkään että tällaiseen NORMAALIIN ajoittaiseen alavireisyyteen mitään lääkkeitä tarvittaisiin!!!!!! Herätys! Tällaisessa vakavammassa tilanteessa se vaan ei helpota, eikä elämä palaile kuin itsestään raiteilleen.
Viimeksi muokannut irmelianneli, 04.09.2005 15:00. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Starflare

Viesti Kirjoittaja Starflare »

Exsat kirjoitti:Mua hämmentää se, miten tässä ketjussa niin moni kyseenalaistaa syvän masennuksen olemassaolon kokonaan tai vertailee sitä omiin tuntemuksiin elämän vastoinkäymisten aikana.
Todellakin! ihmetyttää miten aikuiset ihmiset (tai melkein aikuiset) ajattelevatkin että "ei tuosta voi masentua, enhän minäkään masentunut".

Storytuulille piti vastata noihin "perusteluihin" mutta Hämärämies tiivisti ajatukseni aika hyvin (ja jumalauta että repesin tuosta "huomio" argumentista).

EDIT: Hellbellille propsit hienosta postauksesta, jonka ansiosta tuli tuosta "luonnollisesta" lääkinnästä mieleen sellainen yksinkertainen asia kuin Liikunta. Parilla ystävälläni on ollut melkoisen vaikea masennus joka parani sillä että toinen rupesi harjoittelemaan nyrkkeilyä tjsp, ja toinen käy salilla ja ui. Ovat nykyään hyvässä kunnossa eikä masennuksesta ole tietoakaan, lääkkeiden käytön lopettivat 3-4kk treenaamisen aloittamisesta.
Viimeksi muokannut Starflare, 04.09.2005 15:11. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Starflare

Viesti Kirjoittaja Starflare »

Clay kirjoitti:
Exsat kirjoitti:
Storytuuli kirjoitti: Vakavammin: onhan se tietysti helppo ratkaisu ottaa nappi, kun itkettää, vituttaa tai ihan-mitä-vaan.
Mutta jos on niin paha olla, ettei pääse kotoa ulos, ei pysty huolehtimaan henkilökohtaisesta hygieniastaan, fyysisestä terveydestään jne?
Sitten kuolee pois. Ja hyvä niin. Ei täällä kannata olla, jos ei ole kivaa.
Jee, antaa niitten vaan mädäntyä yksinään kunnes aika jättää niistä. Vai pitäisiköhän sellaiset tapaukset listiä ennenkuin menot kasvavat liian koviksi? ja kuka perkele meni väittämään että elämä olisi yhtä ruusuilla tanssimista?
On se aina niin helvetin piristävää tavata näitä misanprootteja :roll:
safi

Viesti Kirjoittaja safi »

irmelianneli kirjoitti: Eihän tässä nyt kukaan kai ei ole väittänytkään että tällaiseen NORMAALIIN ajoittaiseen alavireisyyteen mitään lääkkeitä tarvittaisiin!!!!!! Herätys! Tällaisessa vakavammassa tilanteessa se vaan ei helpota, eikä elämä palaile kuin itsestään raiteilleen.
Mikäs sitten on normaalia? Omasta mielestäni normaaliin elämään kuuluvat parisuhde sotkut, avioerot, ystävien menetykset, läheisten kuolema, lemmikin kuolema ja listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Nykyajan trendi on ottaa helpotusta myös näihin ihan normaaleihin elämän vastoinkäymisiin, eikä suinkaan vain "todelliseen masennukseen".

Omasta mielestäni lääkärit kirjoittavat liian hepposin perusteluin näitä pillereillä ikuiseen onneen reseptejä ihmisille ja määrä senkun kasvaa vuosi vuodelta.
huima

Viesti Kirjoittaja huima »

HellBell kirjoitti:Ihanteellisinta: ns. luonnonmukaisten keinojen käyttö.
...
Toivottavaa myös: että vastaavasti terveydenhuollon puolella olisi resursseja enemmän niiden ns. luonnomukaisempien keinojen (esim. kuuntelu-puhuminen-auttaminen) suosimiseen silloin kun kyse vaihtoehtoisten (luonnonmukaiset vs lääkeaineet) juttujen valinnoista. Toivottavaa että ihmisiin paneuduttaisiin yksilöinä enemmän.
...
Ja.. : Diagnoosien määrityksissä omat vajavaisuutensa - neronkaltaista Vincent van Goghia käytettiin mielisairaaloissa ja sai diagnoosia milloin skitsofrenian, milloin psykopatian ja psykoosin ja neuroosien ja ties minkä sairastamisesta ja toisaalta hänen veikkailtiin kärsineen kenties vain epilepsiasta.

Ihmisiä ei pidä tuomita 'diagnoosien' perusteella, ihminen on aina enemmän kuin muiden länttäämät versiot hänestä.

Monimutkaisia tilanteita.
Taiteilijat ovat hulluja ja perverssejä, ei siinä ole mitään kummallista. Se että he sattuvat tekemään meitä sykähdyttäviä teoksia, ei missään imessä muuta sitä että heillä viiraa päässä, elämä on suuria tunteita ja draamaa - eikä korvatkaan pysy kiinni päässä.

Ja piruako niihin ihmisiin paneutumaan yksilöinä, tai maksakoon se yksilö sitten sen hoidon. Point of reference Cook County-sairaala Chicagossa ( se jonka poliklinikasta ER TV-sarja on saanut inspiraationsa ). Siellä tehtiin uraa uurtava liike, kun rintakipu-potilaiden kohdalla siirryttiin seuraamaan hyvin selkeää prosessia joka mahdollisti päätöksen tekemisen pienen tiedon perusteella versus aikaisempi useat testit ja kallis tarkkailu sairaalassa. Malcom Gladwellin kirjassa Blink on pinei luku aiheesta ja tärkeimmän kohdan voi lukea seuraavasta artikkelista: http://www.expresshealthcaremgmt.com/20 ... re01.shtml

Erilaiset 'ihminen pitäisi tulkita kokonaisuutena ja hoitaa luonnonmukaisesti'-puheet ovat valitettavan usein tyypillisiä kiva kiva-humanistisia ajatuksia, joihin helposti kuuluu myös erilaiset vaihtoehtoiset hoitomuodot ja kiville puhuminen. Jos taas puhuit kokonaisuutena tulkitsemisesta systeemiteorian mukaista ajattelua, niin propsit sinulle.

Itse kannatan hoitopuolen johtamisessa prosessi- ja systeemiajattelua, jossa yksiköt ja hoidot organisoidaan tarjoamaan hoitoa tehokkaasti -- niin hoidon tehon kuin myös kustannuksien suhteen. Tähän kuuluu toki ihmisten koko toimintaympäristön profilointi ja systeemin ongelmiin vaikuttaminen, johon hoitopuolella ei valitettavasti ole mahdollisuuksia tällä hetkellä.

Mitä tarkoitan tällä on esimerkiksi tyyppitapaukset vanhusten hoidossa, jossa poliklinikoiden päivystyksessä näkee sesongittain paljon vanhuksia hoidattamassa ties mitä vaivaa - joka olisi voitu estää mitä todennäköisemmin tekemällä asioita kunnolla etukäteen. Tyyppiesimerkkejä erilaiset kaatumiset ja perusterveyteen kuuluvat ongelmat, mukaanlukien ravitsemusongelmat.

Meiltä puuttuu terveydenhuollosta myös tietyt kepit ja porkkanat, joiden pitäisi ohjata ihmisiä muuttamaan omia elintapojaan - mikäli he ovat niin tyhmiä että jatkuvasti omalla toiminnallaan aiheuttavat vaaraa itselleen ja kuormittavat sillä myös terveydenhuoltoa. Mikäli riskiryhmiin kuuluvat henkilöt eivät seuraisi järkipuhetta, seuraisi siitä rangastuksia jotka vähentävät itsemääräämisoikeutta ja aiheuttaisivat seuraamuksia esimerkiksi suurempina hoitokuluina.

Ajatellaan esimerkiksi alkoholiongelmaisia täysin syrjäytyneitä moniongelmaisia ihmisiä tai vanhuksia, joiden suhteen hoitotoimet ja sosiaalipuoli pelaa hippaa tai flipperiä. Hoitopuoli näkee ongelmien seuraukset, mutta ei pysty vaikuttamaan niiden syihin ja sosiaalipuolelta taas puuttuu resurssit ja/tai keinot/taidot pistää ihmisiä ja asioita kuriin. Kumpikin puoli on pelaaja samassa systeemissä, mutta he näkevät vain oman puolensa - oman alasysteemin - eivätkä sen takia pysty yhdistämään ja näkemään toimintojen vaikutuksia koko systeemissä.

Systeemiajattelusta on loistava Peter Sengen kirja The Fifth Discipline, jonka pitäisi olla pakollista luettavaa myös poliitikoille jotka puhuvat terveydenhuollon ja hyvinvointiyhteiskunnan ongelmista.

Näin puhui insinööri.
Avatar
irmelianneli
Kitisijä
Viestit: 3375
Liittynyt: 14.08.2005 19:34

Viesti Kirjoittaja irmelianneli »

safi kirjoitti:
irmelianneli kirjoitti: Eihän tässä nyt kukaan kai ei ole väittänytkään että tällaiseen NORMAALIIN ajoittaiseen alavireisyyteen mitään lääkkeitä tarvittaisiin!!!!!! Herätys! Tällaisessa vakavammassa tilanteessa se vaan ei helpota, eikä elämä palaile kuin itsestään raiteilleen.
Mikäs sitten on normaalia? Omasta mielestäni normaaliin elämään kuuluvat parisuhde sotkut, avioerot, ystävien menetykset, läheisten kuolema, lemmikin kuolema ja listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Nykyajan trendi on ottaa helpotusta myös näihin ihan normaaleihin elämän vastoinkäymisiin, eikä suinkaan vain "todelliseen masennukseen".

Omasta mielestäni lääkärit kirjoittavat liian hepposin perusteluin näitä pillereillä ikuiseen onneen reseptejä ihmisille ja määrä senkun kasvaa vuosi vuodelta.
Ihan totta kaikki tuo.

Mun mielestä ei ole normaalia tai suotavaa, että esim vuoteen kahteen ei pääse ollenkaan raiteilleen, ei helpota yhtään, siis ihan niin, että ei kykene päivittäisiin askareisiin, hoitamaan arkipäivän juttuja ja sosiaalisia suhteita jne.
Starflare

Viesti Kirjoittaja Starflare »

safi kirjoitti:
irmelianneli kirjoitti: Eihän tässä nyt kukaan kai ei ole väittänytkään että tällaiseen NORMAALIIN ajoittaiseen alavireisyyteen mitään lääkkeitä tarvittaisiin!!!!!! Herätys! Tällaisessa vakavammassa tilanteessa se vaan ei helpota, eikä elämä palaile kuin itsestään raiteilleen.
Mikäs sitten on normaalia? Omasta mielestäni normaaliin elämään kuuluvat parisuhde sotkut, avioerot, ystävien menetykset, läheisten kuolema, lemmikin kuolema ja listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Nykyajan trendi on ottaa helpotusta myös näihin ihan normaaleihin elämän vastoinkäymisiin, eikä suinkaan vain "todelliseen masennukseen".

Omasta mielestäni lääkärit kirjoittavat liian hepposin perusteluin näitä pillereillä ikuiseen onneen reseptejä ihmisille ja määrä senkun kasvaa vuosi vuodelta.
Kyllä olet aivan oikeassa, nuo kuuluvat normaaliin elämään. Mutta mitä sitten pitäisi tehdä, kun tällaisen "normaaliin elämään" kuuluvan tapahtuman jälkeen (esim. jonkin läheisen kuolema) huomaat ettet pääse ylös sängystä, etkä oikein välittäisikään. Työpaikka menee alta koska ei jostain kumman syystä oikein viitsi mennä mihinkään saati tehdä mitään, kämppä muuttuu hiljalleen tunkioksi, muutaman kuukauden päästä ystävistäkään enään pari pitää jotain yhteyttä ja toinen heistäkin ihan vain kohteliaisuudesta. Tokihan sitä ollaan pari kertaa "otettu itseä niskasta kiinni" mutta nämä puuskat loppuivat ennenkuin kunnolla edes alkoivatkaan. Eikä varmaankaan saisi unohtaa sellaista asiaa jota Suomalaiset pitävät masennuksessa ollessaan hyvänä ystävänä: alkoholi. Ainahan sitä nyt itseään sen verran siistii että kaupasta hieman brenkkua hakee, ja jossain välissä loppuu se itsensä siistiminenkin.

Mikä siis avuksi tälle henkilölle? Antaa meiningin jatkua kunnes nirri lähtee, niinkuin Clay ehdotti? vai pitäisiköhän ruveta "luuseriksi" ja mennä hakemaan apua ja mahdollisesti saada lääkitys (no se kyllä tulisi aika vitun varmasti)?

Pointtina tässä lie se, että on helvetin helppoa sanoa että heikot vain tarvitsee lääkettä, kun ei itse ole siellä pohjalla koskaan ollut.
Ja eikös se olisi sama asia, jos joku ei mukamas pysty lopettamaan tupakointia? luonteen heikkouttako?

Tällainen kurkistus perseenreikääni tällä kertaa, pitäisi kai nukkua :wink: .
Avatar
Vadim
Kitisijä
Viestit: 3469
Liittynyt: 23.08.2005 12:00
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Vadim »

huima kirjoitti:Quote
:komp:
Herra Manala

Viesti Kirjoittaja Herra Manala »

vadim kirjoitti: :komp:
Tätä kyllä täytyy kompata ihan täysillä.
Avatar
Gattaca
Kitisijä
Viestit: 4424
Liittynyt: 16.08.2005 16:12

Viesti Kirjoittaja Gattaca »

safi kirjoitti:Lääkkeiden käyttö on mielestäni luonteen heikkoutta. Elämä potkii varmasti meistä jokaista päähän ja toisia vielä enemmän, mutta ei siitä selviämiseen lääkitystä tarvita.
:maanantai:
Entäs jos ON perinnöllisesti tai aivokemialtaan "heikkoluonteinen" tai "luuseri"? Vieläkö pitää vittuillakin heille? Vittuilisitko diabeetikoille tai allergikoille tai niille, joiden hampaat reikiintyvät muita helpommin?

Toiset ovat herkempiä kuin toiset.
Kuulostaa, ettet oikeasta masennuksesta mitään tiedä.
Ei se ole mitään että voivoi kun tällä viikolla en olekaan ihan tyytyväinen.

Itselläni se on ollut vuosia ja vuosia pahoja henkisiä tuskatiloja. Melkein fyysinen vihlonta selkäpiissä. Synkkiä ajatuksia ajatuksen perään, ilman mitään mahdollisuutta hallita mietteitään. Varsinkin iltaisin kun nukkua pitäisi. Melkein halvaantunutta toimintakyvyttömyyttä. Huoneen siivouskin mahdoton tehtävä. Mikään hyväkään asia ei tunnu missään.

Kun voisikin edes tunniksi syöttää ne tunteet sinulle jollain piuhalla, niin Helvetissä luulisit olevasi ja huutaisit!

Ja kaikki niinäkin aikoina, kun ULKOISESTI elämä on ollut suht. kohdallaan.

Vuosikymmenien vakava masennus minulla, ei mitään muotipelleilyä. Psykiatrille en ole mennyt, koska nuorempana huono kokemus. Enkä usko, että muutamalla tunnin istunnolla psyko osaisi kertoa jotain, jota en jo itse tiedä.

Yksityisneurologilta saan mielialalääkereseptejä. Kokeilujen jälkeen Zoloft sopii minulle parhaiten. Vaikutus ei ole mitenkään huumaava eikä dramaattinen, vaan lääke antaa HALLINNAN päättää, sureeko jotain asiaa nyt vai ei. Ja selkäpiin vihlonta laantuu.

Nyt en syö lääkettä, vaikka pillereitä on jäljellä. Joskus olo paranee, kun lääkityksen katkaisen omatoimisesti. Kun huononee, alan taas käyttää ja se yleensä toimii.

JOS menisin terapiaan (ehkä tarpeen, myönnän), niin totta ihmeessä terapiakin sujuisi paremmin, kun on jonkinlainen hallinta kipuihin ja ajatuksiin!
Exsat

Viesti Kirjoittaja Exsat »

safi kirjoitti: Omasta mielestäni lääkärit kirjoittavat liian hepposin perusteluin näitä pillereillä ikuiseen onneen reseptejä ihmisille ja määrä senkun kasvaa vuosi vuodelta.
Ei kai se, että myös muulla hoidolla parannettavissa oleviin mielen järkkymisiin määrätään lääkkeitä tee yhtään vähäpätöisemmäksi lääkehoidon arvoa sellaisissa tapauksissa, joissa pelkkä seura, liikunta ja kirkasvalolamppu eivät riitä?

Ihmiset ovat yksilöllisiä ja kuten jo aikaisemmin tässä ketjussa on sanottukin, aivokemialla on osuutta masennuksen syntyyn ja syvyyteen. Ihminen, joka on fysiikkansa puolesta alttiimpi masentumaan voi reagoida erilailla myös noihin elämän "normaali"tilanteisiin.

Mielestäni on kohtuutonta vaatia, että kaikki kestävät sen, minkä joku muukin on joskus kestänyt.
Avatar
Vadim
Kitisijä
Viestit: 3469
Liittynyt: 23.08.2005 12:00
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Vadim »

Herra Manala kirjoitti:
vadim kirjoitti: :komp:
Tätä kyllä täytyy kompata ihan täysillä.
Niin tätäkin. Huima on tosin useimmista asioista samaa mieltä kuin minäkin. Paitsi ehkä musiikista. Ja komppaamisesta.
Avatar
Gattaca
Kitisijä
Viestit: 4424
Liittynyt: 16.08.2005 16:12

Viesti Kirjoittaja Gattaca »

Exsat kirjoitti:Ei kai se, että myös muulla hoidolla parannettavissa oleviin mielen järkkymisiin määrätään lääkkeitä tee yhtään vähäpätöisemmäksi lääkehoidon arvoa sellaisissa tapauksissa, joissa pelkkä seura, liikunta ja kirkasvalolamppu eivät riitä?
.
Tuosta tulee semi-offtopiccina mieleen, kun kerroin hirveistä päänsäryistäni jotka talttuvat vain neljällä pikkuketorinilla tyypille, joka periaatteesta ei syö koskaan lääkkeitä. Tyyppi sanoi. "Mikset tee niinkuin minä: Valot pois, kuuntele klassista musiikkia ja päänsärky häviää".

Jumalauta hahhah. Jätkä ei tiennyt oikeasta särystä mitään.
Samat kivat seksistä päänsärkylääkkeenä. Hipaisepa silloin heppiäsi niin pää räjähtää kivusta! :lol:
Hebuli

Re: Syötkö psyykelääkkeitä?

Viesti Kirjoittaja Hebuli »

Nappailetko määrätysti troppeja, jotka vaikuttavat jollain tavalla mielialoihin tai virkeystiloihin (esim. psyykelääkkeet, unilääkkeet tai muut hermostollisia vaikutuksia omaavat kolmiolääkkeet)?
E. Pitäiskö?
Vastaa Viestiin