Katsoin leffan

[KKK]

Ghostbusters in a Frozen Puddle of Utter Shite

Muutama vuosi sitten alkuperäisen Ghostbustersin ohjanneen Ivan Reitmanin poika Jason kaivoi naftaliinista leffafrankun jota edesmennyt isänsä oli luomassa. Tulos oli lämminhenkinen, kutkuttavan nostalginen mutta samalla pirtsakka viihdepakkaus.

Ja sitten on tämä pökäle. Paperinohut juoni on prässätty kestämään nippa-nappa puolitoista tuntia. Kökköisestä käsikirjoituksesta onnistuttiin jopa hukkaamaan se ainoa teema, jota olisi kannattanut kehitellä - ihmisen ja kummituksen välinen suhde. Siinä kohtaa peli olikin sitten menetetty. Viimeisen parinkymmenen minsan aikana marssitettiin sitten kankaan täydeltä meh-tason tehosteita ennalta-arvattavassa putkijuoksussa.

Ei jatkoon. Antakaa alkuperäisen maatua rauhassa. Pilaatte 40 vuotta sitten miljoonia ihastuttaneen viihde-elokuvan perinnön muuten lopullisesti.

[KKK]

Steve Jobs

Erinomaiseen, järkälemäiseen elämänkertaan pohjaava parituntinen toimisi oikeastaan paremmin näytelmänä teatterissa. Paljon dialogia, vähän toimintaa, vain muutamat varsinaiset lavasteet - mutta pirskatin toimiva parituntinen.

Pidin kirjasta, mutta kiersin leffan kaukaa tähän asti, koska en ymmärtänyt miksi Michael Fassbender ei vaivautunut lainkaan muuttamaan ulkonäköään muistuttamaan esikuvaansa. Mutta kun tälle filmille antaa mahdollisuuden, kyseessä on erilainen, mutta erinomainen elämäkertaelokuva. Se ei yritäkään käsitellä koko Applen perustajan persoonaa, vaan poimii muutaman tekijöiden mielestä tärkeimmän teeman ja keskittyy konflikteihin päähenkilön ja hänen läheisimpien työtovereidensa välillä. Voimakkain teema on kielletty isyys ja kylmyys jolla Jobs esikoistytärtään Lisaa kohteli kauan, jopa alkuun kielsi isyytensä julkisesti.

Jobsin persoona on ristiriitaisuudessaan kiehtova. Samaan aikaan happoa tiputteleva hippikapinallinen, minimalistinen buddhisti kasvissyöjä ja toisaalta äärimmäistä varakkuutta itselleen kahmiva ultrakapitalisti. Siitä ei pääse mihinkään, että ilman Applea maailma olisi aika erinäköinen eikä kovin moni yritys voi sanoa samaa.

Mainittakoon sivukaneettina, että minulla oli täsmälleen sama syöpä kuin Jobsilla. Selvittyään ensimmäisestään Jobs tiimeineen sai aikaan iPhonen. Se nostaa minunkin tavoitteitani - ei teollisen tuotannon mullistamiseen vaan siihen että loppuaikani omistaudun olemaan paras mahdollinen minä ja paras mahdollinen aviomies ja isä. Jos onnistun siinä, olen oikeuttanut olemassaoloni.

Danny Boyle ohjasi, Fassbendin lisäksi Kate Winslet, Seth Rogen, Jeff Daniels rooleissa

[sivustahuutaja]

The Alpinist
https://www.rottentomatoes.com/m/the_alpinist_2021

Hieno dokumentti kiipeilijästä. Upeita maisemia. Paljon kiipeilykohtauksia. Harvinaisen vahva draaman kaari. Löytyy Netflixistä. Pidin tätä parempana kuin Free Soloa. Suosittelen. 5/5.

[James Potkukelkka]

Poor things

Hyvä 4/5

Kauhukomedia lähinnä.

Tiedemies herättää itsemurhan tehneen naisen henkiin antamalla hänelle vastasyntyneen aivot.

Ajankohta on anakronistinen steam punk tyylinen viktoriaaninen Eurooppa.

Emma Stone on yllättävän rohkea heittäytyjä mainstream
Hollywood-tähdeksi. En tiedä, onko oscar-voittajan häpykarvoitusta koskaan aiemmin nähty valkokankaalla?

Edit: KKK:n arvio tässä ketjussa myös

[KKK]

Love Lies Bleeding

Kärsimättömille twitter-pitch: "2020-luvun metoo-arthouse-noir Thelma+Louisen jalanjäljissä lesboseksillä, surrealismillä ja steroideillä"

A24 on tuotantoyhtiö joka kannattaa panna merkille. Se ei tuoda miljardin dollarin multiplex-blockbustereita, mutta kalastelee mielenkiintoisia välisarjan käsikirjoituksia ja tuottaa niistä hyviä voittoatuovia, lähtötasoon ja budjettiinsa nähden huomattavasti keskimääräistä parempia elokuvia. Seuraavaksi katsomislistalla onkin yhtiön rosterista Alex Garlandin "Civil War" joka on saanut erinomaiset ennakkoarvostelut.

Nikotiiniriippuvuudestaan irtirimpuileva kuntosalityöntekijä Lou kohtaa elämänsä ensimmäisiin kehonrakennuskisoihin valmistuvan Jackie-kulkuritytön. Syntyy rakkaussuhde, mutta ruusunpunaisten haaveiden tielle asettuvat Loun hämärä menneisyys, vaikea suhde pelottavaan crimelord-isäänsä, Loun lankomiehen harjoittamaa ruma perheväkivalta ja kiihtyvä ultraväkivallan kierre josta tietää jo ensimmäisen kolmanneksen jälkeen että tämä-ei-todellakaan-pääty-nätisti.

Siinä missä "Thelma ja Louise" olivat olosuhteiden uhreja, Lou ja Jackie ovat metoo-ajan hengen mukaisesti aktiivisia toimijoita. Eivät edes antisankareita, vain kaksi pientä ihmistä jotka ajatuvat tekemään pahimpansa ja parhaansa täysin mahdottomassa tilanteessa. Yhtään mukavaa mieshahmoa ei koko elokuvassa nähdä, tietenkään, mutta tämän elokuvan haukkuminen miehiä vihaavaksi lesbopropagandaksi ei tekisi sille oikeutta. Naisia on esineellistetty ja typistetty elokuvissa iät ja ajat femme fataleiksi, madonnoiksi tai huoriksi. On vain oikein että sama toimii joskus toisinkin päin.

Roolitus avainpelaajien osalta osuu myös nappiin. Tosin Kristen Stewartin ei tarvitse edes näytellä, olla vain oma itsensä. Eksoottinen bodari-Jackie (Katy M. O'Brien) on treenannut ihan kiitettävästi mutta pakko sanoa että posedown-kohtauksessa tuli vähän "mitä vittua?" -fiilis. Ei tuolla massalla eikä kireydellä oikeasti piirikunnallisia isommille lavoille ole mitään asiaa, mutta annetaan anteeksi koska näyttelijätär teki hahmonsa muuten niin hyvin. Toivon näkeväni tätä toiminnallista daamia jatkossakin yhä isommissa rooleissa. Tuleva "M:i 8" onkin sitten isompi näytön paikka hänelle.

Ja Ed Harris on yhtä karismaattisen karmiva kuten hän vain osaa olla.

Setä antaa neljä Deca-ampullia viidestä.
Pidän nykyään hyvän elokuvan kriteerinä sitä, että se maistuu suussa kauemmin kuin bigmac, on tehty puhtaista raaka-aineista, luovasti ja maustettu rakkaudella ja hyvällä maulla ja heitetty sekaan tippa "secret saucea" niin että jälkimaku tuntuu suussa paljon pisempään kuin kompromisseissä haudutetut megamaxi-franchise-tuotannot.

Allaoleva traileri on valitettavasti paljon huonompi kuin itse tuote, kannattaa antaa tälle elokuvalle mahdollisuus.