Kitinä

Kulkurin valssi (Suomi, 1941). Vanhentunut ja epäuskottava kuin mikä, mutta toisaalta kohtaus, jossa Tauno Palo ja Regina Linnanheimo ovat alkamaisillaan olla ns. silleen heinäkasassa, on kyllä komeaa nähdä isolta kankaalta.

Vaikka olikin Bio Rexin Ansa ja Tauno -sarjaa, olivat heinäkasassa siis sittenkin Tauno ja Regina. Mutta parempi niin, Ansan rooli nyt oli ihan liian pliisu. Vaan entisaikaan kai kuului asiaan, että suurimpia kansansuosikkeja sukeutui niistä naisista, jotka olivat vaaleita ja lempeänkauniita ja näyttelivät pliisuja rooleja.

House of Wax



Vähänkös pelkäsin tätä penskana. Ei tää nyt enää niin pelottanut, mutta Vincent Price on kuitenkin legenda. Ja olihan tää aika jännä kuitenkin. Hieman häiritsi se, että leffahan kuvattiin alunperin kolmiulotteisena, joten välissä on esim. monta minuuttia pingispallon pomputtelua ruutua kohti täysin ilman syytä.

Levyllä tuli mukana 30-luvun versiokin, joten täytyys kattoa sekin kunhan.

Da Vinci -koodi

Tarina varmaan sen verran tuttu että turha kerrata. Minä tykkäsin. En ole lukenut kirjaa, mutta aion lukea. Kerrassaan viihdyttävä. Sopivasti räiskettä ja kryptisyyttä. Hanksin Tomppakin oli loppujen lopuksi ihan sopivan mieto Langdonina, ajattelin että hän olisi tyypillisellä hanksimaisuudellaan pilannut koko elokuvan mutta ei.

Harmi vaan, että viitisen minuuttia ennen leffan loppua oli ihan maailman pakko hiipiä pissille(katsoin siis leffateatterissa, pölöt). Pissahätä ei ole leikin asia. Mutta taidan lukea viimelopun kirjasta. Suhteellisen arvattavan "mullistavan käänteen" tosin ehdin nähdä. Mutta hyvä elokuva Howardin ohjaamaksi. Paul Bettany oli aika hottis. Ja se Remy myös. Siinä kai tärkeimmät.

Bonuksena leffassa ei ollut montaakaan "hauskaa" kohtaa, kuivakka ote muutamaa hauskuutusta lukuun ottamatta oli hyvä valinta, jatkuva kikkailu viittauksilla tai muilla olisi ehkä pilannut jännityksen. Tai jotain.

Das Boot - miniseries

Kaikkien suklarileffojen äiti. Ahistusta, jännitystä ja hien sekä dieselin hajua Atlantilla 1941. Yksikään toinen filmi ei ole tallentanut samalla pieteetillä sitä klaustrofobista kuolemankauhua, joka U-bootwaffenissa palvelleita on kalvanut jopa 16 tuntia putkeen jatkuneiden syvyyspommitusten aikana "rautaisissa ruumisarkuissaan"...

Minisarjaversio on hippusen liiankin pitkä, ensimmäinen "ALAAAARM!" kajahtaa vasta 1.20h kohdalla. Pidän alkuperäisestä teatteriversiosta oikeastaan eniten. Ns. Directors Cutia en ole uskaltanut edes aloittaa..

Kriegsmarinen sukellusveneistä kiinnostuneille

Oikealla U-96:lla on näemmä tilillään upotettua liittoutuneiden tonnistoa n. 180.000. Itse upposi 1945.

killkill kirjoitti:Kriegsmarinen sukellusveneistä kiinnostuneille

Kaikkea ne hullut natsitiedemiehet on kehittäneetkin.
Lisää saksalaisen ja osin muunkinmaalaisen tieteen huimia saavutuksia löytyy tämän linkin takaa:
http://www.somethingawful.com/index.php?a=2680

Elukka kirjoitti:Kaikkea ne hullut natsitiedemiehet on kehittäneetkin

Ei nuo älyttömät sotakonekeksinnöt olleet suinkaan fritzien yksinoikeus. Englantilaisessa M-sarjan sukellusveneessä oli 305 mm tykki (!). M1 upposi Englannin kanaaliin, kun se oli tekemässä hätänousua, otti kosketusta ruotsalaisen rahtilaivan kanssa ja tuon massiivisen mörssärin paino kiepautti koko aluksen ympäri ja suoraan pohjaan. Koko miehistö hukkui.

Tuo japsien "lentotukialus-suklari"-hybridi on kyllä älyttömyydessään omaa luokkaansa. Yksi tuollainen vilahti muuten Dirk Pitt-seikkailussa "Black Wind".

killkill kirjoitti: Tuo japsien "lentotukialus-suklari"-hybridi on kyllä älyttömyydessään omaa luokkaansa. Yksi tuollainen vilahti muuten Dirk Pitt-seikkailussa "Black Wind".

Äärimmäistä parhautta mielipuolisten laivastokeksintöjen saralla edustaa kyllä IMHO HMS Habbakuk: Valtava keinotekoinen jäävuori joka toimii kätevänä lentotukialuksena... Paitsi että oli painonsa ja uppoamansa takia lähes liikuntakyvytön.

Nyt kun suklareista puhutaan, niin olen yrittänyt kovasti löytää nettijuttua siitä venäläisten hyperkavitoivasta sukellusveneestä. Onko kukaan kuullut, tietääkö? Vehkeen ideana on se että sen rungon pinta kuumennetaan ydinvoimalla niin kuumaksi että pinnan kanssa kosketuksissa oleva vesi höyrystyy välittömästi. Toisin sanoen sukellusvene voi syöksyä meren syvyyksissä höyrykuplan sisällä ilman vedenvastusta, ja voi saavuttaa suihkukonemaisen nopeuden - veden alla. Höyrystynyt vesi kuitenkin jäähtyy nopeasti ja palaa nestemäiseen muotoon, joten pintaan ei nousisi kuplia. Kyseinen vehje voisi saavuttaa kohteensa viholliselta piilossa todella nopeasti. Kunhan ei tule valas vastaan. Töms.

Vaan miksei netistä löydy yhtään aiheeseen liittyvää artikkelia? En ilmeisesti vaan löydä oikeita hakusanoja?

EDIT: Jo alkoi löytyä. Käytin väärää termiä. Piti käyttää termiä "hypercavitation" eikä "hypercavity". Venäläisillä on kuulemma jo "Skhval" -torpedoja jotka käyttävät tätä tekniikkaa. Ja se virallinen termi onkin näköjään SUPER- eikä hyperkavitaatio.

Wikipedia: Superkavitaatio - englanninkielinen laajempi artikkeli: Supercavitation

AarneAnkka kirjoitti:venäläisten hyperkavitoivasta sukellusveneestä

Neuvostoliiton aikaan rungon kuumentamiseen ei olisi tarvinnut ydinvoimaa, vaan puolijoukkueellisen intohimoisia politrukkeja

Idea kuulostaa aika vinksahtaneelta. Kavitaatio = kuplia = meteliä <> mitä kukaan suke-kippari haluaa aiheuttaa. Sukellusveneen ideahan on pysyä piilossa. Torpedoihin sovellettuna tuo voisi jo toimia, mutta nykyisetkin kalat vetävät kai jotain 50-60 solmua, joka kai käytännössä on vähintään RIITTÄVÄ vauhti.

EDIT: luin AA:n linkin. Perhana, 200 solmua? Jotain 300-400 km tunnissa. Siinä ei juuri laivan kipparille jää aikaa väistömanöövereihin.

L'AMANT - RAKASTAJA

koko leffa: ½

Sensuaalisuus: +

Kaunis ja sensuelli tarina Marguerite Duras'n omaelämänkerralliseen romaaniin suhteestaan rikkaaseen kiinalaiseen liikemieheen 1920-luvun Indokiinassa (tuolla alueella on nykyään Vietnam, Laos ja Kambodzha). Duras'n hahmo on tapahtuma-aikana 15-vuotias.

Päähenkilö tapaa lautalla komean ja rikkaan miehen, jonka kanssa hänelle tulee salainen ja intohimoinen suhde. Viettelevät eleet eivät ole Hollywoodista kopioituja vaan suht aidon oloisia, ja elokuvaa katsoessa tulee oma teini-ikä mieleen päähenkilön tunteenilmaisujen ja sääntöjen ja normien rikkomisen takia, mutta joita tietyistä asioista johtuen katsotaan läpi sormien.

Elokuvassa ei juuri ole tarkkaa juonta, ja elokuva on pääasiassa aisteja ruokkiva ja aisteja käsittelevä teos. Elokuva saattaa tuntua jäävän latteaksi, mutta omaelämänkerrallinen teos ei kuulukaan olla kuin vuonna 1998 ilmestynyt Titanic täynnä kliseitä, itkua tietyissä kohtia, jännitystä toisessa kohtaa. Elokuva on hyvin ranskalainen, joka jättää katsojalleen ajateltavaa muutamankin tunnin päähän lopputekstien jälkeen. Musiikki on unimaista ja utuista sävelkulkua, jossa klarinetti ja piano vuorottelevat sooloillaan jousiorkesterin säestäessä taustalla erotiikkaa, kuin sensuallisimmat kohtaukset olisivat kuin unen valtakunnasta mutta hyvin kiellettyä hedelmää.

Mielenkiintoista leffassa oli myös se, missä olosuhteissa miehen tapaaminen rahasta konservatiivien mielestä olisi OK... Parempi kuin vilpittömät aikeet ja aidot tunteet.

Domino

Lupaava alku, kaikki muu meneekin sitten suoraan alamäkeä. Yrittää olla kaikkea, muttei onnistu oikein missään kunnolla. Liikaa sössötystä, liian sekava juoni loppua kohden ja nössöily kruunaa kaiken.

Puolitoista tähteä, en lähde suosittelemaan kuin teiniangstissa riehuville wannabeille.

Sihteeri

Ihana,

Tämä osui just nappiin minun kieroutuneeseen makuuni, romanttinen elokuva with a twist. Minäkin haluan hääpäivänäni tuollaista seksiä. Siihen asti odottelen omaa mr. Greytäni.

Lolita kirjoitti:Sihteeri

Ihana,

Tämä osui just nappiin minun kieroutuneeseen makuuni, romanttinen elokuva with a twist. Minäkin haluan hääpäivänäni tuollaista seksiä. Siihen asti odottelen omaa mr. Greytäni.

Uih! Johonkin muuhunkin iski! en ole mikään elokuvakriitikko, mutta muhun toimi ihan kympillä myöskin.

Alkuperäinen Batman-elokuva vuodelta 1966. Mikäpä voittaisi lököttävissä trikoissa roistojen perässä kirmaavan pömppövatsaisen Adam Westin ja alushousuja ihonväristen trikoiden päällä pitävän ihmepojan? Ihan parhautta.

Eilen illalla tekemisen puutteessa siivoilin boksia ja sieltä löytyi Taking lives. Ihan hyvä jännäri, vaikkakin melko arvattavat juonenkäänteet ja syyllisen arvaa heti alkumetreillä. No, ainakin hyvät näyttelijät... Mm. Angelina Jolie ja Ethan Hawke.

Lucky Number Slevin

Aika vähälle huomiolle jäänyt ja keskinkertaiset arvostelut saanut leffa. Menin katsomaan paremman puutteessa ja yllätyin positiivisesti, tämä oli hyvä! Mikä alkuun tuntui sekavalta ja repaleiselta, kasaantui loppua kohti ja mikään ei ollut miltä näyttää. Minuun aina vetoaa tämmöiset kierot juonet.
Täydet tähdet.

Batman The movie. Kaikki tähdet tähän!

Käsikirjoitus esitteli katsojalle mm. räjähtävän hain, hurmaavan Miss Kitkan (tms.) ja vaarallisen kurinalaisen the United Underworld -organisaation. Loistava elokuva. Harmi että olin vain niin väsynyt, että leffa tuntui välillä käsittämättömältä kuonalta, mitä se ei todellakaan ole.

sanctus kirjoitti:Batman The movie. Kaikki tähdet tähän!

Harmi että olin vain niin väsynyt, että leffa tuntui välillä käsittämättömältä kuonalta, mitä se ei todellakaan ole.

Komppi alkuperäisten trikoosankareiden esitykselle täältäkin.

Jännä juttu muuten, ettei keski-ikäistyvän juhannusjuhlinnan toinen elokuvakokemus The Mask heruttanut läsnäolijoilta lainkaan mainintoja. Siispä säälipisteet sille.

Casablanca

Paras leffa sydänsuruihin ja itsesäälissä ryyppäämiseen.

Howard Hawks: Hatari!

Enpä olisi uskonut. Aika on päässyt puraisemaan pahasti tätäkin klassikkoa - tai sitten olin juhannuksen jäljiltä vaan väärällä taajuudella. John Wayne ja Hardy Krueger kumppaneineen jahtaavat villieläimiä eläintarhaan jossain Tansaniassa. Mukana parit pakolliset vaaralliset tilanteet sekä romantiikkaa. Kuriositeettina mainittava uskomaton määrä tupakkaa, joka elokuvassa poltetaan. Jokainen roolihahmo vetää röökiä IHAN KOKO ajan. Henry Mancinin musiikki on kaunista, erityisesti "Baby Elephant Walk" jää soimaan päähän pitkäksi aikaa.
Kuvaus on ihan jees, joskin esimerkiksi Sydney Pollackin "Out Of Africassa" oli huomattavasti pittoreskimpeja maisemia.

Rain Man
Avopuolisko "pakotti" katselemaan tuon kertaalleen joskus aikoja sitten näkemäni klassikon uudelleen.
Päinvastoin kuin muistelin, se ei itse asiassa ollutkaan kauhean ahdistava vaan paikoitellen jopa hauska.

"Raymond: Maple syrup is supposed to be on the table before the pancakes.
Charlie: We haven't ordered yet, Ray.
Raymond: Of course when they bring the maple syrup after the pancakes, it'll definitely be too late.
Charlie: How is that gonna be too late? We haven't ordered the pancakes yet.
Raymond: We're gonna be here the entire morning with no maple syrup and no - no toothpicks, I'm definitely, definitely not gonna have my pancakes w-with...
[Charlie grabs him by the neck]
Raymond: OW!
Charlie: Don't make a scene!
Raymond: OW!
Charlie: Stop acting like a fucking retard.
Raymond: UH-OH!
[Pulls out red book and writes in it]
Charlie: What are you writing?... What the fuck is this? "Serious Injury List"? Serious injury list? Are you fucking kidding me?
Raymond: Number eighteen in 1988, Charlie Babbitt squeezed and pulled and hurt my neck in 1988.
Charlie: Squeezed and pulled and hurt your neck in 1988?"

Peloittavaa kyseisessä leffassa on se, että molemmat Babbittin veljeksistä muistuttavat minua itsestäni.

/ * * * * *

sekä tietenkin:


the Ren & Stimpy show: The first season and some of the second (levyt 1, 2 ja 3:n alku)
Yes Sir, I do like it!
Astmahurtta chihuahua ja paksu aivoton kissa groteskeine seikkailuineen ja koomisine sivuhahmoineen vaan jaksavat naurattaa.
(Joskaan esimerkiksi jakso "Monkey See, Monkey Don't ei sovi katsottavaksi ruokaillessa. )
Piirrosjälki on ällörealistista, dialogi hulvatonta:

Ren: At last I have control of your TV set. Are you receiving me? Welcome to our secret headquarters.
Stimpy: Thousands of miles beneath the earth's crust.
Ren: Shut up you fool! How do we know we can trust them?
Stimpy: We could make them take the oath!
Ren: Perfect! The oath! Put your hand on the TV screen and repeat after me. I do hereby promise only to watch the Ren and Stimpy show. To make underleg noises during the good scenes. To wear unwashed Lederhosen every single day of the rest of my life! That's it, you're in our secret club! Alright Stimpy, they're OK. Show them the stuff.
Stimpy: Congratulations...
Ren: Shut up and show them.
Stimpy: I'm showing them, I'm showing them. OK kids, its time for a secret cartoon!

[repeated line]
Ren: YOU SICK LITTLE MONKEY!

/ * * * * *

Saw II oli yhtä kuraisa kuin ykkönenkin. Poliisit on supertyperiä ja logiikka karussa. Olihan tässä toi entinen NKOTB-Donnie, mutta sekään ei osannut pelastaa.

Ei jaksa haitata, jos jossain Perjantai 13.-pätkässä skidit menee suihkuun nakuilemaan kun tarjolla on puukkoa, mutta tämmösessä vähän vakavammassa spektaakkelissa voisi edes vähän panostaa juonireikien paikkailuun.

..siis tässä elokuvassa ei näytetty tisuja, urpoiltiin ihan muuten vaan.

Ann kirjoitti:Saw II

No voi kökkö. Ton leffan mukana olisi saanut kaupan päälle sen murhaajan naamarinkin. Pitiköhän sen antaa olla sitten. Ykkönen oli kyllä mielestäni ihan kohtalaisen viihdyttävä pläjäys.

Ei sillä mitään maskia ollut? Meinaatko sitä nukkea?

Ykkösen poliisit oli urpompia, kakkosessa menivät sentään ratsaamaan päiväsaikaan swatin kera.

Elukka kirjoitti:(Joskaan esimerkiksi jakso "Monkey See, Monkey Don't ei sovi katsottavaksi ruokaillessa. )

It's evvry monkey's favorite! *bröööp* Razed fish-heads ünd rahten füüd!