Kitinä

Oliko tuossa leffassa lähes klassinen "zombi hyökkää naisen kimppuun, nainen hätistää zombin tönäisemällä tätä kevyesti naamaan, zombi/hai hyökkää hain/zombin kimppuun" -kohtaus? Hieno pätkä vaikkei ehkä riittävän brutaali.

bedlam kirjoitti:No onneksi täällä tosiaan on joku toinen, joka ymmärtää näiden leffojen viehätyksen. Kaverinikin katsovat elokuvakokoelmaani virnuillen ja päätään pudistellen.

sanctus kirjoitti:Oliko tuossa leffassa lähes klassinen "zombi hyökkää naisen kimppuun, nainen hätistää zombin tönäisemällä tätä kevyesti naamaan, zombi/hai hyökkää hain/zombin kimppuun" -kohtaus?

Kyllä! Ensin lähikuvataan tarkasti tämän naissukeltajan rintoja, hän jostain käsittämättömästä syystä vieraiden ihmisten läsnäollessa riisuu yläosansa pois sukeltamaan mennessä. Säikähtää haita, menee piiloon kun kulman takaa merenpohjassa hyökkää zombie kimppuun.

Nainen heiluttelee jotain kasvia zombien naamalla ja se jostain syystä häkeltyy tästä täysin. Käy samanlainen efekti kuin Alaston Ase-leffoissa, joissa naamalle heitettyä tyynyä ei sää millään irti. Sitten zombie päättääkin jostain syystä hyökätä hain kimppuun.

Kyllähän tuosta olisi pitänyt ehdottomasti joku palkinto käsikirjoittajalle myöntää.

Pirates Of The Caribbean: Dead Man's Chest

Mikkihiirimaasta kajahtaa merirosvohubaa oikein kaksoisfilkan verran, jälkimmäinen pätäkkä paukautetaan kankaille vissiin ensi kesänä.

Kahden ja puolen [!] tunnin istumisen jälkeen täytyy todeta, että pienin varauksin oikein mainio kesäraina. Poikamaista "arr, where's mi rhum!" piraattipogoilua pitkin trooppisia meriä jokaisen leffan tekoon uponneen dublonin edestä. Ykkösosan hahmokaarti on 1:1 mukana, which was nice. Tässä osassa Jack Sparrown roolihahmo jäi vähän vaisuksi, kun sivuosista tultiin kovaa sisäkautta ohi.

Tällä kertaa jaagataan mystistä arkkua, joka pitää sisällään Lentävän Hollantilaisen [juuri se sama] kirotun kipparin sydämen. Ken tuon limaisen lihaköntin näppeihinsä saa, pystyy hallitsemaan Hollantilaisen avulla maailman meriä mielensä mukaan.

Tehostepuolella ILM:n propellihatut ovat loihtineet oikein kelvon Kraken-merihirviön sekä hulppean miehistön kirotulle kuunarille. Etenkin kippari Davy Jonesin mustekalanaamarin takana tuimisteleva Bill Nighy on mainio.

Hiukan pitkähän tuo oli ja tarinan loppu jää nähtäväksi vasta seuraavassa osassa. Jonka aion katsoa. Paras kesäleffa tähän mennessä.

Innocence.
Johan oli erikoinen elokuva. Ranskalainen taide-elokuva™ termin parhaassa tai pahimmassa merkityksessä, miten nyt kukin asian näkee. Mä tykkäsin.
[/url]

Army of Darkness
Mainio kulttuuripläjäys kesäillan iloksi.
Raimin taattuun tyyliin pätkästä löytyy niin verta&suolenpätkiä, horror-kliseiden irvailua kuin coolia asennettakin.
Viimeistään raivoisa taistelu pikku-ukkojen kanssa saa mehut purskahtamaan nenästä.

Evil Ash: GOODY LITTLE TWO-SHOES! GOODY LITTLE...
Ash: [cocks shotgun and points it under Evil Ash's nose]
[nods head]
Ash: [BLAMMO!] I ain't that good.

/* * * * *

bedlam kirjoitti:Ensin lähikuvataan tarkasti tämän naissukeltajan rintoja, hän jostain käsittämättömästä syystä vieraiden ihmisten läsnäollessa riisuu yläosansa pois sukeltamaan mennessä.

Sukeltaessa se toppi valahtaa inhasti pois paikoiltaan!

Skorpparikuningas ja Constantine oli molemmat kolmen tähden juttusia. Eli katsasta ihmeessä jos ovat tyrkyllä: viihdyttää, mut ei nyt ihan kauheesti kiihdytä.

Superman Returns

Tämä hanke pyöri kehittelyhelvetissä vuosikymmenen, näyttelijät [alunperin Nick Cage änkesi itseään tähän rooliin, luojan kiitos päätyi "Aaveajajaan"], ohjaajat vaihtuivat useita kertoja ja käsiskin on taidettu re-writeillä useampaan kertaan uusiksi. Tämän taustatiedon valossa Bryan Singer on puristanut puisevimmista supaherosta ikinä suhteellisen viihdyttävää valkokangasajankulua.

Eniten filmissä häiritsivät Lauri Kenttä / Supamanin kovin kapoinen olemus [pitäähän herran jestas sankarilla massaa olla] sekä viitta-kalsari-asusteen täydellinen päivittämättömyys. Genren moderneissa filmatisoinneissa on hahmoille tajuttu yleensä antaa päälle muuta kuin kirkuvanväristä spandexia, mutta viittaniekkamme liihottaa edelleen samoissa nansoissa kuin 1920-luvulla.

Pitkän poissaolon jälkeen Teris palaa maapallolle huomatakseen, että juna meni jo, Lois Lane on naimisissa ja tenavakin pyörii jaloissa. Vanha arkkivihollinen Lex Luthor [Kevin Spacey] hiipparoi vapaille jaloille ennen aikojaan ja alkaa tietty kehitellä pirullisia juoniaan Metropoliksen menoksi.

Muutama mainio toimintakohtaus, mutta loppu kamalaa pullaa ja kokonaiskesto reilut puoli tuntia liian pitkä. Jokunen mainio kohtaus paukuttelun lisäksi, tsekatkaapa kuinka Loisin ja juniorin panttivankikohtaus Lexin risteilijällä pianonsoittoineen on rakennettu. Erittäin hyvin kirjoitettu kohtaus ja erinomainen leikkausrytmi.

Poseidon

Uudelleenlämmitys yhdestä tunnetuimmista katastrorielokuvasta. Ylösalaisen kellahtaneesta ja uppoavasta loistoristeilijästä tietään etsii sekalainen stereotyyppiseurakunta. Suurta pauketta ja meteliä, suuria tunneita, cliffhangereita ja uhrautuvaisuutta, niinkuin katastrofileffoissa kuuluukin. Ammattitaidolla tehty, todennäköisesti helevetin kallis ja täysin tyhjänpäiväinen raina jonka unohdat ennen kuin olet kävellyt teatterista ulos.

American Dreamz

Tässähän tämä darrapäivä on mennyt elokuvia katsellessa.

Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä satiiri, joka onnistuu tuuppaamaan samaan kattilaan niinkin näennäisen epäsopimattomat ainekset kuin Yhdysvaltain pressa, terrorisminvastainen sota sekä Idols-tyylinen tosi-teevee.

Pressa Dennis Quaid kärsii paskoista kannatusluvuista taustajoukkonsa saavat loistavan ajatuksen tuupata ukko pönöttämään television suosituimman Idols-shown dumariksi. Onneaan vittumaisen pikkunilkin [Hugh Grant] isännöimässä kisassa ovat kokeilemassa tuppukylän white thrash-prinsessa [Mandy Moore] sekä toisen luokan arabiterroristi Omar - jonka tehtävänä olisi itsemurhapommittaa itse Suuri Saatana - vaikka marttyyrikuolemaa enemmän poitsua kiinnostavat Gerswinin showtunet.

Pääosan esittäjät rippaavat rooliensa esikuvia huolella. Willem Dafoen esittämä neuvonantaja on enemmän Don Rumsfeld kuin Rumsfeld itse ja Hugh Grant on xerox-kopio Simon Cowellista urheiluautoja myöten.

Paikoittain näppärä stoori kärsii tietystä hampaattomuudesta. Aineksethan antaisivat mahdollisuuden todella rajuun disautteluun, mutta ei. Jos ollaan tekemässä satiiria, silloin pitäisi puraista kunnolla niin että veri ja kudosnesteet roiskuvat, eikä vain varovasti näykiskellä. Kuuluisaksi-hintaan-mihin-hyvänsä -aiheesta on tehty paljon parempiakin elokuvia, mainiompana esimerkkinä Gus Van Sant -filkka "To Die For". Menee kesäviihteenä, muttei kestä uusintakatselua.

Rikkaat rakkaat ystävät (Friends with money)

Miten mä en koskaan kyllästy Jennifer Anistoniin? Elokuva oli hyvä syy mennä ilmastoituun elokuvateatteriin hellettä pakoon. Pikkunäppärä komedia vaiko tragedia?

Enemmän iloitsen nyt televisiossa näytettävistä Woody Allenin leffoista: Annie Hall ja Manhattan ruleZ!!!!

ComeBack kirjoitti:Rikkaat rakkaat ystävät (Friends with money)

Miten mä en koskaan kyllästy Jennifer Anistoniin?

Kävin bronan kanssa kattomassa lauantaina. Tykättiin. Jennifer Aniston ei oo mikään sinänsä mun suosikki, mutta elokuva oli kyllä mainio. Sellainen just, mitä kaipaskin lomaan ja lauantai-iltaan. Tasapainossa kaikki komedia- ja tragediapuolet sun muut. Jokaiselle jotakin, muttei mitään liikaa.

Tapaus Punahilkka

Oli kuulemma hyvä. Muistan alkupuolelta jonkin verran ja oli hauskaa, mutta sitten pyörin tuolissani pahoinvoinnin kourissa ja lähdin lopulta oksentamaan kesken leffan. Se ei johtunut kuitenkaan leffasta.

killkill kirjoitti:Pirates Of The Caribbean: Dead Man's Chest

Joo, niin, blääh...

Siis olihan tässä nyt sitten äksiisiä ja temmellystä mutta minkä takia??? No jatko-osan takia. Leffana aivan anaalista, koko hässäkän olisi saanut typistettyä puoleen tuntiin ja niputettua kolmososan samaan rainaan. Vaan tehtiinkö niin? NO EI!

Rahastuksen makua, samaa huttua kuin Matrix sarjakin. Ekan osan jälkeen oli jo kaikki nähty.

killkill kirjoitti:Poseidon

En sano muutakuin: PASKA.

Sanompas.
Mikä tässä olisi pitänyt viihdyttää? Naurettavuus, lapsellisuus, kaikki epäkohdat fysiikanlakeja kohtaan vai mikä helvetti??? Siis niin kamalaa kuraa että ei voi olla. Kelasin, poukkoilin eteenpäin ja silti vitutti katsoa loppuun.

No meni se siinä töiden ohessa, ajantappona.

Lolita kirjoitti:Tapaus Punahilkka

Oli kuulemma hyvä. Muistan alkupuolelta jonkin verran ja oli hauskaa, mutta sitten pyörin tuolissani pahoinvoinnin kourissa ja lähdin lopulta oksentamaan kesken leffan. Se ei johtunut kuitenkaan leffasta.

Oli mielenkiintoinen versio lasten sadusta. Kyseisessä leffassa kuunneltiin kaikkien (susi, punahilkka, mummi ja ikkunasta sisään kesken kaiken lentänyt saksalaisella aksentilla puhuva Kirk- puunhakkaaja) tarinat, ja pisti naurattamaan. Varsinkin Suden rooli reportterina, ja Andy Dickin ääni pienellä pupujussilla oli hassuja.

/ 5

Tsekkasin juuri Yle Teemalta tulleen Teollistumisen seitsemän ihmettä -dokumenttisarjan. Kyllä ihminen pystyy mielettömiin suorituksiin ja tekoihin, kun tahtoa on tarpeeksi.

Jos olisin nähnyt nämä dokumentit kymmenen vanhana, minusta olisi takuulla tullut insinööri. Uskomattomia neroja.

Jarhead - Merijalkaväen mies

Hirvittävintä paskaa piiiiiitkiin aikoihin.
1) Kaikki mahdolliset kliseet ripattu muista marine-leffoista (This is my rifle. There are many like it... Do You know why I didn't choose that? BECAUSE I LOVE THIS FUCKING JOB!... *sigh*)
2) Käsikirjoittajilla/ohjaajalla ei ole pienintäkään hajua siitä miten tarkka-ampujat toimivat tai minkälaisia henkilöitä tähän jobiin haetaan.
3) Elokuva on ihan vitun tylsä alusta asti.
4) Elokuvassa ei ole juonta.

En tiedä oliko elokuvan tarkoitus olla pro-America vai anti-America-henkinen, mutta hyvin negatiiviset fiilikset jäi koko sekoilusta.

Siis aivan vitun mitään sanomatonta huttua ja minä idiootti maksoin tästä täyden hinnan.

Alone In The Dark

Huono. Sen vielä jaksaa jos juoni on hyvä, mutta toteutus paska. Tässä olivat molemmat sitä itseään. Olin huomaavinani monia vaikutteita, joita elokuvaan oli otettu mukaan muista hömpistä. Hullutiedemieshuonoalienlookalikenykyaikainenzombietulevaisuudenvampyyriefektitstarshiptroopersalienvspredatorympäristö leffa.
Onneksi oli edes silmänruokaa oikein roppakaupalla; Slater, Reid ja Dorff, namz!

Tsekattuna MATTI. Aika tyhjä olo jäi. Ei voi sanoa kuin että voi poika parka.

Sinkkumatti kirjoitti:Tsekattuna MATTI. Aika tyhjä olo jäi. Ei voi sanoa kuin että voi poika parka.

Niin tuota...onko se katsomisen arvoinen anyway?

ninnithequeen kirjoitti:onko se katsomisen arvoinen anyway?

Tuota tuota.. jos katsojassa piilee pieni sadisti ja vahingoniloinen luonne, niin ehkä sitten kannattaa katsoa. Muuten sillkkaa 7 päivää referoitúna.

ninnithequeen kirjoitti:

Sinkkumatti kirjoitti:Tsekattuna MATTI. Aika tyhjä olo jäi. Ei voi sanoa kuin että voi poika parka.

Niin tuota...onko se katsomisen arvoinen anyway?

No ei ollut, mun mielestä. Ihan ylipitkä tekele, saman kaavan toistoa ja Matista oli tehty perässävedettävä, täysin syyntakeeton urpo.

Bravo Two Zero

Tositapahtumiin perustuva elokuva kahdeksan henkisestä SAS joukosta joka lähtee Irakiin missioonille vuonna -91.
Missiooni menee vituiksi, eikä apua ole saatavilla. Näin alkaa matka Syyrian rajalle ja taisteluista huolimatta lopulta kiinni jäämiseen ja sotavankilassa kiduttamiseen.
Kahdeksasta viisi palasi takaisin.
Minä pidin, oli panostettu enemmän kerrontaan ja hyödynnetty uutispätkiä, ei niinkään pröystäilty erikoistehosteilla ja ramboilulla.
Suosittelen.

Karibian piraatit 2: oikeastaan aikas paska suolto. Keiran takia pysyin hereillä.

A Man Apart

Ihan normi toimintapätkä, ehkä keskivertoa hieman parempi, koska tarjosi ainakin itselleni muutaman uudemman jutun. Kaava on kuitenkin se monesti kierrätetty kyttä - pahis - kytän vaimon tappo - kytän kosto.
Vin Diesel toki sai kuumat aallot ja kesto elohiiren silmään aikaiseksi, miau murr grr.