Kitinä

Mylwin kirjoitti:Onko joku muuten nähnyt Sven Hasselin kirjaan perustuvan Kuolema telaketjuilla?
Kirja oli mainio, joten leffankin voisi katsoa.

Minä minä!!!

Ostin Anttilan halpalaarista aikoinaan. Ihan viihdyttävä paketti mutta henkilöhahmot eivät aivan vastanneet kirjojen hahmoja. Ja se HARMITTI!!! Hyllystä meinaan löytyy jokainen Svenin kirja, kurkoa tavaraa.

Vaola kirjoitti: pyydänkin nykyään, ettei mulle enää hehkutettais mitään.

No ainakin tiedämme nyt minkä takia huima ei enää ole täällä, nyyyyhhh!!1

Romper Stomper

Tyhmät skinit sekoilee ausseissa. Tässä ei varsinaista aatteen paloa ja yhteiskuntakritiikkiä nähty, sen sijaan joukko aivottomia riehuvia vandaaleja. Pieni pätkä sentään Mein kampfia luetaan. Elokuvasta kuoriutuu esiin vielä koskettava rakkaustarinakin. Russell Crowe on symppis, vaikkei pärjää Nortonin natsille, siis skinille.

Clay kirjoitti:Romper Stomper

Tyhmät skinit sekoilee ausseissa. Tässä ei varsinaista aatteen paloa ja yhteiskuntakritiikkiä nähty, sen sijaan joukko aivottomia riehuvia vandaaleja.

Kyseessä oli toisin sanoen inhorealistinen näkemys asiasta. Eiköhän aika monen suomalaisenkin skinin "ideologia" ole "viinaa kitusiin ja somalia (tai värivirheisen puutteessa muuta satunnaista vastaantulijaa) turpaan!" -linjaa.

Clay kirjoitti:Romper Stomper
Tyhmät skinit sekoilee ausseissa. Tässä ei varsinaista aatteen paloa ja yhteiskuntakritiikkiä nähty, sen sijaan joukko aivottomia riehuvia vandaaleja.

Tarkoituksella tehtyä yleistämistä. Huomattavasti pelottavampaa olisi tehdä elokuva, joka antaisi kuvan siitä ettei "normaali" ihminen enää kykene erottamaan nykyaikana edesmenneen natsi-Saksan kannattajia.
Kyllähän siitä pissi housuun tulee kun varakkaan näköisen, kohteliaan ja värittömän bisnes miehen puvun alta paljastuukin tatuoituja hakaristeja, Aatun ja Himmlerin naamoja.

Grimm

Aika hengetön satusekoilu. Monica Bellucci on kivan näköinen tyttö.

**


Romper: **½

The Amityville Curse

Niin, niin. Taas Amityvilleä, huoh. Leffa oli kyllä niin perseestä, ja pääosan nainen aiheutti liian monta kertaa mielihaluja väkivaltaan, en voi sietää, en en. Juonikin nyt oli ihan vitturasta.

The Gathering

Sontaa, vaikka juoni nyt ehkä jotenkin olisi voinut mennä, ehkä jossain toisessa elämässä. Ricci tummilla hiuksilla, kiitos. Vaaleampana versiona ei oikein säväyttänyt.

Rosemary's baby tuli (olipa nopea toimitus), mutta katsominen siirtynee ensi viikolle, koska isi ei ole kotona enkä yksin uskalla sitä katsoa.

Kreitsu kirjoitti:Rosemary's baby tuli (olipa nopea toimitus), mutta katsominen siirtynee ensi viikolle, koska isi ei ole kotona enkä yksin uskalla sitä katsoa.

Minun mielestä kauhuleffat just pitääkin ehdottomasti katsoa yksin!

bedlam kirjoitti:

Kreitsu kirjoitti:Rosemary's baby tuli (olipa nopea toimitus), mutta katsominen siirtynee ensi viikolle, koska isi ei ole kotona enkä yksin uskalla sitä katsoa.

Minun mielestä kauhuleffat just pitääkin ehdottomasti katsoa yksin!

En mä. Kuka mut sitten kuivaa, jos lasken alleni!

The League of Extraordinary Gentlemen

Hahmoista oli vaikea olla pitämättä, juoni oli aika huttua.

**½

Kreitsu kirjoitti:

bedlam kirjoitti:

Kreitsu kirjoitti:Rosemary's baby tuli (olipa nopea toimitus), mutta katsominen siirtynee ensi viikolle, koska isi ei ole kotona enkä yksin uskalla sitä katsoa.

Minun mielestä kauhuleffat just pitääkin ehdottomasti katsoa yksin!

En mä. Kuka mut sitten kuivaa, jos lasken alleni!

Kesä kuivaa. Ei kun nythän on syksy.

Akira Kurosawan Ran oli aika moista menoa, kuten jengitarina Blood in blood out myös.

Katsoin Juoksuhaudantien. Harvoin turvaudun pikakelaukseen, nyt näin kävi. Leffa, josta on vaikea löytää oikein mitään hyvää. Henkilöhahmot ovat yhdentekeviä ja dialogi puisevaa. Juonenkuljetus on merkillisen hoipertelevaa. Loppuratkaisu ei yllätä.

Siinä kaikki.

Vadim kirjoitti:Katsoin Juoksuhaudantien. Harvoin turvaudun pikakelaukseen, nyt näin kävi. Leffa, josta on vaikea löytää oikein mitään hyvää. Henkilöhahmot ovat yhdentekeviä ja dialogi puisevaa. Juonenkuljetus on merkillisen hoipertelevaa. Loppuratkaisu ei yllätä.

Siinä kaikki.

Onpa outoa, tuo leffa on taas yksi suosikeistani. Pidän myös kovasti elokuvasta Emmauksen tiellä -elokuvasta, jossa on oudosti jotain samaa kuin Juoksuhaudantiessä. Ja Klassikostakin pidän..

Mäkin kattelin alelaarista viikolla poimimani Constantinen, ihan hyvä lauantain pizzan kaveri oli. Rachel Weiszista tuli välil oma tyttis mieleen, ei voi siis olla huono ( Enkä tarkoita niitä kohtia kun oli "possessed")

Katsoin juuri Supersize Me -pätkän. Ihan viihdyttävä. Ei tee mieli Mäkkäriin. Leffan aikana rupesi tekemään mieli parsakaalia.

The Adventures of Mark Twain
Legendaaristen Wintonin studioiden 80-luvulla väsäämä claymation-klassikko kesti uudelleenkatsomisen vielä näin aikuisellakin iällä. (Vaikka eipä kai tuota varsinaisesti ole lapsille suunnattukaan.)
Omalaatuisessa tarinassa kaverukset Huckleberry Finn ja Tom Sawyer sekä nokkansa joka paikkaan tunkeva Peggy Thatcher päätyvät - salamatkustajina, Tomin ikävystyttyä lautalla makoiluun - salaperäisen herra Twainin mukaan ilmalaivamatkalle Halleyn komeettaa jahtaamaan.
Matkalla tutustutaan Twainin kirjalliseen tuotantoon joko kirjailijan itsensä kertomien tarinoiden tai kummallisen hissi/sisällysluettelohuoneen kautta.
Sekä Twainin tarinat että elokuvan harvinaisen komea animointi (TJEU: Salaperäisen Muukalaisen ilmeet) riittäisivät kumpikin jo yksistään syyksi katsomiselle.
Nostalgiahaikailuni ei ollut ollenkaan aiheetonta, tämä leffa on Parhautta(tm).

/ * * * * *

United 93. Hyvä ja mielenkiintoinen.

Don't Bother to Knock (1952)

Marilyn Monroen ehdottomasti paras elokuva. Kiinnostavasti etenevä juonenkuljetus, hyvin kirjoitettua dialogia ja 50-lukulainen kokonaisuus. Mielenvikaisen lastenhoitajan näytteleminen on Monroelta intuitiivista, uskottavaa ja koskettavaa. Love it.

Kärpänen (1986)1/2

Cronenbergia taas. Leffa toimisi huomattavasti paremmin jos Geena osaisi näytellä. Muutenkin...en tiedä. Tykkään melkein alkuperäisestä enemmän, vaikka toki tämä hienosti koskettavaksi rakkauselokuvaksi aiheen käänsikin.

Amityville 2 (1982)

Alkuperäisen Amityvillen klassikkoasemaa en ole koskaan ymmärtänyt. Eihän siinä ollut mitään pelottavaa. Onneksi jatko-osa oli huomattavasti parempi ja jännempi, vaikka lopussa mentiinkin taas naurettavuuden puolelle.

Monty Python Live at the Hollywood Bowl (1982)

Nauratti väsynyttä ja humalaista ihmistä välillä kovinkin.

Spider (2002)

No voihan hitto. Ajattelin sunnuntai-illan ratoksi katsastaa taas erään ennaltanäkemättömäni Cronenbergin, leffan joka ennalta tuntui jostain käsittämättömästä syystä sellaiselle, etten siitä kuitenkaan pidä. En tiedä mistä noin päättelin, dvd-kansistako lie.

Ja voehan vinetto, että sainkin yllättyä. Videodromen katsottuani sanoin, että viimeinen tähti jää puuttumaan siitä syystä, että Cronenbergin ohjaustyylillä ei nähdä koskaan kauniita kuvia ja otoksia. Onneksi tiesin väärin. Spider oli nimittäin tarinan lisäksi sekä visuaalisesti, että musiikillisesti mahdottoman kaunis kokemus. Ja kerrankin kaikki näyttelytyökin oli aivan täydellistä.

Itse tarinahan ei periaatteessa sisällä ollenkaan tuttuja Cronenberg-elementtejä. Kaikki syöpä/sukupuolitautiallegoriat saatikka äklö-öklöt örkkimatoset ja loiset loistavat kaikki tässä draamassa poissaolollaan. Mutta se mielen sairastuminen ja todellisuuden rajojen hälveneminen on kuitenkin jälleen mukana. Oikeastaan lähes Lynchmäisessä muodossa tällä kertaa.

Elokuva on kovin hiljainen ja hitaasti etenevä hämyinen näytelmä mielisairaalasta vapautuvasta miehestä, joka alkaa pienin ja toistuvin flashbackein muistella lapsuutensa traagisia tapahtumia. Paljon muuta ei voi kertoa spoilaamatta.

Aivan liian harvoin on ollut tuollainen olo leffan jälkeen.

Ilsa, She Wolf of the SS

Ilsa on aikamoinen sadisti. Luvassa siis ihmiskokeita, verta, kiljuntaa, tissejä ja nussuttelua. Jokaisella kuitenkin on heikot kohtansa, tässä tapauksessa läpi yön kestävä kikkeli.
Nojoo, ymmärrän kyllä miksi tämäkin kulttileffan maineen saanut, se kun ei automaattisesti aina tarkoita hyvää.

Rouva Pupu kirjoitti:Ilsa, She Wolf of the SS

Ilsa on aikamoinen sadisti. Luvassa siis ihmiskokeita, verta, kiljuntaa, tissejä ja nussuttelua. Jokaisella kuitenkin on heikot kohtansa, tässä tapauksessa läpi yön kestävä kikkeli.
Nojoo, ymmärrän kyllä miksi tämäkin kulttileffan maineen saanut, se kun ei automaattisesti aina tarkoita hyvää.

Hm. Something Awfulin arvostelu oli ainakin allekirjoittaneelle ihan riittävä referaatti ko. elokuvataiteen helmestä.

The New World

Sikatylsä.

*½

Gothika

Tuttu menumusiikki jäi riivaamaan, kun en muista mistä kappaleesta se on. Muuten kliseinen kummitustarina. Plussaa leffalle selkeästä omankädenoikeuden kannatuksesta.

**½

Lucky Number Sl7vin

Ihan hauska komediallinen gansterileffa. Näppärää dialogia, mutta turhan ilmava juoni.

***