Fahrenheit 451. Francois Truffaut'n ohjaama, Ray Bradburyn kehuttuun klassikko-opukseen pohjaava ylistetty dystooppinen scifi, jossa ihmiset asuvat kirkasvärisessä 60-luvun muovitulevaisuudessa, lääkittyinä lyhytmuistisiksi "emmä tiiä, emmä muista" -pissixixi jotka tuijottavat vaan telkkaria ja osallistuvat "interaktiivisiin" saippuaoopperoihin. Eletään totalitäärisessä yhteiskunnassa, jossa jostain kumman syystä kaikki paperille painettu sana (kirjat) on kiellettyä ja poltetaan liekinheittimillä, ja jostain kumman syystä ihmiset kätkevät kirjoja kämppiinsä ja palomiehet, nuo nykyisin liekinheitintä eikä letkuaan heiluttelevat miehet mainiot, jahtaavat niitä.
Oikeastaan aika pöhkö leffa. Jo alkuteos oli minusta asetelmineen aika pöhkö, ja 60-lukulaisille leffoille tyypillinen kankeantönkkö ohjaus, leikkkaus ja näytteleminen vain korosti sen kaiken pöhköyttä. Ei tuollaisessa maailmassa ole mitään järkeä, koko touhu tuntui tarkoitushakuiselta - ja tarpeettomalta - ylistyslaululta kirjoille. Päälle heitetty vähän Orwellin 1984losta mausteex. Päch.
Osoitan tuhahduksellani olevani pissis joka ei osaa nähdä kirjoja oman aikansa valossa.
Olen lukenut kyseisen kirjan sekä kasan Ray Bradburyn novelleja, mutta ei vaan ole hänen tuotoksensa oikein iskeneet. Paasasi ihan liikaa meksikolaishautajaisista, ilmeisesti oli lapsena saanut niistä jonkun trauman. No makuasia.
Kaksi tähteä, koska Clarisse oli söpis.
**